Itkeekö isät, kun vievät lapsiaan päiväkotiin?

Jatkuvasti vollottavat äidit ovat haitaksi lapsen psyykelle. Oma äiti parkui aika pienistäkin asioista, kaikki oli liian vaikeaa ja liian raskasta, vietti puolet elämästään työttömänä kun isä hoiti aina suuren osan päivittäisasioista ja kantoi leivän kotiin. Isän näin itkevän tasan yhden kerran, sekin isovanhemman hautajaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Miehet itkevät vähemmän kuin naiset. Siitä on tutkimusnäyttöä. Miesten tapa osoittaa tunteensa on vain toisenlainen kuin naisten. Ja nyt puhun siis sukupuolten keskiarvoista. Totta kai olemassa märiseviä herkkismiehiä ja kylmiä jääkaappinaisia. 

Onpa jotenkin sairas näkökulma, että jos ei asetu sukupuolensa keskiarvoon on joko märisevä mies tai kylmä jääkaappinainen. Oma mies itki, kun vei esikoisen päiväkotiin ensimmäisen kerran, itse en itkenyt kun vuorostani vein kuopuksen päiväkotiin. Lainaamani henkilön mukaan tunne-elämältään ja -ilmaisultaan tasapainoisen ja kykenevän mieheni onkin märisijä ja itse taas jääkaappi vain sen takia, etten ole kovin itkuherkkä nainen.

No, onneksi tosielämä on taas av-mammaa viisaanpi ja enää ei pidetä sitä hyvänä asiana, että mies kykenee ilmaisemaan tunteitaan ja herkkyyttään vain aggression kautta ja toisaalta nainen voi ilmentää muutenkin tunteitaan kuin itkemällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on äidille susi.

Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin toinen äiti toiselle. 

Missä vaiheessa tätä syyllistystä pitäisi päästä kokemaan? Mulla tulee alle kahden viikon päästä 13 vuotta äitiyden alkamisesta enkä ole tuollaista käytöstä vielä saanut tuta.

Siinä vaiheessa, kun anoppi tulee valittamaan, että ei ole koskaan kuullut lapsen itkevän tuolla tavalla oman äitinsä hoidossa. Siitä on jo yli 30 vuotta, mutta yrityksestä huolimatta en kovin kovaa syyllisyyttä tuntenut. En ole kovin paha syyllistymään muutenkaan.

Noissa viesteissä sanottiin, että sitä pitäisi kokea koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kyyneleet valuvat kun tiedän ettei se ihana nuori hoitaja mulle anna kumminkaan.

Nahjuksille näin käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet itkevät vähemmän kuin naiset. Siitä on tutkimusnäyttöä. Miesten tapa osoittaa tunteensa on vain toisenlainen kuin naisten. Ja nyt puhun siis sukupuolten keskiarvoista. Totta kai olemassa märiseviä herkkismiehiä ja kylmiä jääkaappinaisia. 

 

Ja tässä sen näkee miksi miehet pitävät itkunsa omana tietonaan. Itkevä mies on märisevä herkkis, itkuton nainen on jääkaappikylmä.

Raikas tuulahdus menneisyydestä.

Menemme edelleen sekaisin, kun joku ei näyttele Oscarin arvoisesti sukupuolirooliaan.

Onko vaikeaa ymmärtää että ihmisiä on erilaisia? Minut on esimerkiksi jo lapsena rikottu ja kasvatettu rankasti syyllistämällä väkivaltaisessa kodissa. Aikuisena on ollut todella vaikeaa oppia pois ajattelusta että kaikki ratkaisuni ja tekemiseni ovat vääriä. Muistan miten pahalta ja syylliseltä tuntui kun laitoin lapsen päiväkotiin. Itkin monet kerrat, mutta en koskaan lapsen nähden. Tämä ihan taustana jos teitä todella kiinnostaa millaisia erilaisia syitä itkulle voi olla. Mulle oli valtavan suuri kehitysmatka koko lapsen saaminen, kun vanhat haavat aukesi vaikka luulin jo päässeeni pitkälle niiden käsittelyssä. Kaikilla se on omanlaisensa prosessi jos on huonoista lähtökohdista kotoisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet itkevät vähemmän kuin naiset. Siitä on tutkimusnäyttöä. Miesten tapa osoittaa tunteensa on vain toisenlainen kuin naisten. Ja nyt puhun siis sukupuolten keskiarvoista. Totta kai olemassa märiseviä herkkismiehiä ja kylmiä jääkaappinaisia. 

