Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kalskahtaako teillä korvaan kun aikuinen ihminen sanoo olevansa orpo?
04.09.2024 |
Siis joku keski-ikäinen. Eikö se ole jo luonnollista 40-60v?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole luonnollista, että ei vanhemmat elä 40-vuotiaalla. Mä olen 45v ja mun äiti on vielä töissäkin muutaman kuukauden ennen kuin jää eläkkeelle. Isä on jo eläkkeellä. Mä olin 39 kun äitin isä kuoli, että mieti ap sitä jos osaat.
"Yhyy, isäni kuoli kun olin 39v, en pääse yli, olen orpo!
PS Ei mitään sääliä lapsena vanhempansa menettäneille, koska MINÄ olen tärkeintä maailmassa!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on menettänyt vanhempansa lapsena, on selkeästi mitä orvolla tarkoitetaan, lapsi, jolla ei ole vanhempia.
-Nykyään ollaan niin heikkoja, että aikuisilla ihmisillä pitää vielä olla äiti pitämässä kädestä kiinni, tai he kokevat olevansa orpoja.
EI ole ihan sama asia menettää vanhemmat 50 vuotiaana, kuin esim 6 vuotiaana.
Eräs tuttu kehui tulleensa täysorvoksi 80-luvulla, samaan aikaan kun hän itse sai lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä kuoli, kun olin neljä. Äiti kuoli vuoden myöhemmin. Jäin siis orvoksi pienenä. Ja olen sitä edelleen, kun olen viisikymppinen.
Itsekään en osaa ajatella, että keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset, jotka menettävät vanhempansa, olisivat orpoja. Vaikka teknisesti toki ovatkin.
Eivät ole teknisesti orpoja, lue edelliseltä sivulta orvon määritelmä, se on siellä lihavoituna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mä uusille tuttavuuksille kerron olevani orpo jos puhe tulee vanhemmista. Olin 9v kun molemmat kuolivat. Nyt olen 46v.
Miksi?
No jos vaikka joku kysyy mitä teet äitienpäivänä? Esim
Tähänhän nyt voi vastata vaikka mitä muutakin. Juhlin äitienpäivää, muistan tai muistelen äitiä, vien kukkia, tai teen jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mä uusille tuttavuuksille kerron olevani orpo jos puhe tulee vanhemmista. Olin 9v kun molemmat kuolivat. Nyt olen 46v.
Miksi?
No jos vaikka joku kysyy mitä teet äitienpäivänä? Esim
Tähänhän nyt voi vastata vaikka mitä muutakin. Juhlin äitienpäivää, muistan tai muistelen äitiä, vien kukkia, tai teen jotain ihan muuta.
No viimeksi keskustelu meni näin: menen käymään haudoilla, sen jälkeen sijaisäidilläni, koska tulin lapsena orvoksi. Miksi sinua häiritsee se mitä muille kerron elämästäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole luonnollista, että ei vanhemmat elä 40-vuotiaalla. Mä olen 45v ja mun äiti on vielä töissäkin muutaman kuukauden ennen kuin jää eläkkeelle. Isä on jo eläkkeellä. Mä olin 39 kun äitin isä kuoli, että mieti ap sitä jos osaat.
Olipa ilkeästi kirjoitettu. Minä olen 15 vuotta nuorempi ja enää elossa äiti. Isovanhemmat ja isä kuolleet. Sitä kun ei sairauksille ja onnettomuuksille voi yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo naurettavaa kun omat vanhemmat on kuolleet kun olin noin 10-vuotias. Nyt kolmekymppisenä kuuntelen kun lähes eläkeikäiset hakee huomiota itkiessään orpouttaan kun ysikymppiset vanhemmat kuoli.
Olisko empatia mitään?
Sinun vanhempiesi kuolemasta lienee jo vuosikymmeniä, mutta näillä muilla kokemus voi olla paljon lähempänä.
