Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikääntyminen ja suhtautuminen omaan kehoon
05.09.2024 |
Millaisia huomioita teillä on tullut iän myötä suhteessa omaan kehoonne?
Itselläni oli parikymppisenä luonnollisen hoikka vartalo ja muodot kohdallaan vaikka pituus puuttui. Ulkonäöltäni olen aina ollut lapsenkasvoinen ja mielestäni tavallinen. Koskaan en ole aktiivisesti urheillut. Tästä huolimatta pukeuduin aina välttäen liian paljastavia vaatteita niin kotona kuin koulussa/töissä vaikka vartalo olisi sen suonut. Esimerkiksi en pitänyt koskaan bikinejä vaan aina uimapukua rannallakin ja vältin aina käyttämästä toppeja julkisesti.
Raskauksien myötä keho koki monenlaisia muutoksia erityisesti rinnoissa jotka vaihtoivat kokoa a:sta c:hen palaten lopulta takaisin b:hen josta olivat lähteneetkin. Raskausarvilta vältyin. Tällöin oli oma kehosuhde hieman ristiriitainen ja painoa alkoi kertyä hiljalleen ja sitä onkin tullutkin yli 15kg nuoruusvuosista tähän päivään. Huomasin pukeutuvani jopa peittävämmin kuin aiemmin ja pidin paljon isoja neuleita ja huppareita.
Nyt nelikymppisenä olen huomannut olevani enemmän sinut kehoni kanssa kuin aiemmin ja enää en välitä siitä milltä kehoni näyttää vaan olen hyväksynyt sen paremmin ja pidän siitä enemmän. Pukeudun nykyään vaatteisiin jotka voivat joskus näyttää tissivakoa tai hametta joissa reidet ovat enemmän esillä. Olen jopa käyttänyt bikinejä rannalla vaikka vatsamakkarat näkyy ja takapuoli on levennyt. Kotona kuljen usein ilman liivejä ja alushousuissa ja jopa alasti mitä en koskaan ennen tehnyt. Olen ollut jopa sekasaunassa miesten kanssa kaveriporukassa (toki hieman humalassa), mutta tämäkään ei tuntunut mitenkään häiritsevältä jälkeenpäin. Enkä tehnyt tätä huomionhausta tai muista tarpeista. Avioliitosta olen saanut kaiken tarpeellisen. Miehenikin on todennut minun olevan huomattavasti itsevarmempi, rohkeampi ja määrätietoisempi kuin ennen.
Onko muita jotka ovat kokeneet saman?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta kuuskymmentä ja vihaan itseäni . Vanha ja rupsahtanut ja pahenee vaan .
Minusta on ihaninta kun saa olla ihan oma itsensä.
Mun "oma itse" vaan ei ole elähtänyt kurppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yllättynyt miten olen pystynyt säilyttämään vartalon tikissä kaikki nämä vuosikymmenet. Ihon joustavuus katoaa, mutta läskit ja lihakset kuten 25 vuotiaana. Samat vaatteetkin istuu loistavasti. Elopainokin pyörii parin kilon haarukassa. Ei tarvitse muuta kuin 40 vuotta aktiivinen liikuntaelämä, vähintään tunti joka päivä, useimmiten enemmän. Ja tietenkin lihaskuntoharjoittelu.
M57 67 kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on ollut ja on vakaa ja hyväksyvä parisuhde.
Mietipä asiaa sellaisen kannalta, jolla ei ole. Eikä ehkä koskaan ole ollut, tai on tullut jätetyksi - vieläpä kehonsa takia!
Minä olen 60+ sinkku ja vaikka en enää aktiivisti etsi kumppania, koen silti, että pitämällä kroppani kuosissa lisään itseluottamustani. Kehtaan käyttää bikineitä ja trendikkäitä vaatteita iäatäni huolimatta, koska kehoni on niissä edukseen. Jos olisin muun näköinen, kokisin ruon noloksi. Nyt minulla on pokkaa olla oma itseni ja pukeutua kuten haluan.
🥱 On teissä itseässä vikaa kun ei ole onnistunut normaalia parisuhdetta löytämään. Luuletko etten ole eronneita nähnyt. Se alkuhuuma kun loppuu niin on enää vaikeeta keksiä mitään yhdessäolon syitä.
60+ ei ole enää mitää muita mahkuja kuin löytää korkeintaan kämppis. Hyvin harvoilla iäkkäillä en
Tästä olen kyllä paljonkin eri mieltä. Tiedän monia jotka ovat löytäneet uuden kumppanin vielä 60+ ja osa näistä asuu yhdessä ja osa viihtyy erillisissä kodeissa, mutta suhde on näillä rakkaudellinen vielä vuosienkin jälkeen. Ei se ikää katso millaisen suhteen saat. Asenne ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt miten olen pystynyt säilyttämään vartalon tikissä kaikki nämä vuosikymmenet. Ihon joustavuus katoaa, mutta läskit ja lihakset kuten 25 vuotiaana. Samat vaatteetkin istuu loistavasti. Elopainokin pyörii parin kilon haarukassa. Ei tarvitse muuta kuin 40 vuotta aktiivinen liikuntaelämä, vähintään tunti joka päivä, useimmiten enemmän. Ja tietenkin lihaskuntoharjoittelu.
M57 67 kg.
