Miksi ihmiset vängällä kouluttautuu pienipalkkaisiin töihin?

Vierailija kirjoitti:

Paikkakunnan opiskelutarjonta määrittää myös melko paljon sitä mihin suunnataan. Peruskoulun päättävä on aika keskeneräinen vielä päättämään loppuelämän ammattiaan. Usein mennään sinne minne kaveritkin tai johonkin mihin nyt pääsee ja on kuullut että on leppoisaa tmv. hölmöjä päätöksiä.

 

Yllätyn joka kerta kun kuulen jonkun menneen opiskelemaan esim.matkailualaa tai keramiikkaa tmv. Siis mitä ihmettä? Millaisena he näkevät tulevaisuutensa? Kiinnostaa varmaan siinä 16vuotiaana, mutta ei yhtään ajatusta sille, mitä se työ (mikä työ?) ja elanto tulee olemaan. No, kaipa joku noistakin eteenpäin ponnistaa, mutta kivinen tie lienee useimmille ja uuden ammatin opiskelu edessä sitten myöhemmin.

Miten se paikkakunta vaikuttaa? Sitähän pääsee muuttamalla eri paikkakunnalle.. ja nykyisin ei edes tarvitse muuttaa kun saa tehdä etänä

No täällä on opiskeltu kauan sitten amk:ssa hyväpalkkaiseen työhön, mutta kun töitä ei alkanut näkyä, en halunnut jäädä makaamaan, vaan opiskelin "väliaikaiseksi" ammatiksi toisen ammattitutkinnon. Sen puskin läpi käytännössä vuodessa, koska olin tuosta kahden vuoden opiskeluajasta puolet palkallisessa työssä ja sain monet kurssit hyväksiluettua. Nuorelle perheettömälle se parin tonnin palkka oli hulppea ja töitä riitti.

Sittemmin tuli parisuhde, lapset. Alkuperäinen koulutus alkoi vanhentua alan nopean kehittymisen vuoksi. Äitiyslomilta palattua lasten ollessa pieniä ja elämän ollessa hyvin nopeasti muuttuvia tilanteita, oli kaikkein helpointa palata niihin tuttuihin töihin ja varmojen tulojen äärelle. Ja pienten kanssa sillä palkalla vielä pärjäsikin ja säästöjäkin syntyi.

Sittemmin kaikki on kallistunut ihan järkyttävästi, mutta palkka ei kehity. Lapset kuluttaa enemmän, kaikki maksaa enemmän. Palkka ei enää riitä samalla tavalla, säästöjä ei kerry. Itseltään joutuu tinkimään kaiken, että lapset saa tarvittavan.

Se vanha koulutus on enää turha paperi arkistossa. Käytännössä saisin opiskella kaiken uusiksi tai ihan uuden alan, mutta realistisesti mikään muu ei työllistä varmasti, kuin hoitoala, ja ei kiitos sinne. Ei ole mitään järkeä opiskella monta vuotta lainarahalla ja valmistua taas työttömäksi johonkin ammattiin, josta ehkä saa töitä.

Itse en myöskään ole superihminen, jolta hoituu kaikki, joten sekin rajoittaa aloja, mitä opiskella. Saatikka sitten, että olisi muun perheen elämän takia mahdollista muuttaa töiden perään. Eli realiteetit on pitää kynsin hampain kiinni nykyisestä työstä ja välillä päästellä turhautumista valittamalla paskasta palkasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paikkakunnan opiskelutarjonta määrittää myös melko paljon sitä mihin suunnataan. Peruskoulun päättävä on aika keskeneräinen vielä päättämään loppuelämän ammattiaan. Usein mennään sinne minne kaveritkin tai johonkin mihin nyt pääsee ja on kuullut että on leppoisaa tmv. hölmöjä päätöksiä.

 

Yllätyn joka kerta kun kuulen jonkun menneen opiskelemaan esim.matkailualaa tai keramiikkaa tmv. Siis mitä ihmettä? Millaisena he näkevät tulevaisuutensa? Kiinnostaa varmaan siinä 16vuotiaana, mutta ei yhtään ajatusta sille, mitä se työ (mikä työ?) ja elanto tulee olemaan. No, kaipa joku noistakin eteenpäin ponnistaa, mutta kivinen tie lienee useimmille ja uuden ammatin opiskelu edessä sitten myöhemmin.

Miten se paikkakunta vaikuttaa? Sitähän pääsee muuttamalla eri paikkakunnalle.. ja nykyisin ei edes tarvitse muuttaa kun saa tehdä etänä

Vaikuttaa siten, että monellakaan koululla ei ole enää asuntoloita ja vanhemmilla ei välttämättä ole vara maksaa alaikäisen nuoren asumista vuokralla toisella paikkakunnalla. Ja käytännönläheisiä käsillä tehtäviä töitä ei edelleenkään voi tehdä etänä, joten opiskelutkaan ei luonnollisesti onnistu etänä. 

Elämä on aika mukavaa ja rentoa kun en määrittele itseäni työn tai varallisuuden kautta. 

