Onko hevosia aina kohdeltu niin huonosti kun nykyään?

Nykyään käsitys eläinten hyvinvoinnista on jollain sairaalla tavalla häiriintynyt. Eläin ei ole ihminen, eikä sillä ole ihmisen tarpeita vaan omat lajinmukaiset tarpeensa. Erityisesti koirien pitäminen vauvoina on johtanut tähän omituiseen harhaisuuteen, eläimiä kutsutaan "hän" ja paapotaan kuin jotain pikkuvauvaa tai lasta. Aika moni täälläkin laittaisi koiran elämän ennen ihmislapsen elämää. Samalla tavalla oletetaan, esim niin,  että laitumella oleva hevonen on jotenkin laiminlyöty tai hädässä.

Aika monella viherpiiperolla on nykyään puutteellinen ymmärrys, puutteellinen lukutaito, puutteellinen käsitys eläinten tarpeista, ei mitään kokemusta maaseudusta, luonnosta tai eläinten kanssa toimimisesta saatika ymmärrystä esim. miten hevosesta huolehditaan saati jostain naudasta.

 

Karsinassa saa pitää 24 h, yksittäistarhaukselle ei ole mitään tarvetta-> hevonen on laumaeläin ja tarvitsee lajitoverin(loukkaantumistapaukset erikseen), hevonen nukkuu MYÖS makuultaan varsinkin vanhemmat hevoset, loimitus 24h/365 vrk vuodessa ei ole tarpeellinen ja aiheuttaa iho-oireita ja voit ihan itse kokeilla pitää sitä kaapua yllä koko ajan(todella mukavaa) jne jne

Ne hevoset ansaitsee parempaa kohtelua ja harmi ettet pysty sitä ymmärtämään.

 

 

Puhut puppua, mutta en jaksa vääntää.

Elä sinä siellä pimeydessä laput silmillä ja kerro kaikille miten hyvin asiat hevosilla on. Faktat ei silti muutu.

"Aika monella viherpiiperolla on nykyään puutteellinen ymmärrys, puutteellinen lukutaito, puutteellinen käsitys eläinten tarpeista, ei mitään kokemusta maaseudusta, luonnosta tai eläinten kanssa toimimisesta saatika ymmärrystä esim. miten hevosesta huolehditaan saati jostain naudasta."

Toisaalta on myös paljon meitä joilla on juuret maalle ja liiankin paljon ihan omakohtaista kokemusta siitä miten siellä eläiten ja luonnon kanssa toimitaan ja melko kirkkaana mielessä se tieto että lähtökohta niin luonnon kuin tuotantoeläintenkin suhteen on melko utilitaristinen eikä eläinten hyvinvointi kiinnosta paljonkaan niiltä osin kun se ei vaikuta eläimestä saatavaan hyöytyyn. Sen ymmärtämiseksi ei tarvitse edes olla mikään viherpiipero.

Vierailija kirjoitti:

 

Karsinassa saa pitää 24 h, yksittäistarhaukselle ei ole mitään tarvetta-> hevonen on laumaeläin ja tarvitsee lajitoverin(loukkaantumistapaukset erikseen), hevonen nukkuu MYÖS makuultaan varsinkin vanhemmat hevoset, loimitus 24h/365 vrk vuodessa ei ole tarpeellinen ja aiheuttaa iho-oireita ja voit ihan itse kokeilla pitää sitä kaapua yllä koko ajan(todella mukavaa) jne jne

Ne hevoset ansaitsee parempaa kohtelua ja harmi ettet pysty sitä ymmärtämään.

 

 

Puhut puppua, mutta en jaksa vääntää.

Elä sinä siellä pimeydessä laput silmillä ja kerro kaikille miten hyvin asiat hevosilla on. Faktat ei silti muutu.

Näen erilaista hevosenpitoa viikottain. Fakta on se että hevosia todellakin pidetään nykyään hyvin.

Varmaan eri tiloilla kiertävillä eläinlääkäreillä on aika hyvä käsitys siitä, miten hevosia Suomessa pidetään. Eläinlääkäreitä paikalla?

Itse maallikkona väittäisin, että hevosia kohdellaan nykyään hyvin. Tietenkin on niitä, jotka pitävät eläimiä huonosti, ja eläintenpitokiellon tarvitsisivat, mutta pääsääntöisesti hevosilla on varmasti Suomessa hyvät olot.

