Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on täydellinen ja silti en ole onnellinen
03.09.2024 |
Minulla on mies, joka aina laittaa perheen etusijalle. Ei päihdeongelmia, ei rahapelaa, ei niin mitään. Huolehtii aina minusta ja lapsista, joita minulla on kaksi ennestään entisestä liitostani ja meillä on vielä kaksi yhteistä lasta. Halusi minut, vaikka varmasti olisi voinut saada kenet tahansa.
Mies avaa ovet minulle, tekee kotitöitä, tulee töistä suoraan kotiin, hoitaa lapsia hyvin, huolehtii että saan vettä, lepoa, vie lapsia harrastuksiin. Omaa hyvät tunnetaidot, on silmiini maailman komein mies, seksi on hyvää ja huolehtii aina myös minun tarpeistani. Hieroo, koskee, puhuu, pussaa. Tuntuu naurettavalta kirjoittaa tätä tekstiä, koska olen onneton itse. En voi ymmärtää mikä minulla on. Ja joo, ei oikeasti kukaan ole täydellinen, on hänessäkin jotain pieniä vikoja oikeasti, jotka joskus ärsyttävät :)
Vaan isoin ongelma on päässäni. Suhteemme on juuri sellainen, josta muut haaveilevat -tai ainakin ennen myös minä tunsin sen. Miten saan apua? Olen uupunut, enkä löydä enää värejä elämään, vaikka hyviä ja iloisia hetkiäkin on. Varsinkin parisuhteessa olen nyt tullut etäiseksi, enkä löydä yhteyttä takaisin.
Kommentit (148)
Miehenä en enää lähde suhteisiin. Pienemmällä vaivalla saa enempi, kun on sinkkumies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi kuulostaa aika pirun hyvältä. Jos hän ei sinulle kelpaa, niin lähetä ukko mun ovelle, saa täältä sitten hyvän kodin :D
Tarvitset jännämiehen pettämiset ja kerran viikossa turpaan. Sitten olet onnellinen.
Olisiko niin että alitajuisesti ajattelet, ettet ansaitse sitä mitä sinulla on?
En tarkoita ettetkö oikeasti ansaitse, vaan sitä että traumataustaiset ihmiset monesti ajattelevat niin.
Vähemmän somea ja ole enemmän läsnä, niin arvot loksahtavat kohdilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen suhde sinulla on omiin vanhempiisi? Voisiko selitys löytyä siitä, että nykyelämä ei ole samanlaista kuin lapsuudessasi on se mihin olet tottunut ja se tuo tuon olon, vaikka oikeasti kaikki on hyvin? Tai kaipaat vaan uusia haasteita elämääsi.
Älä nyt ainakaan miestä lähde ensimmäisenä vaihtamaan. Kyllä sitä uupuu ison lapsikatraan kanssa, ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on kai niitä asioita, joita alkaa arvostamaan ja ikävöimään vasta kun ne on menettänyt.
Mul kävi just näin. Jätin maailman ihanin mies ikinä, kohteli minua kuin prinsessa, meil oli tulevaisuus yhdessä.
Tilalle tuli askamainen jännämies. Hirveästi henkistä väkivaltaa, mulla laukes toistuvia paniikkihäiriöitä. Tän kaa tein sit pari lasta. Hän saa mua kokoajan itkemään.
Ette voi kuvitellakkaan paljonko ikävöin edellistä miestä.
Inhoan itseäni niin paljon. En tiedä miksi olen näin tyhmä ollut.
Miksi terve mies ahdistaa naisia niin paljon? Ite on ihan tuhoon tuomittu kun koen tunteita vain askajätkiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin että alitajuisesti ajattelet, ettet ansaitse sitä mitä sinulla on?
En tarkoita ettetkö oikeasti ansaitse, vaan sitä että traumataustaiset ihmiset monesti ajattelevat niin.
Kuule, tätä jäin miettimään pitkäksi aikaa. Koen kyllä, että en voi olla yhtä hyvä miehelleni kuin hän minulle. Vaikka haluan aina vesimerkiksi ostaa pienen yllätyksen hänelle, järjestin pyöreillä juhlat jne. Ja arjessa vaikka kokkaan hänelle mieluisia ruokia jne. En koe, että olisin tarpeeksi kaunis hänelle esimerkiksi.
Tänään kävin yksin metsässä keräämässä vähän puolukoita ja sieniä. On heti erilainen olo, mutta silti apea olo taustalla.
t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa tärkeä kysymys on, rakastatko häntä. Millään muulla ei ole väliä.
Perusnainen. Seuraavaksi ero kun "mies on liian kiltti". Tilalle jännisnarkomaani joka hakkaa ja väkisinmakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muslimit ovat jo tulossa, ne osaa laittaaa naiset aisoihin.
Jätin itse juuri hyvän miehen, koska en ollut rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika.
Mies ansaitsee onnellisen naisen.
*huolehtii että saan vettä*
L O L 🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Sinä tarvitset Jeesusta. Enkä tarkoita ketään meksikolaista jalkapalloilijaa, vaan sitä Nasaretin puuseppää. Hän on ainoa, joka voi paikata tyhjän kohdan keskellä parhaitakin olosuhteita.
Juuri näin. Saat rauhan sydämeesi.
Olet ihan normaali nainen. Ongelma on siinä että aina pitäisi saada jotain lisää.
Jaa, en osaa sanoa, olet täynnä ja haluat eroon, kerro hyvälle ennen kuin tuhlaa sinuun enempää aikaansa ja heti, outoa, en itse tuollaisesta edes pysyisi valittaa, luen nyt Kalle Päätalon kirjoja sota-ajasta Suomessa ja ne olivat niin julmia, että minua hävettää valittaa enää mistään itse. Ei ollut ruokaa, ei vaatteita, ei mitään, ei kahvia, ei sokeriakaan.
Vierailija kirjoitti:
eli taas tyypillinen kilttimies ei kelpaa juttu?
Jännänkaipuu on naisilla kovassa. Vaikka eivät sitä myönnäkkään, niin tykkäävät siitä adrenaliinista ja sydämmentykytyksesta mikä seuraa, kun ei ikinä tiedä saako ovesta tullessaan nyrkkiä vai kukkia :)
Olin itse lasten kanssa kotona putkeen 3,5 vuotta. Nautin ajasta, kun sai elää ilman minuuttiaikataulua ja työstressiä, mutta samalla aika pikkupaikkakunnalla ilman tukiverkkoja vain lapset ja mies iltaisin seurana teki sen, että tuntui, että hyppään kohta parvekkeelta, jos en saa muutosta tähän elämääni. Ja kaikki oli hyvin minullakin. Siispä lapset päiväkotiin ja itse takaisin töihin. Minuuttiaikataulu astui taas kuvioihin, mutta oli toisaalta ihanaa mennä esim. valmiiseen pöytään syömään ilman, että joku kaataa maitolasia lattialle tai keskeyttää koko ajan. Eli suosittelen töihin menoa. Se tuo ryhtiä ja vaihtelua elämään.