Lue keskustelun säännöt.
Lapset eivät ole tavanneet bioisää vuosiin ja nyt isä otti yhteyttä
09.09.2024 |
Ei ehdottanut tapaamista vaan elatusasioissa otti yhteyttä. Meillä 2 yhteistä lasta. Toinen jo täysi-ikäinen ja toinen 17. Isä ei ole tavannut 16 vuoteen lapsiaan. Lapset eivät ole siitä mitenkään oireilleet ja ovat kasvaneet ns "ydinperheessä" jossa nykyinen mieheni on ollut 16 vuotta mukana ja ollut isä lapsilleni. Biologista usää en ole mustamaalannut vaan kertonut ihan rehellisesti ja ikätasoisesti hänestä ja sanonut aina ettei ole tapaamattomuus kiinni siitä etteikö haluaisi vasn että isän ongelmat niin isoja ettei tapaaminen ole ollut mahdollista.
Vanhempi lapsista ei ole ollut kiinnostunut biologisen isänsä tapaamisesta. Nuorempi ehkä voisi olla. Pistin kuitenkin exälle vastaviestin ja ehdotin että voisivat tavata lastensa kanssa ja jutella asioista kunnolla. Ei ole siihen vielä vastannut mitään ja jännittää mitä vastaa vai vastaako lainkaan. Nyt mietin että teinkö virheen kun lasten isä ei kuitenkaan mikään mallikansalainen ole. Lisäksi tiedän että lähipiirini ei pidä ajatuksesta että tapaisivat vaikka eihän asia periaatteessa heille kuulu. Tiedän myös ettei nykyinen mieheni tule ajatuksesta pitämään enkä uskalla sanoa että mahdollinen tapaaminen on lähtöisin minun aloitteesta. Sanokaa mulle että tein oikein kun tapaamista ehdotin? Jotenkin tunne että se olisi oikein kaikkia kohtaan.
Olen ollut tyytyväinen että exä ei ole ollut sekoittamassa lasten elämää ja on pysynyt poissa. Tapaamattomuus ei kuitenkaan johdu minusta eli en ole ikinä kieltänyt. Nyt kuitenkin lapset ovat jo lähes aikuisia/aikuisia niin tapaaminenkin on ns turvallista. Väkivaltaisesta ihmisestä ei ole kyse vaan todella pahasta päihdeongelmasta kärsivästä jonka vastuulle ei lapsia olisi voinut oikeasti edes antaa kun olivat nuorempia.
Kommentit (81)
Kiitos kommentista. Näyttää ettei lainaus onnistu mutta tälle vastaan jonka isä sekoili ylppäreissä ym.
Mun lapsilla ei oo mitään tunnesidettä isäänsä eli periaatteessa heille vähän sama asia kuin tapaisi kenet tahansa vieraan ihmisen. Ovat sanoneet että täysin vieras ihminen eikä herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Voisi varmaan verrata siihen kuin adoptiolapsi tapaisi biologisen vanhemman ensi kertaa aikuisena eli lapsillani on se isähahmo ollut aina elämässä ja hän on heille se isä. Sillä ajattelen ettei mahdollinen tapaaminen ole lapsilleni kovin tunteikas eikä varmasti mitään tunnesidettä tule edes syntymään tässä vaiheessa. Kuitenkin olisi ehkä hyvä että tapaavat. Kun kuitenkin lapset saattavat asiaa välillä miettiä. Tai sitten ei.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentista. Näyttää ettei lainaus onnistu mutta tälle vastaan jonka isä sekoili ylppäreissä ym.
Mun lapsilla ei oo mitään tunnesidettä isäänsä eli periaatteessa heille vähän sama asia kuin tapaisi kenet tahansa vieraan ihmisen. Ovat sanoneet että täysin vieras ihminen eikä herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Voisi varmaan verrata siihen kuin adoptiolapsi tapaisi biologisen vanhemman ensi kertaa aikuisena eli lapsillani on se isähahmo ollut aina elämässä ja hän on heille se isä. Sillä ajattelen ettei mahdollinen tapaaminen ole lapsilleni kovin tunteikas eikä varmasti mitään tunnesidettä tule edes syntymään tässä vaiheessa. Kuitenkin olisi ehkä hyvä että tapaavat. Kun kuitenkin lapset saattavat asiaa välillä miettiä. Tai sitten ei.
