Mitä vakavia sairauksia olette nähneet kun ihminen on ensin kärsinyt korkeasta verenpaineesta?

Vierailija kirjoitti:

Palstalla huomaa että verenpaine kohoaa heti. Pitää oikeasti varoa. Olisi hyvä olla positiivisia puheenaiheita.

Suomalaisten verenpaine kuntoon positiivisilla puheenaiheilla!

Nro 18: "Hyvä kun selvisit! Miten korkeat verenpainearvot sulla oli tuota ennen?"

Mulla oli ne ekat paineet, jolloin olisi pitänyt jo älytä tehdä jotain, luokkaa 170/120. Mutta koska töissä oli ihan helevetin kiire (ihan järjetön deadline projektilla), niin sen sijaan, että olisin pitänyt huolta omasta terveydestäni, mä olin aina töissä. Tein silloin selllaisia 60-80 -tuntisia työviikkoja puolisen vuotta. Entisenä sairaanhoitajana olisi pitänyt jo siitäkin tajuta, että kun aamulla suihkussa ihan jäätävä päänsärky ja oksensin lavuaariin, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Mutta ei, kun "suutarin lapsella ei ole kenkiä", niin bussipysäkille vaan ja töihin. Kahvilla ja epäterveellisellä ruualla silloin elin, koska en jaksanut tehdä muuta kuin käydä töissä. En osaa sanoa, kuinka pitkään oli verenpaineet olleet sitten tasoa 220/170, mutta kun lopulta mun poika tilasi aamulla ambulanssin (koska makasin kivuissani hädin tuskin tajuissani keittiön lattialla) , paineet oli silloin olleet 240/190. 

Mulla kävi tuuri, kun munuaisvaltimo alkoi ensin tihkuttaa. Eli ei präksähtänyt kerralla. Se präksähti vasta sitten, kun olin ollut  jo vuorokauden Peijaksen sairaalassa. Peijaksessa ei oikeen tienneet, mikä mulla on, kun vaikka miten tiputtivat nesteitä ja verta, niin hemoglobiini vaan laskee. Alimmillaan oli 47.  Kun se valtimo alkoi sitten vuotaa jo pahermmin, lähtivät kiireesti viemään mua lanssilla Meilahteen. Mukaan lähti tehohoidon lääkäri ja oli mun lapsille sanonut, että on erittäin epätodennäköistä, että selviäisin hengissä Meilahteen asti. Mutta jostain syystä mä selvisin. Siellä sitten oli kiikutettu suoraan päivystyksen läpi röntgeniin angiografiaan, jossa selvitetään, mikä vuotaa, jotta sitten kirurgit osaa leikkaussalissa tehdä oikeat toimenpiteet. Mulla kävi ihan posketon tuuri, kun sen angioröntgenin kokenut  ylilääkäri (oli sunnuntai siis) oli tekemässä jotain paperihommia. Ja kun oli kuullut, millainen tapaus Peijaksesta oli tulossa, ei ollutkaan lähtenyt kotiin vaan jäi odottamaan mua. Ja kun sitten olin siellä angiossa, tää lääkäri totesi, että joko hän keksii just nyt jotain tai mä kuolen siihen hänen käsiinsä. Että leikkaussaliin en tule missään  tapauksessa enää ehtimään. Joten mulla on nyt sellanen hassu kuparihäkkyrä, joita ei yleensä tällaisissa tapauksissa käytetä vaan joka on tarkoitettu ihan muuhun, munuaisvaltimossani. Munuainen tosin tuhoutui, kun sinne joutui estämään sillä häkkyrällä verenkierron kokonaan. Koska röntgenissä saattiinkin vuoto tukittua, niin kirurgeille ei jäänyt muuta tekemistä kuin kauhoa vatsaontelossani oleva veri ja muu neste pois. Suurin yksittäinen verihyytymä, joka myös painoi vasemman keuhkoni lyttyyn, oli ollut jalkapallon kokoinen. Ja sitten oli jouduttu pleurapunktiolla tyhjentämään nestettä mun keuhkoistani. Mä muistan edelleen oikein hyvin, vaikka tästä on kohta 12 vuotta, miltä tuntui, kun mun keuhkot alkoivat täyttyä kudosnesteellä. Ja se mieletön kipu, kun virtsarakko oli halkeamaisillaa, koska verihyytymät olivat tukkineet virtsaputken. Jos sen kivun mieltää asteikolla 0-10, niin se oli 10. Synnytys ilman kivunlievitystä 4 ja murtuneella nilkalla käveleminen 5 (olen siis myös nuo kokenut). Et joo, ei kiitos toista kertaa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Kiveshiki ja sitä seurannut välitön kuolema.

Puhut roskaa.

Hoitakaa ihmiset itsenne ajoissa! 

Up