Puoliso kokee että puutun liikaa hänen asioihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävettää ja ahdistaa ihan helvetisti.. miehen kanssa en ole vielä voinut puhua mutta lähetin hänelle viestin missä pyysin anteeksi ja että lupaan muuttaa toimintaani, ja että ymmärrän miten ahdistavaa se on ja miten se todella tuntuu niinkuin en luottaisi hänen arvostelukykyyn ja päätöksentekoon ollenkaan ja että aion tosissani käsitellä tätä asiaa itseni kanssa miksi olen tällainen. 

 

Eniten hävettää mennä töihin.. tulee mieleen kaikkia ääliömäisiä keskusteluita ja tilanteita joissa olen tavallaan aistinut että on jotain mitä en tajua.. täytyy nyt vaan jaksaa uskoa siihen että asiat järjestyy. Aion hankkia päiväkirjan mitä joku ehdotti ja kirjoitan sinne kaikki ajatukseni ja ehkä sekin ajan kanssa vähenee. Mä olen vuosikausia ajatellut, että muissa on vika. Olen mukana myös harrastustoiminnassa parissa ryh

Ap on todennäköisesti kiltti, mutta rehellinen ihminen. Enemmistö ei ole sellaisia, eivätkä he osaa käsitellä ap:n kaltaisia ihmisiä joilla ei ole mitään piilotettuja kateuden, vihan tai katkeruuden tunteita. Enemmistö vetää jotain ihme roolia ihmissuhteissa..

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä sulle esimerkki tosta ketsuppijutusta.

Jos sanoisit miehellesi, että "v...." ootko ihan id....i kun ostit kaksi pulloa ketsuppia, yksikin olisi riittänyt" - Sinä olisit ilkeä ja arvosteleva.

Jos kysyt "miksi ostit kaksi pulloa ketsuppia" - Kysyt vaan neutraalin kysymyksen ilman mitään tuomitsemista.

Miehelläsi on joku mielenterveysongelma, eikä hän rakasta sinua (mieti tätä ihan oikeasti, ei rakasta ihmistä syyllistetä kuten miehesi syyllistää sinua!), kun haastaa kaikesta riitaa. 

Jos mieheni kysyisi multa miksi ostin kaksi pulloa ketsuppia, vastaisin että miksi en olisi ostanut, onko asiassa joku ongelma?

Onhan tuo kritisointia, jos pitää kyseenalaistaa aikuisen ihmisen harkintakyky niinkin typerässä asiassa kuin se että kuinka monta ketsuppipulloa hän ostaa kaupasta. 

Luen tätä keskustelua jotenkin ihmeissäni, koska mitä normaali keskustelu muka on, ellei se ole kyselemistä, kommentointia ja ystävällisessä mielessä tehtyä neuvomista ja haastamistakin? Sävyhän keskustelussa on kaikista tärkeintä. Mistä tämä ajattelutapa oikein tulee, että kaikki "huomauttelu" on pahasta? Läheiset ihmiset ovat suorapuheisia keskenään. Eikö tuo ole ihan tavoiteltavaa?

Esimerkiksi tuo ketsuppia koskeva keskustelu voisi mennä näin, ja se olisi ihan normaali keskustelu:

x: Oho, miksi ostit kaksi pulloa ketsuppia?

y: No kun ne oli alennuksessa.

x: No sitten olisi ehkä kannattanut ostaa enemmänkin varastoon.

y: Enpä tiedä kannattaako, ei ketsuppi niin kallista ole normaalihintaisenakaan.

x: Ketsupista tuli mieleen, että huomenna voisi tehdä makaronilaatikkoa.

y: Mä ajattelin kyllä tehdä lihakeittoa huomenna.

x: Hmm. Tarttis kyllä käyttää se jauhelihakin ennen kuin se menee vanhaksi.

y: Kyllä sen ehtii. Pakkaseenkin voi laittaa.

x: Onko meillä palsternakkaa lihakeittoon?

y: Ääh, mä en tykkää palsternakasta.

x: Eikä! Palsternakka kuuluu lihakeittoon.

y: Ei mun lihakeittooni!