Ap
Sinä ajattelet noin, mutta miksi et jätä asiaa niille, joille se kuuluu eli isälle ja lapsille? Asia on täysin heidän välinen, ei sinun. He voivat keskenään järjestää tapaamisia, jos haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai niiden olisi hyvä tavata, ettei jää myöhemmin harmittamaan. Tuon isukin elämäntavat taitaa olla sellaiset, että henki voi lähteä milloin vaan.
Kyllä. Toki en minäkään ole ollut 16 vuoteen tekemisissä eli en ihan kartalla ole miten hänellä nykyään menee. Joku käsitys on että vähän kai paremmin mutta voin olla väärässäkin.
Sen verran lapsiani tunnen että he eivät lähde ketään hyysäämään. Toivottavasti ainakaan.
Näiden kommenttien jälkeen on edelleen ristiriitainen olo siitä teinkö oikein kun ehdotin tapaamista. Toisaalta olen sitä mieltä että tapaaminen on varmasti hyväksi mutta toisaalta emmin. No kysyn lapsilta ja sillähän se selviää sitten miten käy.
Ap
Miksi ihmeessä sinun pitää tuollaista järjestellä, kun kyse on isän ja lasten välisestä as
Onko sillä nyt jotain suurtakin merkitystä kuka tapaamista alun alkaen ehdottaa jos kaikki osapuolet lopulta haluaa tavata?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ihan ymmärrä miksi ap meinaa jättää tuon tapaamisen järjestämisen lapsilleen. Eikö tuo nyt ole aika iso pala tuon ikäisille? Minä kyllä äitinä järjestäisin sen tapaamisen tuossa tilanteessa. Ja kävisin tapaamassa miestä ensin kahdestaan, että pääsisin selville hänen tilanteestaan. Kyllä siinä pitäisi vähän miettiä, minkälainen se tapaaminen olisi - syömään jonnekin ravintolaan vai mieluummin jotain rentoa tekemistä siihen tapaamisen kylkeen, vaikka hohtokeilausta, minkä lomassa voi jutella tai missä tekeminen voi peittää kiusalliset hiljaiset hetket.
Ei mulla oo mitään tarvetta tavata exää. Eri asia jos olisi kyse nuoremmista lapsista mutta nämä ovat ihan juuri 17 ja 20 vuotiaat ja he ovat kuitenkin aika kypsän oloisia niin luotan että osaavat itse sopia missä mahdollisesti tapaavat. Todennäköisesti biologisen isän vanhemmilla joihin lapsillani on läheinen suhde ja joidenka luona vierailevat usein.
Ap
On sillä merkitystä. Jos homma kusee syystä tai toisesta niin sehän on sitten sinun vika. Aikuisen ja melkein aikuisen lapsen ja heidän isänsä suhde ei ole enää äidin vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluat nähtävästi että kaikki olisivat sitä mieltä että hyvä juttu. No ei ole. Jos olisin sun aikuinen poika niin tosiaankin ottaisi nuppiin tuollainen järjestely selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai niiden olisi hyvä tavata, ettei jää myöhemmin harmittamaan. Tuon isukin elämäntavat taitaa olla sellaiset, että henki voi lähteä milloin vaan.
Kyllä. Toki en minäkään ole ollut 16 vuoteen tekemisissä eli en ihan kartalla ole miten hänellä nykyään menee. Joku käsitys on että vähän kai paremmin mutta voin olla väärässäkin.
Sen verran lapsiani tunnen että he eivät lähde ketään hyysäämään. Toivottavasti ainakaan.
Näiden kommenttien jälkeen on edelleen ristiriitainen olo siitä teinkö oikein kun ehdotin tapaamista. Toisaalta olen sitä mieltä että tapaaminen on varmasti hyväksi mutta toisaalta emmin. No kysyn lapsilta ja sillähän se selviää sitten miten käy.
