IL: Naiset eivät lähde Valtterin, 32, kanssa edes kahville

Vierailija kirjoitti:

En lukenut juttua. Mutta ekan kuvan perusteella Valtteri on ihan ok näköinen.

Olisiko syy se, että Valtteri yrittää liian tasokkaita naisia? Itseään huomattavasti paremman näköisiä ja parikymppisiä? "Instabeibejä" Näitä,joita jokainen mies haluaa ja yrittää. 

Jokainen tuskin noita kumihuulia haluaa kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä yksi tapausesimerkki jonkun toisen kirjoittajan elämästä. Sekin hyvin kirjoitettu:

Hyvin tutulta kuulostaa, paitsi että meillä äiti oli alkoholisti. Ei meistä lapsista kukaan välittänyt, isäkään, vaikka hän ei niin paljon juonutkaan. Loukkasin noin kymmenvuotiaana lonkkani, luultavasti se meni sijoiltaan. Palasi kyllä paikoilleen, mutta onnuin sitä jalkaa vuoden ja välillä se petti alta. Puoli vuotta meni ja kerroin äidille, että jalka on yhä kipeä. Ei aiheuttanut toimenpiteitä. Säryt loppuivat sitten murrosiän jälkeen. Ihan käsittämätön ajatus, että en huomaisi oman lapseni ontuvan, puhumattakaan, että jättäisin sen huomioimatta.

Aika yksin sitä koki olevansa ja koen yhä olevani yksin, suoritan, etsin ratkaisuja, en kestä vaikeita tunteita itsessäni, enkä muissa, pärjään hammasta purren, kunnes toistuvasti romahdan, mikä on ajanut mut ennenaikaiselle eläkkeelle.

Omaa tekstiä:

Vanhemmat saa

Minulla meni polvi. Onnuin pari kk ja polveen sattui puoli vuotta ja oli heikompi vuosia. Koskaan ei tutkittu. En olekaan muistanut tästä kertoa hoitokontaktissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla ei ole rahaa terapiaan, you tube ja kirjat on täynnä aelf helpiä. On myös  kaikenlaisia ilmaistahojen kurssejaja vertaisryhmiä. Tehkää edes jotain niin se parantaa tilannetta.

Itse odotan KELA-terapian alkua, mutta olen jo vuosia hoitanut otse itseäni. Ja joo, vaikka vanhemmat olivat kelvottomat, silti tuli romahdus kun jäin ilman heitä.

Moni on varmasti tehnyt kyllä kaikkensa. Ja tekee edelleen. 

Itse otan ainakin mielelläni vinkkejä vastaan. 

Ruosteessa olevia sosiaalisia taitoja ei lähdetä paikkaamaan treffailemalla naisia. Valtterin pitäisi tosissaan lähteä seuraavana rahapäivänä Viroon. Olisi siellä tiedossa koirienkin ulkoilutusta, jos ei kykene osallistumaan kissanpentujen ruokkimiseen. Siitä vaan selaamaan ja ottamaan yhteyttä: https://varjupaik.ee/varjupaigad ,sekä julkiset: https://www.rome2rio.com/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla ei ole rahaa terapiaan, you tube ja kirjat on täynnä aelf helpiä. On myös  kaikenlaisia ilmaistahojen kurssejaja vertaisryhmiä. Tehkää edes jotain niin se parantaa tilannetta.

Itse odotan KELA-terapian alkua, mutta olen jo vuosia hoitanut otse itseäni. Ja joo, vaikka vanhemmat olivat kelvottomat, silti tuli romahdus kun jäin ilman heitä.

Moni on varmasti tehnyt kyllä kaikkensa. Ja tekee edelleen. 

Itse otan ainakin mielelläni vinkkejä vastaan. 

 

Kenen puolesta sä oikein puhut? Mä oon kylläkin ITSE maksanut nykyisen terapeuttini. Terapian ideana ei ole tuottaa tienaavia kotirouvia. Kiitos huolenpidosta, mutta pidän asiani terapiassa. 

Käyttäjä9591 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tämä oli, 34 vuotias? Eikä koskaan saanut seksiä? Miten sellainen on mahdollista? Johan 34 vuotiaana pitäisi olla enimmät nautinnot jo koettu kun alkaa elämän ehtoo.