Niin, SINULTA puuttuu empatia täysin, jos et ymmärrä edes sitä, että vanhempien kuolema ja lapsena orvoksi jääminen on satakertaa pahempi ja traumatisoivampi aisa, kuin että aikuinen menettää vanhempansa (eikä ole silloin orpo), olet todella sairas!
-Vaadit täällä empatiaa, mitä itseltäsi ei heru edes orvoille lapsille, olet ihmishirviö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei oikeastaan. Voisin ehkä itsekin sanoa noin. Tosin molemmat biologiset vanhempani kuolivat kun olin alle kouluikäinen, mutta en sillä tavalla miellä itseäni orvoksi, koska alunperin isäpuoleni on ollut isäni lähes koko elämäni ja perheeseen on kuulunut myös toinen aikuinen, isän vaimo.
Kyllä vähän. Petteri on The Real Orpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo naurettavaa kun omat vanhemmat on kuolleet kun olin noin 10-vuotias. Nyt kolmekymppisenä kuuntelen kun lähes eläkeikäiset hakee huomiota itkiessään orpouttaan kun ysikymppiset vanhemmat kuoli.
Olisko empatia mitään?
Sinun vanhempiesi kuolemasta lienee jo vuosikymmeniä, mutta näillä muilla kokemus voi olla paljon lähempänä.
Niin, SINULTA puuttuu empatia täysin, jos et ymmärrä edes sitä, että vanhempien kuolema ja lapsena orvoksi jääminen on satakertaa pahempi ja traumatisoivampi aisa, kuin että aikuinen menettää vanhempansa (eikä ole silloin orpo), olet todella sairas!
-Vaadit täällä empatiaa, mitä itseltäsi ei heru edes orvoille lapsille, olet ihmishirviö!
Eihän se muille osoitettu empatia, esimerkiksi niille 50v vanhempansa menettäneille, ole millään tavalla pois niiltä lapsena orvoksi jääneiltä.
Aikuiset naiset täällä traumoissa, kun äiti 99v kuolee täysin yllättäen, kukaan ei arvannut, että näin käy jokupäivä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yleensä mutta esimerkiksi silloin kun yli 50v työkaveri kertoi lomansa aikana jääneensä orvoksi. Pidin lähinnä huvittavana kyseisen sanan käyttöä.
Eräs tuttu nainen noin viidenkympin puolivälissä voivotteli sitä että kuinka hän on nyt orpo kun molemmat vanhemmat olivat kuolleet (kahdeksankymppisinä). Mutta hän onkin sellainen ikuinen uhriutuja, jolla on aina kaikki vaikeampaa ja rankempaa kuin kellään muulla missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo naurettavaa kun omat vanhemmat on kuolleet kun olin noin 10-vuotias. Nyt kolmekymppisenä kuuntelen kun lähes eläkeikäiset hakee huomiota itkiessään orpouttaan kun ysikymppiset vanhemmat kuoli.
Olisko empatia mitään?
Sinun vanhempiesi kuolemasta lienee jo vuosikymmeniä, mutta näillä muilla kokemus voi olla paljon lähempänä.
Niin, SINULTA puuttuu empatia täysin, jos et ymmärrä edes sitä, että vanhempien kuolema ja lapsena orvoksi jääminen on satakertaa pahempi ja traumatisoivampi aisa, kuin että aikuinen menettää vanhempansa (eikä ole silloin orpo), olet todella sairas!
-Vaadit täällä empatiaa, mitä itseltäsi ei heru edes orvoille lapsille, olet ihmishirviö!
Palstan mammojen mielestä niiden vanhemmat ei kuole koskaan ja elättävät nämä mammat hautaan saakka.
-Kun sitten kuolee, mammat 50v traumatisoituu.
Aivan yhtä huvittavaa kuin teinitytöt kertovat olevansa sotaleskiä kun poikakaveri intissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo naurettavaa kun omat vanhemmat on kuolleet kun olin noin 10-vuotias. Nyt kolmekymppisenä kuuntelen kun lähes eläkeikäiset hakee huomiota itkiessään orpouttaan kun ysikymppiset vanhemmat kuoli.
