Puoliso kokee että puutun liikaa hänen asioihin

Mutta jos yleensä ostetaan yksi pullo ja tällä kertaa ostettiin kaksi, niin se on ihan normaalia uteliaisuutta ja smalltalkia kysyä miksi. Ei mitään vihamielistä kritiikkiä.

Lähinnä ihmettelen, jutustelevatko tämän ketjun kirjoittajat niitä näitä perheenjäsentensä kanssa ollenkaan. Sitähän kaikki tämän ketjun esimerkit ovat, tavallista jutustelua. Mukaanlukien se mantelijauhoesimerkki.

Kaikki esimerkit voivat olla myös olla ikävää naljailua, jos äänensävy on ikävä. Sehän ei tästä keskustelusta selviä.

Olen itse todella hyvässä parisuhteessa. Mieheni on paitsi rakastettuni, myös paras ystäväni. Meillä ei ole tuollaista jutustelua. Toivottavasti ei tulekaan. Sen sijaan suunnitellaan vaikka tulevaa lomamatkaa, keskustellaan miten treenit sujuneet, nauretaan hassuille jutuille yms.





Tämän voisi kysyä siten, että miksi sinä kyselet miten toisen treenit menivät? Mitä se sinulle kuuluu menikö ne hyvin vai ei. Ihan sama asia, kuin kysyä miksi toit kaksi ketsuppi pulloa ja te sanotte mitä se sinulle kuuluu. Kerro siis miksi toisesta asiasta on ok. kysyä, mutta toisesta ei. Millä sinä määrittelet alueet joista sinulta/puolisoltasi voi kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä nyt kenenkään pointtina ole, että "ei ole sallittua" tai olisi "epänormaalia" ostaa kaksi pulloa ketsuppia, tai jopa viisi.

Mutta jos yleensä ostetaan yksi pullo ja tällä kertaa ostettiin kaksi, niin se on ihan normaalia uteliaisuutta ja smalltalkia kysyä miksi. Ei mitään vihamielistä kritiikkiä.

Lähinnä ihmettelen, jutustelevatko tämän ketjun kirjoittajat niitä näitä perheenjäsentensä kanssa ollenkaan. Sitähän kaikki tämän ketjun esimerkit ovat, tavallista jutustelua. Mukaanlukien se mantelijauhoesimerkki.

Kaikki esimerkit voivat olla myös olla ikävää naljailua, jos äänensävy on ikävä. Sehän ei tästä keskustelusta selviä.

Olen itse todella hyvässä parisuhteessa. Mieheni on paitsi rakastettuni, myös paras ystäväni. Meillä ei ole tuollaista jutustelua. Toivottavasti ei tulekaan. Sen sijaan suunnitellaan vaikka tulevaa lo

No pointtihan ei ole se ketsuppi vaan se jutustelutyyli. Jos huomiset ruuat ovat teille liian arkinen keskustelunaihe, niin miten ihmeessä te suunnittelette lomaa ehdottamatta ideoita ja olematta joistakin ehdotuksista eri mieltä? Mitä jos kumpikin on mieltynyt ihan eri hotelliin? Päättäkö teistä vain yksi, mitä nähtävyyksiä menette yhdessä katsomaan ja mitä erikseen, vai onko eriävät mielipiteet ja kysymykset sallittu sille toisellekin?

"jos joku sanoo menevänsä Italiaan lomalle, minä sanon minne siellä kannattaa mennä ja minne ei missään nimessä , miten paljon se tuottaa hiilidioksipäästöjä ja miten italialaiset vihaa turisteja jne.."

Tyyli miten sanoo vaikuttaa paljon. Jospa siis pidättäytyisit nyt sanomaan vain esim. "oi, se onkin ihana lomakohde, erityisesti se paikka/ranta/nähtävyys oli ihana." Jotain vinkkejä voi antaa, jos näyttää siltä, että toinen niitä haluaa kuulla. Se että saattelee toisen matkaan odotetulle lomalle kertomalla, että paikalliset todennäköisesti vihaavat teitä, ei juuri tunnelmia paranna. Ja hiilidioksidipäästöistä jokainen on jo varmaan muutenkin tietoinen ja olet tainnut niitä itsekin osuutesi aiheuttaa, jos on siellä Italiassakin tullut käytyä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos yleensä ostetaan yksi pullo ja tällä kertaa ostettiin kaksi, niin se on ihan normaalia uteliaisuutta ja smalltalkia kysyä miksi. Ei mitään vihamielistä kritiikkiä.