Ap
Miksi ihmeessä sinun pitää tuollaista järj
Sinähän et sitä tiedä, haluaako he tavata. Sen sijaan tiedät, että isä on tehnyt ohareita ja olet valmis altistamaan lapsesi oharille. Lisäksi ennestään tiedät, ettei ainakaan vanhempi lapsi halua tavata, jolloin saatat hänet kiusalliseen tilanteeseen.
Sinä väität, ettei asia olisi pettymys lapsillesi. Jos he tapaamiseen vaivautuisivat, mitä ihmettä kuvittelet heidän sitten tuntevan, jos/kun mies ei sinne edes tule?
Kun kyse on toisten ihmisten välisestä suhteesta, totta ihmeessä on väliä kuka tekee mitäkin. Asia kuuluu heidän välilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se sekaannuit täysi-ikäisen lapsen asioihin? Hän EI halunnut tavata, mutta sä aloit järkkäilemään tapaamista. Aivan v*tun tyhmä idea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentista. Näyttää ettei lainaus onnistu mutta tälle vastaan jonka isä sekoili ylppäreissä ym.
Mun lapsilla ei oo mitään tunnesidettä isäänsä eli periaatteessa heille vähän sama asia kuin tapaisi kenet tahansa vieraan ihmisen. Ovat sanoneet että täysin vieras ihminen eikä herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Voisi varmaan verrata siihen kuin adoptiolapsi tapaisi biologisen vanhemman ensi kertaa aikuisena eli lapsillani on se isähahmo ollut aina elämässä ja hän on heille se isä. Sillä ajattelen ettei mahdollinen tapaaminen ole lapsilleni kovin tunteikas eikä varmasti mitään tunnesidettä tule edes syntymään tässä vaiheessa. Kuitenkin olisi ehkä hyvä että tapaavat. Kun kuitenkin lapset saattavat asiaa välillä miettiä. Tai sitten ei.
Ap
Sinä ajattelet noin, mutta miksi et jätä asiaa niille, joille se kuuluu eli isälle ja lapsille? Asia&n
No niinhän ajattelinkin että saavat sitten itse järjestää. Halusin kuitenkin kysyä isältä onko hänellä ylipäätään intressejä tavata ja nyt kun selvisi että on niin voin antaa hänen numeron lapsilleni. Mulla on muissakin tilanteissa ollut tapana kysyä saanko antaa jonkun numeron eteenpäin niin en nyt tässäkään toiminut toisin. Onko täällä yksi ja sama ihminen joka jankkaa tästä miksi menin kysymään isältä onko tapaamishaluja? Minä en siis ollut se joka ihan alun alkaen yhteyttä otti. Sitten olisi eri juttu jos olisin ihan yks kaks tämmöistä isältä kysynyt ilman mitään aiempaa yhteydenottoa mutta nyt kun hän itse ensin viestiä laittoi niin ajattelin kysyä onko hänellä haluja tavata. Ei varmasti olisi itse kehdannut sitä kysyä näin pitkän ajan jälkeen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli parempi antaa asian olla enkä mainitse yhteydenotosta mitään lapsilleni? Enkä siitä että ehdotin tapaamista?
Odotan jos isä kyselee perään ja sitten vasta kysyn?
Ajattelin että hän on kuitenkin se biologinen isä mutta ilmeisesti huono idea siitä huolimatta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentista. Näyttää ettei lainaus onnistu mutta tälle vastaan jonka isä sekoili ylppäreissä ym.
Mun lapsilla ei oo mitään tunnesidettä isäänsä eli periaatteessa heille vähän sama asia kuin tapaisi kenet tahansa vieraan ihmisen. Ovat sanoneet että täysin vieras ihminen eikä herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Voisi varmaan verrata siihen kuin adoptiolapsi tapaisi biologisen vanhemman ensi kertaa aikuisena eli lapsillani on se isähahmo ollut aina elämässä ja hän on heille se isä. Sillä ajattelen ettei mahdollinen tapaaminen ole lapsilleni kovin tunteikas eikä varmasti mitään tunnesidettä tule edes syntymään tässä vaiheessa. Kuitenkin olisi ehkä hyvä että tapaavat. Kun kuitenkin lapset saattavat asiaa välillä miettiä. Tai sitten ei.