Tää ikuinen vapauden eetos ihmetyttää ja ärsyttää mua. Hevosta ei saisi käyttää yhtään mihinkään, eli se pitäisi päästää vapaaksi niityille kirmaamaan. Ruokinta pitäisi lopettaa ja ajaa hevonen pois pihalta, koska pohjimmiltaan se haluaa kirmata vapaana, kaukana ihmisestä kuin villihevonen ikään.

Lehmät pitäisi varmaan kaikki lopettaa, kun ovat tuotantoeläimiä. Vai päästetäänkö nekin luontoon ja jätetään lypsämättä, jolloin ne nääntyvät utareiden painoon ja tulehduksiin?

Koiriakaan ei varmaan saisi pitää, eikä kissoja. Kärsivät varmaan nekin, kun ihminen niitä rajoittaa ja valitsee ruuan niiden puolesta.

Sukulaiseni joka oli lapsi maaseudulla toisen maailmansodan aikaan kertoi aina miten kylällä kaikki tiesivät, jos joku isäntä kohteli hevostaan huonosti, ja häntä paheksuttiin. Hevosen lyömistä pidettiin osoituksena huonosta ja julmasta luonteesta. 

Sukulaisen kotitilalla oli kaksi suomenhevosta, ja minulla on jopa tallessa vanha valokuva, jossa ne hyvin hoidetut hevoset on mukana samassa kuvassa isännän kanssa. 

Mielestäni hevosten kohteleminen on muuttunut Suomessa huonoksi samaan aikaan kun hevosista tuli enemmän naisten lemmikkejä. Naiset hokivat kun olin nuori, miten hevosta voi lyödä kovaa eikä se tunne mitään ellei lyö kovaa. Perusteluna oli se miten iso ja painava eläin hevonen on. Hevosia lyötiin harjojen varsilla yms. 

Itse lopetin ratsastusharrastuksen kun näin läheltä miten tallin omistanut nainen hakkasi hevosta raipalla jonkin aikaa vain siksi, ettei se liikkunut riittävän reippaasti. Tuli vaikutelma, että hän halusi todellisuudessa vain saada hakata elävää olentoa. Toisella tallilla puolestaan oli hevonen, joka huusi kauhusta aina kun näki ihmisen. Emäntä läpsi silti sitä turvalle että se olisi hiljaa. 

Vierailija kirjoitti:ot.

Tää ikuinen vapauden eetos ihmetyttää ja ärsyttää mua. Hevosta ei saisi käyttää yhtään mihinkään, eli se pitäisi päästää vapaaksi niityille kirmaamaan. Ruokinta pitäisi lopettaa ja ajaa hevonen pois pihalta, koska pohjimmiltaan se haluaa kirmata vapaana, kaukana ihmisestä kuin villihevonen ikään.

Lehmät pitäisi varmaan kaikki lopettaa, kun ovat tuotantoeläimiä. Vai päästetäänkö nekin luontoon ja jätetään lypsämättä, jolloin ne nääntyvät utareiden painoon ja tulehduksiin?

Koiriakaan ei varmaan saisi pitää, eikä kissoja. Kärsivät varmaan nekin, kun ihminen niitä rajoittaa ja valitsee ruuan niiden puolesta.

Siis koiria ja kissoja ei koske tämä rajoittaminen ja hyväksikäyttö. Niitä voi olla "hyväntekijän" kotona ihan loputon määrä. Olen kerran käynyt tällaisen eläinystävän kotona, jolla oli 60 neliö n kerrostaloasunnossa 15 koiraa, 9 kissaa, 2 kanaa ja en herratietää halunnut enää nähdä mitä muuta. Hän oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että oli pelastanut eläimet pieneläinklinikalla, kun niitä oli tuotu ties minkä vaivojen takia lopetettavaksi, niin tämä tyyppi niitä sitten "pelasti" ja varmaan sopi myös klinikalle, kun ei tarvinnut kalliita lääkeaineita käyttää vaan hoitaja hoiti lemmikit pois tiloista.  Samoin näitä eläimiä tuodaan ties minkälaisen loislastin kera rescue -trafiikilla ja pidetään yllä jotain sädekehää hyvästä ihmisestä. Olen ihan loputtoman kyllästynyt näihin maailman parhaimpiin rescue eläinten ja muiden pelastajiin, koska heillä on realiteetit, eläinten hyvinvointi, lajinmukaiset olosuhteet ynnä muut asiat todella kaukana ymmärryksestä. Eläintenpito on lähinnä jotain sairasta maniaa.

