Lue keskustelun säännöt.
Kotihoidossa ja -koulussa olevat lapset
04.09.2024 |
En mainitse nimeä, mutta seuraan erästä tubettajaa, joka asuu todella syrjäisesti. Kaikki lapset, 8, 4 ja 1 ovat vain kotona. Kukaan ei ole ollut päivähoidossa, ei eskarissa, eikä koulussa.
Nyt asuvat niin syrjässä, että ainoat tapahtumat ovat kauppareissu kerran viikossa ja siinä yhteydessä pääsee leikkipuistoon.
He siis asuvat niin syrjässä, että naapureita ei ole, on vain heidän perhe ja heidän eläimensä. Meinasi sydän särkyä, kun se vilkas nelivuotias (joka ollut taas päivätolkulla siellä eristyksissä) puki prinsessamekon päälle, kun isä tuli kotiin oltuaan muutaman päivän poissa.
Omat kolme tyttöäni tuossa vaiheessa pukivat ne hienot mekkonsa kaverien synttäreille, joita oli koko ajan.
Ja kävivät osa-aikahoidossa, kerhoissa, harrastuksissa ja naapurien lasten kanssa leikkivät joka päivä.
Se yksinään näköttävä eristetty lapsi prinsessamekossaan oli oikeasti aika kamala näky. Ymmärrän sen että panostetaan perheeseen ja että lapset voivat hyvin olla ns. kotihoidossakin (omanikin olivat pitkään), mutta kyllä tuo eristäytymienn ja eskarin ja koulunkin estäminen on minulle liikaa. Vanhemmat voi olla miten epäsosiaalisia haluavat, mutta lapset pitäisi kasvattaa yhteiskunnan jäseniksi.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissä on nyt muotia unschooling. Ei ole edes kotikoulua sääntöjen mukaan vaan opetetaan lapsille sitä mitä lapset haluavat ja silloin kun haluavat. Ihan järjetöntä touhua.
Nyt on ollut mediassa esillä suomalaisia perheitä joissa kotikoulu on lähinnä reissaamisen ja lasten harrastusten takia. Aika vapaalta se vaikuttaa. Saa sellaisen kuvan että kotikoulu on pelkkää läksyjen tekoa. Tuskin on mutta sellaisen kuvan siitä saa.
Ahaa eli sieltä se tubettajakin varmaan tämän ideansa on saanut. Hän kun hoitaa tuota kotikoulua juurikin noin että lapsi opiskelee kun tulee sellainen fiilis. Hänellä ei siis ole mitään säännöllisiä koulutunteia eikä edes omaa paikkaa jossa opiskella tai josta itse vastaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä elin koko lapsuuteni eristyksissä tosi pienessä kylässä Lapissa. Kotitalo oli vielä eristyksissä kylältä keskellä metsää.
Missään ei käyty, jos nyt satunnaisia kauppareissuja ei laskettu. 80-luvulla eskari oli kerran viikossa pari tuntia ja sinne pääsin isäni purnaamisesta huolimatta.
Koulun alku olikin kova shokki. Mulla ei koskaan ollut ollut yhtään kaveria, ainoa seura oli ollut nuorempi sisarus. Mitään sosiaalisia taitoja ei oltu opetettu, kunhan nyt osasi siististi syödä ja olla hiljaa käskettäessä.
Kivinen tie oli tottua koulun käyntiin. Kiusaamiselle olin todella alttiina, en osannut lainkaan olla muiden lasten tai edes aikuisten seurassa.
Omat lapseni, onnelliset kaupunkilaiset, ovat päässeet pienestä pitäen kerhoihin, muskareihin, jumppaan, kyläilemään. Kaveritaitoja on harjoiteltu niin kotona, päikyssä, harrastuksissa ja koulussakin.
Ihminen on sosiaalinen olento. Eristettynä kukaan ei pääse kasvamaan täyteen kukoistukseensa.
Haluan vielä kommentoida kotikouluilmiötä Yhdysvaltojen näkökulmasta. Siellä tämä on hyvin keskiluokkainen juttu, jossa hyvin toimeentulevassa perheessä on kotiäiti, koka todella panostaa kotikouluun. Kotiin myös palkataan toisinaan opettajia, tutoreita tai vaikkapa opiskelija preppaamaan jossain aineessa. Kotiin ei myöskään eristäydytä, vaan lapsi/nuori harrastaa, osallistuu yhteisössä erilaisiin juttuihin, esim paikallisen seurakunnan toimintaan tai on aktiivinen urheiluseurassa tms. Kotikoulu ei ole mikään laissez-faire juttu, jossa fiiliksen pohjalta tehdään, eikä myöskään mikään vaihtoehtosuuntausten kapinnallisuuden ilmaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulussa opettajana ja ainakin meillä ne kotikoulussa opiskelleet aiheuttavat oikeasti todella paljon ongelmia.
