Mieheni on täydellinen ja silti en ole onnellinen

Olet ollut liikaa kotona ja pienissä ympyröissä. Itselle vastaava elinpiirin kapeutuminen johti sivusuhteeseen. Liika kotona oleminen ei ole hyväksi aikuiselle.

Lisäksi voi olla, että olet lapsuudenperheessäsi tottunut siihen että parisuhde on valtapeli. Nyt kun näin ei ole, koet että jotain olennaista puuttuu.

Vian ei tarvitse olla suuri silloin, kun se on omien korvien välissä.

Minä minä minä minä minä minä

Mutta kuitenkaan en uskalla olla yksin minä minä minä minä minä

Kuulostaa normaalilta naiselta. Vierasta kalua kun saa niin taas on kaikki hyvin ja aurinko paistaa.. paitsi perhe meni.

Mulla on vähän samankaltainen tilanne. Mulla on kaikki ja kaikkea mutta silti usein havahdun siihen etten osaa olla onnellinen. Koko ajan haluan kokea jotain uutta. 

Parhaimmillaan olen työmatkoilla, kun uusi ympäristö ja mun työ antaa niin paljon. Kotimatkalla taas vaivun sinne jonnekin, poden huonoa omaatuntoa sitä että perhe jäi kotiin, kaikki ne arkiset kotityöt on taas vastassa ja välillä huomaan että mies kipuilee sen kanssa, että minä olen se joka tuo leivän pääosin pöytään.

Eräänlainen masentuneisuus?! 

Vierailija kirjoitti:

Aloita nyt vaikka siitä, ettet yhdistä omaa onnellisuuttasi ja miestäsi samaan virkkeeseen. Ei hän olekaan vastuussa onnellisuudestasi. 

Eikä elämä kuulukaan olla pelkkää onnea. Sitäkin toki, mutta ikuinen onnen etsintä on haaskausta.

Monet nykynaiset saattaisivat ihan tosissaan tehdä sen johtopäätöksen, että ero on otettava, koska HÄN ei ole onnellinen. Ei niin, että vika voisi olla omien korvien välissä. En sano, että ap toimii niin, mutta moni saattaisi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloita nyt vaikka siitä, ettet yhdistä omaa onnellisuuttasi ja miestäsi samaan virkkeeseen. Ei hän olekaan vastuussa onnellisuudestasi. 

Eikä elämä kuulukaan olla pelkkää onnea. Sitäkin toki, mutta ikuinen onnen etsintä on haaskausta.

Monet nykynaiset saattaisivat ihan tosissaan tehdä sen johtopäätöksen, että ero on otettava, koska HÄN ei ole onnellinen. Ei niin, että vika voisi olla omien korvien välissä. En sano, että ap toimii niin, mutta moni saattaisi toimia.

Ja hehän toimivat.  Nämä ap tapaiset pitäisi esitellä jo peruskoulussa varoittavina esimerkkeinä etteivät pojat haksahtaisi mihinkään perheilyprojekteihin tulevaisuudessa.  Nainen on heikompi astia.

Tässä syy miksi miehen ei pidä sitoutua naisiin.....tulee se naisen  keski-ikä ja sinut miehenä haetaan viattomaksi uhriksi naisen henkiseen kasvuun. Mies-parka tuhoutuu noissa naisten käynnistämissä erorosesseissa.

Mummelilla taitaa olla ikäkriisi

Hakkaava, ryyppäävä jännämies haussa siis

Minulla ja ex-miehelläni oli vastaava tilanne, hän ei kaikesta huolimatta ollut tyytyväinen ja se syy johtui hänestä itsestänsä. Hän ei voinut olla onnellinen koska hän voi pahoin sisäisesti - paatunut narsisti. Yritä arvostaa miestäsi sillä ketään muuta et luultavasti saisi, vaatii todellista vahvaa luonnetta jaksaa ilkeää alentavaa kumppania joka ei pysty olemaan onnellinen itsessään. Rakkautta teille.

Miten tässä tapauksessa ap edes puhut miehestäsi näin paljon? Koetko että hän on vastuussa nyt tästä sun pahasta olostasi? Kuten sanoit on ihana. Ongelma selvästi sinussa, mene hakemaan apua.

Vierailija kirjoitti:

Mummelilla taitaa olla ikäkriisi

Juu, nämä nelikymppiset käävät eivät tajua olevansa oikeasti ikäloppuja. Toki ajopuuksi kelpaavat.

Täydellinen?  No kenelle on ja kenelle ei.

