Lapset eivät ole tavanneet bioisää vuosiin ja nyt isä otti yhteyttä

Bio on siitä hämäävä lyhenne että se voisi viitata moneen eri asiaan. Esimerkiksi biolajitteluisä tai biologi-isä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos isä ei ole kiinnostunut tapaamaan, eikä lapset ole kiinnostuneita tapaamaan, niin miksi sekottaa pakkaa?

Tätä just mietin että sekoitanko pakkaa nyt. Isä nyt vastasi ja halusi tavata. Nyt täytyy jutella lapsille että haluavatko he. Se ettei ole tavannut aiemmin ei ole johtunut täysin siitä ettei olisi halunnut ja luulen että hällä käsitys että minä olen tapaamisten esteenä ollut. En kylläkään ole myötävaikuttanut tapaamisia ikinä mutten kieltänytkään. Valvottuja tapaamisia vaadin ja niitä ei sitten ikinä tullut.

Ap

Olipa se nopea vastaamaan. Hyvä, että ehdit sepustuksesi tänne kirjoittaa, kun jo tulikin vastaus. No niin, nythän sitä ei sitten tarvitsekaan sen enempää pohtia.

No ei kai viestiin vastaaminen nyt kovin kauaa kestä? Eikä aloituksen pointti ollutkaan se että mietin vastaako viestiin vai ei.

Ap

En kyllä olis ilman lasten lupaa mennyt ehdottelemaan tapaamista! Ensin olisin kysynyt lapsilta kiinostaako heitä tavata ja vasta sitten kysynyt isältä.

Meillä kävi niin että isä häipyi tyystin eikä nähnyt poikaa sen jälkeen kun pojan ollessa 3 vuotias erosimme.

Yhden kerran laittoi postiosoituksella elatusmaksua, siihen se sitten jäi.  Olin totaali yh, en koskaan halunnut uutta riesaa ja kasvatin pojan yksin.

Sitten kun poika lähti armeijaan olikin is yhtäkkiä kiinnostunut ja joku nainen jostain uskonlahkosta otti yhteyttä häneen ja kysyi haluaisiko hän tavata isänsä. No, poika oli  suostunut mutta kertoi sitten ettei enää halua mitään yhteyttä. Oli kuulemma kielletty kaikki muu musiikkikin kuin joku uskonnollinen.  eihän se nuorelle miehelle sopinut ja niinpä ei sitten sen koommin ole yhteyksissä olleet.

Pojasta kasvoi hieno nuori mies jolla nyt vaimo ja oma poika.  On hyvä työpaikka kunnalla liikenneturvallisuus hommissa sekä pieni firma siinä sivussa.  Todella ylpeä olen pojastani,  ilman isää kasvoi suoraselkäinen aikuinen jolla  elämä hyvässä kondiksessa.

Ai ap haluaa palkita tämän rentun eli  biologisen "isän" että kehtaa haluta elareista vapaaksi..... Tämä jätkä jos solmii lapsiin jonkun yhteyden niin johan alkaa heiltä rahaa lypsää ja jopa huijata ties mihin sopimuksiin heitä....miksi haluat heidän elämäänsä tuollaisen luuserin??

Mene isän asemaan, isä on kärsinyt nämä vuodet, kun ei ole saanu tavata lapsiaan ja pahimassa tapauksessa ei ole saanut mitään tietoa heistä. 

Oli vanhempi millainen tahansa, kärsimys on kova ja jos voit mitenkään vaikuttaa, että tapaaminen onnistuu tee se. Se voi olla isälle todella tärkeää henkisesti ja muutenkin. Ei sen tarvitse olla kuin ihan pieni hetki. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä alat härkkimään melkein aikuisten lasten isäsuhdetta? Ne on jo siinä iässä, että voivat itse ottaa yhteyttä, jos heitä kiinnostaa, tai mies heihin.

Totta tuokin mutta olen melko varma ettei lapseni häneen yhteyttä ottaisi oma-aloitteisesti. Enkä myöskään usko että isä ottaisi yhteyttä lapsiinsa koska varmaan luulee että lapset inhoaa häntä ja varmasti on kuvitellut että olen haukkunut hänet lapsille maanrakoon.