Lähinnä ihmettelen, jutustelevatko tämän ketjun kirjoittajat niitä näitä perheenjäsentensä kanssa ollenkaan. Sitähän kaikki tämän ketjun esimerkit ovat, tavallista jutustelua. Mukaanlukien se mantelijauhoesimerkki.

Kaikki esimerkit voivat olla myös olla ikävää naljailua, jos äänensävy on ikävä. Sehän ei tästä keskustelusta selviä.

Olen itse todella hyvässä parisuhteessa. Mieheni on paitsi rakastettuni, myös paras ystäväni. Meillä ei ole tuollaista jutustelua. Toivottavasti ei tulekaan. Sen sijaan suunnitellaan vaikka tulevaa lomamatkaa, keskustellaan miten treenit sujuneet, nauretaan hassuille jutuille yms.





Tämän voisi kysyä siten, että miksi sinä kyselet miten toisen treenit menivät? M

Ymmärsit väärin. En kysele. Toinen oma-alotteisesti vaikka kertoo, että on vaihtanut liikkeen x liikkeeseen y. Siitä sitten innostuen, kannustavasti kyselen, että mihin se ottaa ja millaisilla painoilla teet jne. Saatan jopa kommentoida, että kuulostaapa hyvältä. Ikinä, ikinä en sanoisi, että eikö pitäisi tehdä eri painoilla, eri määrää tai eikö jokin muu liike olisi parempi sille lihakselle. Tuo jälkimäinen on sitä väsyttävää besserwisseröintiä mitä ap ilmeisesti harrastaa (ja mitä ex mieheni harrasti).

Ei kukaan kiistä miehen kokemusta, vaan kukaan täällä ei tiedä todellista tilannetta eikä ole nähnyt, miten kyseinen pariskunta oikeasti kommunikoi keskenään. 

Ap tietää ja on itse sitä mieltä, että voisi alkaa muuttaa kommunikointitapaansa. En tiedä, mikä tarve on tätä lähteä kiistämään ja ehdottelemaan miehelle herkkähipiäisyyttä.

Ystäväni vuoksi ymmärrän apn miehen kokemusta. Oikeasti kun jokainen tekemäsi asia pitää perustella ja usein vielä kiistellä siitä, miksi nyt vain teet näin, se on erittäin raskasta. En usko, että ystäväni pitää minua tyhmänä tms. tai on pahantahtoinen, hän vain on vakuuttunut, että hänellä on aina jotain sanottavaa ja neuvottavaa. Hänelle ei myös koskaan käy mikään, mitä ehdotan, vaan pitää tehdä, kuten hän tahtoo. Esim. olemme puhuneet, että olisi kiva käydä paikassa x ja sitten kun ehdotan sitä, hän sanoo mjoo tai voitaisiin mennä paikkaan y. Aina. 

Tavallaan olen siihen tottunut ja joskus se huvittaa, mutta joskus se on vaan niin raskasta, että venytän tapaamisia. En voi ajatella, että olisin asunut 6 v ihmisen kanssa, joka on samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä nyt kenenkään pointtina ole, että "ei ole sallittua" tai olisi "epänormaalia" ostaa kaksi pulloa ketsuppia, tai jopa viisi.

Mutta jos yleensä ostetaan yksi pullo ja tällä kertaa ostettiin kaksi, niin se on ihan normaalia uteliaisuutta ja smalltalkia kysyä miksi. Ei mitään vihamielistä kritiikkiä.

Lähinnä ihmettelen, jutustelevatko tämän ketjun kirjoittajat niitä näitä perheenjäsentensä kanssa ollenkaan. Sitähän kaikki tämän ketjun esimerkit ovat, tavallista jutustelua. Mukaanlukien se mantelijauhoesimerkki.

Kaikki esimerkit voivat olla myös olla ikävää naljailua, jos äänensävy on ikävä. Sehän ei tästä keskustelusta selviä.

Olen itse todella hyvässä parisuhteessa. Mieheni on paitsi rakastettuni, myös paras ystäväni. Meillä ei ole tuollaista jutustelua. Toivottavasti ei

Pointti nimenomaan on toista kunnioittava tyyli. Esim. kaikki hotellit ovat aluksi samalla viivalla ja sitten niitä aletaan ruksia yksi kerrallaan yhdessä pois. Ei ikinä arvostella, että miten sinä nyt tällaisenkin hotellin ehdolle nostit.

