Lapsesi on jatkossa valittava opiskeltava ala oikein jo ensimmäisellä kerralla. Toisen ammatin opiskelusta tulee mahdotonta suurelle osalle.

Ihan hyvä. Aikaisemmin oli ongelma, että porukka suoritti harrastustutkinnon ensimmäiseksi ja sitten vasta sen varsinaisen työllistävän tutkinnon. Myös hankaloitetaan ikiopiskelua ja kannustetaan nopeammin työelämään.

Jos ei valitse sitä eksoottisinta tutkintoa, niin kyllä yleensä menee oikein valinta.

Meidän lapsesta tulee ammattikissa. Koulutus jo käynnissä.

Hyvä päätös!

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa.

T: tukikuukaudet käytetty

ei vaikuta sinuun paitsi jos olet töissä tai yrittäjä

Miksi aina lähtöoletus pitää olla, että jos ei tukia saa, niin on mahdotonta? On monta eri vaihtoehtoa, esim. säästäminen etukäteen, se että työssäkäyvä puoliso kustantaa toisen puolison elämisen opiskelujen ajan, osa-aikatyö jne.

Niin kauan kuin itsessään opiskeleminen on ns. maksutonta (oppimateriaalimaksut yms on tosi pientä verrattuna ulkomaiden lukukausimaksuihin) ja niin kauan kuin toisen tutkinnon opiskeleminen on kuitenkin sallittua, niin mun mielestä meillä on asiat aika hyvin.

Kyllä, jos on tosi tiukkaa rahasta niin se on haastavaa, mutta on myös paljon ihmisiä, joille säästäminen työssäollessa tai puolison elättäminen on ihan mahdollista.

Toivoisin myös, että enemmän alettaisiin ajatella perhettä yhtenä taloudellisena yksikkönä. Itse en ymmärrä sellaista, että esim. toinen kituuttaa ja toisella on rahaa. Perhe on perhe ja mielestäni on ihan kohtuullista, että toinen voi vaikka pari vuotta kantaa taloudellisen vetovastuun jos niin yhdessä sovitaan, ja jos on odotettavissa että toinen saa sen jälkeen mielekkäämmän ammatin, paremmat työllistymismahdollisuudet tai paremman palkan.

Mitä tulee itse tutkintoihin, niin mielestäni saisi vielä voimakkaammin säädellä ylemmältä taholta, mitä kaikkia pilipalitutkintoja tarjotaan. Tutkintojen pitäisi lähtökohtaisesti olla sellaisia, että niillä odotetaan ihmisen työllistyvän.

On mahdotonta jos on avuton ja saamaton, kuten tietysti moni on. 

mulla on kuitenkin onnistunut työssäkäynnin ka omaishoitajuuden ohella ylempi korkeakoulututkinto, mulla on silloin lupa olettaa sitä muiltakin.

Vierailija kirjoitti:

Minkä v*tun takia veronmaksajien pitäisi kustantaa monta eri ammattia jollekin Jannica-Petterille? Ne toiset opinnot voi kustantaa ihan itse vaikka omalla lainalla.

Äppäppää persu, itselläni on jo kolme yliopistollista tutkintos siihen nähden, että itse olet rämpinyt kasaan vain keskeytetyt amisopinnot. Ja kyllä, töissä olen aina näiden aikana ollut

Olemme tottuneet liian hyvään. Niin kauan, kun ei aleta niitä tuhansien eurojen lukukausimaksuja perimään, niin asiathan todellakin ovat hyvin.

Kaikkea ei voi saada, mutta kyllä jatkossakin ne jotka ovat valmiita tekemään töitä asian eteen ja todella sitä haluavat, voivat opiskella uuden ammatin joko työskentelemällä samalla tai ottamalla maltillisen lainan tmv. Huvikseen ei toki enää kannata opiskella kun työt alkaa pitkästyttää.

10 vuotta sitten valmistuin sote-alalle amk:sta. Koin alan itselleni sopimattomaksi jo opintojen aikana, mutta koska olin tuhlannut opiskeluun opintotukea ja olin jo reilusti yli 20-vuotias, ajattelin kuunnella tuttujen neuvoja siitä, että kannattaa valmistua "edes jostain". Olen työskennellyt alalla 10 vuotta ja kokenut alan itselleni epäsopivaksi koko ajan. Siitäkin huolimatta olen tuonut verotuloja tähän maahan jopa oman hyvinvointini kustannuksella. Nyt onneksi opiskelen vielä aikuiskoulutustuella uutta tutkintoa yliopistossa. Olisiko sittenkään ollut parempi, että olisin jättänyt opinnot aikanaan kesken? Mitä yhteiskunta olisi hyötynyt viime metreillä kesken jätetystä tutkinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oikeudenmukaista, että kaikilla on mahdollisuus lukea yksi ammatti. Ei ole ok, että koulutuksen laadusta sen kun supistetaan ja samalla joillekin maksetaan tukea useisiin tutkintoihin.