Ap
Sepä se, kun siitä nimenomaan on kyse.. Hän on biologinen isä. Siihen myyttiin on aina olemassa oletuksia ja mielikuvia. Hän ei ole kuka vaan kadulta. Nuoret aikuiset eivät välttämättä hoksaa, että kuinka paljon niitä tunteita onkaan olemassa. Adoptiolapsetkin kun tapaavat biovanhempiaan, niin tunnelataus on valtava. Sellaisessa tapaamisessa on paljon läsnä. DNA ei petä.
Lapsillasi on varmasti ollut hyvä ja huolehtiva isä ja teillä hyvä perhe-elämä. Valitettavasti se ei poista geeniyhteyttä ja vanhemmuusmyyttiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä sinun lapsiasi ei olisi olemassa ilman biologista isää. Ilman nykyistä puolisoasi kyllä.
Puolet lasten geeneistä tulee isältä.
Siinä pari perustelua sille, miksi yhteys biovanhempiin on tärkeä. Sinun asenteesi lasten isään on onneksi kunnossa etkä mustamaalaa häntä, mikä ei ole lainkaan itseetäänselvää.
Tämä. Vielä lukematta muita kommentteja niin tulee vaan mieleen, että harvinaisen hyvä suhtautuminen. Vuosia on mennyt etkä ole katkera, tai ainakaan anna sen vaikuttaa tekemisiin. Et mene mukaan mihinkään "toi saa pyytää ensin" pelleilyihin vaan teet rohkeasti sen mitä pitää, kun näet tilaisuuden. Päätti isä mitä vaan niin voit olla ylpeä itsestäsi. Enkä usko, että isällä on enää tuossa kohtaa vaikutusta lasten kasvatukseen. Pohjan on pakko olla hyvä ja lapset käytännössä aikuisia.
Varmasti lapsilla on kasvaessaan ollut monta tilannetta, jolloin olisivat kaivanneet sen isän läsnäoloa elämässään. Monta vaikeaa tilannetta tai asiaa, josta olisi toivonut oman isän olevan kiinnostunut. Ihmisillä ja varsinkin lapsilla on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. On tarve siitä, että oma vanhempi on kiinnostunut juuri minusta ja minun elämästäni,
Jos tällä puolella tämän isukin saldo on puhdas nolla, niin voidaan kysyä, mikä on motiivi luoda nyt suhdetta aikuistuviin lapsiinsa? Se ei todennäköisesti lähde mitenkään lasten tarpeista vaan isän omista tarpeista. Toisinaan huonot isät eivät kerta kaikkiaan kestä sitä tarvitsevuutta, mikä pienemmillä lapsilla on vaan haluavat elää "vapaina". No sen vapauden hinta on tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentista. Näyttää ettei lainaus onnistu mutta tälle vastaan jonka isä sekoili ylppäreissä ym.
Mun lapsilla ei oo mitään tunnesidettä isäänsä eli periaatteessa heille vähän sama asia kuin tapaisi kenet tahansa vieraan ihmisen. Ovat sanoneet että täysin vieras ihminen eikä herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Voisi varmaan verrata siihen kuin adoptiolapsi tapaisi biologisen vanhemman ensi kertaa aikuisena eli lapsillani on se isähahmo ollut aina elämässä ja hän on heille se isä. Sillä ajattelen ettei mahdollinen tapaaminen ole lapsilleni kovin tunteikas eikä varmasti mitään tunnesidettä tule edes syntymään tässä vaiheessa. Kuitenkin olisi ehkä hyvä että tapaavat. Kun kuitenkin lapset saattavat asiaa välillä miettiä. Tai sitten ei.
Ap
Sepä se, kun siitä nimenomaan on kyse.. Hän on biologinen isä. Siihen myyttiin on aina olemassa oletuk
Tähän nyt vielä vastaan sen verran eli ei heillä pitäisi olla mitään ruusuista kuvaa isästään eli olen aika todenmukaisesti isästä puhunut. Varsinkin nyt kun ovat vanhempia. Ei nyt hirveesti olla puhuttu kun ovat sanoneet että ei oikeasti ole tarvetta hänestä puhua. Ei ahdista puhua muttei kiinnosta sen enempää kuin jos kertoisin "naapurin Pekasta". Meillä on tosi hyvät puhevälit ja puhutaan oikeasti ihan kaikesta. Ei oo vielä kiusallista aihetta tullut. Sillä uskonkin vilpittömästi heidän sanaansa siitä että isää kohtaan ei ole mitään tunteita. Nuorempaa kiinnostaa varmaan enemmän kun on uteliaampi mutta esikoinen eri luontoinen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Näitä sinun lapsiasi ei olisi olemassa ilman biologista isää. Ilman nykyistä puolisoasi kyllä.
