Lapset eivät ole tavanneet bioisää vuosiin ja nyt isä otti yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Varmasti lapsilla on kasvaessaan ollut monta tilannetta, jolloin olisivat kaivanneet sen isän läsnäoloa elämässään. Monta vaikeaa tilannetta tai asiaa, josta olisi toivonut oman isän olevan kiinnostunut. Ihmisillä ja varsinkin lapsilla on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. On tarve siitä, että oma vanhempi on kiinnostunut juuri minusta ja minun elämästäni,

Jos tällä puolella tämän isukin saldo on puhdas nolla, niin voidaan kysyä, mikä on motiivi luoda nyt suhdetta aikuistuviin lapsiinsa? Se ei todennäköisesti lähde mitenkään lasten tarpeista vaan isän omista tarpeista. Toisinaan huonot isät eivät kerta kaikkiaan kestä sitä tarvitsevuutta, mikä pienemmillä lapsilla on vaan haluavat elää "vapaina". No sen vapauden hinta on tämä.

Kun mun lapsilla on kuitenkin ollut aina se isähahmo elämässään. Nuoremmalle kerrottiin vasta alakoulussa että mieheni ei ole isä. Toki ei ikinä mitenkään salailtu asiaa eli ei täytenä pommina tullut. Kuitenkin 1-vuotiaasta asti ollut nykyinen mieheni hänen elämässä ja 1-vuotiaana tavannut viimeksi bioisän. Eli ei sinällään ole biologista isää kaivanneet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis sinulla oli heti uusi mies sovittuna, kun mies lähti???

Mistä niin päättelit? Vuoden olin ihan sinkkuna siinä. Erottiin kun olin viimeisilläni raskaana. Jos nyt tämä se tärkein tässä oli 😅 Miehellä oli kyllä jo uusi siinä katsottuna. Vaikkakin ihan yhteisymmärryksessä erottiin ilman draamaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa antaa mahdollisuus tavata sitten kun on itse valmis. Vaikka täysi-ikäisenä. Jos isä kuolee niin lapset eivät saa koskaan nähdä. Kyllä myöhemmällä iällä alkaa kiinnostamaan. Kuitenkin hyvä muistaa, että tuosta ei tule uutta isää vaan tapaaminen jää yhteen kertaan.

Tämä oli se mun alkuperäinen ajatus. Että tapaavat ja varmaan juurikin sen kerran. Kun ei elämästä koskaan tiedä kuinka monta tilaisuutta tapaamiseen edes on. Toinen lapsistahan on jo täysi-ikäinen ja toinenkin vuoden päästä.

Mutta toistaiseksi ajattelin nyt antaa asian olla. Nyt kun tätä tässä mietin ja luin kommentteja puolesta ja vastaan niin olen tullut siihen tulokseen että tosiaan olkoot. Kyllä se isä perään kyselee jos todellista halua tavata on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommentista. Näyttää ettei lainaus onnistu mutta tälle vastaan jonka isä sekoili ylppäreissä ym.

Mun lapsilla ei oo mitään tunnesidettä isäänsä eli periaatteessa heille vähän sama asia kuin tapaisi kenet tahansa vieraan ihmisen. Ovat sanoneet että täysin vieras ihminen eikä herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Voisi varmaan verrata siihen kuin adoptiolapsi tapaisi biologisen vanhemman ensi kertaa aikuisena eli lapsillani on se isähahmo ollut aina elämässä ja hän on heille se isä. Sillä ajattelen ettei mahdollinen tapaaminen ole lapsilleni kovin tunteikas eikä varmasti mitään tunnesidettä tule edes syntymään tässä vaiheessa. Kuitenkin olisi ehkä hyvä että tapaavat. Kun kuitenkin lapset saattavat asiaa välillä miettiä. Tai sitten ei.

