Lue keskustelun säännöt.
Itkeekö isät, kun vievät lapsiaan päiväkotiin?
03.09.2024 |
Mikä juttu tämä on, kun monet äidit kertovat itkevänsä, kun vievät lapsiaan päiväkotiin!? En ole ikinä itkenyt ja äiti olen.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kamalaa kun ihmisillä on tunteita.
En vaan ymmärrä miksi itkeä päiväkodista, ellei siellä edes ole mitään hirveää. Kiva lapsenkin ihmetellä miksi äiti vollottaa... Ap
No minäpä selitän. Päiväkodin aloittaminen on yksi virstanpylväs ihmisen elämässä. Oma "vauva" (minkä ikäinnen nyt sattuukaan olemaan) ei olekaan enää koko ajan vanhempien hoidossa, vaan pitää antaa toisten hoitoon. Monessa tapauksessa (riippuen siitä, missä iässä lapsi hoidon aloittaa) voi olla myös kyse siitä, että lapsi tuntuu yhtäkkiä isommalta aloittaessaan hieman itsenäisemmän elämän. Pääasiallisena syynä lienee kuitenkin se, että siinä päästää tavallaan irti lapsesta. Toki nykään ainakin pääkaupunkiseudulla päiväkodeissa voi hoitajapulan takia olla niin kaoottinen tilanne, että ihan jo pelottaakin.
Nyt kysyn sinulta: oliko tässä avauksessasi kyse tosiaan siitä, että vilpittömästi et ymmärrä tunteita, vai oliko kyse sittenkin siitä, että koet olevasi muiden yläpuolella ja halusit esitellä sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti on äidille susi.
Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin toinen äiti toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas täällä nyt ollaan näin päiväkotimyönteisiä. Yleensä täällä päiväkodit julistetaan helvetin esikartanoiksi johon vain todelliset luuserit vievät lapsensa. Oikea Äiti pitää lapsensa kouluikään asti kotona niin ei tarvitse huonosta päivähoidosta sitten itkeä.
Kannattaa vähän suodattaa, kun luet viestejä täällä. Ihan kaikkiin trollauksiin ei kannata uskoa. Se on ihan normaalia työssäkäyvän ihmisen elämää, että lapsi menee päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Äiti on äidille susi.
Äitien pitäisi kuulua johonkin siskojen kerhoon jossa puhutaan vaan kivoja asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti on äidille susi.
Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin toinen äiti toiselle.
Missä vaiheessa tätä syyllistystä pitäisi päästä kokemaan? Mulla tulee alle kahden viikon päästä 13 vuotta äitiyden alkamisesta enkä ole tuollaista käytöstä vielä saanut tuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kamalaa kun ihmisillä on tunteita.
En vaan ymmärrä miksi itkeä päiväkodista, ellei siellä edes ole mitään hirveää. Kiva lapsenkin ihmetellä miksi äiti vollottaa... Ap
No minäpä selitän. Päiväkodin aloittaminen on yksi virstanpylväs ihmisen elämässä. Oma "vauva" (minkä ikäinnen nyt sattuukaan olemaan) ei olekaan enää koko ajan vanhempien hoidossa, vaan pitää antaa toisten hoitoon. Monessa tapauksessa (riippuen siitä, missä iässä lapsi hoidon aloittaa) voi olla myös kyse siitä, että lapsi tuntuu yhtäkkiä isommalta aloittaessaan hieman itsenäisemmän elämän. Pääasiallisena syynä lienee kuitenkin se, että siinä päästää tavallaan irti lapsesta. Toki nykään ainakin pääkaupunkiseudulla päiväkodeissa voi hoitajapulan takia olla niin kaoottinen tilanne, että ihan jo pelottaaki
Itkeekö ne isät tällaisesta?
Ensimmäisen kerran tätä palstaa lukiessa luen, että joku äiti itkee kun vie lastaan päiväkotiin. Enkä ole koskaan kuullut sellaisesta.
Onko tämä nyt joku uusi ilmiö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet itkevät vähemmän kuin naiset. Siitä on tutkimusnäyttöä. Miesten tapa osoittaa tunteensa on vain toisenlainen kuin naisten. Ja nyt puhun siis sukupuolten keskiarvoista. Totta kai olemassa märiseviä herkkismiehiä ja kylmiä jääkaappinaisia.
Ja tässä sen näkee miksi miehet pitävät itkunsa omana tietonaan. Itkevä mies on märisevä herkkis, itkuton nainen on jääkaappikylmä.
