Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on täydellinen ja silti en ole onnellinen
03.09.2024 |
Minulla on mies, joka aina laittaa perheen etusijalle. Ei päihdeongelmia, ei rahapelaa, ei niin mitään. Huolehtii aina minusta ja lapsista, joita minulla on kaksi ennestään entisestä liitostani ja meillä on vielä kaksi yhteistä lasta. Halusi minut, vaikka varmasti olisi voinut saada kenet tahansa.
Mies avaa ovet minulle, tekee kotitöitä, tulee töistä suoraan kotiin, hoitaa lapsia hyvin, huolehtii että saan vettä, lepoa, vie lapsia harrastuksiin. Omaa hyvät tunnetaidot, on silmiini maailman komein mies, seksi on hyvää ja huolehtii aina myös minun tarpeistani. Hieroo, koskee, puhuu, pussaa. Tuntuu naurettavalta kirjoittaa tätä tekstiä, koska olen onneton itse. En voi ymmärtää mikä minulla on. Ja joo, ei oikeasti kukaan ole täydellinen, on hänessäkin jotain pieniä vikoja oikeasti, jotka joskus ärsyttävät :)
Vaan isoin ongelma on päässäni. Suhteemme on juuri sellainen, josta muut haaveilevat -tai ainakin ennen myös minä tunsin sen. Miten saan apua? Olen uupunut, enkä löydä enää värejä elämään, vaikka hyviä ja iloisia hetkiäkin on. Varsinkin parisuhteessa olen nyt tullut etäiseksi, enkä löydä yhteyttä takaisin.
Kommentit (148)
Aloita nyt vaikka siitä, ettet yhdistä omaa onnellisuuttasi ja miestäsi samaan virkkeeseen. Ei hän olekaan vastuussa onnellisuudestasi.
Eikä elämä kuulukaan olla pelkkää onnea. Sitäkin toki, mutta ikuinen onnen etsintä on haaskausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet ollut kauan kotona, niin onhan se jo itsessään ahdistavaa. Me saatiin lapset niin, että ehdin olla välissä vaan 6kk töissä. Kun olin taas vuoden kotona, niin ahdistus oli kyllä aika suuri. Esikoinen aloitti päiväkodin 2,5v, kuopus reilu 1v. Töihin palaaminen oli aivan mahtava juttu. Nautin myös lapsistani enemmän.
Ongelma ei olekaan parisuhteessa vaan sinussa. Omassa sisäisessä maailmassasi on jotain työstettävää. Anna sen tapahtua sen sijaan että etsit syytä onnettomuuteesi ympäriltäsi. Ehkä miehesi on juuri hyvä peili siihen, että on turvallista alkaa tiedostaa omia haavojaan.
Kannattaa myös harrastaa, nähdä ihmisiä ja käydä vaikka ilmaisissa kulttuuritapahtumissa, lukea ja avartaa omaa maailmaa monella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne pikkuviat on? Luettele vikalista.
Ei mun mielestä oleellista, kun ne on luokkaa että hukkaa tavaroita ja unohtelee tärkeitäkin asioita joskus. Joskus tulee väärinymmärryksiä puolin ja toisin. Eli ei tosiaan mitään suurempaa :)
t. Ap
Jaa jos olet ollut pitkään kotona hoitovapaalla niin ihan jo töihin paluu voi auttaa. Kotona olo on kuitenkin helposti itseään toistavaa ja puuduttavaa, pieni hajurako siihen kotiarkeen voi tehdä hyvää. Ainakin itse olen paljon onnellisempi ja muistan paremmin arvostaa perhettäni, olen siis myös parempi vaimo ja äiti, kun käyn töissä ja välillä muuallakin poissa kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää on kai niitä asioita, joita alkaa arvostamaan ja ikävöimään vasta kun ne on menettänyt.
Mul kävi just näin. Jätin maailman ihanin mies ikinä, kohteli minua kuin prinsessa, meil oli tulevaisuus yhdessä.