Tuossa painossa olet kyllä aikamoinen kuivan kesän orava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin vajaa kolmikymppiseksi todella hoikka - ja hyvin tyytymätön itseesi. Nyt joitakin vuosia yli kolmenkymmenen ihmettelen muutaman vuoden takaisia ajatuksia. Ajatus siitä, että pitäisi olla lähes alipainoisen hoikka ja kuin teini vartaloltaan tuntuu kaukaiselta. Aikuisen naisen (edelleen hoikka) keho tuntuu omalta ja suhtaudun siihen kiitollisuudella enkä kriittisyydellä. Parikymppisenä en olisi edes osannut kuvitella, että joskus suhtaudun näin kehooni vaikka sitä toivoin. Vielä enemmän olisi yllättänyt se, että hyväksyntä kehoa kohtaan löytyi silloin kun keho ei näyttänyt enää langanlaihan teinin keholta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta kuuskymmentä ja vihaan itseäni . Vanha ja rupsahtanut ja pahenee vaan .
Minusta on ihaninta kun saa olla ihan oma itsensä.
Mun "oma itse" vaan ei ole elähtänyt kurppa.
Eli roikut jossain muistikuvassa menneestä. Lisäksi sulla on ikäviä ja ylikriittisiä asenteita vanhan näköistä kehoa kohtaan, kun kutsut elähtäneeksi kurpaksi. Kaikki "elähtäneisyydestäsi" johtuva kärsimys johtuu omista uskomuksistasi, joita voisit muuttaa jos haluaisit. Itsellänikin oli äitini peruja taipumusta tuollaiseen ajatteluun, mutta kyseenalaistin sen, ja totesin että onpa kauhean julmaa puhetta. Nyt sanon itselleni, että olen arvokkaan näköinen vanhempi lady. En mikään elähtänyt kurppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus! Elämä ei todellakaan lopu kolmeenkymppiin vaan tosiaankin paranee vain koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Lihominen on aina oma valinta.
Haluaisinpa nähdä sen ihmisen, joka jonain päivänä toteaa: "minäpä muuten valitsen nyt tulla lihavaksi". Ei sellaista kukaan valitse. Siihen päädytään elämän pyörityksessä, kun ollaan keskittyneenä muihin tärkeämpiin asioihin eikä voimavaroja miettiä painoa ehkä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos elämässä ei ole mitään muuta harrastuksena kuin oma ulkonäkö ja keho keskittyessä vain siihen niin kyllä on harrastukset aika vähissä.
Kamalinta ne kroppa tatuoinnit ja kuka haluaa katsella niitä kamalannäköisiä ja likaisennäköisiä muste suttuja nahassa lopun ikää.
Älä sinä sitä mieti. En minäkään mieti sitä miten sinä jaksat itse katsella itseäsi loppuelämän. Anna toisten olla mitä haluavat.
Täytän huomenna 70. Suhde omaan kroppaani on terve ja huolehdin kunnostani, painostani ja terveydestäni.
Liikakiloja ei ole, liikun paljon koska olen aina ollut hyvin liikunnallinen ja ruokavalioni on hyvä ja terveellinen.
Olen synnyttänyt kaksi lasta, raskauksista ei aikanaan jäänyt kiloja. Kaikki suli imetyksen aikana viimeistään.
Minulle om kehoni on tärkeä ja haluan pitää siitä huolta. tätä kehoa tarvitsen niin kauan kun elän, ja haluan elää mahdollisimman kauan ja mahdollisimman terveenä.
Tuntuu todella pahalta kun tälläkin palstalla ihmiset oikein urakalla mollaa ja haukkuu itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt miten olen pystynyt säilyttämään vartalon tikissä kaikki nämä vuosikymmenet. Ihon joustavuus katoaa, mutta läskit ja lihakset kuten 25 vuotiaana. Samat vaatteetkin istuu loistavasti. Elopainokin pyörii parin kilon haarukassa. Ei tarvitse muuta kuin 40 vuotta aktiivinen liikuntaelämä, vähintään tunti joka päivä, useimmiten enemmän. Ja tietenkin lihaskuntoharjoittelu.
M57 67 kg.
Tuossa painossa olet kyllä aikamoinen kuivan kesän orava.
172 cm pituiselle ihan ok.
M57
Vierailija kirjoitti:
Täytän huomenna 70. Suhde omaan kroppaani on terve ja huolehdin kunnostani, painostani ja terveydestäni.
Liikakiloja ei ole, liikun paljon koska olen aina ollut hyvin liikunnallinen ja ruokavalioni on hyvä ja terveellinen.
Olen synnyttänyt kaksi lasta, raskauksista ei aikanaan jäänyt kiloja. Kaikki suli imetyksen aikana viimeistään.
Minulle om kehoni on tärkeä ja haluan pitää siitä huolta. tätä kehoa tarvitsen niin kauan kun elän, ja haluan elää mahdollisimman kauan ja mahdollisimman terveenä.
Tuntuu todella pahalta kun tälläkin palstalla ihmiset oikein urakalla mollaa ja haukkuu itseään.
Onnittelut jälkikäteen. Tätä asennetta toivoisi korostettavan enemmän, koska usein tuntuu että ihmiset katsovat kehoaan jotenkin ulkopuolelta vain peilistä eivätkä toiminnallisena, yksilöllisenä ja kauniina ja siten myös arvokkaana ja ainutlaatuisena.
Alue: Aihe vapaa
🥱 On teissä itseässä vikaa kun ei ole onnistunut normaalia parisuhdetta löytämään. Luuletko etten ole eronneita nähnyt. Se alkuhuuma kun loppuu niin on enää vaikeeta keksiä mitään yhdessäolon syitä.
60+ ei ole enää mitää muita mahkuja kuin löytää korkeintaan kämppis. Hyvin harvoilla iäkkäillä enää mitään rakkaus suhteita muodostuu. Sinulla meni juna ohitse jo ajat sitten vaikka kuvittelisit mitä tahansa ja olevasi muka vetovoimainen pitämällä kroppasi missä tahansa kunnossa.