Parkki-pate pilasi elämäni

Ennen tätä kaikkea elämäni oli tavallista. Ei täydellistä, mutta hallittavaa. Oli työ, lapset joka toinen viikko, pieni vuokra-asunto ja auto, joka oli minulle enemmän kuin pelkkä kulkupeli. Se oli ainoa tapa päästä töihin ajoissa, viedä lapset harrastuksiin ja käydä äidin luona vanhainkodissa. Sitten tuli se yksi lappu tuulilasissa.

Se oli marraskuinen aamu. Pimeä, märkä ja sellainen kylmä, joka menee luihin. Olin parkkeerannut auton taloyhtiön viereen, siihen samaan kohtaan mihin olin pysäköinyt vuosia. En ollut huomannut uutta kylttiä. Tai ehkä se oli huomannut minut ensin.

Tuulilasissa oli keltainen lappu. Parkki-pate. 60 euroa. Sydän hakkasi, mutta ajattelin, että hoidan sen pois. Virhe.

Kun yritin valittaa, vastaus oli kylmä ja mekaaninen. Ei joustoa. Ei inhimillisyyttä. Maksoin, vaikka se teki kipeää. Se raha oli tarkoitettu lasten talvikenkiin.

Kuukautta myöhemmin sama uudestaan. Tällä kertaa 80 euroa. Olin ollut töissä ylitöissä, väsynyt, ajatukset muualla. En nähnyt, että pysäköintiaikaa oli lyhennetty puolella tunnilla. Soitin. Selitin. Pyysin. Vastaus oli sama. Maksu tai perintä.

Sitten alkoi alamäki.

Laskut kasaantuivat. Yksi maksu unohtui. Se meni perintään. Luottotiedot menivät. Sen jälkeen kaikki meni nopeasti. En saanut osamaksua pesukoneeseen, vaikka vanha hajosi. Vuokranantaja alkoi kysellä maksujen perään. Auto meni lopulta ulosottoon, koska en pystynyt maksamaan vakuutuksia ja veroja ajoissa.

Ilman autoa en päässyt enää töihin samaan aikaan. Myöhästelyt huomattiin. Työt vähenivät. Lopulta sopimusta ei jatkettu.

Muistan sen päivän, kun lapseni kysyi miksi emme enää käy uimahallissa. En osannut vastata. Sanoin vain, että ehkä ensi kuussa. Tiesin, että se oli valhe.

Yksi pysäköintisakko ei pilaa elämää. Mutta ketju, joka siitä alkaa, voi. Minun kohdallani se alkoi Parkki-patesta ja päättyi siihen, että istuin keittiön lattialla, kädessä perintäkirje, enkä pystynyt hengittämään kunnolla.

En kirjoita tätä siksi, että haluaisin sääliä. Kirjoitan siksi, että ihmiset ymmärtäisivät, ettei kyse ole vain parkkipaikasta tai säännöistä. Kyse on Parkki-paten vallasta. Ja siitä, kuinka helposti tavallinen ihminen voidaan murskata, täysin laillisesti.