En tiedä moniko teistä on nähnyt työhevosta työkäytössä, mutta minä olen. Kohtelu oli taatusti helläkätisempää kuin millään muulla kotieläimellä, tietysti ihan siitä käytännön syystä että hyvin pidetty hevonen on paljon yhteistyöhaluisempi ja oma-aloitteisempi. Huonosti pidetty taas vastaavasti on vikuri, epävarma ja vaarallinenkin.

Kesäisin silloin kun ei töitä ollut (=suurin osa ajasta) hevonen sai olla vapaana, talvella sille jemmattiin paremmat heinät, jne.

Ensimmäisessä maailmansodassa hevosia t a pettiin ihan urakalla. Jos ei rintamalla, niin kuolivat uupumukseen ja aliravitsemukseen kun joutuivat vetämään ruumislasteja, raskaita kalustoja, ammuslasteja yms. En muista, onko se elokuva Sotahevonen missä kuvaillaan hevosten kärsimystä sodan aikana. Hevonen joutuu siinä elokuvassa töihin "hevosten hautausmaalle": siellä olevien hevosten nahka on repeytynyt irti raskaiden kettinkien takia, niiden jalat murtuvat kun  joutuvat vetämään painavia kuormia, kaatuvat lopulta maahan ihan uupuneina ja kuolevat siihen. Joku jää kiinni piikkilankaan ja ei pääse irti. Että joo, kyllä nykyäänkin löytyy niitä kuspäitä jotka kohtelevat näitä upeita eläimiä huonosti, mutta sodan aikaan ne eivät merkinneet mitään, ihmiset k i duttivat niitä siinä missä toisiaankin. Jos ihmiset haluavat niin kovasti t appaa toisiaan, niin jättäisivät ainakin eläimet sen ulkopuolelle.

Kun puhutaan eläimen hyvinvoinnista, ei riitä että tutkitaan millaisen kohtelun laki sallii, koska lakiteksti perustuu lähtökohdiltaan palvelemaan ensisijaisesti ihmisten tarpeita, vaan vertauskohta täytyy loogisesti olla ihmisen tekojen vaikutus eläimen terveys- ja hyvinvointikokonaisuuten (millaiseen ns. käyttöön eläin on biologisesti luotu), mukaanlukien sen mahdollisuuteen toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Villihevoset vs. hevoset kuten ihmiset niitä käyttävät. Hyvin nopeasti käy ilmi että hevonen tuskin haluaa palvella ihmistä. Ne eivät ole samalla tavalla ihmisen kumppaneita millaiseksi koirat ovat kehittyneet, vaan niiden villi luonne muserretaan, väkisin ja väkivalloin, jotta niistä tulee ratsukelpoisia tai mitä ikinä ihminen niiltä haluaakaan. Ja siitä huolimatta ne osaavat olla arvaamattomia, lähtevät karkuun ja muutenkin tyydyttää luonnollisia tarpeitaan mikäli mahdollisuus iskee. Ihminen ei edes pysty tarjoamaan sille tarpeeksi suurta tilaa liikkua ja vapaana ei voi tietysti pitää. Sitten päästään itse käyttöön: kun katsoo millaisia vaivoja ja vammoja ratsu-, työ-, kilpahevosille syntyy ja kuinka lyhyt niiden elämä on siihen nähden kuinka kauan ne voisi elää, on ilmeistä ettei niitä ole luotu siihen tarkoitukseen. Kilpahevosia oikeasti kuolee radalle. Ei luonnossakaan apinat keiku hevosten selässä tai pistä vetämään raskasta taakkaa, saati että hevonen tekisi niin itse. Pelkästään tämä riittää johtopäätöksen vetämiseen.