Minä olen 38-vuotias mies, poikuus tallella. En ole koskaan edes halannut naista. Vapaa-aikani kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen on melkein 0.

Elämä on vain mennyt näin. Joskus 24-vuotiaana oli vielä pientä toivonkipinää. Nykyisin ei edes sitä. Välillä olen suunnattoman katkera. Välillä unohdan asian.

Suomessa on vain liikaa sinkkumiehiä. Jos tulisi sota ja Venäjä hyökkäisi, niin siitä saisi miesten määrää hitusen karsittua. 

Et ehkä usko itse miltä tuntuu, kun ei ole saanut sellaista naista, joka miellyttäisi. Työelämässä olen kyllä menestynyt ja pärjään noin 4500 euron kuukausituloillani hyvin. 

Ei pidä paikkaansa.  Sinähän olet mt- syistä sairaseläkkeellä. Eläpä nyt taas selittele niitä fantasioitasi tänne.

Nykyäänhän on kaiken maailman virtuaalinen tyttöystävä appeja ja niihin saa kytkettyä aparattejakin auttamaan kaiken maailman kosketuksen kaipuuseen. :) Saa ihan kustomoida niin täydellisen ja kauniin ja fiksun yms. naisen kun haluaa eikä tarvitse itse tehdä mitään hänen arvostuksen tai kunnioituksen saavuttamiseksi.

Jos oikean kumppanin haluaa niin hoitakaa mielenterveytenne ensin kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän on kaiken maailman virtuaalinen tyttöystävä appeja ja niihin saa kytkettyä aparattejakin auttamaan kaiken maailman kosketuksen kaipuuseen. :) Saa ihan kustomoida niin täydellisen ja kauniin ja fiksun yms. naisen kun haluaa eikä tarvitse itse tehdä mitään hänen arvostuksen tai kunnioituksen saavuttamiseksi.

Jos oikean kumppanin haluaa niin hoitakaa mielenterveytenne ensin kuntoon.

Kaikkien mielenterveys ei tule koskaan kuntoon ja silläkin saralla on paljon vaihtelua ja moni on parisuhteissa. Se, mikä kannattaa pitää mielessä on se, millaista kumppania itselleen haaveilee. Sen kumppanin pitäisi olla sellainen, että se istuu omaan elämään niin, että voisi kuvitella hänet osaksi jokapäiväistä elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, kunpa saisin tuon Valtterin ymmärtämään, ettei hän on menettänyt mitään, ei yhtään mitään! Parisuhde naisen kanssa on parhaimmillaankin munankuorilla kävelyä, järkyttävää rahanmenoa, typeryyksien kuuntelemista ja joskus harvoin seksiä. Sitten jos nainen päättää, että muualla ehkä olisikin jotain parempaa hänelle, niin sinne katosivatkin sitten parisuhde ja perhe. Vähemmillä vaurioilla olisi selvinnyt, jos niitä ei koskaan olisi ollutkaan. Valtteri on ollut onnekas kun on elänyt elämäänsä kaikessa rauhassa.

 

Voisiko teistä noin ajattelevista joku kirjoittaa Valtterille lehden toimituksen kautta? Valtteri saattaa olla juuttunut siihen ajatukseen, ettei hän voi saada tyydyttävää elämää ilman parisuhdetta, vaikka se on mahdollista monille miehille sekä naisille. 

Lukaisin tuon jutun ohimennen ja totesin tuon saman. Valtterin olisi hyvä saada elämä kuntoon muuten, ei se parisuhde ole kenenkään pelastus tai kuviteltu onni ja autuus. Voi jopa käydä päinvastoin. Ja jos itsetunto on valmiiksi huono niin mitäs sitten, kun löytää kumppanin, joka sitten lopulta jättääkin? Hyvät suhteet perustuvat vastavuoroisuudelle - ja koskee myös ystävyyttä tai kaveruutta. Kuka jaksaa vuodesta toiseen suhdetta, jossa toinen on jatkuvasti peesaaja, kannateltava tai perässä vedettävä?