Ajattelen tässä omia lapsiani eli en turhaan heille ehdottele että etsitäänpäs isä käsiin ja katsota haluaako tavata. Se ei olisi mukavaa jos olisivat itse hälle soittaneet suurin odotuksin ja sitten olisi tullut täystyrmäys toisesta päästä. Toinen lapsista on kuitenkin vielä alaikäinenkin. Täyttää muutaman viikon päästä 17.

Nyt tuli vaan hyvä tilaisuus kysyä onko isä kiinnostunut tapaamaan ja nyt kun tiedän että on niin on helppo heittää pallo lapsille ja antaa puhelinnumero ja sanoa että isänne haluaa tavata että ottakaa yhteyttä jos siltä tuntuu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En kyllä olis ilman lasten lupaa mennyt ehdottelemaan tapaamista! Ensin olisin kysynyt lapsilta kiinostaako heitä tavata ja vasta sitten kysynyt isältä.

Ei kun just toisinpäin ajattelen. Eli ei niin että lapset haluaa tavata ja sitten selviääkin että isä ei halua. Mieluummin näin päin että isä haluaa tavata ja sitten vasta kysytään lapsilta haluavatko he. Jos eivät halua niin sitten eivät tapaa. En mä isän tunteita pistä etusijalle vaan lasteni. Saavat sitten itse olla yhteydessä isäänsä jos päättävät että haluavat tavata.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ai ap haluaa palkita tämän rentun eli  biologisen "isän" että kehtaa haluta elareista vapaaksi..... Tämä jätkä jos solmii lapsiin jonkun yhteyden niin johan alkaa heiltä rahaa lypsää ja jopa huijata ties mihin sopimuksiin heitä....miksi haluat heidän elämäänsä tuollaisen luuserin??

Niin tunnet siis exäni? No jos hän tuollainen on niin ehkä sitten kannattaa tapaamiset perua.

Ap

Minä en nähnyt isää 8 vuoteen vanhempien eron jälkeen, ei halunnut tavata. Kun täytin 18v, häneltä tuli pari tekstiviestiä, mutta ei halunnut edelleen tavata. Sitten oli hiljaisuutta muutama vuosi kunnes sain lapsia ja yritin ehdottaa tapaamista, hän keksi selvästi hätävaleita ettei tarvitsisi. Ymmärsin yskän ja lopetin yhteydenpidon. Nyt kun lapseni tulivat täysi-ikäisiksi, 75v. isäni otti yhtäkkiä yhteyttä jopa syyllistävään sävyyn, että olisin hylännyt hänet. Ehdotti tapaamista, oli kirjoittanut osoitteensa, sähköpostin, useamman puh.nron josta hänet tavoittaa ja voimme sopia tapaamisen. Revin kirjeen ja heitin roskiin. Hän todennäköisesti olettaa, että alan nyt hoitaa häntä kun tuli vanhaksi, mutta ei minulle ole enää isää, ei ole ollut vuosikymmeniin.

Kai niiden olisi hyvä tavata, ettei jää myöhemmin harmittamaan. Tuon isukin elämäntavat taitaa olla sellaiset, että henki voi lähteä milloin vaan.

Ei poissa olevasta isästä ole kokemusta, mutta äitini isää en koskaan tavannut. Jos hän olisi halunnut tavata ja tullut vaikkapa äitini luokse kahville, niin olisin hyvin voinut raahautua paikalle pärstääni näyttämään. En tosin usko, että sillä olisi ollut vaikutusta itselleni suuntaan tai toiseen.

Tökerösti toimittu, kun ap antoi viestissä miehen ymmärtää, että lapset ylipäätään olisi tavattavissa. Heiltä ei ole kysytty eikä kumpikaan välttämättä edes halua. 

Puhumattakaan siitä, ettei ole äidin asia vaatia, että "juttelevat kunnolla". Mitä ihmettä?  Kyseessä on heidän keskinäinen olematon suhde etkä voi sanella, mitä kuvitteellisessa tapaamisessa pitää tehdä.

Minusta olisi pitänyt aloitteen tulla mieheltä tai lapsilta, ei ap:lta. Lapsille koko idea voi olla ahdistava.

Vierailija kirjoitti:

Kai niiden olisi hyvä tavata, ettei jää myöhemmin harmittamaan. Tuon isukin elämäntavat taitaa olla sellaiset, että henki voi lähteä milloin vaan.

