Onko hevosia aina kohdeltu niin huonosti kun nykyään?
Tuntuu siltä että eläinrääkkäys on oleellinen osa hevosharrastusta. Vaikea kuvitella että jollain maatilalla oltaisi kohdeltu työhevosia samalla tavalla 100 vuotta sitten kun perheen elanto oli riippuvainen niistä.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tuolla aiemmin siitä, miten hevosia harrastamattomat ihmiset eivät näe hevosina yksilöinä ja persoonina, vaan massana, elukoina. Tuo ajatus siitä, että kesyhevonen on luonteeltaan kuin villihevonen, perustuu vain luuloihin, ei vaikka siihen, että tuntisi kesyhevosen eläimenä. Kesyhevosta on näiden tuhansien vuosien aikana jalostttu siinä missä koiraakin, ja se on erittäin palvelualtis eläin. Sitä oikeasti joskus oikein hämmästyy, miten työorientoituneita monet hevoset ovat. Heovsen koulutus ei tosiaan perustu villin luonteen musertamiseen, ja ne tosiaan ovat kumppaneita aika samaan tyyliin kuin koirat. Esim. töissä, kun menen tarhan portille, kaikki hevoset tulevat yleensä vastaan. Useimmat haluavat rapsutuksia ja huomiota. Kaikki hevoset eivät tykkää rapsuttelusta. Esim. mun lempihevoseni on tällainen, mutta sekin tulee mielellään seisomaan viereen ja nauttii tällä tavalla läheisyydestä. Mä ymmärrän, että tämä voi olla vaikea ymmärtää, jos kuvittelee, että hevoset vihaavat ihmisiä ja työntekoa, mutta tosiaan, jos menen tarhaan tuoli mukanani ja menen istumaan johonkin nurkkaan, tämä hevonen tulee mun luo ja seisoo vieressäni niin kauan kuin tarhassa olen.
Mitä tulee noihin vammoihin: se on totta, että hevonen ei ole evoluutiossa kehittynyt kantamaan taakkaa selässään. Useimmat kuitenkin soveltuvat siihen. Kukaan ei selviä vammoitta elämässä, eivät ihmiset eivätkä ne villihevosetkaan.
Hevosharrastajana sinulla on motiivi puolustella harrastustasi ja se taas vaatii silmien sulkemista monen faktan edessä. Hevosyksilön luonteella ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Eikä niiden jalostus ole läheskään niin kehittynyt kuin koirien suhteen (vrt. kissat jotka nähdään lemmikkeinä, mutta joilla lajityypillinen käyttäytyminen istuu yhä tiukassa, vaikka se ajoittain näyttäytyisikin ihmisen silmissä ihan kesyltä, eivätkä enää pärjää luonnossa ilman ihmistä kuten villikissat). Ihmisen miellyttäminen on ehdollistettu hevoseen, ei mikään luontainen piirre tai lajityypillinen tarve.
Hevosharrastajana sinulla on motiivi puolustella harrastustasi ja se taas vaatii silmien sulkemista monen faktan edessä. Hevosyksilön luonteella ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Eikä niiden jalostus ole läheskään niin kehittynyt kuin koirien suhteen (vrt. kissat jotka nähdään lemmikkeinä, mutta joilla lajityypillinen käyttäytyminen istuu yhä tiukassa, vaikka se ajoittain näyttäytyisikin ihmisen silmissä ihan kesyltä, eivätkä enää pärjää luonnossa ilman ihmistä kuten villikissat). Ihmisen miellyttäminen on ehdollistettu hevoseen, ei mikään luontainen piirre tai lajityypillinen tarve.
Sivusta, voisi helposti olettaa, että hevosharrastaja tuntee hevosten käyttäytymistä ja tarpeita hieman paremmin kuin sellainen, jonka käsitys hevosista on eläimiä inhimillistävältä luonnonsuojelijalta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole tainnut tutustua nykyhevosten todellisuuteen, jos kuvittelee niitä kohdeltavan huonosti. On olemassa hyvin kohdeltuja ravihevosia, jotka ovat hyvin rauhallisia kotioloissa ja harjoituksissa vain lönkyttelevät niin, että ei siinä uskoisi kulkevan jonkun maakunnan parhaista ravihevosista. Mutta kun raviradalla musiikki soi, radan varressa on yleisöä ja paikalla muita hevosia, se on aivan kuin eri hevonen, esiintyvä taiteilija ja kilpailija. Kun sellaisen näkee, voi kysyä itseltään, käyttääkö ihminen hyväkseen hevosta vai hevonen ihmistä.
Eikä ap tietenkään voi tietää mitään entisajan sota- ja savottahevosten kohtelusta, joita ei taatusti kohdeltu yhtä sievästi kuin nykyisiä hevosia, niiden olemassaolon tarkoituksesta riippumatta.
