Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni on täydellinen ja silti en ole onnellinen
03.09.2024 |
Minulla on mies, joka aina laittaa perheen etusijalle. Ei päihdeongelmia, ei rahapelaa, ei niin mitään. Huolehtii aina minusta ja lapsista, joita minulla on kaksi ennestään entisestä liitostani ja meillä on vielä kaksi yhteistä lasta. Halusi minut, vaikka varmasti olisi voinut saada kenet tahansa.
Mies avaa ovet minulle, tekee kotitöitä, tulee töistä suoraan kotiin, hoitaa lapsia hyvin, huolehtii että saan vettä, lepoa, vie lapsia harrastuksiin. Omaa hyvät tunnetaidot, on silmiini maailman komein mies, seksi on hyvää ja huolehtii aina myös minun tarpeistani. Hieroo, koskee, puhuu, pussaa. Tuntuu naurettavalta kirjoittaa tätä tekstiä, koska olen onneton itse. En voi ymmärtää mikä minulla on. Ja joo, ei oikeasti kukaan ole täydellinen, on hänessäkin jotain pieniä vikoja oikeasti, jotka joskus ärsyttävät :)
Vaan isoin ongelma on päässäni. Suhteemme on juuri sellainen, josta muut haaveilevat -tai ainakin ennen myös minä tunsin sen. Miten saan apua? Olen uupunut, enkä löydä enää värejä elämään, vaikka hyviä ja iloisia hetkiäkin on. Varsinkin parisuhteessa olen nyt tullut etäiseksi, enkä löydä yhteyttä takaisin.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on kai niitä asioita, joita alkaa arvostamaan ja ikävöimään vasta kun ne on menettänyt.
Kerron päivittäin miehelleni, kuinka arvostan häntä ja kuinka kiitollinen olen perheestämme.
Palaan marraskuussa itse töihin, mutta voisin ennen sitä tietenkin jo hakea hoitokontaktia. Taustalla on traumaattinen lapsuus ja eka suhde, jossa oli perheväkivaltaa mua kohtaan. Olen näitä asioita tietysti työstänyt, mutta varmasti nekin vaikuttavat vielä taustalla paljon. Lisäksi nyt vielä hoitovapaalla olen pihistellyt kaikesta paljon, joka hieman stressaa.
t. Ap
Traumat tulevat monesti esiin siinä kohtaa, kun elämä on turvallista ja tasaista. Kannattaa hakea apua, ei sinussa mitään vikaa ole, sairaus se siinä puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eli taas tyypillinen kilttimies ei kelpaa juttu?
Kilttimiehen provo. Ei kovin kilttiä provoilla.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa aika pirun hyvältä. Jos hän ei sinulle kelpaa, niin lähetä ukko mun ovelle, saa täältä sitten hyvän kodin :D
Otan jonosta numeron 2. Eli laittakaa tulemaan mulle sit seuraavaksi jos ei kelpaa :)
Vierailija kirjoitti:
Haluat jännämiehen ja kunnollinen mies tuntuu tylsältä.
Minulla kokemusta siitä kun kilttimies vaihtoi kilttinaisen työpaikan nuorempaan jännikseen. Hullaantui täysin ja lähti helpon ja villin naisen matkaan. Nyt on viimein kilttimiehellä säpinää ja uskottavuutta toisten miesten silmissä kun on vierellä trofeeminari joka flirttaa avoimesti kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää on kai niitä asioita, joita alkaa arvostamaan ja ikävöimään vasta kun ne on menettänyt.
Tämä. Lähetä ap miehesi minulle. Tänne kelpais kyllä! (Minä en varmaan hänelle tosin)
T. Leskinainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat masentuneelta ja parisuhteesi ei mitä ilmeisimmin liity asiaan millään muotoa (päinvastoin on positiivinen tekijä masennuksen keskellä).
EI muuta kuin asiantuntijan pakeille..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet riippuvainen draamasta. Tuo on yleistä traumalapsuuden kokeneille. Kuulostaa kamalalta, mutta käytännössä kyse on siitä, että olet riippuvainen stressistä ja koet sen takia normaalin elämän tylsäksi. Keho on tottunut käymään adrenaliinilla ja hermosto olemaan valppaana ja odottamaan seuraavaa kriisiä.
Tästä syystä epävakaassa ympäristössä kasvaneet saattavat itse sitten tiedostamattaan alkaa kehittämään sitä draamaa, ellei sitä tule ulkoapäin. Olo tuntuu tutulta ja turvalliselta niissä epävakaissa oloissa. Se on sinulle se normaali.
Jos osaat englantia, niin youtubesta löytyy paljonkin hyviä informatiivisia pätkiä tuolla hakusanalla addicted to drama. Terapiasta olisi varmasti apua, koska trauman purkaminen ja hermoston rauhoittaminen auttavat pääsemään eroon tuosta olosta.