Ujot ihmiset monesti valittavat (ainakin täällä keskustelupalstoilla) ettei heitä huomioida, mutta mites sitten toisinpäin? Minusta on ihan ok olla ujo/hitaasti lämpenevä ihmissuhteissa, mutta kaikkea vastuuta omasta onnellisuudestaan voi voi sysätä toisten hartioille. Ujo voi oppia rohkeammaksi ja lapsuuden traumoista voi toipua/selviytyä elämään - esimerkkejä löytyy lukuisia. Ja vaikka ei täysin toipuisikaan voi elää ihan tyydyttävää, jos ei onnellista, elämää. Oma rikkinäisyys pitää hyväksyä. ja se itsensä hyväksyminen kaikkine karvoineen on se juttu. Ei se, mitä muut tuumaavat. Vaan miten sinä itse arvotat itseäsi. 

Itsetuntemus on kaiken A ja O ja sitä todellakin voi opetella! Oli sitten kuinka masentunut ja ahdistunut hyvänsä. Ei nekään lähde ilman omaa panosta - ja vastuunottoa toipumisesta. Jos ei kapasiteettia löydy/ole, täytyy sekin hyväksyä. Kaikkeen ei voi vaikuttaa. Tyytymiseen sijaan voi keskittyä niihin pieniin tai isompiin iloa tuottaviin asioihin ja onnistumisiin. 

Vierailija kirjoitti:

En voi muuta sanoa kuin että tarvitsemme katastrofisen sodan. Ja kaikki miehet sitten rintamalle, kaikki. Osa karsiutuu pois, kuten luonnonlakien mukaan kuuluukin, ja sitten kotiin palaavat sankarit saavat kaikki kyllä naisen tai useamman. Ja yhteiskunta jälleenrakeentuu ilman woketusta ja kaikki kyllä saavat töitä ja talous jyllää.

Voitte vihata minua, mutta ette voi kiistää luonnonlakeja.

Paha vaan, että sodassa kuolevat usein ne parhaat nuoret miehet. Jämät jäävät jäljelle, ne, jotka eivät alunperinkään kelvanneet edes armeijaan. 

Eli lisääntyä pitäisi sitten niiden parhaimpien kanssa niin kauan kuin ovat hengissä. Kasvattaa sitten yksin tai jämämiesten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä9591 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tämä oli, 34 vuotias? Eikä koskaan saanut seksiä? Miten sellainen on mahdollista? Johan 34 vuotiaana pitäisi olla enimmät nautinnot jo koettu kun alkaa elämän ehtoo.

Minä olen 38-vuotias mies, poikuus tallella. En ole koskaan edes halannut naista. Vapaa-aikani kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen on melkein 0.

Elämä on vain mennyt näin. Joskus 24-vuotiaana oli vielä pientä toivonkipinää. Nykyisin ei edes sitä. Välillä olen suunnattoman katkera. Välillä unohdan asian.

Suomessa on vain liikaa sinkkumiehiä. Jos tulisi sota ja Venäjä hyökkäisi, niin siitä saisi miesten määrää hitusen karsittua. 

Et ehkä usko itse miltä tuntuu, kun ei ole saanut sellaista naista, joka miellyttäisi. Työelämässä olen kyllä menestynyt ja pärjään noin 4500 euron kuukausituloillani hyvin. <

Visvamummeli taas tilastoi!

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä9591 kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa.  Sinähän olet mt- syistä sairaseläkkeellä. Eläpä nyt taas selittele niitä fantasioitasi tänne.

Visvamummeli tilastoi ja tarkkailee!

Vierailija kirjoitti:

Ujot ihmiset monesti valittavat (ainakin täällä keskustelupalstoilla) ettei heitä huomioida, mutta mites sitten toisinpäin? Minusta on ihan ok olla ujo/hitaasti lämpenevä ihmissuhteissa, mutta kaikkea vastuuta omasta onnellisuudestaan voi voi sysätä toisten hartioille. Ujo voi oppia rohkeammaksi ja lapsuuden traumoista voi toipua/selviytyä elämään - esimerkkejä löytyy lukuisia. 