Mitä sitten tehdään, jos eläintenhoitajalle puhkeaa alkergia tai puusepältä amputoidaan käsi?

Ne voisivat olla hyviä perusteluja saada jatkaa opiskelua. Omaksi ilokseen alanvaihtajat, huvikseen pätijät, kuitenkin vähenisivät.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina lähtöoletus pitää olla, että jos ei tukia saa, niin on mahdotonta? On monta eri vaihtoehtoa, esim. säästäminen etukäteen, se että työssäkäyvä puoliso kustantaa toisen puolison elämisen opiskelujen ajan, osa-aikatyö jne.

Niin kauan kuin itsessään opiskeleminen on ns. maksutonta (oppimateriaalimaksut yms on tosi pientä verrattuna ulkomaiden lukukausimaksuihin) ja niin kauan kuin toisen tutkinnon opiskeleminen on kuitenkin sallittua, niin mun mielestä meillä on asiat aika hyvin.

Kyllä, jos on tosi tiukkaa rahasta niin se on haastavaa, mutta on myös paljon ihmisiä, joille säästäminen työssäollessa tai puolison elättäminen on ihan mahdollista.

Toivoisin myös, että enemmän alettaisiin ajatella perhettä yhtenä taloudellisena yksikkönä. Itse en ymmärrä sellaista, että esim. toinen kituuttaa ja toisella on rahaa. Perhe on perhe ja mielestäni on ihan kohtuullista, että toinen voi vaikka pari vuotta kantaa talo

Kyllä, ja sitä toista osapuolta olisi lakattava nimittelemästä siivelläeläjäksi ja muilla halventavilla nimityksillä. Näin voi käydä silloinkin, kun on pienemmät tulot kuin toisella.

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta sitten valmistuin sote-alalle amk:sta. Koin alan itselleni sopimattomaksi jo opintojen aikana, mutta koska olin tuhlannut opiskeluun opintotukea ja olin jo reilusti yli 20-vuotias, ajattelin kuunnella tuttujen neuvoja siitä, että kannattaa valmistua "edes jostain". Olen työskennellyt alalla 10 vuotta ja kokenut alan itselleni epäsopivaksi koko ajan. Siitäkin huolimatta olen tuonut verotuloja tähän maahan jopa oman hyvinvointini kustannuksella. Nyt onneksi opiskelen vielä aikuiskoulutustuella uutta tutkintoa yliopistossa. Olisiko sittenkään ollut parempi, että olisin jättänyt opinnot aikanaan kesken? Mitä yhteiskunta olisi hyötynyt viime metreillä kesken jätetystä tutkinnosta?

Uudistus ei koske ammattikorkeakoulutusta eikä henkilöä, joka amk-tutkinnon suorittamisen jälkeen hakeutuu yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen valitettavasti jo sitä ikäluokkaa, jolle tämä tuli mahdottomaksi. Jäin omalta alalta työttömäksi, kun yritys myytiin ulkomaisille sijoittajille. Olin omalla 25 vuoden työllä nostanut työnantajani konkurssista kannattavaksi sijoituskohteeksi. Oman alani töitä ei löytynyt enää Suomesta työpaikkojen karatessa ulkomaille. Valitettavasti minut pitää perhe ja koti Suomessa. Olisin mielelläni opiskellut uuden ammatin, mutta jäin yliopiston valintakokeissa aina varasijalle. Pisteitä puuttui tasan ensikertalaisuuskiintiön verran. Siis yhtä tyhmät kuin minä pääsivät opiskelemaan toiveammattiini, jos olivat nuoria. Erittäin epätasa-arvoista, varsinkin kun minulla ei ollut lukio-opinnoista enää juurikaan hyötyä pääsykokeissa kuten tuoreilla ylioppilailla. YO-todistukseni oli hyvä, mutta vanhentunut, eli arvoton, sillä ei päässyt enää esim. suoraan opiskelemaan, piti mennä hakukokeiden kautta. Eli toka ammatti oli tehty käytännössä minulle

Ei yo-todistus vanhene. Vanha reaali ei kelpaa enää, joten käy kirjoittamassa ainereaali ja sen jälkeen yo-todistus on ihan yhtä hakukelpoinen kuin nuoremmilla. Tein näin itsekin ja pääsin opiskelemaan.