Tilalle tuli askamainen jännämies. Hirveästi henkistä väkivaltaa, mulla laukes toistuvia paniikkihäiriöitä. Tän kaa tein sit pari lasta. Hän saa mua kokoajan itkemään.
Ette voi kuvitellakkaan paljonko ikävöin edellistä miestä.
Inhoan itseäni niin paljon. En tiedä miksi olen näin tyhmä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös harrastaa, nähdä ihmisiä ja käydä vaikka ilmaisissa kulttuuritapahtumissa, lukea ja avartaa omaa maailmaa monella tavalla.
Kyllä. Ja myös ilman niitä lapsia ja miestä. Erossa olo ja ikävöinti tekee kummasti hyvää välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdetaanko? Mulla 13 vuotta vanhempi jännämies joka puhuu ja pussaa, välillä väkivaltainen, tekee ruokaa ja olen herännyt esim siihen että akkurälläkällä hajottaa kotiinkannettuja sähköpyöriä keittiössä. Pettänyt myös naisten kanssa "jotka tarttee jeesiä" eli myynyt huumeita ja saanut seksiä kun olen nukkumassa. Kun olen puhunut liian lujaa puhelimessa, hyökännyt päälleni "täällä et v***u huuda!!" Ja repinyt tukasta. Uhannut tap p a a ja hakannut kavereita vieressäni ja jos olen puuttunut niin käynyt minun päälle. Poliisit käynyt 4 kertaa kuukauden aikana. Tätäkö haluat?? Olisit onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös harrastaa, nähdä ihmisiä ja käydä vaikka ilmaisissa kulttuuritapahtumissa, lukea ja avartaa omaa maailmaa monella tavalla.
Täällähän olikin todella paljon hyviä kommentteja, aidosti suuret kiitokset kaikille!
Huomaan tosiaan itsekin sen, että kaipaisin jotain elämääni -pientä dopamiiniryöppyä! Liikunta esimerkiksi kyllä auttaa olooni hetkeksi, joten en nyt täysin masentunut taida olla -tosin keskustelu tekisi varmasti terää.
Veriarvot myös voisin mittauttaa, koska olen ollut joko raskaana tai imettänyt aika monta vuotta nyt elämästäni.
t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaanko? Mulla 13 vuotta vanhempi jännämies joka puhuu ja pussaa, välillä väkivaltainen, tekee ruokaa ja olen herännyt esim siihen että akkurälläkällä hajottaa kotiinkannettuja sähköpyöriä keittiössä. Pettänyt myös naisten kanssa "jotka tarttee jeesiä" eli myynyt huumeita ja saanut seksiä kun olen nukkumassa. Kun olen puhunut liian lujaa puhelimessa, hyökännyt päälleni "täällä et v***u huuda!!" Ja repinyt tukasta. Uhannut tap p a a ja hakannut kavereita vieressäni ja jos olen puuttunut niin käynyt minun päälle. Poliisit käynyt 4 kertaa kuukauden aikana. Tätäkö haluat?? Olisit onnellinen.
Turvakotiin heti huomenna. Et ansaitse nyrkkeilysäkin virkaa etkä mielipuolista miestä kohtelemassa sinua kuin vierasta sikaa.
Pärjäät omillasi. Turvakodista autetaan sinut jaloilleen.
Et kai ajattele että mies tekee tai ei tee onnellisuuttasi? Kyllä se lähtee, onnen kokemus siis, ihan omasta pääkopastasi. Katsos "huononkin" miehen kanssa oleva voi olla onnellinen. Mieti mitkä asiat antavat sinulle elämänsisältöä, tunnetta siitä että elämä antaa parastaan, äläkä sorru ajattelemaan mitä toisten/yleisen mielipiteen perusteellapitäisi kaivata. Yritä sitten toteuttaa edes hiukan tai silloin tällöin sitä mitä haluat. Luulen että olet hukannut itsesi perhe-elämään.