Ahdistava versio olisi:

x: Mitä helvettiä, kaksi pulloa ketsuppia?

y: Ne oli alennuksessa.

x: Alennuksessa ja alennuksessa. Meillä on ketsuppia jo ihan tarpeeksi kaapissa. Voi helvetti sun kanssasi, sua ei saisi yksinään päästää kauppaan ollenkaan. Kai sä ostit makaroneja siihen huomiseen makaronilaatikkoon?

y: Ei kun mä ajattelin, että huomenna tehtäisiin lihakeittoa...

x: Mitä helvettiä? Unohtuiko sulta, että meillä on jauhelihaa, joka on menossa vanhaksi? Mitä sä ajattelit sille tehdä? Roskiin vaan, niinkö?

y: Ei, ei. Kyllä sen ehtii käyttää.

x: Seli, seli. V*ttu sä et osaa mitään. Anna ne ostokset tänne ja häivy, sä laitat kaikki ihan väärin päin jääkaapiin.

 Mutta palstan mukaan ihanteellinen keskustelu olisi:

x: Oho, ketsuppia! Kiva.

y: Niin on.

x: Ketsuppia ei koskaan voi olla liikaa. Riittää sitten siihen huomiseen makaronilaatikkoonkin!

y: Itse asiassa huomenna mä teen lihakeittoa.

x: Aah, kiva juttu! Hienoa!

y: Jep!

x: ....

y: ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ Pointti onkin siinä että puoliso kyseenalaistaa ihan kaiken. Ei kyse ole niistä kahdesta ketsuppipullosta vaan siitä että ihan jokaikistä ratkaisua pitää kritisoida ja kyseenalaistaa. Sitä kun kuuntelee vuosia, kuten aloittajan mies on tehnyt, niin kärsivällisinkin hermostuu. 

 

Kerro mitä kyseenalaistamista on kysyä asioista toiselta? Koetko, että sinut kyseenalaistetaan, jos sinulta kysytään miksi toit kaksi pulloa ketsuppia?  Onko sinusta normaalia tuoda kaupasta kaksi ketsuppipulloa, vaikka entistäkin on vielä jäljellä? Sinulla on ajatus toiminnastasi kirkkaana mielessäsi, toisella ei ole, kukaan ei voi tietää ajatustasi asian taustalla, ellei sitä kysy ja sinä sen kerrot. Miksi sinä ja kaltaisesi oletatte muiden ihmisten olevan kykeneviä lukemaan ajatuksesi? Ongelma on teissä itsessänne ei kysyjässä.

Sinullahan se ongelma on! Miksi kaupasta ei saisi ostaa kahta pulloa ketsuppia, hyvänen aika. Jos sinulla itselläsi on joku ajatus että ketsuppia pitää ostaa vain pullo kerrallaan niin se on mulle ihan ok. En mä tule sulta kysymään että miksi ostit vain yhden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä sulle esimerkki tosta ketsuppijutusta.

Jos sanoisit miehellesi, että "v...." ootko ihan id....i kun ostit kaksi pulloa ketsuppia, yksikin olisi riittänyt" - Sinä olisit ilkeä ja arvosteleva.

Jos kysyt "miksi ostit kaksi pulloa ketsuppia" - Kysyt vaan neutraalin kysymyksen ilman mitään tuomitsemista.

Miehelläsi on joku mielenterveysongelma, eikä hän rakasta sinua (mieti tätä ihan oikeasti, ei rakasta ihmistä syyllistetä kuten miehesi syyllistää sinua!), kun haastaa kaikesta riitaa. 

Jos mieheni kysyisi multa miksi ostin kaksi pulloa ketsuppia, vastaisin että miksi en olisi ostanut, onko asiassa joku ongelma?

Onhan tuo kritisointia, jos pitää kyseenalaistaa aikuisen ihmisen harkintakyky niinkin typerässä asiassa kuin se että kuinka monta ketsuppipulloa hän ostaa kaupasta. 

Tsiisus, en tajunnut ihmisten oikeasti olevan näin herkkänahkaisia, että näkevät kritisointia ja harkintakyvyn moittimista noinkin pienissä asioissa.