Ap:sta poiketen minulla on hyvä parisuhde, paljon ystäviä, ystävät pyytävät saada tulla meille usein. Osa ystävistäni on ollut ystäviäni taaperoiästä saakka. Lasten kaverit viihtyvät meillä. Olen töissä se joka tulee toimeen kaikkien kanssa ja se jota pyydetään lounaalle, kahville, aftereille jne. Uskoisin, että teen jotain oikein kommunikaatiossani.

"Mä olen tuollainen kyselijä. Olen tutkijaluonne ja haluan ymmärtää, miksi asiat tapahtuvat niinkuin tapahtuvat. Ei sitä ominaisuutta saa pois läheisessä suhteessa minusta. En kysele kaikilta ihmisiltä heidän tarkoituksiaan ja tavoitteitaan. Mutta jos haluan elää kanssasi, haluan tuntea sinut ja ymmärtää, miten toimit elämässäsi ja mikä on sinulle tärkeää ja mihin et halua haaskata aikaasi. Sitten kun tiedän nämä asiat, kyseleminen harvinaistuu, koska ymmärrän sinut puolesta sanasta ja osaan ennakoida, mitä suunnittelet ja miten tärkeää se sinulle on. "

*****

Sehän on ihan eri asia kysyä miksi toinen tekee jotain ja tietyllä tavalla ymmärtääkseen häntä, kuin että sitten kun tämä on kertonut asian, alkaa kyseenalaistaa, arvostella ja pyytämättä ehdotella asioiden tekemistä toisin. Silloin et ole ymmärtänyt vaan kuulustellut ikään kuin tarkoituksenasi olisi juuri muuttaa hänen toimintaansa  sinun haluamaasi suuntaan ja osoittaa, että olet hänen yläpuolellaan ja parempi.

Tämän voisi kysyä siten, että miksi sinä kyselet miten toisen treenit menivät? M

Ymmärsit väärin. En kysele. Toinen oma-alotteisesti vaikka kertoo, että on vaihtanut liikkeen x liikkeeseen y. Siitä sitten innostuen, kannustavasti kyselen, että mihin se ottaa ja millaisilla painoilla teet jne. Saatan jopa kommentoida, että kuulostaapa hyvältä. Ikinä, ikinä en sanoisi, että eikö pitäisi tehdä eri painoilla, eri määrää tai eikö jokin muu liike olisi parempi sille lihakselle. Tuo jälkimäinen on sitä väsyttävää besserwisseröintiä mitä ap ilmeisesti harrastaa (ja mitä ex mieheni harrasti).





Jos sinä olisit asiasta hyvin perillä ja miehesi kertomuksesta huomaisit, että miehesi tekee liikkeen väärin tai väärillä painoilla. Etkö todellakaan sanoisi asiasta mitään? Odottaisitko, että mies treenatessaan väärillä painoilla tai liikkeillä saisi urheiluvammoja? Onko se sinusta parempi vaihtoehto kuin se. että kerrot asiasta, jos sen tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan kiistä miehen kokemusta, vaan kukaan täällä ei tiedä todellista tilannetta eikä ole nähnyt, miten kyseinen pariskunta oikeasti kommunikoi keskenään. 

Ap tietää ja on itse sitä mieltä, että voisi alkaa muuttaa kommunikointitapaansa. En tiedä, mikä tarve on tätä lähteä kiistämään ja ehdottelemaan miehelle herkkähipiäisyyttä.

Ystäväni vuoksi ymmärrän apn miehen kokemusta. Oikeasti kun jokainen tekemäsi asia pitää perustella ja usein vielä kiistellä siitä, miksi nyt vain teet näin, se on erittäin raskasta. En usko, että ystäväni pitää minua tyhmänä tms. tai on pahantahtoinen, hän vain on vakuuttunut, että hänellä on aina jotain sanottavaa ja neuvottavaa. Hänelle ei myös koskaan käy mikään, mitä ehdotan, vaan pitää tehdä, kuten hän tahtoo. Esim. olemme puhuneet, että olisi kiva käydä paikassa x ja sitten kun ehdotan sitä, hän sanoo mjoo tai voitaisiin mennä paikkaan y. Aina. 