Kyllä. Toki en minäkään ole ollut 16 vuoteen tekemisissä eli en ihan kartalla ole miten hänellä nykyään menee. Joku käsitys on että vähän kai paremmin mutta voin olla väärässäkin.

Sen verran lapsiani tunnen että he eivät lähde ketään hyysäämään. Toivottavasti ainakaan.

Näiden kommenttien jälkeen on edelleen ristiriitainen olo siitä teinkö oikein kun ehdotin tapaamista. Toisaalta olen sitä mieltä että tapaaminen on varmasti hyväksi mutta toisaalta emmin. No kysyn lapsilta ja sillähän se selviää sitten miten käy.

Ap

Oma bioisä otti minuun yhteyttä kun olin 17v. Viimeksi olin nähnyt ekaluokkalaisena. Ekalla tapaamisella vaikutti että haluaa ihan aidosti nähdä. Toisella kerralla oli rahaa vailla. Se siitä sitten. En kummoisia odottanutkaan mutta ehkä siinä iässä sitä kuitenkin elätteli toiveita että saisi isän elämään. 

Jos on päihdeongelmainen niin hyvin tarkkaan miettisin päästäisinkö takaisin lasten elämään. En tarkoita että hän olisi rahaa vailla mutta päihderiippuvaiset eivät tuo mitään positiivista läheistensä elämään. Turhia lupauksia, pettymyksiä, surua, vihaa...

onko isä paremmalla puolella sairautensa kanssa? En mä haluaisi, että lapset nisti isäänsä tapaisivat edes aikuisena. Saavat todella vääristävän kuvan.

Juttelisit sen miehen kanssa nyt avoimesti, joka on lapset kasvattanutkin. Jospa hänestä olisi lapsille tueksikin tähän hetkeen. Rehellisyyttä ja uskalliaisuutta tämä tilanne nyt vaatii.

Mulla oli myös päihderiippuvainen isä. Häntä näki pitkin lapsuutta, kun hän vaati jotain yleensä siis rahaa. Esim ilmestyi rippijuhliini, kun aavisti, että saa rahakuoria.. hän änkes lakkiaisiini samasta syystä. Tai sitten sillä oli joku onnistunut hetki ja oli ollut duunissa ja saanut esim veronpalautuksia. Toi mulle nipun rahaa korvaukseksi menneestä. Sitten kun taas tippu rattailta, niin tuli perimään rahojaan takaisin. Hän kuulemma vaan oli lainannut ne.

Ylppäreissä sekoilun jälkeen ilmoitin hänelle, isovanhemmille ja sedille ja tädeille, että nyt riitti. Mä en aio olla sen jätkän kanssa tekemisissä. Ylppäreistäkin piti tulla kivat juhlat, mutta muistan vaan isäni siellä sekoilleen ja "rakastaneen".

Muutaman vuoden hän onnistuneesti pysyikin pois mun elämästä.. mutta sitten anoppi kulta sekaantui asiaan. Olivat vanhoja koulukavereita ja hurmasi anopin tuosta vaan. Anoppi kun ei päihdepuolta yms ollut kokenut, niin jatkuvasti tuota ukkoa sitten raahas mukana meillä. Saattoivat seurustellakin - en tiedä. Häihin olisi kutsuttava kanssa. EI! Siinä polkasin aika näyttävästi, että se jätkä ei meidän häihin tule! Mä haluan keskittyä itse juhlaan ja meihin. En siihen, kuka lurkkii rahakuorien äärellä ja tulisi laulamaan humalaisia laulujaan ja pitäisi ylpeän isän puheita. Ei, ei, ei.

Anoppi suuttui, että sitten ei tule hänkään. Mies sitten tuumas anopille, että selvä. Sä et sitten tule. Kävivät vielä häiden kynnyksellä keskustelua. Tulihan anoppi pahoitellen.. olihan se järjestänyt isäni kuitenkin kirkkoon seuraamaan tilaisuutta. Ei onneksi salakuljettanut juhlapaikalle.

Lähtipä näppislaukalle. Pahoittelut, mutta näihin liittyy niin hirveesti vahvoja tunnesiteitä. Lapsen usko säilyy vielä aikuisenakin, voi kun haluaisin, että hän on hyvä ja mulle paras. Pitää moneen kertaan satuttaa itsensä, eikä vieläkään mene perille.