Kyllä nimenomaan. Itse kannattaa keksiä sitä hauskaa tekemistä ja juhlia ja kutsua kaverit ja kaverinkaverit mukaan. Ja totta tosiaan ujous hellittää harjoituksen myötä. Jos ei tee mitään muutoksia, ei astu pois mukavuusalueelta, niin sitten se ujouskin pysyy. Kannattaa ottaa riski ja avata suunsa, kerta toisensa jälkeen. Ks. esim video "How to talk to strangers" Youtubesta. Tämmönen mies kuin "Challenge Jackson" on tehnyt aiheesta useamman videon. Osa hänen videoista on tosin ihan kuraa ja kyynistä epäaitoa pelimiesjuttua, mutta osassa on pointtinsa. Ja se pointti on, että sosiaalisia taitoja voi oppia, jos vaan alkaa harjoitella. Opiskeluaikana näin, miten paljon ujot fuksit voivat muuttua parissa vuodessa, kun ne vaan rohkaistaan kanssakäymiseen toistensa kanssa. Monesta superujosta nössöpojasta on sittemmin tullut seksuaalisesti kykeneviä aviomiehiä ja perheenisiä. Ei varmaan ensi kerralla kaikki mennyt täydellisesti, mutta siinäkin lajissa voi kehittyä. Jos asettaa itsensä vaan alttiiksi eikä lannistu vastoinkäymisistä. 

Kuhmon visvamummeli saanut taas Venäjän netin päälle?

Voi olla kaikille, varsinkin valtterille, parempi näin. Jos on koko elämänsä hakenut naisia kahville tai muuten treffeille ja kukaan, siis kukaan,  ei lähde niin on aika selvää ettei viboja löydy. Ikävä juttu mutta varmasti parempi hänen elää yksin.

Ota valtteri kissa tai koira?

Kuhmon venäläinen visvamummeli tarkkailee, tilastoi, tekee havaintoja palstalla 7-23!

No enemin kun yrität täällä törkyisillä viesteillä hurmata ja muuttaa naisia,että saisit seksiä, niin yhtä helppoa sinun luulisi olevan muuttaa itseäsi ja mitä sinä haluat. Ei muuta ku miehiä iskemään. Pistät jonkun nätin peruukin päähän,niin eiköhän se siitä lähe.

Vierailija kirjoitti:

Kuhmon venäläinen visvamummeli tarkkailee, tilastoi, tekee havaintoja palstalla 7-23!

Tarkkailee tarkkailee ja alapeukuttaakin, 7-23!

Vierailija kirjoitti:

En halua masentunutta, työtöntä, koulunsa kesken jättänyttä, vanhempiensa kanssa asuvaa, seksiä suklaaseen vertaavaa miestä joka toteaa että hänelle kelpaa kuka vaan kunhan saa jonkun.

Olen kerran seurustellut mt-ongelmaisen miehen kanssa ja se vaan sai minutkin voimaan huonosti koska hänen masennuksensa alkoi vetämään myös omaa mielentilaani alaspäin.

Minäkään en alkaisi. Jos aktiivisesti hoitaa mielenterveysongelmiaan, voisi olla eri asia. Minullakin on psyykkisiä ongelmia, mutta minulla on niihin lääkitys. Samoin fyysisiä sairauksia on. Lääkärit pääsääntöisesti ihmettelevät sitä, että näin nuorena (37) on näin paljon kaikenlaista ja kyselevät, miten jaksan olla näin positiivinen ja käydä töissä sekä opiskella. Tiedän erittäin hyvin, että sairauksissa on haasteensa, mutta olen päättänyt taistella. Omat ongelmani eivät ratkea sillä, että jään vellomaan niissä, vaikka toki sairauksien kanssa pitää oppia elämään ja raskasta ja vaikeaakin on.

Ammattini on myös sellainen, että monet saattavat kaavailla minusta tukihenkilöä itselleen. Ei onnistu. Parisuhteessa toisen tukena pitää olla, mutta vain kumppanin muodossa. En jaksa enkä halua olla kenenkään kävelykeppi. Monesti miehet haluavat minusta vain jonkun, jolle avautua, joten se siitä. Saa puhua mieltä painavista asioista, mutta yksipuoliset itsesäälipuhelut eivät enää ole ok.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tämä oli, 34 vuotias? Eikä koskaan saanut seksiä? Miten sellainen on mahdollista? Johan 34 vuotiaana pitäisi olla enimmät nautinnot jo koettu kun alkaa elämän ehtoo.

30-vuotiaana elämän ehtoossa? No sen siitä saa kun tekee lapset nuorena