Miksi olet hänen ystävä ? Minusta olisi helpompi että ystävä uskaltaisi sanoa suoraan, että ei olla ystäviä enää. Kuin tietää että ystävä salaisesti pitäisi minua niin vaikeana ihmisenä että joutuu säännöstelemään tapaamistani. Näin varmaan on omien ystävieni kanssa. Helpompi minulle jos ne ystävyydet sitten loppuisi niin voisin yrittää saada uusia ystäviä. En itse halua lopettaa yhteydenpitoa koska ajattelen, että ystäviin täytyy olla yhteydessä ja pitää yllä ihmissuhteita.  Ap

Ala käyttämään mieheesi "let him" -teoriaa.

Laita Youtubeen "let him theory", katso videot ja siinä se. Uusi elämä sullekki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä nyt kenenkään pointtina ole, että "ei ole sallittua" tai olisi "epänormaalia" ostaa kaksi pulloa ketsuppia, tai jopa viisi.

Mutta jos yleensä ostetaan yksi pullo ja tällä kertaa ostettiin kaksi, niin se on ihan normaalia uteliaisuutta ja smalltalkia kysyä miksi. Ei mitään vihamielistä kritiikkiä.

Lähinnä ihmettelen, jutustelevatko tämän ketjun kirjoittajat niitä näitä perheenjäsentensä kanssa ollenkaan. Sitähän kaikki tämän ketjun esimerkit ovat, tavallista jutustelua. Mukaanlukien se mantelijauhoesimerkki.

Kaikki esimerkit voivat olla myös olla ikävää naljailua, jos äänensävy on ikävä. Sehän ei tästä keskustelusta selviä.

Olen itse todella hyvässä parisuhteessa. Mieheni on paitsi rakastettuni, myös paras ystäväni. Mei

Ap:sta poiketen minulla on hyvä parisuhde, paljon ystäviä, ystävät pyytävät saada tulla meille usein. Osa ystävistäni on ollut ystäviäni taaperoiästä saakka. Lasten kaverit viihtyvät meillä. Olen töissä se joka tulee toimeen kaikkien kanssa ja se jota pyydetään lounaalle, kahville, aftereille jne. Uskoisin, että teen jotain oikein kommunikaatiossani.

- hienoa, oletpas sinä hyvä ihminen ja minä täysi paska. Ap

Miksi olet hänen ystävä ? Minusta olisi helpompi että ystävä uskaltaisi sanoa suoraan, että ei olla ystäviä enää. Kuin tietää että ystävä salaisesti pitäisi minua niin vaikeana ihmisenä että joutuu säännöstelemään tapaamistani. Näin varmaan on omien ystävieni kanssa. Helpompi minulle jos ne ystävyydet sitten loppuisi niin voisin yrittää saada uusia ystäviä. En itse halua lopettaa yhteydenpitoa koska ajattelen, että ystäviin täytyy olla yhteydessä ja pitää yllä ihmissuhteita.  Ap

Koska hänessä oikeasti on paljon hyviä piirteitä, meillä on kivaa yhdessä ja tämä on vain pieni juttu lopulta. Niin jos joskus olen itse stressaantunut niin saatan sanoa, että nähdään vasta ensi viikolla tms. Olemme olleet ystäviä kauan.

En mitenkään tahdo lopettaa ystävyyttämme, enkä usko, että sinunkaan ystävät niin ajattelee. Sanoin vain, että sikäli ymmärrän miestäsi ja minusta on todella hienoa, jos itsekin näet tässä muutoksen mahdollisuuden.

"Ehkä kommentoija tahtoisi itse siihen leipään sitä parsakaali tms. Jos leipoja ei itse leivo leipää vain itselleen, niin miksi hän ei kuuntelisi puolisoaan ja haluaisi leipoa hänelle sellaista leipää josta puoliso pitää, jos itsellä ei ole mitään parsakaalia tms. vastaan?  Miksi on niin vaikea ottaa huomioon toisen tunteet ja ajatukset? Mikä teitä siinä niin triggeröi?"

Jos et itse leivo ja haluat parsakaalileipää, niin mitäpä jos ihan jonain toisena hetkenä esittäisit toivomuksen, että "parsakaalileipä olisi niin ihanaa ja terveellistäkin, voisitko leipoa sellaista joku kerta" kuin mennä kommentoimaan, kun toinen alkaa leipoa, että "kyllä sinun nyt kannattaisi laittaa tuohon leipään parsakaalia, kun myös minua varten teet ja tiedät että minä siitä tykkään ja se olisi terveellisempääkin kuin tuo mitä nyt ja yleensä teet".