Ap

Sepä se, kun siitä nimenomaan on kyse.. Hän on biologinen isä. Siihen myyttiin on aina olemassa oletuksia ja mielikuvia. Hän ei ole kuka vaan kadulta. Nuoret aikuiset eivät välttämättä hoksaa, että kuinka paljon niitä tunteita onkaan olemassa. Adoptiolapsetkin kun tapaavat biovanhempiaan, niin tunnelataus on valtava. Sellaisessa tapaamisessa on paljon läsnä. DNA ei petä.

Lapsillasi on varmasti ollut hyvä ja huolehtiva isä ja teillä hyvä perhe-elämä. Valitettavasti se ei poista geeniyhteyttä ja vanhemmuusmyyttiä.

Tämähän riippuu täysin tilanteesta ja ihmisistä. Itse en ole koskaan kokenut mitään tuollaista tunnelatausta. Ainoa tunne biologista isää kohtaan oli välinpitämättömyys. Hän oli täysin vieras ihminen minulle. En kokenut häneen mitään mainintaemaasi geeniyhteyttä.

Mielestäni teit oikein, kun kerroit lapsille biol. isän yhteydenotosta. Olisi ollut väärin salata se. Lapset päättäkööt itse, missä ja miten voivat häntä tavata vai haluavatko ylipäänsä.

Teille sitä ukkoa ei kutsuta tietenkään vaan tapaaminen jonnekin Heseen tms. Itse ehkä istuisin autossa lähistöllä varmuuden vuoksi.

Ap, mitä ne elatusasiat olivat, jonka tiimoilta otti yhteyttä?

Aa nyt luin sinne asti eli haluaa nollasopparin. Et suostu tietenkään?

Oksettava vieraannuttaja. Tällaisen ihmisoikeusrikollisuuden feministit haluavat normaaliksi.

Ei ole yllätys, että samat henkilöt (feministit) kannattavat sekä vieraannuttamista, että kansanmurhia.

Näin isänä joka ei ole tavannut lastaan 24 vuoteen niin sanoisin että itseäni kiinnostaisi tietää millainen lapsestani on tullut ja kuinka paljon on perinyt luonteestani ja mitä ajattelee yleisesti. Tiedän että olemme vieraantuneet täysin enkä osaa odottaa mitään tapaamiselta jos sellainen tapahtuisi joskus. En tiedä mitä edes sanoisin tai kertoisin koska vuodet ovat tehneet tehtävänsä varmaan kummallekin. Hankalia asioita joihin ei varmaan voi antaa sellaisia neuvoja jotka olisivat yleisesti toimivia.

Onpa tässä vastuuton äiti. Käsittämättömiä selittelyjä omalle toiminnalleen. Itse en todellakaan katsoisi hyvällä jos oma äitini päällepäsmäröisi elämääni tällä tavoin. Tuossa iässä on todella herkkä.

Oletteko harkinneet adoptiota? Adoption myötä lapset olisi virallisestikin todellisen isänsä lapsia.

Miksei isähahmo ole adoptoinut lapsia?

Vai meneekö hällä biolapset kuitenkin edelle?

Minkälaisen testamentin hän on tehnyt?

Isä on kuitenkin isä. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko harkinneet adoptiota? Adoption myötä lapset olisi virallisestikin todellisen isänsä lapsia.

Niin että dna muuttuisi? Wau.

Vierailija kirjoitti:

Oksettava vieraannuttaja. Tällaisen ihmisoikeusrikollisuuden feministit haluavat normaaliksi.

Vai että vieraannuttamista? Ehkä joo lasten vieraannuttaminen päihdemaailmasta..  ja pähdevanhemmuudesta ja niistä aiheutuvista ongelmista.

Isä olisi kyllä saanut saanut tavata pieniä lapsia valvotusti silloinkin, vaikka hänellä oli paha päihdeongelma. Ja huom. lapsilla on myös hyvät suhteet bioisän puolen isovanhempiin.