Onpa jotenkin sairas näkökulma, että jos ei asetu sukupuolensa keskiarvoon on joko märisevä mies tai kylmä jääkaappinainen. Oma mies itki, kun vei esikoisen päiväkotiin ensimmäisen kerran, itse en itkenyt kun vuorostani vein kuopuksen päiväkotiin. Lainaamani henkilön mukaan tunne-elämältään ja -ilmaisultaan tasapainoisen ja kykenevän mieheni onkin märisijä ja itse taas jääkaappi vain sen takia, etten ole kovin itkuherkkä nainen.

No, onneksi tosielämä on taas av-mammaa viisaanpi ja enää ei pidetä sitä hyvänä asiana, että mies kykenee ilmaisemaan tunteitaan ja herkkyyttään vain aggression kautta ja to

Onneksi suurin osa ymmärtää, että tämä on ajanvietteenä käytettävä keskustelupalsta, jossa kirjoitetaan kärkkäitä mielipiteitä ja käytetään apuvälineenä provokaatiota. Suurin osa ihmisistä ymmärtää, että asiat on vähän monimutkaisempia. Jätetään se muiden arvostelu vähemmälle ja keskitytään ihan vaan aiheeseen. 

Minä ennen vedin huutoparkua päiväkodin pihalla, kunnes keksin oikean kohtaamisen. Sen jälkeen asiat ovat menneet paremmin.

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet itkevät vähemmän kuin naiset. Siitä on tutkimusnäyttöä. Miesten tapa osoittaa tunteensa on vain toisenlainen kuin naisten. Ja nyt puhun siis sukupuolten keskiarvoista. Totta kai olemassa märiseviä herkkismiehiä ja kylmiä jääkaappinaisia. 

Onpa jotenkin sairas näkökulma, että jos ei asetu sukupuolensa keskiarvoon on joko märisevä mies tai kylmä jääkaappinainen. Oma mies itki, kun vei esikoisen päiväkotiin ensimmäisen kerran, itse en itkenyt kun vuorostani vein kuopuksen päiväkotiin. Lainaamani henkilön mukaan tunne-elämältään ja -ilmaisultaan tasapainoisen ja kykenevän mieheni onkin märisijä ja itse taas jääkaappi vain sen takia, etten ole kovin itkuherkkä nainen.

No, onneksi tosielämä on taas av-mammaa viisaanpi ja enää ei pidetä sitä hyvänä asiana, että mies kykenee ilmaisemaan tunte

Onneksi suurin osa ymmärtää, että tämä on ajanvietteenä käytettävä keskustelupalsta, jossa kirjoitetaan kärkkäitä mielipiteitä ja käytetään apuvälineenä provokaatiota. Suurin osa ihmisistä ymmärtää, että asiat on vähän monimutkaisempia. Jätetään se muiden arvostelu vähemmälle ja keskitytään ihan vaan aiheeseen. 

Onneksi suurin osa ymmärtää, että kun joku esittää ihan vain ajanvietteenä typerän viestin ja saa siitä palautteen, se on huomattavasti validimpi viesti kuin tämä typerä mielipide. Suurin osa ihmistä ymmärtää, että keskustelupalstalla sinulle vastataan vaikka ja etenkin silloin, kun teet typeriä kärjistyksiä. Siitä olemme samaa mieltä, että jätetään se muiden arvostelu vähemmälle, eli ei haukuta tunneilmaisultaan monipuolisia miehiä ja naisia märisijöiksi tai jääkaapeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko vaikeaa ymmärtää että ihmisiä on erilaisia? Minut on esimerkiksi jo lapsena rikottu ja kasvatettu rankasti syyllistämällä väkivaltaisessa kodissa. Aikuisena on ollut todella vaikeaa oppia pois ajattelusta että kaikki ratkaisuni ja tekemiseni ovat vääriä. Muistan miten pahalta ja syylliseltä tuntui kun laitoin lapsen päiväkotiin. Itkin monet kerrat, mutta en koskaan lapsen nähden. Tämä ihan taustana jos teitä todella kiinnostaa millaisia erilaisia syitä itkulle voi olla. Mulle oli valtavan suuri kehitysmatka koko lapsen saaminen, kun vanhat haavat aukesi vaikka luulin jo päässeeni pitkälle niiden käsittelyssä. Kaikilla se on omanlaisensa prosessi jos on huonoista lähtökohdista kotoisin. 

Tämä oli kiva viesti lukea. Ei siksi, että olet joutunut kokemaan väkivaltaa, vaan siksi, että olet päässyt eteenpäin ja saanut rakastavan perheen.