Miksi sinun on niin vaikea parsakaalihimoissasi ottaa huomioon sen leipojan tunteet? Ensimmäinen vaihtoehto on se, jossa leipoja saa kokea itsekin iloa ilahduttamalla sinua toiveessasi, toisessa hänen pitäisi täyttää vaatimuksesi, kun ei se nykyinen leipä oikein sinulle kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä nyt kenenkään pointtina ole, että "ei ole sallittua" tai olisi "epänormaalia" ostaa kaksi pulloa ketsuppia, tai jopa viisi.

Mutta jos yleensä ostetaan yksi pullo ja tällä kertaa ostettiin kaksi, niin se on ihan normaalia uteliaisuutta ja smalltalkia kysyä miksi. Ei mitään vihamielistä kritiikkiä.

Lähinnä ihmettelen, jutustelevatko tämän ketjun kirjoittajat niitä näitä perheenjäsentensä kanssa ollenkaan. Sitähän kaikki tämän ketjun esimerkit ovat, tavallista jutustelua. Mukaanlukien se mantelijauhoesimerkki.

Kaikki esimerkit voivat olla myös olla ikävää naljailua, jos äänensävy on ikävä. Sehän ei tästä keskustelusta selviä.

Olen itse todella hyvässä parisuhteessa. Mieheni on paitsi rakastettuni, myös paras ystäväni. Mei

"Pointti nimenomaan on toista kunnioittava tyyli. Esim. kaikki hotellit ovat aluksi samalla viivalla ja sitten niitä aletaan ruksia yksi kerrallaan yhdessä pois. Ei ikinä arvostella, että miten sinä nyt tällaisenkin hotellin ehdolle nostit."

Niin. Ja meillähän ei ole tiedossa, millaisella tyylillä nämä ap:n ja miehensä keskustelut käydään. Tiedämme vain, että mies ei mielellään keskustelisi mistään ja ottaa kaikki kysymykset ja ehdotukset arvosteluna.

Ketjussa on useampi kirjoittaja, joiden mielestä jopa neutraali kysymys "miksi ketsuppia on kaksi pulloa?" on ihan sama kuin "MIKSI HEMMETISSÄ OSTIT KAKSI KETSUPPIA, SENKIN TOLVANA??" Joten ilmeisesti tämä on aika yleistä, eikä sekään riitä, ettei vähättele ja arvostele, vaan pitäisi olla ihan hiljaa jottei tule väärintulkintoja ja riitaa.

Pakko sanoa, etten itse jaksaisi tuollaisessa ilmapiirissä elää.

-ei ap

Ehkä oot järkevä ja miehesi ei

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet hänen ystävä ? Minusta olisi helpompi että ystävä uskaltaisi sanoa suoraan, että ei olla ystäviä enää. Kuin tietää että ystävä salaisesti pitäisi minua niin vaikeana ihmisenä että joutuu säännöstelemään tapaamistani. Näin varmaan on omien ystävieni kanssa. Helpompi minulle jos ne ystävyydet sitten loppuisi niin voisin yrittää saada uusia ystäviä. En itse halua lopettaa yhteydenpitoa koska ajattelen, että ystäviin täytyy olla yhteydessä ja pitää yllä ihmissuhteita.  Ap

Koska hänessä oikeasti on paljon hyviä piirteitä, meillä on kivaa yhdessä ja tämä on vain pieni juttu lopulta. Niin jos joskus olen itse stressaantunut niin saatan sanoa, että nähdään vasta ensi viikolla tms. Olemme olleet ystäviä kauan.

En mitenkään tahdo lopettaa ystävyyttämme, enkä usko, että sinunkaan ystävät niin ajattelee. Sanoin vain, että sikäli ymmärrän miestäsi ja minusta on todella hienoa, jos itseki

Minulla ei ole ketään ystävää kenestä ajattelisin niin, että hänen seura on raskasta. Paitsi yksi jolla on vakava mielenterveysongelma ja silloin kun hänellä ei ole lääkitys kunnossa. Minun mielestä kirjoitat ystävästäsi niin että koet olevasi hänen yläpuolellaan ja pidät häntä myös itsestäänselvyytenä. Oikea ystävä olisi rehellinen tunteistaan ja kertoisi mikä ongelma on.  Ap 

Vierailija kirjoitti:

Ap voi myös olla että miehesi on jossain asioissa yksinkertaisempi kuin sinä eikä osaa katsoa asioita eri kantilta, eli voi hyvinkin olla että sinun kommentit ja kyselyt voi olla hyvin "oikeutettujakin". Se ei kuitenkaan poista sitä tosi asiaa, että toinen voi kokea sen hyvinkin ärsyttävänä. Enemmän itse mietin sitä, että sovitteko te edes yhteen.