Olisko empatia mitään?
Sinun vanhempiesi kuolemasta lienee jo vuosikymmeniä, mutta näillä muilla kokemus voi olla paljon lähempänä.
Niin, SINULTA puuttuu empatia täysin, jos et ymmärrä edes sitä, että vanhempien kuolema ja lapsena orvoksi jääminen on satakertaa pahempi ja traumatisoivampi aisa, kuin että aikuinen menettää vanhempansa (eikä ole silloin orpo), olet todella sairas!
-Vaadit täällä empatiaa, mitä itseltäsi ei heru edes orvoille lapsille, olet ihmishirviö!
Tiesitkö, että empatian määrä ei ole mikään rajallinen vakio?
Empatiaa on siis mahdollista osoittaa sekä vanhempansa 55-vuotiaana menettäneelle että 5-vuotiaana menettäneelle.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä kuoli, kun olin neljä. Äiti kuoli vuoden myöhemmin. Jäin siis orvoksi pienenä. Ja olen sitä edelleen, kun olen viisikymppinen.
Itsekään en osaa ajatella, että keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset, jotka menettävät vanhempansa, olisivat orpoja. Vaikka teknisesti toki ovatkin.
Joo mutta et sinä mitään empatiaa ansaitse, empatian ansaitsee tämä täällä trollaava akka, jonka toinen vanhemmista elossa ja toinen kuollut ja hän on mielestään orpo ja hänen kokemuksensa on kamalampi kuin jos lapsella kuolee vanhemmat ja hän ansaitsee kaiken empatia, vaatikin sitä jo täällä!
-Eikä hän ole itsekäs tai narsisti, ei toki..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on menettänyt vanhempansa lapsena, on selkeästi mitä orvolla tarkoitetaan, lapsi, jolla ei ole vanhempia.
-Nykyään ollaan niin heikkoja, että aikuisilla ihmisillä pitää vielä olla äiti pitämässä kädestä kiinni, tai he kokevat olevansa orpoja.
EI ole ihan sama asia menettää vanhemmat 50 vuotiaana, kuin esim 6 vuotiaana.
Miten niin heikkoja? Minusta on hienoa, että ihmisillä on vanhemmat mukana ja tukena elämässä pidempäänkin kuin ensimmäiset 18 vuotta.
Tälle palstalle kokoontuu yleensä Suomen pahimmat edgelordit. Vaikee sanoo kummalla on cringemmöt jutut, 40-60 mammoilla vai 18-30 veeteillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä kuoli, kun olin neljä. Äiti kuoli vuoden myöhemmin. Jäin siis orvoksi pienenä. Ja olen sitä edelleen, kun olen viisikymppinen.
Itsekään en osaa ajatella, että keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset, jotka menettävät vanhempansa, olisivat orpoja. Vaikka teknisesti toki ovatkin.
Joo mutta et sinä mitään empatiaa ansaitse, empatian ansaitsee tämä täällä trollaava akka, jonka toinen vanhemmista elossa ja toinen kuollut ja hän on mielestään orpo ja hänen kokemuksensa on kamalampi kuin jos lapsella kuolee vanhemmat ja hän ansaitsee kaiken empatia, vaatikin sitä jo täällä!
-Eikä hän ole itsekäs tai narsisti, ei toki..
Ai että kukaan aikuinen ei saa surra vanhempiaan jos menettää vanhempansa?
Eikö ole ihan hyvien käytästapojen mukaista esittää osanotot jos joltain työkavereilta kuolee isä tai äiti? Oli työkaverilla ikää sitten 20v tai 50v.
Alue: Aihe vapaa
Mun isä kuoli, kun olin neljä. Äiti kuoli vuoden myöhemmin. Jäin siis orvoksi pienenä. Ja olen sitä edelleen, kun olen viisikymppinen.
Itsekään en osaa ajatella, että keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset, jotka menettävät vanhempansa, olisivat orpoja. Vaikka teknisesti toki ovatkin.