Mitä jos miestä ihan vain kiinnostaa, miksi ketsuppia on kaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ Pointti onkin siinä että puoliso kyseenalaistaa ihan kaiken. Ei kyse ole niistä kahdesta ketsuppipullosta vaan siitä että ihan jokaikistä ratkaisua pitää kritisoida ja kyseenalaistaa. Sitä kun kuuntelee vuosia, kuten aloittajan mies on tehnyt, niin kärsivällisinkin hermostuu. 

 

Kerro mitä kyseenalaistamista on kysyä asioista toiselta? Koetko, että sinut kyseenalaistetaan, jos sinulta kysytään miksi toit kaksi pulloa ketsuppia?  Onko sinusta normaalia tuoda kaupasta kaksi ketsuppipulloa, vaikka entistäkin on vielä jäljellä? Sinulla on ajatus toiminnastasi kirkkaana mielessäsi, toisella ei ole, kukaan ei voi tietää ajatustasi asian taustalla, ellei sitä kysy ja sinä sen kerrot. Miksi sinä ja kaltaisesi oletatte muiden ihmisten olevan kykeneviä lukemaan ajatuksesi? Ongelma on teissä itsessänne ei kysyjässä.

Jep. Kysyminen on ennenkaikkea uteliaisuutta, ei kyseenalaistamista. Kyseenalaistaminen olisi selvän vihamielistä, kuten "oletko jotenkin tyhmä kun ostit kaksi ketsuppipulloa etkä vain yhtä kuten pyysin". Neitimäiset vinkuja-uhriutuja-miehet harrastavat tuota, että syyttävät puolisoaan "kyseenalaistamista". En tajua sellaisia. Mutta sen tiedän, että sellaisesta puolisosta kannattaa hankkiutua eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä sulle esimerkki tosta ketsuppijutusta.

Jos sanoisit miehellesi, että "v...." ootko ihan id....i kun ostit kaksi pulloa ketsuppia, yksikin olisi riittänyt" - Sinä olisit ilkeä ja arvosteleva.

Jos kysyt "miksi ostit kaksi pulloa ketsuppia" - Kysyt vaan neutraalin kysymyksen ilman mitään tuomitsemista.

Miehelläsi on joku mielenterveysongelma, eikä hän rakasta sinua (mieti tätä ihan oikeasti, ei rakasta ihmistä syyllistetä kuten miehesi syyllistää sinua!), kun haastaa kaikesta riitaa. 

Jos mieheni kysyisi multa miksi ostin kaksi pulloa ketsuppia, vastaisin että miksi en olisi ostanut, onko asiassa joku ongelma?

Onhan tuo kritisointia, jos pitää kyseenalaistaa aikuisen ihmisen harkintakyky niinkin typerässä asiassa kuin se että kuinka monta ketsuppipulloa hän ostaa kaupasta. 

Kuulostat minun korvaani veemäiseltä ihmiseltä. Miksi puhut puolisollesi noin rumasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ Pointti onkin siinä että puoliso kyseenalaistaa ihan kaiken. Ei kyse ole niistä kahdesta ketsuppipullosta vaan siitä että ihan jokaikistä ratkaisua pitää kritisoida ja kyseenalaistaa. Sitä kun kuuntelee vuosia, kuten aloittajan mies on tehnyt, niin kärsivällisinkin hermostuu. 

 

Kerro mitä kyseenalaistamista on kysyä asioista toiselta? Koetko, että sinut kyseenalaistetaan, jos sinulta kysytään miksi toit kaksi pulloa ketsuppia?  Onko sinusta normaalia tuoda kaupasta kaksi ketsuppipulloa, vaikka entistäkin on vielä jäljellä? Sinulla on ajatus toiminnastasi kirkkaana mielessäsi, toisella ei ole, kukaan ei voi tietää ajatustasi asian taustalla, ellei sitä kysy ja sinä sen kerrot. Miksi sinä ja kaltaisesi oletatte muiden ihmisten olevan kykeneviä lukemaan ajatuksesi? Ongelma on teissä itsessänne ei kysyjässä.