Voimia teidän perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Tökerösti toimittu, kun ap antoi viestissä miehen ymmärtää, että lapset ylipäätään olisi tavattavissa. Heiltä ei ole kysytty eikä kumpikaan välttämättä edes halua. 

Puhumattakaan siitä, ettei ole äidin asia vaatia, että "juttelevat kunnolla". Mitä ihmettä?  Kyseessä on heidän keskinäinen olematon suhde etkä voi sanella, mitä kuvitteellisessa tapaamisessa pitää tehdä.

Minusta olisi pitänyt aloitteen tulla mieheltä tai lapsilta, ei ap:lta. Lapsille koko idea voi olla ahdistava.

Ymmärrän tämän pointin hyvin. Mieluummin kuitenkin näin päin kuin se että lapset haluavat tavata ja isä ei haluaisikaan. Isä kuitenkin aikuinen ja ehkä hän kestää seuraukset siitä ettei ole pitänyt yhteyttä. Enkä mä mitään vaadi. Missä kirjoitin että heidän on pakko jutella kunnolla? Puhuvat siellä mitä puhuvat tai ovat puhumatta jos tapaaminen nyt ylipäänsä edes järjestyy. Isä on tehnyt niin monet oharit että en yllättyisi jos ei tapaamiseen ilmestyisikään. Nyt vaan tuli tilaisuus kysyä kiinnostaako isää tavata niin kysyin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai niiden olisi hyvä tavata, ettei jää myöhemmin harmittamaan. Tuon isukin elämäntavat taitaa olla sellaiset, että henki voi lähteä milloin vaan.

Kyllä. Toki en minäkään ole ollut 16 vuoteen tekemisissä eli en ihan kartalla ole miten hänellä nykyään menee. Joku käsitys on että vähän kai paremmin mutta voin olla väärässäkin.

Sen verran lapsiani tunnen että he eivät lähde ketään hyysäämään. Toivottavasti ainakaan.

Näiden kommenttien jälkeen on edelleen ristiriitainen olo siitä teinkö oikein kun ehdotin tapaamista. Toisaalta olen sitä mieltä että tapaaminen on varmasti hyväksi mutta toisaalta emmin. No kysyn lapsilta ja sillähän se selviää sitten miten käy.

Ap

Miksi ihmeessä sinun pitää tuollaista järjestellä, kun kyse on isän ja lasten välisestä asiasta? Todella älytön idea. Aloitteen tulee tulla joko isältä tai lähes aikuisilta lapsilta. Ei sinulta.

Olisi ollut parempi, että ap olisi ensin selvittänyt, mikä on isän tämänhetkinen tilanne hänen oman elämänsä suhteen. Teini joutuu aika vaikeaan välikäteen jos joutuu tapaamaan isänsä yksin ja sieltä paljastuukin jotakin raskasta tai jopa vaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tökerösti toimittu, kun ap antoi viestissä miehen ymmärtää, että lapset ylipäätään olisi tavattavissa. Heiltä ei ole kysytty eikä kumpikaan välttämättä edes halua. 

Puhumattakaan siitä, ettei ole äidin asia vaatia, että "juttelevat kunnolla". Mitä ihmettä?  Kyseessä on heidän keskinäinen olematon suhde etkä voi sanella, mitä kuvitteellisessa tapaamisessa pitää tehdä.

Minusta olisi pitänyt aloitteen tulla mieheltä tai lapsilta, ei ap:lta. Lapsille koko idea voi olla ahdistava.

Ymmärrän tämän pointin hyvin. Mieluummin kuitenkin näin päin kuin se että lapset haluavat tavata ja isä ei haluaisikaan. Isä kuitenkin aikuinen ja ehkä hän kestää seuraukset siitä ettei ole pitänyt yhteyttä. Enkä mä mitään vaadi. Missä kirjoitin että heidän on pakko jutella kunnolla? Puhuvat siellä mitä puhuvat tai ovat puhumatta jos tapaaminen nyt y

Eli vielä pahemmaksi menee. Tiedät miehen ohareista ja ehdoin tahdoin haluat järjestää uusia ohareita. Kuulostaa lasten tunteiden kanssa leikkimisestä ja vastuuttomalta.

Kun aloite ei edes tule mieheltä, miksi ihmeessä altistat lapsia tuollaiselle? Heille ohareista on vain mielipahaa. Jos mies oikeasti haluaisi nähdä, hän osaisi sen oma-aloitteisesti ilmaista.