Ei kaikki mutta todella usein kotikouluun on otettu lapsi koska joko a) vanhemmilla on omia koulutraumoja tai kouluvastaisuutta tai b) lapsella on ongelmia joita vanhemmat eivät halua myöntää.
Juurikin olen tehnyt kaksi tuntia tuntisuunnitelmaa uusiksi ryhmälle, jossa häirikköporukan jehuna riehuu poika, joka on junnnannut jo pari vuotta ylimääräistä koulupolullaan, ei siis pääse siirtymään seuraavalle luokalle millään, ja hänetkin sitten vanhemmat tempoivat kotiin opiskelemaan. Ja nyt sitten 15-vuotiaana aloitti yläkoulun. Eikä tiedä edelleenkään miten koulua käydään.
Kuvasit yhden pojan ongelmia. Mitä muita ongelmia on? Ainakin Yhdysvalloissa kotikoulut toimivat usein niin hyvin, että jo
Amerikkalaisten koulujen taso ei ole lähelläkään suomalaisen koulun tasoa, joten siellä huonokin kotikoulu voi olla parempi kuin normikoulu.
Ja kotikouluahan on monenlaista, hyvin usein Suomessa taustalla vain on nuo mainitsemani seikat, jotka sitten aiheuttavat suuria ongelmia normaaliin kouluun sopeutumisessa. Tiedän perheitä joissa adhd-äiti muka-opettaa adhd-poikaa... Tuloksen voitte arvata.
"Tiedän perheitä joissa adhd-äiti muka-opettaa adhd-poikaa"
Oikeinko tiedät perheitä? Monikossa? Minä en henk koht tunne ketään, vaikka nepsy-lasten piirit on tuttuja, mutta lehtiartikkelissa oli eräs turkulainen äiti, joka kotiopetti autistista lastaan. Liikkeensä takahuoneessa, ei siis ollut kotiäiti. Ja lapsi todella sai hyvää, suunniteltua ja kiinnostavaa oppia, ainakin mitä kuvissa näkyi.
***
Varhaiskasvatus ei suomessa ole enää laadukasta, päiväkotiuran voi muuten aivan hyvin jättää väliin. Eskari ja koulu sitten, riippuu lapsesta, kykeneekö isoon luokkaan ja vaadittuun itseohjautuvuuteen. Sitä kun vaaditaan jo pikkukoululaisilta.
Ap, tuolla perusteella hurjaa tuomita lapset jostain vaille jääviksi. Kaikki me ei olla samanlaisia. Jos lapset ovat tulleet vanhempiinsa, tuskin kaipaavat jatkuvaa sosiaalista elämää. Itse en ole koskaan kaivannut, ikinä. Työtkin teen nyt kotoa käsin.
Vierailija kirjoitti:
ja kukas tää tubettaja on?
No se kenestä täällä ei saanut keskustella ja jonka ketju lukittiin
"Tiedän perheitä joissa adhd-äiti muka-opettaa adhd-poikaa"
Oikeinko tiedät perheitä? Monikossa? Minä en henk koht tunne ketään, vaikka nepsy-lasten piirit on tuttuja, mutta lehtiartikkelissa oli eräs turkulainen äiti, joka kotiopetti autistista lastaan. Liikkeensä takahuoneessa, ei siis ollut kotiäiti. Ja lapsi todella sai hyvää, suunniteltua ja kiinnostavaa oppia, ainakin mitä kuvissa näkyi.
***
Varhaiskasvatus ei suomessa ole enää laadukasta, päiväkotiuran voi muuten aivan hyvin jättää väliin. Eskari ja koulu sitten, riippuu lapsesta, kykeneekö isoon luokkaan ja vaadittuun itseohjautuvuuteen. Sitä kun vaaditaan jo pikkukoululaisilta.
Ap, tuolla perusteella hurjaa tuomita lapset jostain vaille jääviksi. Kaikki me ei olla samanlaisia. Jos lapset ovat tulleet vanhempiinsa, tuskin kaipaavat jatkuvaa sosiaalista elämää. Itse en ole koskaan kaivannut, ikinä. Työtkin teen nyt kotoa käsin.
Kyllä, tiedän useita, ammattini kautta ja myös siksi, että itse opetin kuopusta olosuhteiden pakosta kotona vuoden niin, että hän suoritti 5. ja 6. luokan vuodessa.
Silloin olin mukana laajasti kotikouluperheiden ryhmissä jne.