No niin, siinähän se tuli. Sinun mielestäsi ei ole NORMAALIA, että ostaa kaksi pulloa ketsuppia. Joten kun sinä kysyt että miksi minä ostin ne kaksi pulloa niin totta hemmetissä sinä kritisoit minun toimintaani. 

Meillä taas on niin ettei mieheltä saisi kysyä yhtään mitään. Jos on lähdössä kaverille ei missään nimessä saa kysyä kenen luo tai kuinka kauan kestää. Kuitenkin neljä lasta niin vaikuttaa minunkin päivääni jos on myöhään. Herranjumala jos erehdyin seuraavana päivänä kysymään oliko mukavaa. 

Kysyminen ei ole "ongelma". Kai te mielisairaat jollain tasolla edes ymmärrätte, että se ongelma on teissä itsessänne kun ylitulkitsette ja haastatte riitaa kaikesta, eikä teiltä saisi kysyä mitään? Ihan pimeetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä sulle esimerkki tosta ketsuppijutusta.

Jos sanoisit miehellesi, että "v...." ootko ihan id....i kun ostit kaksi pulloa ketsuppia, yksikin olisi riittänyt" - Sinä olisit ilkeä ja arvosteleva.

Jos kysyt "miksi ostit kaksi pulloa ketsuppia" - Kysyt vaan neutraalin kysymyksen ilman mitään tuomitsemista.

Miehelläsi on joku mielenterveysongelma, eikä hän rakasta sinua (mieti tätä ihan oikeasti, ei rakasta ihmistä syyllistetä kuten miehesi syyllistää sinua!), kun haastaa kaikesta riitaa. 

Jos mieheni kysyisi multa miksi ostin kaksi pulloa ketsuppia, vastaisin että miksi en olisi ostanut, onko asiassa joku ongelma?

Onhan tuo kritisointia, jos pitää kyseenalaistaa aikuisen ihmisen harkintakyky niinkin typerässä asiassa kuin se että kuinka monta ketsuppipulloa hän ostaa kaupasta. 

Kyllä näitä on. Ex-mieheni esimerkiksi. En ollut koskaan aiemmin tavannut hänen kaltaistaan uhriutujaa. Olen niin kiitollinen, että tajusin erota hänestä. 

Tosi paljon besserwissereitä ja päällepäsmäreitä ketjussa. Joku reppana teidänkin kanssa joutuu olemaan tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä sulle esimerkki tosta ketsuppijutusta.

Jos sanoisit miehellesi, että "v...." ootko ihan id....i kun ostit kaksi pulloa ketsuppia, yksikin olisi riittänyt" - Sinä olisit ilkeä ja arvosteleva.

Jos kysyt "miksi ostit kaksi pulloa ketsuppia" - Kysyt vaan neutraalin kysymyksen ilman mitään tuomitsemista.

Miehelläsi on joku mielenterveysongelma, eikä hän rakasta sinua (mieti tätä ihan oikeasti, ei rakasta ihmistä syyllistetä kuten miehesi syyllistää sinua!), kun haastaa kaikesta riitaa. 

Jos mieheni kysyisi multa miksi ostin kaksi pulloa ketsuppia, vastaisin että miksi en olisi ostanut, onko asiassa joku ongelma?

Onhan tuo kritisointia, jos pitää kyseenalaistaa aikuisen ihmisen harkintakyky niinkin typerässä asiassa kuin se että kuinka monta ketsuppipulloa hän ostaa kaupasta. 

Jep. Jos toinen vastaa "onko sulla joku ongelma, mä saan tehdä ihan mitä mua huvittaa eikä mun tarvii vastata sun kysymyksiin" on ihan täyttä haistattelua. Onnea vaan tuonkin ihmisen puolisolle. 

Ap, please please please, EROA! Vaikutat hyvältä tyypiltä, joka osaa reflektoida omaa käytöstään. Puolisosi on täysi narsistinen roska, joka ei tee sinulle hyvää. Löydät paremman! 

Vierailija kirjoitti:

Tosi paljon besserwissereitä ja päällepäsmäreitä ketjussa. Joku reppana teidänkin kanssa joutuu olemaan tekemisissä. 

