Tarvitseeko 3-vuotias samanikäisiä leikkikavereita?

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa pois maalta, niin on kavereita ja tekemistä. Ilman että tarvitsee päiväkotiin viedä. Pakkoko sinne on muuttaa missä ei ole yhtään mitään ja sitten marista kun ei ole lapsilla kavereita muualla kuin päiväkodissa.

Eli pitäisi työttömäksi jäädä? Joka alalla ei työpaikkoja kasva puussa.

Huvittaa vähän tuo "hiekkalaatikolta löytyy seuraa". Ei ainakaan täältä löydy nykyään. Enimmäkseen leikkikentillä on isoja lapsia keskenään. Jos sattuukin osumaan samaan aikaan paikalle jonkun suunnilleen samanikäisen lapsen kanssa niin vanhempi/mummo/kuka ikinä lähestulkoon juoksee sen ipanan kanssa karkuun ettei varmasti kukaan ehdi tehdä tuttavuutta.

Ei meidänkään keskisuuresta kaupungista löydy seuraa hiekkalaatikolta. Yleensä leikkipuistossa on vain kouluikäisiä itsekseen leikkimässä.

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa pois maalta, niin on kavereita ja tekemistä. Ilman että tarvitsee päiväkotiin viedä. Pakkoko sinne on muuttaa missä ei ole yhtään mitään ja sitten marista kun ei ole lapsilla kavereita muualla kuin päiväkodissa.

Samaan aikaan toisaalla: "muuttakaa maalle jos ei kaupungissa riitä rahat elämiseen!"

"jos ei ole varaa olla kotiäitinä, älä hanki lapsia :)))".

Toisin sanoen kalliimmilla alueilla ei voi lapsiperhe elää jollei ole riittävästi varaa mahdollistaa vuosien kotiäiteily. Lasten päiväkotiin laittaminen on PAHA.

Perähikiälle muuttaminenkaan ei enää käy kun lapset syrjäytyy.

Kaikki on väärin.

Ongelma on se, että toisaalta lapselle tekisi ihan hyvää olla myös toisten lasten kanssa. Mutta toisaalta päiväkodeista tehdään koko ajan suurempia ja suurempia viruslevitinteollisuuslaitoksia, joissa moni lapsi ei kahta peräkkäistä tervettä viikkoa näe. Pienryhmähoito taitaa olla aidosti paras vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Ei meidänkään keskisuuresta kaupungista löydy seuraa hiekkalaatikolta. Yleensä leikkipuistossa on vain kouluikäisiä itsekseen leikkimässä.

Näinhän se on. Kenties niitä pieniä lapsia on vaan niin vähän nykyään? Vai ovatko kaikki muut siellä päiväkodissa? Vai nysvääkö vanhemmat kotona lastensa kanssa?

Lähinnä isovanhempia näkyy nykyään leikkipuistoissa pienempien lasten kanssa. Vanhemmat ei joko ehdi tai niitä ei kiinnosta istua hiekkalaatikolla. Mutta eipä ne ennenkään siellä istuneet. Ennen vanhaan pikkulapsetkin päästettiin keskenään isompien kanssa ulos, nykään se olisi heitteillejättö.

Minä olen pohtinut, mitä teen oman kohta kolmevuotiaani kanssa. Olen aina paheksunut päiväkotiin esikoisen laittavia ja itselläkin oli ajatuksena pitää esikoinen nyt kotona, kun toinen syntyy.

Lapsestani on nyt alkanut tulla selvästi sosiaalisempi ja hän hakeutuu muiden lasten seuraan perhekerhossa ja puistossa. Ongelmana on se, että muiden lasten vanhemmat eivät selvästikään tykkää, jos lapsi menee heidän lähelleen leikkimään tai jos hän ottaa muuta kontaktia heihin. Olen itse tietenkin koko ajan katsomassa, ettei lapsi satuta ketään, mutta se onkin kiusallisinta, kun vanhemmat ujostelevat minua vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa pois maalta, niin on kavereita ja tekemistä. Ilman että tarvitsee päiväkotiin viedä. Pakkoko sinne on muuttaa missä ei ole yhtään mitään ja sitten marista kun ei ole lapsilla kavereita muualla kuin päiväkodissa.

Eipä ole kaupungissakaan puistoissa juuri ketään ja perhekerhoissa lähinnä vauvoja. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pohtinut, mitä teen oman kohta kolmevuotiaani kanssa. Olen aina paheksunut päiväkotiin esikoisen laittavia ja itselläkin oli ajatuksena pitää esikoinen nyt kotona, kun toinen syntyy.

Lapsestani on nyt alkanut tulla selvästi sosiaalisempi ja hän hakeutuu muiden lasten seuraan perhekerhossa ja puistossa. Ongelmana on se, että muiden lasten vanhemmat eivät selvästikään tykkää, jos lapsi menee heidän lähelleen leikkimään tai jos hän ottaa muuta kontaktia heihin. Olen itse tietenkin koko ajan katsomassa, ettei lapsi satuta ketään, mutta se onkin kiusallisinta, kun vanhemmat ujostelevat minua vielä enemmän.