En tiedä mistä olet saanut päähäsi suuret luokkakoot. Ainakin omilla lapsillani ja esimerkiksi nykyisessä työpaikassani luokat on huomattavan paljon pienempiä kuin omana kouluaikanani oli. Siis jopa vain 15 oppilasta per luokka. Itselläni oli 41 lasta luokassa 5. - 9. luokkaan.
Ja siinä vaiheessa kun muuttaa, voi jo katsoa, mihin päiväkotiin tai kouluun lapsensa haluaa. Plus että sekin riittää, että lapsi on kotona viskariin tai eskariin asti ja käy vain kerhossa ja harrastuksissa.
Mutta se että lapsi eristetään täysin on huonoa vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulussa opettajana ja ainakin meillä ne kotikoulussa opiskelleet aiheuttavat oikeasti todella paljon ongelmia.
Ei kaikki mutta todella usein kotikouluun on otettu lapsi koska joko a) vanhemmilla on omia koulutraumoja tai kouluvastaisuutta tai b) lapsella on ongelmia joita vanhemmat eivät halua myöntää.
Juurikin olen tehnyt kaksi tuntia tuntisuunnitelmaa uusiksi ryhmälle, jossa häirikköporukan jehuna riehuu poika, joka on junnnannut jo pari vuotta ylimääräistä koulupolullaan, ei siis pääse siirtymään seuraavalle luokalle millään, ja hänetkin sitten vanhemmat tempoivat kotiin opiskelemaan. Ja nyt sitten 15-vuotiaana aloitti yläkoulun. Eikä tiedä edelleenkään miten koulua käydään.
Kuvasit yhden pojan ongelmia. Mitä muita ongelmia on? Ainakin Yhdysvalloissa kotikoulut toimivat usein niin hyvin, että jotkut korkeakoulut haluavat ensisijaisesti kotikoulua
Pistätkö linkin siihen listaan korkeakouluja, jotka näin toimivat.
Vierailija kirjoitti:
"Tiedän perheitä joissa adhd-äiti muka-opettaa adhd-poikaa"
Oikeinko tiedät perheitä? Monikossa? Minä en henk koht tunne ketään, vaikka nepsy-lasten piirit on tuttuja, mutta lehtiartikkelissa oli eräs turkulainen äiti, joka kotiopetti autistista lastaan. Liikkeensä takahuoneessa, ei siis ollut kotiäiti. Ja lapsi todella sai hyvää, suunniteltua ja kiinnostavaa oppia, ainakin mitä kuvissa näkyi.
***
Varhaiskasvatus ei suomessa ole enää laadukasta, päiväkotiuran voi muuten aivan hyvin jättää väliin. Eskari ja koulu sitten, riippuu lapsesta, kykeneekö isoon luokkaan ja vaadittuun itseohjautuvuuteen. Sitä kun vaaditaan jo pikkukoululaisilta.
Ap, tuolla perusteella hurjaa tuomita lapset jostain vaille jääviksi. Kaikki me ei olla samanlaisia. Jos lapset ovat tulleet vanhempiinsa, tuskin kaipaavat jatkuvaa sosiaalista elämää. Itse en ole koskaan kaivannut, i
"En tiedä mistä olet saanut päähäsi suuret luokkakoot. Ainakin omilla lapsillani ja esimerkiksi nykyisessä työpaikassani luokat on huomattavan paljon pienempiä kuin omana kouluaikanani oli. Siis jopa vain 15 oppilasta per luokka. Itselläni oli 41 lasta luokassa 5. - 9. luokkaan."
Jos lapsi tarvitsisi pienluokan, niin silloin se "tavanomainen luokka" on liian suuri. Varmasti tiedät tämän, jos työpaikkasi liittyy koulunkäyntiin.
Esim selkeästi autistinen tai muuten selkeästi nepsyoireinen ei menesty normaalissa luokassa, vaikka siellä olisi vain se 15 oppilasta (hyvin todennäköisesti noin pienessä luokassa on muutenkin monta avuntarvitsijaa, heidät laitetaan vähän pienempiin luokkiin) ...maksimi luokan koko yleisen tuen lapsille taitaa nykypäivänä olla 24.
Pienluokkia tai erityisluokkia ei ole läheskään kaikissa kunnissa tai kaupungeissa, siis ollenkaan, ei edes mahdollista hakea sellaiseen. Tuki (tai "tuki") laitetaan sinne kotiluokkaan joka on jo lähtökohtaisesti liian iso ja hälisevä joillekin lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi tarvitsisi pienluokan, niin silloin se "tavanomainen luokka" on liian suuri. Varmasti tiedät tämän, jos työpaikkasi liittyy koulunkäyntiin.
