Miten näyttää rakkautta lapselle jos hän ei rakasta takaisin (tai ei ainakaan näytä sitä)

Vierailija kirjoitti:

Puhut asiasta lapsesi kanssa.

Ei, missään nimessä ei. Nuo asiat ovat täysin lapsen kykyjen ulottumattomissa.

Ongelma EI ole lapsessa, vaan sinussa. 

Puistattava aloitus. 

Vierailija kirjoitti:

Käytä se psykologilla

Miksi alapeukku? Lapsella on selvästi jotain pielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että teillä on jotenkin roolit väärin päin. Sinä olet kuin lapsi joka janoaa lapseltaan rakkautta. Kyselet, miksi et riitä hänelle. Järkyttävää.

Ole aikuinen. Lapsesi tehtävä ei ole rakastaa sinua ehjäksi. 

Tiedän tämän ja tällä saralla on itsellänikin paljon työstettävää. Olen itse vain tällainen pehmeä ja hellyydenkipeä aikuinen ja on ollut kova paikka kasvattaa lasta joka on ajoittain "tunnekylmä" ja hellyyttä vieroksuva. Annan tilaa hänelle ja hän minulle, mutta pakko meidän on tulla toimeen kun saman katon alla kuitenkin ollaan. Ap

Vastaus on tässä viestissä. Hellyydenkipeänä olet tunkeutunut luvatta lapsesi henkilökohtaiselle alueelle toistuvasti. Ei ihme että hän haluaa ottaa etäisyyttä, kun sinä et tajua kunnioittaa hänen rajojaan.

Miehesi on hellyyttä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että teillä on jotenkin roolit väärin päin. Sinä olet kuin lapsi joka janoaa lapseltaan rakkautta. Kyselet, miksi et riitä hänelle. Järkyttävää.

Ole aikuinen. Lapsesi tehtävä ei ole rakastaa sinua ehjäksi. 

Tiedän tämän ja tällä saralla on itsellänikin paljon työstettävää. Olen itse vain tällainen pehmeä ja hellyydenkipeä aikuinen ja on ollut kova paikka kasvattaa lasta joka on ajoittain "tunnekylmä" ja hellyyttä vieroksuva. Annan tilaa hänelle ja hän minulle, mutta pakko meidän on tulla toimeen kun saman katon alla kuitenkin ollaan. Ap

Vastaus on tässä viestissä. Hellyydenkipeänä olet tunkeutunut luvatta lapsesi henkilökohtaiselle alueelle toistuvasti. Ei ihme että hän haluaa ottaa etäisyyttä, kun sinä et tajua kunnioittaa hänen rajojaan.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytä se psykologilla

Miksi alapeukku? Lapsella on selvästi jotain pielessä. 

Vanhemman tulee ensin hoitaa itsensä kuntoon. Se saattaisi poistaa ongelman kokonaan.

Miten sinulla parisuhteessa menee, ap?

Lapsesi on siis max kasiluokalla kun mietit että ripille päästessä ehkä sitten pääset halaamaan? Kyselet tuon ikäiseltä että etkö riitä hänelle? Mulla on 8 luokkalainen tyttö ja hän viettää suurimman osan ajastaan huoneessaan tai kavereiden kanssa. Me katsellaan välillä yhdessä elokuvia ja silloin on jotain hyvää syötävää siinä samalla tai käydään kirppiksellä/kaupoilla. Lisäksi pieni juttutuokio jolloin lapseni kertoo koulusta jotakin. Ei joka päivä. Mutta usein ja monesti purnaa jostakin opettajasta tai kertoo hauskan jutun mikä sattunut koulussa. Täytyy vaan hyväksyä että ei ne enää teineinä oo samalla tavalla sylissä mitä pieninä olivat. Eilenkin sanoin tytölle että tuu äitin kainaloon hetkeksi niin vastasi että hiustenpidennys (klipsit) irtoaa jos tulee eikä mun maailma tuohon kaadu. Laita hälle vaikka whatsappissa viesti että on rakas tms?

Mulla on myös 17 ja 20 vuotiaat pojat. He nyt eivät oo mua halailleet aikoihin! Päästä heitä välillä silitän tai olkapäästä ja joskus sanon että rakastan tai ovat tärkeitä. Vastaukseksi saan "samoin" tms lyhyen tokaisun. Tää parikymppinen tosin on alkanut nyt viettää enempi aikaa meidän vanhempien kanssa. Eilen ottivat muutamat oluet mieheni kanssa ja pelasivat pleikkaa.