Joo, ja auta armias jos se 2-3v tekee jotain tuon ikäisille tyypillistä, kuten ottaa lapion toisen kädestä tai heittää hiekkaa ja toiselle lapselle tulee paha mieli. Siinä menee vanhemmalla herne nokkaan varmasti, vaikka sen "kiusaajan" vanhempi olisikin paikalla ohjeistamassa. 

Itse kun yritin puistoilla oman 3v:n kanssa, siellä puistossa oli muita lapsia vain jos sattui lähistön pph:n kanssa yhtä aikaa siihen. Ja ne pph:n hoitolapset tietysti oli jo keskenään tuttuja ja leikkivät yhdessä, ei heistä ollut omalle lapselle leikkikaveriksi. Lähin kerho oli yli 3km päässä niin ettei edes suoralla bussilla päässyt, päiväkoteja olisi ollut useampi 1km säteellä. Ja tämä ihan isossa kaupungissa. 

Jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut ennemmin laittaa osa-aikaisesti hoitoon, olisi siellä tutustunut lähiseudun lapsiin ja huomattavasti vähemmän stressiä itselle kuskauksista ym. Mutta silloin ajattelin että ei kunnon äiti vie esikoistaan päiväkotiin jos on äitiyslomalla. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pohtinut, mitä teen oman kohta kolmevuotiaani kanssa. Olen aina paheksunut päiväkotiin esikoisen laittavia ja itselläkin oli ajatuksena pitää esikoinen nyt kotona, kun toinen syntyy.

Lapsestani on nyt alkanut tulla selvästi sosiaalisempi ja hän hakeutuu muiden lasten seuraan perhekerhossa ja puistossa. Ongelmana on se, että muiden lasten vanhemmat eivät selvästikään tykkää, jos lapsi menee heidän lähelleen leikkimään tai jos hän ottaa muuta kontaktia heihin. Olen itse tietenkin koko ajan katsomassa, ettei lapsi satuta ketään, mutta se onkin kiusallisinta, kun vanhemmat ujostelevat minua vielä enemmän.

Tämä on jännä ilmiö, johon olen itsekin kiinnittänyt huomiota. Mä uskon, että lapset oppivat sosiaalisia taitoja ja leikkimisen taitoja paremmin, kun omat vanhemmat eivät ole koko ajan helikopteroimassa ympärillä. Meillä on (vielä toistaiseksi) kotihoidossa oleva 2 v 9 kk ja vauva, ja perhekerhossa olen huomannut tuota samaa, että muiden lasten vanhemmat tuntuvat pitävän oman lapseni lähestymisyrityksiä jotenkin kiusallisina tai jopa torjuttavina. Ja ihan terve, normaali lapsi kyseessä, joka ei ole millään muotoa aggressiivinen tai ikävä tai sellaiseksi tulkittavissa. Saattaa siis mennä esimerkiksi nukke kainalossa jonkun toisen lapsen ja vanhemman luokse, sanoa moi, ja saa vastauksekseen pelkkää hiljaisuutta tai ehkä "moin" takaisin ja sitten toiselle äidille tuleekin jo kiire toiseen paikkaan. 

Kyllä mä sinänsä ymmärrän sen ihan hyvin, että jotkut haluavat olla aina vaan keskenään, mutta perhekerhojen tyrkyttäminen sosiaalisen osallistumisen paikkoina on siksi vähän hassua, koska ei niissä sellaista oman kokemukseni* mukaan ole. 

* Sen sijaan VAUVAkerhoissa on oman kokemukseni mukaan kiva tunnelma ja vanhempien keskenäistä vuorovaikutusta. Mutta niihinhän ei sitten tuon isomman kanssa saa mennä. :(

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat väärässä. Vastahan julkaistiin korona-ajan pikkulapsista tutkimus, monet ovat jääneet pahasti jälkeen kehityksessä kun seurana oli vain omat vanhemmat.

Onko tuo joku ihme? Päiväkodissa oppii muilta lapsilta jotain ja isot pojat kertoo eri juttuja mitä äiti. Päivän selvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pohtinut, mitä teen oman kohta kolmevuotiaani kanssa. Olen aina paheksunut päiväkotiin esikoisen laittavia ja itselläkin oli ajatuksena pitää esikoinen nyt kotona, kun toinen syntyy.

Lapsestani on nyt alkanut tulla selvästi sosiaalisempi ja hän hakeutuu muiden lasten seuraan perhekerhossa ja puistossa. Ongelmana on se, että muiden lasten vanhemmat eivät selvästikään tykkää, jos lapsi menee heidän lähelleen leikkimään tai jos hän ottaa muuta kontaktia heihin. Olen itse tietenkin koko ajan katsomassa, ettei lapsi satuta ketään, mutta se onkin kiusallisinta, kun vanhemmat ujostelevat minua vielä enemmän.