On turhanpäiväistä verrata kohteleeko ihminen hevosia huonommin vai paremmin kuin ennen, kun koko lähtökohta hevosen käyttämiseen hyödykkeenä vastoin sen omia tarpeita on alusta alkaen perse edellä puuhun kiivetty. Ei ole koskaan kohdellut. Sitä ei muuta mikään luksusrehu, harjaaminen ja kavioiden kiillotus.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä moniko teistä on nähnyt työhevosta työkäytössä, mutta minä olen. Kohtelu oli taatusti helläkätisempää kuin millään muulla kotieläimellä, tietysti ihan siitä käytännön syystä että hyvin pidetty hevonen on paljon yhteistyöhaluisempi ja oma-aloitteisempi. Huonosti pidetty taas vastaavasti on vikuri, epävarma ja vaarallinenkin.

Kesäisin silloin kun ei töitä ollut (=suurin osa ajasta) hevonen sai olla vapaana, talvella sille jemmattiin paremmat heinät, jne.

Niin, puhutaanko nyt nykyajasta vai "entisajasta"?

Jotkut kuulemani tarinat hevosen kohtelusta sadan vuoden takaa kyllä ovat kyllä niin raakoja ettei niitä viitsi tässä edes toistaa. Varmasti on ollut myös hyvää kohtelua, sen verran arvokas eläin mutta isäntiä ja oloja on ollut monenlaisia. Kuitenkin tähän päivään verrattuna olot olivat hevosen terveydelle paljon huonommat, oli matalat yhteiset eläinsuojat muiden eläinten kanssa, pölyä ja kosteutta, eikä tarhoja joissa ulkoilla.

Ratsastuskulttuuriin kuului jo 40v sitten aloitellessani se ajatus ja pyrkimys, että hevonen on herkkä ja tuntee ihollaan kärpäsenkin hipaisun, voimaa ei tarvita.

Entisaikaan hevonen oli pitkän päivän peltotöissä, illaksi se talutettiin talliin jossa talon aikamiespojat ja rengit vetivät sitä perssiisseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kun puhutaan eläimen hyvinvoinnista, ei riitä että tutkitaan millaisen kohtelun laki sallii, koska lakiteksti perustuu lähtökohdiltaan palvelemaan ensisijaisesti ihmisten tarpeita, vaan vertauskohta täytyy loogisesti olla ihmisen tekojen vaikutus eläimen terveys- ja hyvinvointikokonaisuuten (millaiseen ns. käyttöön eläin on biologisesti luotu), mukaanlukien sen mahdollisuuteen toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Villihevoset vs. hevoset kuten ihmiset niitä käyttävät. Hyvin nopeasti käy ilmi että hevonen tuskin haluaa palvella ihmistä. Ne eivät ole samalla tavalla ihmisen kumppaneita millaiseksi koirat ovat kehittyneet, vaan niiden villi luonne muserretaan, väkisin ja väkivalloin, jotta niistä tulee ratsukelpoisia tai mitä ikinä ihminen niiltä haluaakaan. Ja siitä huolimatta ne osaavat olla arvaamattomia, lähtevät karkuun ja muutenkin tyydyttää luonnollisia tarpeitaan mikäli mahdollisuus iskee. Ihminen ei edes pysty tarjoamaan sille tarpeek

Kirjoitin tuolla aiemmin siitä, miten hevosia harrastamattomat ihmiset eivät näe hevosina yksilöinä ja persoonina, vaan massana, elukoina. Tuo ajatus siitä, että kesyhevonen on luonteeltaan kuin villihevonen, perustuu vain luuloihin, ei vaikka siihen, että tuntisi kesyhevosen eläimenä. Kesyhevosta on näiden tuhansien vuosien aikana jalostttu siinä missä koiraakin, ja se on erittäin palvelualtis eläin. Sitä oikeasti joskus oikein hämmästyy, miten työorientoituneita monet hevoset ovat. Heovsen koulutus ei tosiaan perustu villin luonteen musertamiseen, ja ne tosiaan ovat kumppaneita aika samaan tyyliin kuin koirat. Esim. töissä, kun menen tarhan portille, kaikki hevoset tulevat yleensä vastaan. Useimmat haluavat rapsutuksia ja huomiota. Kaikki hevoset eivät tykkää rapsuttelusta. Esim. mun lempihevoseni on tällainen, mutta sekin tulee mielellään seisomaan viereen ja nauttii tällä tavalla läheisyydestä. Mä ymmärrän, että tämä voi olla vaikea ymmärtää, jos kuvittelee, että hevoset vihaavat ihmisiä ja työntekoa, mutta tosiaan, jos menen tarhaan tuoli mukanani ja menen istumaan johonkin nurkkaan, tämä hevonen tulee mun luo ja seisoo vieressäni niin kauan kuin tarhassa olen.