Varmaan ahdistuisivat jos kyselisin heiltä että enkö riitä tai tivaisin mikä on ja mikä meidän välillä mättää. Joskus tyttö puhui hetken vähän ilkeästi ja lopulta sanoin hänelle siitä eli sanoin jotenkin tähän tyyliin että kunnioitetaanhan molemmat toisiamme ja että ei ole kiva kun pihutaan tolleen ja ei varmaan itekään tykkäisi jos hälle puhuisin niin ja se loppui siihen.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsesi autisti? Itse olen asperger enkä voi sietää halailua , mutta ei se rakastamista estä. 

Hänellä on kyllä aspergerisia piirteitä mutta ei ole tutkittu että onko autististisen piirteiden kirjossa oleva... mutta on todella fiksu ja luova tyttö on. Tunnepuolen asioissa vaan vielä kesken. Ap

Ei tuo mitenkään erikoiselta kuulosta. En itsekään tuossa iässä ollut erityisen kiinnostunut vanhemmistani vaan ajatukset pyörivät lähinnä ihastuksen kohteissa yms. Eikö se ole ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen on tarkoituskin tehdä irtiotto.  Muutaman vuoden päästä hän on lähes vieras ihminen jonka kanssa sinulla on historia mutta ei mitään muuta. Ja sitten se lapsi muuttaa pois ja se oli siinä. Yksi puolituttu tehty elämään. 

Tätä en nimenomaan halua, mutta ei näytä kaukaa haetulta kun meidän tilannetta katsoo. Olen sanonut jo muutaman kerran että en varmaan riitä sinulle niin lapsi on ihmeissään ja kysyy "miten niin"... Ei kai vielä toivoa ole heitetty. Ap

Jos et puhuisi tuollaisia lapsellesi. Teet vahinkoa hänen psyykelleen. Olet hänen äitinsä, ei sinun tarvitse mitään, sinä olet. Tuollaiset höpinät voit kohdistaa vaikka miehellesi, joka selkeästi on saanut sinut kokemaan itsesi riittämättömäksi ja nyt kohdistat lapselle näitä vaatimuksia arvosi määrityksestä, koska miestäsi ei kiinnosta nähdä sinussa mitään arvoa. Sinulla on nyt mennyt kumppani ja lapsi sekaisin.

Tiedän tuon tunteen ap! Meillä on aivan sama tilanne. :( Valitettavasti en osaa auttaa. Olen huomannut, että nykyaika on mennyt tällaiseksi, missä jauhetaan tätä lapsi ei ole sinulle mitään velkaa kun ennen puhuttiin, että perhe on yksikkö, joka rakastaa ja tukee toisiaan läpi elämän. Tässä on tapahtunut iso muutos ja kun tämä on koko kansakunnan mieliala niin perheet oikeasti revitään rikki tällä ajattelulla. 

 

Minunkin lapsi käy terapeutilla valittamassa, miten kurjaa hänellä on kotona. On siisti koti, on oma huone, on rajat, tukiverkot, hyvä koulumenestys ja lähisuku, joka välittää, on vapautta mennä omissa menoissa. Ja tähän meinaa se pää sitten hajota. 

Minä olen ihan hukassa, mitä teini oikein on vailla. Ainoa selitys on, että tämä kuuluu murrosikään ja menee ehkä joskus ohi.

Zemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsesi autisti? Itse olen asperger enkä voi sietää halailua , mutta ei se rakastamista estä. 

Hänellä on kyllä aspergerisia piirteitä mutta ei ole tutkittu että onko autististisen piirteiden kirjossa oleva... mutta on todella fiksu ja luova tyttö on. Tunnepuolen asioissa vaan vielä kesken. Ap

No totta ihmeessä on kesken, hän on lapsi. Sinä sen sijaan olet aikuinen. Koeta saada itsesi ehjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi on siis max kasiluokalla kun mietit että ripille päästessä ehkä sitten pääset halaamaan? Kyselet tuon ikäiseltä että etkö riitä hänelle? Mulla on 8 luokkalainen tyttö ja hän viettää suurimman osan ajastaan huoneessaan tai kavereiden kanssa. Me katsellaan välillä yhdessä elokuvia ja silloin on jotain hyvää syötävää siinä samalla tai käydään kirppiksellä/kaupoilla. Lisäksi pieni juttutuokio jolloin lapseni kertoo koulusta jotakin. Ei joka päivä. Mutta usein ja monesti purnaa jostakin opettajasta tai kertoo hauskan jutun mikä sattunut koulussa. Täytyy vaan hyväksyä että ei ne enää teineinä oo samalla tavalla sylissä mitä pieninä olivat. Eilenkin sanoin tytölle että tuu äitin kainaloon hetkeksi niin vastasi että hiustenpidennys (klipsit) irtoaa jos tulee eikä mun maailma tuohon kaadu. Laita hälle vaikka whatsappissa viesti että on rakas tms?