Itse en jaksaisi / pystyisi olla suhteessa ihmisen kanssa jonka kanssa pitää varoa koko ajan että mitä saa sanoa.

Kyllä tuollainen jatkuva päsmäröinti ON ärsyttävää, ei ole nyt kyse siitä, että toinen vain KOKEE sen ärsyttävänä.  

On kyllä sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat ihan vainoharhaisen yliherkkiä millekään edes vähänkään neuvon suuntaiselle koskaan, ja näkevät arvostelua vähän päästä sielläkin, missä sitä ei oikasti ole, mutta on aika selvää apn viestien perustella, ettei tuollaisesta nyt ole kyse, vaan ap oikeasti jatkuvasti päsmäroi ja neuvoo. Mikä on kenelle tahansa jatkuvana alentavaa ja äsyttävää. Eikä ole ole oikeutettua esim. tasavertaisessa parisuhteessa.

Ja ps. jos ihan oikeasti joku tarvii neuvoamista jossain, niin senkin voi tehdä toista arvostaen, ja tämä tapahtuu usein pyydettäessä. Tässä puhutaan kuitenkin nyt ns. normaaleista aikuisista ihmisistä, ei mistään holhottavista.

Nyt kun tässä ketjussa on näitäkin ihmisiä jotka avautuu että heillä on myös ystävyys suhteita vaikka salaisesti pitävät ystäviään rasittavina kyselijöinä.. niin ajattelin tehdä niin radikaalin ratkaisun että en ole enää itse yhteydessä ystäviini ja ehdota tapaamisia ellei ole selkeästi sovittu että on minun vuoroni ja he odottavat yhteydenottoa.  Jos he vaikka ovat samassa tilanteessa, niin teen heille palveluksen. Mielummin yksin kuin jossain ystävyyden Ö-luokassa. Lisäksi minulla ei ole mahdollisuutta yrittää löytää uusia ystäviä jotka voisi olla samantyylisiä kuin itse olen, jos roikun vanhoissa ystävyyssuhteissa jotka eivät kuitenkaan ole tasapainoisia ja molemminpuolisia rehellisesti. Sanoinkin sen täällä jo aiemmin että parisuhteeni pelastaminen on se tärkein asia ja uuden kommunikointityylin opettelu sen vuoksi. Mutta vaikea soveltaa samaa yhtäkkiä kaikkiin ystäviin. Mieheni on sentään kokoajan sanonut minulle mikä häiritsee. Olen niin loppu näiden asioiden pohtimiseen ja sen arvailuun miten voi puhua kellekin että vaikka miten haluisin ja yrittäisin, voi olla liian iso pala ainakin alkuun yrittää ulottaa tämä korjaus myös ystävyyssuhteisiin. 

Vuorovaikutus ystävien tai puolison kanssa ei eroa mitenkään. Jos haluaa se onnistuvan on se toisen arvostus/kunnioitus lähtökohta. Sen jälkeen molempien pitää tulla kuuluksi ja hyväksytyksi. Jos noita asioita ei ole sen paremmin ei kannata jatkaa parisuhdetta kuin ystävyyssuhdettakaan.

Minulla ei ole ketään ystävää kenestä ajattelisin niin, että hänen seura on raskasta. Paitsi yksi jolla on vakava mielenterveysongelma ja silloin kun hänellä ei ole lääkitys kunnossa. Minun mielestä kirjoitat ystävästäsi niin että koet olevasi hänen yläpuolellaan ja pidät häntä myös itsestäänselvyytenä. Oikea ystävä olisi rehellinen tunteistaan ja kertoisi mikä ongelma on. Ap

Voisihan sitä ottaa ja voihan olla, että joskus tuleekin hetki, jolloin täytyy ottaa. Enemmälti minusta kyllä tuntuu, että ystävä asettaa minut vähän alapuolelleen kyselemällä ja kyseenalaistamalla.

Mutta ystävien kanssa ei asuta ja jaeta elämää, joten ystävissä on helpompaa olla väliittämättä vähän raskaistakin piirteistä. Avioliitto on toista, siinä on pakko puhua kaikista jutuista, että eivät kasva liian isoiksi.

Itsestäänselvyytenä en pidä ketään, mutta joo, ehkä voisi olla ystävälle rehellisempi. Mutta ystävyyden rikkoutumisen pelon vuoksi en ole sitä kai tehnytkään.