Mitä tulee noihin vammoihin: se on totta, että hevonen ei ole evoluutiossa kehittynyt kantamaan taakkaa selässään. Useimmat kuitenkin soveltuvat siihen. Kukaan ei selviä vammoitta elämässä, eivät ihmiset eivätkä ne villihevosetkaan. 

Ap ei ole tainnut tutustua nykyhevosten todellisuuteen, jos kuvittelee niitä kohdeltavan huonosti. On olemassa hyvin kohdeltuja ravihevosia, jotka ovat hyvin rauhallisia kotioloissa ja harjoituksissa vain lönkyttelevät niin, että ei siinä uskoisi kulkevan jonkun maakunnan parhaista ravihevosista. Mutta kun raviradalla musiikki soi, radan varressa on yleisöä ja paikalla muita hevosia, se on aivan kuin eri hevonen, esiintyvä taiteilija ja kilpailija. Kun sellaisen näkee, voi kysyä itseltään, käyttääkö ihminen hyväkseen hevosta vai hevonen ihmistä.

Eikä ap tietenkään voi tietää mitään entisajan sota- ja savottahevosten kohtelusta, joita ei taatusti kohdeltu yhtä sievästi kuin nykyisiä hevosia, niiden olemassaolon tarkoituksesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

"Aika monella viherpiiperolla on nykyään puutteellinen ymmärrys, puutteellinen lukutaito, puutteellinen käsitys eläinten tarpeista, ei mitään kokemusta maaseudusta, luonnosta tai eläinten kanssa toimimisesta saatika ymmärrystä esim. miten hevosesta huolehditaan saati jostain naudasta."

Toisaalta on myös paljon meitä joilla on juuret maalle ja liiankin paljon ihan omakohtaista kokemusta siitä miten siellä eläiten ja luonnon kanssa toimitaan ja melko kirkkaana mielessä se tieto että lähtökohta niin luonnon kuin tuotantoeläintenkin suhteen on melko utilitaristinen eikä eläinten hyvinvointi kiinnosta paljonkaan niiltä osin kun se ei vaikuta eläimestä saatavaan hyöytyyn. Sen ymmärtämiseksi ei tarvitse edes olla mikään viherpiipero.

Jokainen eläinten kanssa tekemisissä ollut ymmärtää täysin kirkkaasti, että eläimen hyvinvointi on ykkösasia sen tuottavuudessa ja hyödyssä. Ihan sama, onko kyse kanasta, turkiseläimestä, hamsterista, hevosesta, lypsylehmästä ... Huonosti voivasta eläimestä ei ole mitään hyötyä vaan kovasti huolta ja vaivaa, joten eläimen huonoa kohtelua vältetään viimeiseen saakka. Pahimmissa eläinrääkkäystapauksissa on ollut kyse joko luonnevikaisesta ihmisestä tai todella huonosti voineista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan eri tiloilla kiertävillä eläinlääkäreillä on aika hyvä käsitys siitä, miten hevosia Suomessa pidetään. Eläinlääkäreitä paikalla?

Itse maallikkona väittäisin, että hevosia kohdellaan nykyään hyvin. Tietenkin on niitä, jotka pitävät eläimiä huonosti, ja eläintenpitokiellon tarvitsisivat, mutta pääsääntöisesti hevosilla on varmasti Suomessa hyvät olot.

Tää ikuinen vapauden eetos ihmetyttää ja ärsyttää mua. Hevosta ei saisi käyttää yhtään mihinkään, eli se pitäisi päästää vapaaksi niityille kirmaamaan. Ruokinta pitäisi lopettaa ja ajaa hevonen pois pihalta, koska pohjimmiltaan se haluaa kirmata vapaana, kaukana ihmisestä kuin villihevonen ikään.