Raikas tuulahdus menneisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas täällä nyt ollaan näin päiväkotimyönteisiä. Yleensä täällä päiväkodit julistetaan helvetin esikartanoiksi johon vain todelliset luuserit vievät lapsensa. Oikea Äiti pitää lapsensa kouluikään asti kotona niin ei tarvitse huonosta päivähoidosta sitten itkeä.
Nyt kuulostaa vähän homeiselta ja menneisyyteen jämähtäneeltä. Olet lukenut palstaa viimeksi 1970-luvulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen kerran tätä palstaa lukiessa luen, että joku äiti itkee kun vie lastaan päiväkotiin. Enkä ole koskaan kuullut sellaisesta.
Onko tämä nyt joku uusi ilmiö?
Olen kuullut että ekana päiväkotipäivänä saattaa tulla itku. Yläasteikäisenä todistin sydäntäriistävää kohtausta, kun äiti jätti taaperonsa (oletettavasti ensi kerran) valvottuun leikkipuistoon. Lapsi oli ehkä 2 v ja sekä äiti että lapsi itkivät sydämensä pohjasta. Muistan että se riisti omaakin sisintä.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen kerran tätä palstaa lukiessa luen, että joku äiti itkee kun vie lastaan päiväkotiin. Enkä ole koskaan kuullut sellaisesta.
Onko tämä nyt joku uusi ilmiö?
Ok. Itse olen kuullut usein. Noin kolme-/neljäkymppisiä äitejä. Ihan avoimesti kertovat kuinka taas äiti jäi itkemään, kun pieni Veikko-Erkki piti jättää päiväkodille tai äiti jännittänyt ja itkenyt, mutta lapsi niin reipas jne. eli tulee mieleen, että lapsi nähnyt äidin sekoilua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Itkeekö ne isät tällaisesta? "
Kyllä jotkut itkee. Tuolla ekalla sivulla kerrottiinkin siitä, että miehet itkevät keskimäärin vähemmän. Mutta en tiedä, miksi juuri minulta pitää tuota asiaa kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen kerran tätä palstaa lukiessa luen, että joku äiti itkee kun vie lastaan päiväkotiin. Enkä ole koskaan kuullut sellaisesta.
Onko tämä nyt joku uusi ilmiö?
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kamalaa kun ihmisillä on tunteita.
En vaan ymmärrä miksi itkeä päiväkodista, ellei siellä edes ole mitään hirveää. Kiva lapsenkin ihmetellä miksi äiti vollottaa... Ap
No minäpä selitän. Päiväkodin aloittaminen on yksi virstanpylväs ihmisen elämässä. Oma "vauva" (minkä ikäinnen nyt sattuukaan olemaan) ei olekaan enää koko ajan vanhempien hoidossa, vaan pitää antaa toisten hoitoon. Monessa tapauksessa (riippuen siitä, missä iässä lapsi hoidon aloittaa) voi olla myös kyse siitä, että lapsi tuntuu yhtäkkiä isommalta aloittaessaan hieman itsenäisemmän elämän. Pääasiallisena syynä lienee kuitenkin se, että siinä päästää tavallaan irti lapsesta. Toki nykään ainakin pääkaupunkiseudulla päiväkodeissa voi hoitajapulan takia olla niin kaoottinen tilanne, että ihan jo pelottaaki
En ole aloittaja, mutta olen vienyt kaikki lapseni aikanaan päiväkotiin eikä ole mielessäni käynyt itkeä sen vuoksi. En ole itkenyt myöskään yhdenkään lapseni ensimmäisenä koulupäivänä enkä edes silloin, kun saattelin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Enkä itkenyt silloinkaan, kun muuttivat omaan asuntoon.
Olenko mielestäsi tunteeton? En koe olevani millään tavalla kenenkään ylä- tai alapuolella, vaikka en ole kova itkeskelemään. Ja olenko outo, kun ole koskaan tavannut enkä edes kuullut lapsensa päivähoitoon viemistä itkevästä äidistä?
En muista koskaan nähneeni isän herkistyvän eteisessä. Äitejä kyllä monesti. Äiti myös useimmiten on se, joka on lapsen kanssa ollut kotona pitkään. Naisilla myös hormonitoiminta on sellainen, että se saattaa tehdä naisesta normaalia herkemmän ainakin aika ajoin.
Isät saattaa kyllä herkistyä portista poistuessaan kenties (en tiedä, miehet osannee vastata tähän parhaiten), mutta pystyvät pitämään sen paremmin sisällään kuin naiset. Herkistymisessä ei siis mitään pahaa ole, mutta lapsen edessä ei pitäisi hirveästi itkeä tai jäädä jahkaamaan hyvästi-tilanteessa, koska silloin vanhemman hätä tarttuu lapseen nopeasti.
t. Lastenhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kamalaa kun ihmisillä on tunteita.
