Kalskahtaako teillä korvaan kun aikuinen ihminen sanoo olevansa orpo?

Kaverini menetti äitinsä 18-vuotiaana. Vaikka hän ei ollut enää alaikäinen, niin äidin kuolema oli hänen elämässään hyvin suuri menetys. Äiti oli ollut aina käytännössä hänen ainoa vanhempansa ja vasta täysikäistyneenä, mutta vielä teininä olisi ollut suuri tarve äidin tuelle. Alaikäisenä orvoksi jääneillä on se etu puolellaan, että heistä ottaa kopin viimeistään sossu tai lastensuojelu. Täysikäisillä taas on tukenaan korkeintaan vain ehkä aikuissosiaalityö.

Vierailija kirjoitti:

Jos et pysty aikuisena käsittelemään vanhemman kuolemista peremmin kuin lapsi, on sinussa todella paljon pielessä, haloo nyt aikuiset ihmiset!

Mikä muka on pielessä?

Vierailija kirjoitti:

Jos et pysty aikuisena käsittelemään vanhemman kuolemista peremmin kuin lapsi, on sinussa todella paljon pielessä, haloo nyt aikuiset ihmiset!

Oman kokemukseni mukaan vanhemman kuolema oli lapsuudessa just helpompaa käsitellä. Toisen kuolemasta minulla ei tietenkään ole mitään muistikuvaa koska olin 1-vuotias. Toisen kuollessa olin aloittanut koulun samana syksynä.

Ihan typerää sanoa mitä muut saa ajatella tai tuntea. Ei se keltään ole pois jos joku sanoo olevansa orpo.

Mitä sitten jos sanookin? Ei kuulu muille.

Särähtää kyllä. Äitini menetti molemmat vanhempansa alle kouluikäisenä, ja kasvoi laitoksessa, hän oli orpo, vaikka vihasikin sitä nimitystä.

Keski-ikäisenä vanhempansa menettäneet eivät ole orpoja.

onhan petterikin orpo

No kyllä, jos sanoja on keski-ikäinen eli juurikin yli 40-vuotias. 

Yleisesti kai aikuisista ei enää puhuta orpoina vaikka olisikin menettänyt vanhempansa alaikäisenä. Ehkä niissä tapauksissa missä on rakennettu koko identiteetti siihen orpolapsen käsitteen ympärille, mutta onko se sitten hyvä? Minusta ei. Elämä menee eteenpäin, halusi tai ei. Tuntuisi oudolta ajatella jotakuta vain orpona.

Orpo on vähän suhteellinen käsite. Esimerkiksi kaverini molemmat biologiset vanhemmat on kuolleet hänen lapsuudessa, mutta en silti sanoisi häntä orvoksi, koska hän on elänyt lähes koko lapsuutensa perheessä mihin kuului kaksi vanhempaa ja he ovat hänelle äiti ja isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on menettänyt vanhempansa lapsena, on selkeästi mitä orvolla tarkoitetaan, lapsi, jolla ei ole vanhempia.

-Nykyään ollaan niin heikkoja, että aikuisilla ihmisillä pitää vielä olla äiti pitämässä kädestä kiinni, tai he kokevat olevansa orpoja.

EI ole ihan sama asia menettää vanhemmat 50 vuotiaana, kuin esim 6 vuotiaana.

Palstan mammat on orpoja, kun vanhemmat kuolee kun he ovat itse 5-kymppisiä, huutonaurua!

Surullista, vaikka ymmärrettävää, etteivät edes vanhempasi pitäneet sinusta.

Mitä väliä sillä on onko joku orpo vai ei? Lain mukaan jokaisella alaikäisellä, orvollakin, on huoltaja.

Ei kiinnosta

Aika moni on jos iältään noin 50-60v

Orvona  voi  ollakkin  MUTTEI  ORPONA jonka pää on Jyrin perseesä hartioita myöten.

t. petteri lapanen/ juoksupoika

Itsekin miellän ja sanon olevani orpo, vaikka vanhempani ovat (tietääkseni) elossa. Perhesiteet ovat katkenneet (minun valinnastani) jo kauan sitten, eivätkä he ole elämässäni läsnä. Koen tästä syystä olevani orpo, kun elämässäni ei ole lapsuudenkodin tukiverkkoa. Olen vain minä.

Asiasta on tietenkin helpompi olla hiljaa kuin puhua arjessa muutenkaan, joten en arvostaisi orpo-sanan käytön kyseenalaistamista sen perusteella, minkä ikäinen olen tai millaisten olosuhteiden vuoksi koen olevani orpo.

Paras vastaus henkilökohtaiseen jakamiseen on muutenkin yleensä: "Kerro lisää. Miltä se sinusta tuntuu?"

Taas tämä sama orpojenvihaajahullu vauhdissa! Eikö sulla Ap ole sun elämään mitään parempaa agendaa, kuin orpojen vihaaminen? 

Etkö ihan oikeasti keksi mitään parempaa tekemistä?

Miten ihmeessä orvoksi jääminen voi olla juuri se sinua pahiten kaihertava asia, josta ilmeisesti joku tuntemasi orpo saa sellaista sympatiaa, jota itse jäit vaille? Kadehdit ja haukut orpoja Vauvapalstalla. Sun on pakko olla noloin luuseri ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo keskustelu orvon kanssa jatkuu ?

Petteri

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ole luonnollista, että ei vanhemmat elä 40-vuotiaalla. Mä olen 45v ja mun äiti on vielä töissäkin muutaman kuukauden ennen kuin jää eläkkeelle. Isä on jo eläkkeellä. Mä olin 39 kun äitin isä kuoli, että mieti ap sitä jos osaat.

 

Mun äiti on 94 ja mä 65 vasta.

 

Yksi lajike on myös aikuinen orpo, joka esiintyy pääministerinä, yllättyy tämän tästä asioista, joita on itse ollut päättämässä.