Mun mielestä nytkin ap teki ihan hyvin kun kysyi tapaamishaluista. Itse en antaisi vauvapalstan mielipiteille niin isoa painarvoa kuitenkaan tällaisessa asiassa, jossa tapauskohtaisesti voi olla eri toimintatavat parhaita, vaan tiedät itse teidän perheen asiat ja tunnet ko. ihmiset parhaiten kuitenkin. (Muista, että useammankinkin kielteisen viestin takana voi olla samakin kirjoittaja, joka projisoi jotain oman elämänsä eri asiaa tähän.) Vähän nyt itseluottamusta omiin päätöksiin.

Nyt bioisän ei ainakaan tarvitse arvailla, että olisit tapaamista vastaan, (niinkuin kerroit, että olisi saattanut niin luulla), vaan tietää, että voi tavata jos haluaa, jos toinen tai molemmat lapset myös haluaa, et sitä vastusta. Mun mielestä on hyvä, että kaikki ovat kartalla asiassa. Se ei ole päsmäröintiä, vaan asianomaistet voivat itse päättää varsinaisesta tapaamisesta. Ei ap kuitenkaan nyt mikään ihan ulkopuolinen asiassa ole, vaan vanhemman vastuulla edelleen, ja lapset ovat vielä teinejä. 

Onko tässä aloituksessa ja myöhemmissä viesteissä useita epäloogisuuksia?

Mies on vaikeasti päihdeongelmainen, mutta on yhteydessä elatusasioissa. Jos mies ei kykene esim. työelämään, hän ei edes mitään elatusta ole maksanut vaan Kela maksaa elatustuet. Elatusasioissa ei silloin olisi mitään syytä olla yhteyksissä.

Jos kyseessä onkin työssäkäyvä mies, joka on maksanut elatusmaksut kaikki nämä vuodet, kyseessä tuskin on ap:n kuvaama tapaus.

Lisäksi ap kertoo myöhemmässä viestissä, että lapsille isä ei merkitse mitään, hän on kuin vieras. Mutta lapsilla on kuitenkin isän vanhempiin lämmin suhde? Se isäkö ei mitenkään tule esille niiden isovanhempien kautta tai isovanhempien kautta tule isän tapaaminen esille? Eivätkö he ole poikaansa missään yhteyksissä?

Jokin tässä saa epäilemään koko juttua.

Aikamoista jankkaamista APllä. Sanoi kuka mitä tahansa. 

Mutta pohdiskeluusi vastaan. Teit mielestäni väärin, kun kysyit isältä tapaamisesta. Olisit keskustellut ensin lasten kanssa, ja kertonut yleisellä tasolla isän yhteydenotosta. Mutta tehty mikä tehty. Eipä tuossa enää mitään kannata miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä alat härkkimään melkein aikuisten lasten isäsuhdetta? Ne on jo siinä iässä, että voivat itse ottaa yhteyttä, jos heitä kiinnostaa, tai mies heihin.

Totta tuokin mutta olen melko varma ettei lapseni häneen yhteyttä ottaisi oma-aloitteisesti. Enkä myöskään usko että isä ottaisi yhteyttä lapsiinsa koska varmaan luulee että lapset inhoaa häntä ja varmasti on kuvitellut että olen haukkunut hänet lapsille maanrakoon.

Ajattelen tässä omia lapsiani eli en turhaan heille ehdottele että etsitäänpäs isä käsiin ja katsota haluaako tavata. Se ei olisi mukavaa jos olisivat itse hälle soittaneet suurin odotuksin ja sitten olisi tullut täystyrmäys toisesta päästä. Toinen lapsista on kuitenkin vielä alaikäinenkin. Täyttää muutaman viikon päästä 17.

Nyt tuli vaan hyvä tilaisuus kysyä onko isä kiinnostunut tapaamaan ja nyt kun tiedän että on niin

Mun mielestä sä olet ajatellut fiksusti lasten parasta. He saavat itse päättää, haluavatko isänsä tavata. Toivottavasti menee hyvin, jos tapaavat!

Miksi haluat salata puuhasi nykyiseltä puolisoltasi.