Puolet lasten geeneistä tulee isältä.
Siinä pari perustelua sille, miksi yhteys biovanhempiin on tärkeä. Sinun asenteesi lasten isään on onneksi kunnossa etkä mustamaalaa häntä, mikä ei ole lainkaan itseetäänselvää.
Höpönpöpön.
Ei se siittäminen nyt mikään niin suuri meriitti ole että pitäisi ajatella ettei lapsia edes olisi olemassa ilman tätä biologista isää. Pelkkä yhteinen perimä ei velvoita lapsia yhtään mihinkään.
Siis sinulla oli heti uusi mies sovittuna, kun mies lähti???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä sinun lapsiasi ei olisi olemassa ilman biologista isää. Ilman nykyistä puolisoasi kyllä.
Puolet lasten geeneistä tulee isältä.
Siinä pari perustelua sille, miksi yhteys biovanhempiin on tärkeä. Sinun asenteesi lasten isään on onneksi kunnossa etkä mustamaalaa häntä, mikä ei ole lainkaan itseetäänselvää.
Tämä. Vielä lukematta muita kommentteja niin tulee vaan mieleen, että harvinaisen hyvä suhtautuminen. Vuosia on mennyt etkä ole katkera, tai ainakaan anna sen vaikuttaa tekemisiin. Et mene mukaan mihinkään "toi saa pyytää ensin" pelleilyihin vaan teet rohkeasti sen mitä pitää, kun näet tilaisuuden. Päätti isä mitä vaan niin voit olla ylpeä itsestäsi. Enkä usko, että isällä on enää tuossa kohtaa vaikutusta lasten kasvatukseen. Pohjan on pakko olla hyvä ja lapset käytännössä aikuisia.
Meidän erosta on niin kauan aikaa että ei mullakaan ole mitään tunteita häntä kohtaan. Toki toivon kaikkea hyvää mutta samalla tavalla kuin kenelle tahansa. Ja oltiin ihan väleissäkin kun erottiin eli ei mitään ihan hirveetä draamaa ollut. Siksi on varmaan ollut helppo puhua lapsille neutraalisti isästä ja niin että lasten tunteet oli ykkösenä.
Ap
Mielestäni tuo on vain ja ainoastaan lasten asia. Itse en todellakaan olisi halunnut että äitini olisi ehdottanut biologiselle isälle tapaamista kanssani. Tosin, en voi edes kuvitella että niin olisi voinut tapahtua. Kun olin täysikäinen, biologinen isä oli vielä vankilassa.
Kannattaa antaa mahdollisuus tavata sitten kun on itse valmis. Vaikka täysi-ikäisenä. Jos isä kuolee niin lapset eivät saa koskaan nähdä. Kyllä myöhemmällä iällä alkaa kiinnostamaan. Kuitenkin hyvä muistaa, että tuosta ei tule uutta isää vaan tapaaminen jää yhteen kertaan.
Nyt en ihan ymmärrä miksi ap meinaa jättää tuon tapaamisen järjestämisen lapsilleen. Eikö tuo nyt ole aika iso pala tuon ikäisille? Minä kyllä äitinä järjestäisin sen tapaamisen tuossa tilanteessa. Ja kävisin tapaamassa miestä ensin kahdestaan, että pääsisin selville hänen tilanteestaan. Kyllä siinä pitäisi vähän miettiä, minkälainen se tapaaminen olisi - syömään jonnekin ravintolaan vai mieluummin jotain rentoa tekemistä siihen tapaamisen kylkeen, vaikka hohtokeilausta, minkä lomassa voi jutella tai missä tekeminen voi peittää kiusalliset hiljaiset hetket.