Lehmät pitäisi varmaan kaikki lopettaa, kun ovat tuotantoeläimiä. Vai päästetäänkö nekin luontoon ja jätetään lypsämättä, jolloin ne nääntyvät utareiden painoon ja tulehduksiin?

Koiriakaan ei varmaan saisi pitää, eikä kis

"maallikkona väitän..." - eipä tuohon ole lisättävää muuta kuin että eläinlääkäreiden itsemurhaluvut ovat melkoisen synkät...

"Jokainen eläinten kanssa tekemisissä ollut ymmärtää täysin kirkkaasti, että eläimen hyvinvointi on ykkösasia sen tuottavuudessa ja hyödyssä. Ihan sama, onko kyse kanasta, turkiseläimestä, hamsterista, hevosesta, lypsylehmästä ... Huonosti voivasta eläimestä ei ole mitään hyötyä vaan kovasti huolta ja vaivaa, joten eläimen huonoa kohtelua vältetään viimeiseen saakka. Pahimmissa eläinrääkkäystapauksissa on ollut kyse joko luonnevikaisesta ihmisestä tai todella huonosti voineista ihmisistä."

Jokainen täyspäinen ymmärtää sen että tuottavuusnäkökulmasta riittävä hyvinvointi ja eläimen todellinen, kokonaisvaltainen hyvinvointi ovat lähes poikkeuksetta aika kaukana toisistaan. Vai ihan tosissasiko kuvittelet puolen neliön verkkohäkissä elelevä kettu voi hyvin, kun se puoli nelitötä verkkohäkkiä kerran riittää laadukkaan turkin tuottamiseen?

Vähän valoja päälle nyt, naurattaa oikeiin tuo "jokainen eläinten kanssa tekemisissä ollut"-lässytys kun sinä selvästikään et itse sitä ole :-D

Vierailija kirjoitti:

En tiedä moniko teistä on nähnyt työhevosta työkäytössä, mutta minä olen. Kohtelu oli taatusti helläkätisempää kuin millään muulla kotieläimellä, tietysti ihan siitä käytännön syystä että hyvin pidetty hevonen on paljon yhteistyöhaluisempi ja oma-aloitteisempi. Huonosti pidetty taas vastaavasti on vikuri, epävarma ja vaarallinenkin.

Kesäisin silloin kun ei töitä ollut (=suurin osa ajasta) hevonen sai olla vapaana, talvella sille jemmattiin paremmat heinät, jne.

Nimenomaan tämä. Kävin 90-luvulla useammalla tallilla ratsastamassa, ja joka paikassa oli vähintään yksi "vaikea" hevonen, minkä lähestyminen oli vaarallista muille kuin niille parille ihmiselle joita hevonen pelkäsi. Nyt 2020-luvulla olen käynyt harvemmilla talleilla enkä niin aktiivisesti, mutta ei niillä ole sellaisia "vaikeita" tai hulluja hevosia kuin aikoinaan oli vielä ihan tavallisessa ratsastuskoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni joka oli lapsi maaseudulla toisen maailmansodan aikaan kertoi aina miten kylällä kaikki tiesivät, jos joku isäntä kohteli hevostaan huonosti, ja häntä paheksuttiin. Hevosen lyömistä pidettiin osoituksena huonosta ja julmasta luonteesta. 

Sukulaisen kotitilalla oli kaksi suomenhevosta, ja minulla on jopa tallessa vanha valokuva, jossa ne hyvin hoidetut hevoset on mukana samassa kuvassa isännän kanssa. 

Mielestäni hevosten kohteleminen on muuttunut Suomessa huonoksi samaan aikaan kun hevosista tuli enemmän naisten lemmikkejä. Naiset hokivat kun olin nuori, miten hevosta voi lyödä kovaa eikä se tunne mitään ellei lyö kovaa. Perusteluna oli se miten iso ja painava eläin hevonen on. Hevosia lyötiin harjojen varsilla yms. 

Itse lopetin ratsastusharrastuksen kun näin läheltä miten tallin omistanut nainen hakkasi hevosta raipalla jonkin aikaa vain siksi, ettei se liikkunut riittävän reippaasti. Tuli vaikutel

Jos olisit joskus nähnyt hevosen, niin tietäisit ettei hevonen huuda kauhusta