Tämä on jännä ilmiö, johon olen itsekin kiinnittänyt huomiota. Mä uskon, että lapset oppivat sosiaalisia taitoja ja leikkimisen taitoja paremmin, kun omat vanhemmat eivät ole koko ajan helikopteroimassa ympärillä. Meillä on (vielä toistaiseksi) kotihoid

Oikeastihan niitä sosiaalisia taitoja oppisi myös niissä konfliktitilanteissa, kun kaveri ottaa lelun kädestä tai itse ottaa lelun kaverin kädestä jne. Jotkut aikuiset vaan pelkää sitä itkua ja pahaa mieltä niin että kaikki tämmöinen helikopteroidaan pois. 

Mä oikein nautin kun nää äitylit täällä kiehuu. :D Mä vien esikoiseni päiväkotiin muutamana päivänä viikossa, koska lapsi tykkää ja viihtyy, on saanut hyvät sosiaaliset taidot, mä saan keskittyä rauhassa vauvaan parina päivänä viikossa, siivota, käydä avoimen yliopiston kursseja (hui kamala, jotkut äidit jopa kehittävät itseään mammalomalla!) ja joskus jopa, ajatelkaa, vauvan päiväuniaikana jopa levätä ja laiskotella! On se niin kauheaa että jotkut äidit tekee näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen ei kaivannut. Edelleen yläkoululaisena sanoo, miten oli aivan parasta olla pienenä kotona äidin ja pikkuveljen kanssa. Meni päiväkotiin 5-vuotiaana, sitä ennen oli ollut 8-9 h viikossa kerhoissa ja harrastuksissa, eli jotain sosiaalista oli kuitenkin hänelläkin. Ei kuitenkaan kauheasti viihtynyt lapsiryhmissä, vasta koululaisena alkoi kaverit kiinnostaa.

Lapsen temperamenttia kannattaa siis arvioida, jotkut ovat sosiaalisempia kuin toiset.

Niin eli hänelläkin kuitenkin oli se 8-9h viikossa ikäisiään leikkikavereita. Kyllähän tuo määrä jo monelle riittää. Ap:n lapselle vaan ei ilmeisesti ole tarjolla sopivia kerhoja. Joku tunti viikossa harrastus ei kyllä oikein riitä. 

Ikäisensä vertaisryhmä hänellä oli. Leikkikavereita ei sinänsä ollut, koska jos luit viestin, niin hän ei viihtynyt lapsiryhmissä, ei kaivannut niitä, eikä siis myöskään leikkinyt niissä muiden kanssa. Häntä ei kiinnostanut pienenä. Koululaisena hän vaikuttaa kuitenkin varsin neurotyypilliseltä.

Ap:n tilanteeseen en ottanut kantaa, vain siihen että lapset ovat erilaisia, kaikki eivät halua lapsiryhmään mukaan pieninä (toisin kuin ketjussa moni väittää).

Moni kysyy, mistä seuraa. Eikö monissa paikoissa ole Facessa tms. ryhmiä tyyliin "Peräpörsiön äipät". Oli ainakin jokunen vuosi sitten, kun lapseni olivat pieniä. Niissä sovittiin leikkitreffejä.

Tarvitsee leikkikaverin. Ei nyt ihan pakko olla just se 3 vuostia, mutta 2-5 vuotias...Ja tuo kumpi on parempi päivähoito vai koti, riippuu ihan lapsesta noiden paikkojen olosuhteista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei meidänkään keskisuuresta kaupungista löydy seuraa hiekkalaatikolta. Yleensä leikkipuistossa on vain kouluikäisiä itsekseen leikkimässä.

Meillä ei näy niitäkään. Kaksistaan ollaan nyt joka päivä oltu 3-vuotiaan kanssa. Seurakunnan kerhokin jäi nyt koko kesäksi tauolle. Olen hakenut osapäiväistä paikkaa päivähoitoon syksylle, koska selkeästi lapseni kaipaa seuraa. Sitä on kyllä tosi vaikea päiväaikaan löytää mistään.

Riippuu myös lapsen luonteesta. Tyttö on aina ollut sosiaalinen ja jo vauvana tykkäsi muista vauvoista. Kaverit aina olleet tosi tärkeitä. Poika taas viihtyi mainiosti yksin. Kun vaan sai puuhailla pikkuautojen, dinosaurusten ja legojen kanssa niin hyvä. Poika ei tykännyt päiväkodista ja tyttö taas rakasti päiväkotia.

Kaksi kolmevuotiasta lastenlasta, jotka ovat olleet yksivuotiaasta asti päivähoidossa. Ovat sosiaalisia, erinomainen sanavarasto, hyvät fyysiset kyvyt . Osaavat leikkiä sekä itsenäisesti että kavereiden kanssa. Taito pukeutua, riisutua, käydä vessassa. Ja nykylapset näyttävät pesevän automaattisesti kätensä esim ulkoa tullessa.  Päiväkoti on ollut hyvä asia.