Vierailija kirjoitti:

No täällä on opiskeltu kauan sitten amk:ssa hyväpalkkaiseen työhön, mutta kun töitä ei alkanut näkyä, en halunnut jäädä makaamaan, vaan opiskelin "väliaikaiseksi" ammatiksi toisen ammattitutkinnon. Sen puskin läpi käytännössä vuodessa, koska olin tuosta kahden vuoden opiskeluajasta puolet palkallisessa työssä ja sain monet kurssit hyväksiluettua. Nuorelle perheettömälle se parin tonnin palkka oli hulppea ja töitä riitti.

Sittemmin tuli parisuhde, lapset. Alkuperäinen koulutus alkoi vanhentua alan nopean kehittymisen vuoksi. Äitiyslomilta palattua lasten ollessa pieniä ja elämän ollessa hyvin nopeasti muuttuvia tilanteita, oli kaikkein helpointa palata niihin tuttuihin töihin ja varmojen tulojen äärelle. Ja pienten kanssa sillä palkalla vielä pärjäsikin ja säästöjäkin syntyi.

Sittemmin kaikki on kallistunut ihan järkyttävästi, mutta palkka ei kehity. Lapset kuluttaa enemmän, kaikki maksaa enemmän. Palkka ei enää rii

Oliko lapset vahinko vai etkö vain osannut suunnitella tulevaisuutta? Luulisi, että sitä nyt vuosi, pari menee puolison palkoilla jos vähän osaa suunnitella

Vierailija kirjoitti:

No täällä on opiskeltu kauan sitten amk:ssa hyväpalkkaiseen työhön, mutta kun töitä ei alkanut näkyä, en halunnut jäädä makaamaan, vaan opiskelin "väliaikaiseksi" ammatiksi toisen ammattitutkinnon. Sen puskin läpi käytännössä vuodessa, koska olin tuosta kahden vuoden opiskeluajasta puolet palkallisessa työssä ja sain monet kurssit hyväksiluettua. Nuorelle perheettömälle se parin tonnin palkka oli hulppea ja töitä riitti.

Sittemmin tuli parisuhde, lapset. Alkuperäinen koulutus alkoi vanhentua alan nopean kehittymisen vuoksi. Äitiyslomilta palattua lasten ollessa pieniä ja elämän ollessa hyvin nopeasti muuttuvia tilanteita, oli kaikkein helpointa palata niihin tuttuihin töihin ja varmojen tulojen äärelle. Ja pienten kanssa sillä palkalla vielä pärjäsikin ja säästöjäkin syntyi.

Sittemmin kaikki on kallistunut ihan järkyttävästi, mutta palkka ei kehity. Lapset kuluttaa enemmän, kaikki maksaa enemmän. Palkka ei enää rii

mutta kun töitä ei alkanut näkyä

-- kuulostaa tosi passiiviselta. Ei kenellekään töitä vaan "ala näkyä" vaan niitä pitää etsiä ja hakea aggressiivisesti. 

opiskelin "väliaikaiseksi" ammatiksi toisen ammattitutkinnon.

-- ja palkkaus ei ilmeisesti ollut valintaperuste 

Sittemmin tuli parisuhde, lapset.

-- tuli? Taasko olet lastu lainehilla, ilman mitään omaa osaa asiaan? TEIT lapset, ei niitä vain tule jostakin. 

Alkuperäinen koulutus alkoi vanhentua alan nopean kehittymisen vuoksi.

-- eli et pitänyt ammattitaitoa yllä etkä edes yrittänyt sille alalle

Äitiyslomilta palattua lasten ollessa pieniä ja elämän ollessa hyvin nopeasti muuttuvia tilanteita, oli kaikkein helpointa palata niihin tuttuihin töihin ja varmojen tulojen äärelle.

-- taas oma valinta 

Sittemmin kaikki on kallistunut ihan järkyttävästi, mutta palkka ei kehity.

-- oletko hakenut paremmin palkattuja töitä tai yrittänyt edetä uralla? Anna kun arvaan: "ei ole näkynyt itsestään"... 

Lapset kuluttaa enemmän, kaikki maksaa enemmän. 

-- harmi kun ne lapset vaan tuli ja kuluttaa ilman että vanhemmalla on siihen osaa tai arpaa 😒. 

Se vanha koulutus on enää turha paperi arkistossa. Käytännössä saisin opiskella kaiken uusiksi tai ihan uuden alan, mutta realistisesti mikään muu ei työllistä varmasti, kuin hoitoala, ja ei kiitos sinne. 

-- auta armias että tekisit jotain mikä ei ole huippukivaa, hyh! 

Itse en myöskään ole superihminen, jolta hoituu kaikki, joten sekin rajoittaa aloja, mitä opiskella.

-- et ole superihminen mutta Superpalkkaa pitäisi saada? 

Saatikka sitten, että olisi muun perheen elämän takia mahdollista muuttaa töiden perään

-- mitään uhrauksia et voi tehdä, pitänee vain odotella sitten että sitä palkkaa alkaa näkyä lisää 🤞🥲🤞

Ohis tämä kysymys koskee niitä, joilla on hyvät paperit ja mahdollisuuksia hyvään ja hyväpalkkaiseen koulutukseen.

Omassa lähipiirissä vakavasti jo hyvin nuorena seurustelleet valitsivat sen jatko-opiskelupaikan mahdollisimman läheltä ja päätyivät matalapalkkaisiin naisvaltaisiin töihin.