Hakeudu johonkin hoitoon, taidat olla masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaanko? Mulla 13 vuotta vanhempi jännämies joka puhuu ja pussaa, välillä väkivaltainen, tekee ruokaa ja olen herännyt esim siihen että akkurälläkällä hajottaa kotiinkannettuja sähköpyöriä keittiössä. Pettänyt myös naisten kanssa "jotka tarttee jeesiä" eli myynyt huumeita ja saanut seksiä kun olen nukkumassa. Kun olen puhunut liian lujaa puhelimessa, hyökännyt päälleni "täällä et v***u huuda!!" Ja repinyt tukasta. Uhannut tap p a a ja hakannut kavereita vieressäni ja jos olen puuttunut niin käynyt minun päälle. Poliisit käynyt 4 kertaa kuukauden aikana. Tätäkö haluat?? Olisit onnellinen.
Olen todella pahoillani! Toivottavasti pääset pois tuosta, se vaatii voimia ja apua. Tiedän mitä käyt läpi, sillä eka liittoni muuttui tuollaiseksi, kun exällä puhkesi vakavia mielenterveysongelmia :(
t. Ap
Miehesi ei ole tarpeeksi maskuliininen.
Ajatuksemme ja tekomme muokkaavat elämäämme. Oma mielentilamme ja asenteemme määrittävät, olemmeko onnellisia vai onnettomia, vahvoja vai heikkoja, hölmöjä vai viisaita. Jos ihminen on onneton, mielentila kuuluu ihmiselle itselleen ja sen alkuperä on itsessä, ei ulkomaailman olosuhteissa. Ihminen aiheuttaa olotilansa valitsemiensa ajatusten ja tekojen myötä. Kun niitä muutetaan, muuttuu ihminenkin. Hänelle on suotu tahto ja hän voi muuttaa luonnettaan. Jokainen ihminen on vastuussa ajatuksista, teoistaan, mielentilastaan ja elämästään. Ihminen löytää hyvän ja totuuden ja niiden onnen ja rauhan haluamalla ja toivomalla. Elämämme tosiasiat ovat aina edessämme aina ymmärrettävissä ja tunnettavissa mikäli voimme hylätä egoismimme ja sen luomat sokeuttavat harhakuvat.Kun ihminen on mieli joka koostuu ajattelusta ja ajattelu on muutokselle altista siitä seuraa, että että ajattelun tarkoituksellinen muuttaminen muuttaa koko ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös harrastaa, nähdä ihmisiä ja käydä vaikka ilmaisissa kulttuuritapahtumissa, lukea ja avartaa omaa maailmaa monella tavalla.
Täällähän olikin todella paljon hyviä kommentteja, aidosti suuret kiitokset kaikille!
Huomaan tosiaan itsekin sen, että kaipaisin jotain elämääni -pientä dopamiiniryöppyä! Liikunta esimerkiksi kyllä auttaa olooni hetkeksi, joten en nyt täysin masentunut taida olla -tosin keskustelu tekisi varmasti terää.
Veriarvot myös voisin mittauttaa, koska olen ollut joko raskaana tai imettänyt aika monta vuotta nyt elämästäni.
t. Ap
Oletko puhunut miehellesi vielä asiasta?
Ison perheen olet laittanut, minusta 4 lasta on jo suurperhe. Ei oo kumma, että voimat on vähissä. Minulla on 3 aikuista lasta. Ajattelin lapsia hankkiessani, että vielähän tässä yksi menee. Täytyy kyllä todeta, että meni parikymmentä vuotta ilman omaa elämää ja yksi ei mene siinä kuin kaksi eikä se kaksi siinä kuin kolme.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, että täydellinenkin alkaa ajan saatossa tuntua normaalille. Se on meidän ihmisten ominaisuus. Asian huomaa vasta, jos sen täydellisen menettää.
Täydellinen ei välttämättä ole se puoliso, vaan voi olla auto, työpaikka, asunto tai vene.
Tunnen ihmisiä, joilla asiat on periaatteessa todella täydellisen hyvin, vaan silti pitää saada jotain lisää.
Ihminen haluaa aina lisää. Se on syvällä meissä jokaisessa.
ongelma ei ole miehesi, vaan että olet masentunut.
Käy hakemassa apua.