Itselleni ei olisi.  Kuulostaa ahdistavalta, ei mitään omaa tilaa.  Ollaan kietoutuneita yhteen, koko ajan mies holhoaa ja hoitaa ja huomioi.  Itse tuntisin tulevani tukahdutetuksi.

Johtuu ehkä siitä että en halua parisuhdetta, juuri tuon liian lähellä ja koko ajan läsnäolemisen takia.  Ehkä minä sitten olen jotenikin "viallinen" mutta tuo ei todellakaan omiin korviini kuulostaisi  hyvältä.

Itse tarvitsen paljon tilaa hengittää, en kestäisi sitä että joku hieroo ja paapoo ja huolehtii.  Itselleni enemmän tasavertaisuuteen perustuva suhde voisi olla se joka ehkä toimisi, ja jossa ei asuttaisi yhdessä.  En tietenkään sietäisi alko- tai muuta ongelmaista se on selvä.  Enkä  tyyppiä joka ei antaisi minulle tilaa.

Olen  kuitenkin valinnut sinkkuelämän, se tuntuu parhaalle omalla kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

Täydellinen?  No kenelle on ja kenelle ei.

Itselleni ei olisi.  Kuulostaa ahdistavalta, ei mitään omaa tilaa.  Ollaan kietoutuneita yhteen, koko ajan mies holhoaa ja hoitaa ja huomioi.  Itse tuntisin tulevani tukahdutetuksi.

Johtuu ehkä siitä että en halua parisuhdetta, juuri tuon liian lähellä ja koko ajan läsnäolemisen takia.  Ehkä minä sitten olen jotenikin "viallinen" mutta tuo ei todellakaan omiin korviini kuulostaisi  hyvältä.

Itse tarvitsen paljon tilaa hengittää, en kestäisi sitä että joku hieroo ja paapoo ja huolehtii.  Itselleni enemmän tasavertaisuuteen perustuva suhde voisi olla se joka ehkä toimisi, ja jossa ei asuttaisi yhdessä.  En tietenkään sietäisi alko- tai muuta ongelmaista se on selvä.  Enkä  tyyppiä joka ei antaisi minulle tilaa.

Olen  kuitenkin valinnut sinkkuelämän, se tuntuu parhaalle omalla kohdallani.

Kyllä sinullekin kunnolla nus*siva jännämies kelpaisi

Sä tarttisit kunnon selkäsaunan. Sen jälkeen arvostus kasvaa.. Kiittämätön.

Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen,ihan sama miten hyvin asiat ovat. Se on oleellinen osa ihmisen psyykettä. Kun sen ymmärtää niin tietää olematta sen aistimuksen riuhtomana.

Kerrot nyt kahdesta eri asiasta, jotka eivät ole toisistaan riippuvaisia:

1) miehesi on täydellinen

2) et ole onnellinen

Käy mittauttamassa mahdollisimma laajasti vitamiiniarvot ja muut puutokset.

Vierailija kirjoitti:

Täydellinen?  No kenelle on ja kenelle ei.

Itselleni ei olisi.  Kuulostaa ahdistavalta, ei mitään omaa tilaa.  Ollaan kietoutuneita yhteen, koko ajan mies holhoaa ja hoitaa ja huomioi.  Itse tuntisin tulevani tukahdutetuksi.

Johtuu ehkä siitä että en halua parisuhdetta, juuri tuon liian lähellä ja koko ajan läsnäolemisen takia.  Ehkä minä sitten olen jotenikin "viallinen" mutta tuo ei todellakaan omiin korviini kuulostaisi  hyvältä.

Itse tarvitsen paljon tilaa hengittää, en kestäisi sitä että joku hieroo ja paapoo ja huolehtii.  Itselleni enemmän tasavertaisuuteen perustuva suhde voisi olla se joka ehkä toimisi, ja jossa ei asuttaisi yhdessä.  En tietenkään sietäisi alko- tai muuta ongelmaista se on selvä.  Enkä  tyyppiä joka ei antaisi minulle tilaa.

Olen  kuitenkin valinnut sinkkuelämän, se tuntuu parhaalle omalla kohdallani.

Kyllä saman katon allakin voi elää jos toinen vain tajuaa antaa tilaa, eli kaksi tilantarpeista parisuhteessa elävää saattaa olla ihanteellinen suhde. Vielä molemmille omat huoneet niin vapaasti hengittäminen on täysin mahdollista. Toki lapsiperheessä haasteellisempaa. Myös henkinen läheisyys ja toisinaan fyysinenkin on paikallaan. Omaa tilaa ja yhteistä olemista sopivassa määrin.