Nykyään näkyy koko ajan enemmän niitä lasten ensimmäisenä päiväkotipäivänä herkistyviä miehiä ja se on vaan ihan positiivinen juttu. Nämä isät ovat myös poikkeuksetta niitä isiä, jotka ovat aktiivisesti mukana yhteistyössä päiväkodin kanssa.

T. Päikyntäti.

Vierailija kirjoitti:

Miehet itkevät vähemmän kuin naiset. Siitä on tutkimusnäyttöä. Miesten tapa osoittaa tunteensa on vain toisenlainen kuin naisten. Ja nyt puhun siis sukupuolten keskiarvoista. Totta kai olemassa märiseviä herkkismiehiä ja kylmiä jääkaappinaisia. 

Jestas, kuinka typerä kommentti.

Ei ole poissaolevia isejä. Kukaan mies ei vapaaehtoisesti hylkää lastaan, vaan aina on kyse siitä että äiti tekee lapselle väkivaltaa vieraannuttamalla isän. Ei venäjä ole Suomelle uhka, vaan suomalaiset naiset ovat Suomelle uhka.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä äitienkin olisi hyvä olla yhtä tunnekylmiä ja etäisiä kuin monet isät. Se on lapselle parhaaksi.

Naisten mielestä tunteita on olemassa tasan kaksi: neutraali ja huutoitku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kamalaa kun ihmisillä on tunteita.

Itkeminen on aikuisilla jäänne lapsuudesta. Evoluutiopsykologiassa on esitetty jopa hypoteesi manipuloivasta itkemisestä, jonka avulla itkijä saisi tahtonsa läpi. Tunne-elämän epätasapainoisuus on persoonallisuuspiirteenä yhteydessä kyynelehtimiseen, ja naisilla on keskimäärin enemmän tätä piirrettä.

Tämä on ihan totta ja monelle vaikeaa hyväksyä. Olen entinen itkeskelijä ja ajattelin olevani vaan herkkä, mutta tuo tapa oli jäänne lapsuudesta. Itku oli ainoa keino jolla minut huomattiin. Itkulla saa huomion lisäksi myös taivutettua monet ihmiset omaan tahtoonsa. Kannattaa todella pohtia, että onko sittenkään kyse pelkästä herkkyydestä. Harvoin on...

Vierailija kirjoitti:

Ei ole poissaolevia isejä. Kukaan mies ei vapaaehtoisesti hylkää lastaan, vaan aina on kyse siitä että äiti tekee lapselle väkivaltaa vieraannuttamalla isän. Ei venäjä ole Suomelle uhka, vaan suomalaiset naiset ovat Suomelle uhka.

Höpön löpön taas. Isät vinkuvat tuota vieraannuttamissoopaansa uusille naisilleen jotta eivät leimaantuisi sellaisiksi sioiksi kun oikeasti ovat. Isällä on oikeus tavata lastaan eikä äidillä ole siihen mussutettavaa. Isät eivät halua nähdä jälkeläisiään kun kotileikki loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kamalaa kun ihmisillä on tunteita.

Jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä.

Jokainen tietää, että kun ystävä kertoo, että hänestä tuntuu pahalta viedä lapsi päiväkotiin keskitymme enemmän siihen, että näytämme empaattisilta ja surullisilta kuin todella olemaan empaattisia ja surullisia. Eivät toisten tunteet ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Jo ihan siitä syystä, että tunteet eivät ole yhteismitallisia.

Enpä tiedä ketään äitiä, joka ei olisi ensimmäisenä päiväkotipäivänä itkenyt. Moni on joutunut laittamaan lapsen jo vuoden ikäisenä hoitoon ja kyllä se itseäkin itkettäisi. Itsekin itkin autossa, kun jätin oman kaksivuotiaani päiväkotiin ensimmäistä kertaa ja perässä kuului lähtiessäni sydäntäsärkevää itkua ja äitiäiti-huutoa.  Varmasti olisi itku tullut myös miehelläni, jos olisi ollut vastaavassa tilanteessa. Kukaan ei kyllä ole itkenyt lapsen edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet itkevät vähemmän kuin naiset. Siitä on tutkimusnäyttöä. Miesten tapa osoittaa tunteensa on vain toisenlainen kuin naisten. Ja nyt puhun siis sukupuolten keskiarvoista. Totta kai olemassa märiseviä herkkismiehiä ja kylmiä jääkaappinaisia. 

Suurin osa naisista on kylmiä jääkaappinaisia, ei heitä kiinnosta kuin yksi asia, minämimäminä. 

Ja eivät naiset edes halua miehistä itkeviä ja tunteista jankkaavia aikuisvauvoja. Nainen haluaa nähdä miehen polvillaan vain, jos tällä on sormus.

No nykymaailmassa varmaan itkee.