Tuo on luonnollista naisille. Eivät osaa olla hyvän miehen kanssa koska tietävät että eivät ansaitse ko. miestä. Älkää miehet ikinä sekaantuko naisiin joilla on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei välttämättä liity millään lailla tunteisiisi miestäsi kohtaan. Jos joku muu elämän osa-alue ei ole ihan kunnossa, sitä helposti alkaa etsiä syyllistä hyvästä puolisosta. Minulla on käynyt näin, useammankin kerran. Useimmiten oikea syyllinen on löytynyt minun tapauksessani liian stressaavasta työstä. Monesti työpaikan vaihdon jälkeen mies on taas tuntunut tavalliselta ihanalta itseltään, mutta itse pinna kireällä, uupuneena ja väsyneenä en ole osannut iloita hyvästä suhteesta. Nyt jo 20 vuotta parisuhdetta takana ja heti kun mies alkaa tympimään, käyn läpi muut elämän stressitekijät ja aina on löytynyt jotakin muuta ongelmaa kuin puolisoni :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei välttämättä liity millään lailla tunteisiisi miestäsi kohtaan. Jos joku muu elämän osa-alue ei ole ihan kunnossa, sitä helposti alkaa etsiä syyllistä hyvästä puolisosta. Minulla on käynyt näin, useammankin kerran. Useimmiten oikea syyllinen on löytynyt minun tapauksessani liian stressaavasta työstä. Monesti työpaikan vaihdon jälkeen mies on taas tuntunut tavalliselta ihanalta itseltään, mutta itse pinna kireällä, uupuneena ja väsyneenä en ole osannut iloita hyvästä suhteesta. Nyt jo 20 vuotta parisuhdetta takana ja heti kun mies alkaa tympimään, käyn läpi muut elämän stressitekijät ja aina on löytynyt jotakin muuta ongelmaa kuin puolisoni :).
Onkohan tuo naisilla yleistä? Kuulostaa todella epänormaalilta. Jonkunlainen käyttäytymishäiriö oltava.
Sano vielä että haluaisit vaihtaa tuon kiltin miehesi tatuoituun prätkäjätkään joka vähät välittää sinun tunteistasi ja hyvinvoinnistasi. Kaveri joka olisi välillä työtön ja välillä hirttäisi parin viikon ryyppyputki päälle.
Tuollainen mies sinua varmaankin kiinnostaisi ja saisit häneltä niin taivaallista seksiä että alta pois. Lisäksi saisit niitä puuttuvia kiksejä elämääsi.
Ei sitä kappaletta miksi naiset aina rakastuvat renttuihinole syyttä tehty.
Onko miehesi täydellinen jollekin toiselle? Puuttuuko suhteesta jokin syvempi ulottuvuus vai puuttuuko se omasta elämästäsi? Jokin kipinä, intohimo, eteen päin meneminen?
Onko sinulla jotain omia haaveita, joita et lasten kasvatuksen ohessa ole päässyt toteuttamaan? Tee lista!
Tai koetko kuinka pahasti riittämättömyyttä ja sitä että et ansaitse puolisoasi? Olisiko ideaa kiittää häntä tekemällä jokin isompi yllätys? Vaikka järjestätte aikaa teille kahdelle? Teette yhteisiä ja hänen lempiasioita vaikka yhden viikonlopun ajan. Kokkaat hänen lempiruokaa, annat selkähierontaa.. mikä ikinä onkaan sellaista, mistä hän pitää ja nautitte tehdä yhdessä! Jos pystyt jotenkin kääntämään tuon "en ansaitse tätä kaikkea hyvää" kiitollisuudeksi hänen läsnäoloa ja panostusta kohtaan.
Mutta jos tuo olo jatkuu viikko tolkulla eikä juttelu kavereiden kanssa tai muuten mene ohi, mene ehdottomasti juttelemaan, jos pääsisit työterveyspsykologin puheille vähän läpi käymään tunteita ja oloasi. En millään ilmeellä päästäisi irti miehestäsi, joka vaikuttaa olevan kultaakin kalliimpi. 😊
Alue: Aihe vapaa
Juu kuule ei me kaikki naiset olla tuollaisia. Eka suhde oli jo tuollainen vaikka alkuvuodet oli normaaleja, ja siksi en todellakaan huolinut mitään jännämiestä. Tätä miestä rakastan yli kaiken, päivittäin hullaannun uudelleen.
p.s Joku nauroi sille, että mies huolehtii siitä, että saan vettä. Olisipa se hauskaa, mutta ei ole kun unohtaa muuten päivittäin juoda tarpeeksi.
t. Ap