Hevosia pidettiin ennen pilttuissa, joka on siis pelkkä parsi, missä hevonen seisoi kiinni sidottuna. Ei niitä tal
Ei myöskään eläinlääketiede tai lääkkeet tai tietous ( kuten ei ihmislääketiedekään) ollut kehittynyt niin että olisi ollut tarjolla oikeaa ja tehokasta hoitoa. Lukekaapa huviksenne vaikkapa Kaikenkarvaiset ystäväni, joka perustuu ihan oikean eläinlääkärin aitoihin kokemuksiin 1930-40-luvuilla.
Vierailija kirjoitti:
Hevosharrastajana sinulla on motiivi puolustella harrastustasi ja se taas vaatii silmien sulkemista monen faktan edessä. Hevosyksilön luonteella ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Eikä niiden jalostus ole läheskään niin kehittynyt kuin koirien suhteen (vrt. kissat jotka nähdään lemmikkeinä, mutta joilla lajityypillinen käyttäytyminen istuu yhä tiukassa, vaikka se ajoittain näyttäytyisikin ihmisen silmissä ihan kesyltä, eivätkä enää pärjää luonnossa ilman ihmistä kuten villikissat). Ihmisen miellyttäminen on ehdollistettu hevoseen, ei mikään luontainen piirre tai lajityypillinen tarve.
Sivusta, voisi helposti olettaa, että hevosharrastaja tuntee hevosten käyttäytymistä ja tarpeita hieman paremmin kuin sellainen, jonka käsitys hevosista on eläimiä inhimillistävältä luonnonsuojelijalta...
Itse uskoisin ennemmin ihmisiin jotka tuntee eläimet tiedepohjalta, riippumattomia asiantuntijoita. Enkä niitä jotka hyötyy ja tekee bisnestä niillä.
Se että tunnustaa eläimen olevan tosiaan elävä olento joilla on omia lajityypillisiä tarpeitaan, ei ole inhimillistämistä. Vaan nimenonaan se eläin nähdään silloin eläimenä. Ei välineenä. Eikö inhimillistämistä ole nimenomaan tuo että yritetään perustella eläimen hyväksikäyttö sen yksilöllisellä luonteella, että se muka vaan tykkää palvella ihmistä, ikäänkuin hevonen voisi puhua ja antaa suostumuksensa?
Varsinki kilpaurheilua harrastavat hevosihmiset eläinrääkkävät hevosiaan. Pahimpia on nämä ravi-ihmiset; laittavat hevosensa kuoppaan kun siitä ei sitten olekaan ravuriksi. Miksi ei voi myydä eteenpäin vaikka harrastehevosena?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen täyspäinen ymmärtää sen että tuottavuusnäkökulmasta riittävä hyvinvointi ja eläimen todellinen, kokonaisvaltainen hyvinvointi ovat lähes poikkeuksetta aika kaukana toisistaan. ai ihan tosissasiko kuvittelet puolen neliön verkkohäkissä elelevä kettu voi hyvin, kun se puoli nelitötä verkkohäkkiä kerran riittää laadukkaan turkin tuottamiseen?
Vähän valoja päälle nyt, naurattaa oikeiin tuo "jokainen eläinten kanssa tekemisissä ollut"-lässytys kun sinä selvästikään et itse sitä ole :-D
Lainaukset taas persuksista. Mutta. Nyt pitäisi valoja laittaa päälle siellä viherhihhulin hikikomerossakin. Turkiseläinten kohtelu on saastaista touhua. Se pitäisi lopettaa kokonaan, ei epäilystä. Tuskiseläinhän on olemassa vain siihen asti, kun siitä saadaan hyöty, eli turkis. Ei eläin ihotta elä, kun ei elä ihminenkään. Konsepti on eri, kuin jos kyseessä on eläin, jonka työsuoritus on se haluttu asia. Ei lehmä tuota maitoa, jos se on huonosti hoidettu, ei kana muni myyntikelpoisia munia, jos se on henkihieverissä, ei hevonenkaan pärjää esim. hevosurheilussa, jos se on loppuun piiskattu kehäraakki. Kannattaisi ottaa asioista selvää, eikä uskoa johonkin idioottien hihhulointiin. Kannattaisi myös tulla sieltä kerrostalosta joskus maaseudulle käymään.
Hevosia pidettiin ennen pilttuissa, joka on siis pelkkä parsi, missä hevonen seisoi kiinni sidottuna. Ei niitä talvella päästetty ulos jaloittelemaan muuta kuin savottaan vetämään tukkikuormaa. Tallien sisäkorkeus ei ollut edes kahta metriä, ei ilmanvaihtoa, ei pesupaikkoja. Lannehalvaus oli yleinen vaiva, kun hevonen otettiin pilttuusta vetämään tukkikuormaa ja ilman jäähdyttelyä heitettiin takaisin pilttuuseen seisomaan