Kalskahtaako teillä korvaan kun aikuinen ihminen sanoo olevansa orpo?
Siis joku keski-ikäinen. Eikö se ole jo luonnollista 40-60v?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Jos et pysty aikuisena käsittelemään vanhemman kuolemista peremmin kuin lapsi, on sinussa todella paljon pielessä, haloo nyt aikuiset ihmiset!
Mikä muka on pielessä?
Vierailija kirjoitti:
Jos et pysty aikuisena käsittelemään vanhemman kuolemista peremmin kuin lapsi, on sinussa todella paljon pielessä, haloo nyt aikuiset ihmiset!
Oman kokemukseni mukaan vanhemman kuolema oli lapsuudessa just helpompaa käsitellä. Toisen kuolemasta minulla ei tietenkään ole mitään muistikuvaa koska olin 1-vuotias. Toisen kuollessa olin aloittanut koulun samana syksynä.
Ihan typerää sanoa mitä muut saa ajatella tai tuntea. Ei se keltään ole pois jos joku sanoo olevansa orpo.
Kaverini menetti äitinsä 18-vuotiaana. Vaikka hän ei ollut enää alaikäinen, niin äidin kuolema oli hänen elämässään hyvin suuri menetys. Äiti oli ollut aina käytännössä hänen ainoa vanhempansa ja vasta täysikäistyneenä, mutta vielä teininä olisi ollut suuri tarve äidin tuelle. Alaikäisenä orvoksi jääneillä on se etu puolellaan, että heistä ottaa kopin viimeistään sossu tai lastensuojelu. Täysikäisillä taas on tukenaan korkeintaan vain ehkä aikuissosiaalityö.