Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kalskahtaako teillä korvaan kun aikuinen ihminen sanoo olevansa orpo?
04.09.2024 |
Siis joku keski-ikäinen. Eikö se ole jo luonnollista 40-60v?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Jos et pysty aikuisena käsittelemään vanhemman kuolemista peremmin kuin lapsi, on sinussa todella paljon pielessä, haloo nyt aikuiset ihmiset!
Mikä muka on pielessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et pysty aikuisena käsittelemään vanhemman kuolemista peremmin kuin lapsi, on sinussa todella paljon pielessä, haloo nyt aikuiset ihmiset!
Oman kokemukseni mukaan vanhemman kuolema oli lapsuudessa just helpompaa käsitellä. Toisen kuolemasta minulla ei tietenkään ole mitään muistikuvaa koska olin 1-vuotias. Toisen kuollessa olin aloittanut koulun samana syksynä.
Ihan typerää sanoa mitä muut saa ajatella tai tuntea. Ei se keltään ole pois jos joku sanoo olevansa orpo.
Mitä sitten jos sanookin? Ei kuulu muille.
Särähtää kyllä. Äitini menetti molemmat vanhempansa alle kouluikäisenä, ja kasvoi laitoksessa, hän oli orpo, vaikka vihasikin sitä nimitystä.
Keski-ikäisenä vanhempansa menettäneet eivät ole orpoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä, jos sanoja on keski-ikäinen eli juurikin yli 40-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisesti kai aikuisista ei enää puhuta orpoina vaikka olisikin menettänyt vanhempansa alaikäisenä. Ehkä niissä tapauksissa missä on rakennettu koko identiteetti siihen orpolapsen käsitteen ympärille, mutta onko se sitten hyvä? Minusta ei. Elämä menee eteenpäin, halusi tai ei. Tuntuisi oudolta ajatella jotakuta vain orpona.
Orpo on vähän suhteellinen käsite. Esimerkiksi kaverini molemmat biologiset vanhemmat on kuolleet hänen lapsuudessa, mutta en silti sanoisi häntä orvoksi, koska hän on elänyt lähes koko lapsuutensa perheessä mihin kuului kaksi vanhempaa ja he ovat hänelle äiti ja isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on menettänyt vanhempansa lapsena, on selkeästi mitä orvolla tarkoitetaan, lapsi, jolla ei ole vanhempia.
-Nykyään ollaan niin heikkoja, että aikuisilla ihmisillä pitää vielä olla äiti pitämässä kädestä kiinni, tai he kokevat olevansa orpoja.
EI ole ihan sama asia menettää vanhemmat 50 vuotiaana, kuin esim 6 vuotiaana.
Palstan mammat on orpoja, kun vanhemmat kuolee kun he ovat itse 5-kymppisiä, huutonaurua!
Surullista, vaikka ymmärrettävää, etteivät edes vanhempasi pitäneet sinusta.
Mitä väliä sillä on onko joku orpo vai ei? Lain mukaan jokaisella alaikäisellä, orvollakin, on huoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni on jos iältään noin 50-60v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Orvona voi ollakkin MUTTEI ORPONA jonka pää on Jyrin perseesä hartioita myöten.
t. petteri lapanen/ juoksupoika
Alue: Aihe vapaa
Kaverini menetti äitinsä 18-vuotiaana. Vaikka hän ei ollut enää alaikäinen, niin äidin kuolema oli hänen elämässään hyvin suuri menetys. Äiti oli ollut aina käytännössä hänen ainoa vanhempansa ja vasta täysikäistyneenä, mutta vielä teininä olisi ollut suuri tarve äidin tuelle. Alaikäisenä orvoksi jääneillä on se etu puolellaan, että heistä ottaa kopin viimeistään sossu tai lastensuojelu. Täysikäisillä taas on tukenaan korkeintaan vain ehkä aikuissosiaalityö.