Esim selkeästi autistinen tai muuten selkeästi nepsyoireinen ei menesty normaalissa luokassa, vaikka siellä olisi vain se 15 oppilasta (hyvin todennäköisesti noin pienessä luokassa on muutenkin monta avuntarvitsijaa, heidät laitetaan vähän pienempiin luokkiin) ...maksimi luokan koko yleisen tuen lapsille taitaa nykypäivänä olla 24.
Pienluokkia tai erityisluokkia ei ole läheskään kaikissa kunnissa tai kaupungeissa, siis ollenkaan, ei edes mahdollista hakea sellaiseen. Tuki (tai "tuki") laitetaan sinne kotiluokkaan joka on jo lähtökohtaisesti liian iso ja hälisevä joillekin lapsille.
Niitä sinun tarkkailuluokkiasi ei ole ollut enää kymmeneen vuoteen, vaan kaikki opiskelee lähtökohtaisesti samassa, yleensä niin että erityisopettaja tukee niitä, joilla on haasteita.
Osaa sa myös oman avustajan.
Aivan viimetapauksessa oppilas siirretään pienluokalle, eikä se opetus kyllä sielläkään helposti niin laadukasta ole, koska siellä sitten kaikki on todella vakavasti erityistarpeisia.
Kaikissa näissä tapauksissa se opettaja on kuitenkin PÄTEVÄ, toisin kuin siellä kotikoulussa, jossa se vanhempi harvemmin on kotona koko päivää ja vaikka olisi, hyvin harvoin on itse opettajan pätevyydellä varustettu, saati kykenee objektiivisesti omaa lastaan opettamaan.
Ei se luokka lähtökohtaisesti myöskään mikään hälisevä ole, en tiedä mistä sinä sellaista olet päähäsi saanut.
Ja tämä tubettajahan pitää kotikoulua keittiössä niin että kaikki ravaa siinä edestakaisin ja opetukseen osallistuu myös ne 4 vee ja 1 vee eli siinä vasta onkin sähellystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja kukas tää tubettaja on?
No se kenestä täällä ei saanut keskustella ja jonka ketju lukittiin
Lukittiinko se? Aivan loistavaa että ylläpito reagoi viimein. Meni aivan sairaaksi koko keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdysvalloissa monta luokkaa koulua käyneenä voin kertoa että hyvän asuinalueen koulu voi olla paljon vaativampi kuin mitä suomalainen koulu. Yläkoulun viimeinen vuosi Suomessa sekä lukio (ei eliittilukio) olivat todella lepsuja sekä kotitehtävissä että koearvostelussa. Kokeissa oli pakko saada puolet pisteistä jotta edes läpi pääsee, matikassa oli parikymmentä kotitehtävää joka päivä.
Mitä kotikouluun tulee, vanhempi voi ohjata lasta hyvin tai huonosti. Mielestäni kotikoulua voi harkita kun se on lapsen tai nuoren kannalta parempi vaihtoehto. Se ei saa olla pakoa kiusaamiselta tai omilta traumoilta. Se että kotona hoidetut lapset käyttäytyvät oudosti ei välttämättä johdu lapsesta vaan siitä että lapsi on kotona vääristä syistä (siis koska vanhempi haluaa jonkun asian takia). Näinpä sosiaaliset taidot eivät kehity terveellä tavalla.
Minäkään en lapsen osalta lähtisi/lähtenyt tähän kirkuvaan "läyhäämiseen" mukaan mikä alkaa usein jo päiväkodissa. Lapsi jatkoi pitkään pihaleikeissä, välillä nuorempia ohjaten. Pieni jakso oli yläkoulun alussa kun tuntui että ystävystyminen ei suju mutta tämä olisi voinut tulla kenelle vaan. Meillä oli hyvä koulu jossa kuraattori katsoi pari kertaa ikkunasta ulos ja kertoi että nuori ei ole yksin välitunnilla, olin siis puhelimessa hänen kanssaan.
Välillä olen miettinyt että olisiko pitänyt panostaa enemmän "valtavirran" menoon. Toisaalta se meno on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin tervettä. Ja koska olen itse kasvanut useamman kulttuurin keskellä niin väistämättä hänen kasvatuksensa eroaa supisuomalaisesta.
Jenkeissä on nyt muotia unschooling. Ei ole edes kotikoulua sääntöjen mukaan vaan opetetaan lapsille sitä mitä lapset haluavat ja silloin kun haluavat. Ihan järjetöntä touhua.
Nyt on ollut mediassa esillä suomalaisia perheitä joissa kotikoulu on lähinnä reissaamisen ja lasten harrastusten takia. Aika vapaalta se vaikuttaa. Saa sellaisen kuvan että kotikoulu on pelkkää läksyjen tekoa. Tuskin on mutta sellaisen kuvan siitä saa.