Mulla on myös 17 ja 20 vuotiaat pojat. He nyt eivät oo mua halailleet aikoi

Miten niin max kasiluokalla? Kyseessä esiteini-ikäinen eli korkeintaan 12-vuotias.

Rakkaus on tekoja eli sitä ,että kuuntelet ja annat aikaa ja valitset asioita lapsen edun mukaan vaatimatta lapselta palkinnoksi halauksia tai rakkaudentunnustuksia, niitä tulee tai ei, vanhemman tehtävä on välittää ja huolehtia riippumatta siitä millainen lapsi on ( huom.tämä ei tarkoita, että lapsi saa käyttäytyä miten vaan). Mieti sitä millainen vanhempi olet, älä etsi koko ajan vikaa lapsestasi.

Tää nyt ei oo ihan sama, mut mun 13v saa välillä raivareita ja mm. Huutaa että vihaa mua. Mä vastaan aina et "no aijaa siinähän vihaat. Mä rakastan sua silti enemmän kun mitään muuta." Tyttö saattaa huutaa myös mene pois jolloin tottakai menen mut yleensä sanon et kerro jos haluut että tuun takas. Yleensä jo tässä vaiheessa tyttö tulee halaamaan ja alkaa itkemään ja tän jälkeen pystyy vähän juttelemaan mikä harmittaa. 

Mun neuvo on ehkä se, että älä lähe mukaan raivareihin vaikka se vaikeeta onkin. Näytä että rakastat ja oot siinä heti kun lapsi tarvitsee, vaikka annatkin lapselle tilaa. Mä oisin lapsena tarvinnut tätä. Että oisin tuntenu et mua rakastetaan ehdoitta, saan näyttää tunteeni ja musta pidetään silti ihan yhtä paljon. Ja että äiti on siinä aina jos tarvitsee. Mun äiti kuitenkin antoi vaan tilaa ja keskittyi mun siskoon ja isäpuoleen. Meidän välit jäi todella etäiseksi ja sitä ne on nykyäänkin. Ei pidä olla lapsen vastuulla millainen ihmissuhde vanhemman kanssa on. Se opettaa vain lapsen pärjäämään kaikessa yksin joka johtaa usein siihen että lapsuudessa on kasa käsittelemättömiä ongelmia joita sitten aikuisena käsitellään terapiassa. Toivon että voin olla lapselleni vanhempi jollaista mulla ei koskaan ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tuon tunteen ap! Meillä on aivan sama tilanne. :( Valitettavasti en osaa auttaa. Olen huomannut, että nykyaika on mennyt tällaiseksi, missä jauhetaan tätä lapsi ei ole sinulle mitään velkaa kun ennen puhuttiin, että perhe on yksikkö, joka rakastaa ja tukee toisiaan läpi elämän. Tässä on tapahtunut iso muutos ja kun tämä on koko kansakunnan mieliala niin perheet oikeasti revitään rikki tällä ajattelulla. 

 

Minunkin lapsi käy terapeutilla valittamassa, miten kurjaa hänellä on kotona. On siisti koti, on oma huone, on rajat, tukiverkot, hyvä koulumenestys ja lähisuku, joka välittää, on vapautta mennä omissa menoissa. Ja tähän meinaa se pää sitten hajota. 

Minä olen ihan hukassa, mitä teini oikein on vailla. Ainoa selitys on, että tämä kuuluu murrosikään ja menee ehkä joskus ohi.

Zemppiä ap!

Kukin kasvattaa lapsensa miten haluaa. Jo olet sitä mieltä, että lapsesi on sinulle velkaa ja että hänen tulee tukea sinua, se on sinun näkemyksesi ja sinulla on siihen oikeus. Sinä rakennat itse oman perheesi.

Turha kuitenkaan sitten muutaman kymmenen vuoden päästä ihmetellä Hesarin palstalla, miksi lapsi on katkaissut välinsä vanhempiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsesi autisti? Itse olen asperger enkä voi sietää halailua , mutta ei se rakastamista estä. 

Hänellä on kyllä aspergerisia piirteitä mutta ei ole tutkittu että onko autististisen piirteiden kirjossa oleva... mutta on todella fiksu ja luova tyttö on. Tunnepuolen asioissa vaan vielä kesken. Ap

Jos hän on asperger niin hän ei kärsi asioista mitenkään, vain sinä kärsit.