En vaan ymmärrä miksi itkeä päiväkodista, ellei siellä edes ole mitään hirveää. Kiva lapsenkin ihmetellä miksi äiti vollottaa... Ap
No minäpä selitän. Päiväkodin aloittaminen on yksi virstanpylväs ihmisen elämässä. Oma "vauva" (minkä ikäinnen nyt sattuukaan olemaan) ei olekaan enää koko ajan vanhempien hoidossa, vaan pitää antaa toisten hoitoon. Monessa tapauksessa (riippuen siitä, missä iässä lapsi hoidon aloittaa) voi olla myös kyse siitä, että lapsi tuntuu yhtäkkiä isommalta aloittaessaan hieman itsenäisemmän elämän. Pääasiallisena syynä lienee kuitenkin se, että siinä päästää tavallaan irti lapsesta. Toki nykään ainakin pääkaupunkiseudulla päiväkodeissa voi hoitajapulan takia ol
Ohis, tuleeko sulle nyt oikeasti uutisena että ihmiset itkevät eri asioista? Jotkut aniharvoin, jotkut vähän väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti on äidille susi.
Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin toinen äiti toiselle.
Missä vaiheessa tätä syyllistystä pitäisi päästä kokemaan? Mulla tulee alle kahden viikon päästä 13 vuotta äitiyden alkamisesta enkä ole tuollaista käytöstä vielä saanut tuta.
Siinä vaiheessa, kun anoppi tulee valittamaan, että ei ole koskaan kuullut lapsen itkevän tuolla tavalla oman äitinsä hoidossa. Siitä on jo yli 30 vuotta, mutta yrityksestä huolimatta en kovin kovaa syyllisyyttä tuntenut. En ole kovin paha syyllistymään muutenkaan.
"
En ole aloittaja, mutta olen vienyt kaikki lapseni aikanaan päiväkotiin eikä ole mielessäni käynyt itkeä sen vuoksi. En ole itkenyt myöskään yhdenkään lapseni ensimmäisenä koulupäivänä enkä edes silloin, kun saattelin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Enkä itkenyt silloinkaan, kun muuttivat omaan asuntoon.
Olenko mielestäsi tunteeton? En koe olevani millään tavalla kenenkään ylä- tai alapuolella, vaikka en ole kova itkeskelemään. Ja olenko outo, kun ole koskaan tavannut enkä edes kuullut lapsensa päivähoitoon viemistä itkevästä äidistä?"
Onpa erikoinen kysymys. Kirjoitinko mielestäsi viestissäni, että jos ei itke, on tunteeton? Muutoin en ymmärrä kysymystä. Kirjoitinko edes, olenko itse itkenyt? (En ole.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kamalaa kun ihmisillä on tunteita.
En vaan ymmärrä miksi itkeä päiväkodista, ellei siellä edes ole mitään hirveää. Kiva lapsenkin ihmetellä miksi äiti vollottaa... Ap
No minäpä selitän. Päiväkodin aloittaminen on yksi virstanpylväs ihmisen elämässä. Oma "vauva" (minkä ikäinnen nyt sattuukaan olemaan) ei olekaan enää koko ajan vanhempien hoidossa, vaan pitää antaa toisten hoitoon. Monessa tapauksessa (riippuen siitä, missä iässä lapsi hoidon aloittaa) voi olla myös kyse siitä, että lapsi tuntuu yhtäkkiä isommalta aloittaessaan hieman itsenäisemmän elämän. Pääasiallisena syynä lienee kuitenkin se, että siinä päästää tavallaan irti lapsesta. Toki nykään ainakin pääkaupunkiseudulla päiväkodeissa voi hoitajapulan takia ol
Itkeekö ne isät tällaisesta?
Jokin idea siinä on, että ne äidin- ja isänvaistot ovat erilaisia. Nyt toki halutaan kieltään miesten ilkeyttään keksimä evoluutiobiologia, mutta ennen oli sellainen sanonta kuin, että äidiltä lapsi oppii taidon hymyillä eli empatiaa ja isältä taidon lentää eli kokeilla niitä omia siipiään.
Kuinkas täällä nyt ollaan näin päiväkotimyönteisiä. Yleensä täällä päiväkodit julistetaan helvetin esikartanoiksi johon vain todelliset luuserit vievät lapsensa. Oikea Äiti pitää lapsensa kouluikään asti kotona niin ei tarvitse huonosta päivähoidosta sitten itkeä.