Tää on aika sieltä ja syvältä varsinkin kun työelämä on muuttunut ja muuttuu edelleen nopeasti siihen suuntaan että monilta aloilta työpaikkoja katoaa hirmuiseen tahtiin, osa korvataan tekoälyllä jne jolloin olisi entistä tärkeämpää että voisi opiskella toisenkin tutkinnon.

Kyllä, ajattelen myös ettei yhteiskunta voi ihan kaikkea maksaa mutta eipä ihmisten tilanteet, voimavarat jne. ole myöskään identtisiä. Toisella voi onnistua opiskelu säästöillä, osa-aikatöillä ja puolison maksaessa isomman osan kuluista kun taas toisella voimat riittävät juuri ja juuri opiskeluun eikä tukiverkkoja välttämättä juuri ole. 

Vierailija kirjoitti:

On mahdotonta jos on avuton ja saamaton, kuten tietysti moni on. 

mulla on kuitenkin onnistunut työssäkäynnin ka omaishoitajuuden ohella ylempi korkeakoulututkinto, mulla on silloin lupa olettaa sitä muiltakin.

Jos on lapsia, lapset jää väistämättä vaille jostakin, ellei ole vahvaa tukirinkiä joka hoitaa lapset puolestasi ja on läsnä joka käänteessä. Silloin ei saisi "kovasti uurastanut, jopa tutkinnon yhtä aikaa hankkinut", saada siitäkin itselleen kruunua, kuten usein tapahtuu. Miten voit yhtäaikaa käydä luennoilla tai tehdä väitöskirjaa ja hoitaa läsnäolevasti lapsia? Niinpä niin.

Antakaa mä arvaan? Tämäkin on persujen vika tietty ja Marin oli kaikkien aikojen paras PM:)

Tiesithän, että suuret ikäluokat opiskeli juuri noin, ei ollut mitään aikuiskoulutustukia ja opintovapaita, kun heillä oli ikää 30 v. Ihan itse piti opinnot rahoittaa, jos halusi alaa vaihtaa ja hehän vaihtoivat! Miksi nykyisille nuorille aikuisille sama on ihan mahdotonta?

Ongelma oli kun töistä mennään opiskelemaan firman pitää täyttää henkilöstö vaje. opiskelija taas on x vuosia pois työelämästä. Opiskelulla täytyisi olla joku funktio. Kulttuuri ja humanisti aloilla tulisi katsoa mikä on alan työllistymismahdollisuudet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksien sisällöt ja tarpeellisuudet tulisi myös perata huolella. Koulut elävät valtionavustuksilla oppilaiden pääluvun mukaan, siksi siellä ei ole kiinnostusta poistaa ja vähentää oppilaspaikkoja yhteiskunnan muutoksista huolimatta.

Esim. pelkällä merkonomitutkinnolla ei ole aikoihin tehnyt mitään. Samoin automaation myötä apteekkien teknistä henkilökuntaa ei tarvita entiseen tapaan, koulutusmääriä tulisi vähentää ja on käsittämätöntä, että viimeksimainittuunkin koulutus kestää kolme vuotta, vaikka työ on pelkkää kassatyöskentelyä ja logistiikkaa. Ylemmissä koulutuksissa on myös paljon, mistä koulutusta voisi tiivistää. Kaikkien alojen hum.kandeja saisi valmistua vain työelämän tarpeiden mukaan, ei kortistoon jne.

Ei se mikään valtionavustus ole, jota koulutuksen järjestäjät saavat koulutuksen ja tukitoimien  toteuttamiseksi. Se on valti

Ohis. Ei tuo kommentti ihan täyttä tuubaa ole.

Olen omien nuorteni ja heidän ystäväpiirinsä kautta tullut huomaamaan, että itsekin ihmettelevät sitä, miksi heitä valmistuu (liian) paljon. Tämä tulee vastaan, kun aletaan töitä etsiä valmistumisen loppusuoralla ja edes niihin harjoittelupaikkoihin ei ole tarvetta palkata.

Kyllä tuo on ihan todellinen ongelma, vaikka sinä tartuitkin verbaaliakrobatiaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiesithän, että suuret ikäluokat opiskeli juuri noin, ei ollut mitään aikuiskoulutustukia ja opintovapaita, kun heillä oli ikää 30 v. Ihan itse piti opinnot rahoittaa, jos halusi alaa vaihtaa ja hehän vaihtoivat! Miksi nykyisille nuorille aikuisille sama on ihan mahdotonta?

No voisko johtua vaikka siitä, että työtilanne on vuonna 2024 aivan erilainen kuin kasarilla.