Kumpi on se besserwisser, se joka kysyy miksi ketsuppia on kaksi pulloa, vai se joka vastaa siihen "Koska mä ostin kaksi. Onko se jokin ongelma?"?

Vaikken ole puolisosi, niin ärsyttäisi todella paljon, jos puhuisit tai kirjoittaisit käyttämättä omistusliitettä. "liikaa hänen asioihin" asioihinSA!

Kerro mitä kyseenalaistamista on kysyä asioista toiselta? Koetko, että sinut kyseenalaistetaan, jos sinulta kysytään miksi toit kaksi pulloa ketsuppia?  Onko sinusta normaalia tuoda kaupasta kaksi ketsuppipulloa, vaikka entistäkin on vielä jäljellä? Sinulla on ajatus toiminnastasi kirkkaana mielessäsi, toisella ei ole, kukaan ei voi tietää ajatustasi asian taustalla, ellei sitä kysy ja sinä sen kerrot. Miksi sinä ja kaltaisesi oletatte muiden ihmisten olevan kykeneviä lukemaan ajatuksesi? Ongelma on teissä itsessänne ei kysyjässä.

Sinullahan se ongelma on! Miksi kaupasta ei saisi ostaa kahta pulloa ketsuppia, hyvänen aika. Jos sinulla itselläsi on joku ajatus että ketsuppia pitää ostaa vain pullo kerrallaan niin se on mulle ihan ok. En mä tule sulta kysymään että miksi ostit vain yhden. 



Et liene kovin älykäs ihminen, jos mielestäsi on ok. ostaa kaappi täyteen ketsuppia ja siitä ei saa edes kysyä.  Normaali ihminen ostaa yhden ketsuppipullon, jos kyse on normaalista arkielämän tarpeesta. Kaksi pulloa yleensä ostetaan, jos se on tarjouksessa.  Sinulta puuttuu täysin kyky ymmärtää toisia ihmisiä. Kommeteistasi voi päätellä, että olet itsekäs ja muiden täytyy olla juuri sitä mitä sinä haluat. Ihminen monesti huomaa omat puuteensa toisissa ihmisissä ja sinä olet oiva esimerkki siitä.

Turhista asioista riidanhaastajat on veemäisimpiä kumppaneita mitä voi kuvitella. Siinä ei ole takana mitään muuta kuin tarve purkaa omaa pahaa oloa siihen mukamas "rakkaaseen" ihmiseen. Mutta ei siinä ole mitään rakkautta. Olet vain toisen henkinen nyrkkeilysäkki ja roskaämpäri. Klassista narsismia. 

Vierailija kirjoitti:

Luen tätä keskustelua jotenkin ihmeissäni, koska mitä normaali keskustelu muka on, ellei se ole kyselemistä, kommentointia ja ystävällisessä mielessä tehtyä neuvomista ja haastamistakin? Sävyhän keskustelussa on kaikista tärkeintä. Mistä tämä ajattelutapa oikein tulee, että kaikki "huomauttelu" on pahasta? Läheiset ihmiset ovat suorapuheisia keskenään. Eikö tuo ole ihan tavoiteltavaa?

Esimerkiksi tuo ketsuppia koskeva keskustelu voisi mennä näin, ja se olisi ihan normaali keskustelu:

x: Oho, miksi ostit kaksi pulloa ketsuppia?

y: No kun ne oli alennuksessa.

x: No sitten olisi ehkä kannattanut ostaa enemmänkin varastoon.

y: Enpä tiedä kannattaako, ei ketsuppi niin kallista ole normaalihintaisenakaan.

x: Ketsupista tuli mieleen, että huomenna voisi tehdä makaronilaatikkoa.

y: Mä ajattelin kyllä tehdä lihakeittoa huomenna.

x: Hmm. Tarttis kyllä käyttää se jauhelihakin ennen kuin se menee

Meillä on ehkä niin, että minä luulen keskustelevani kuten 1 esimerkki. 

 

mieheni kuulee sen kuin 2 esimerkki. 

 

ja hän kommunikoi minulle yleensä kuin 3 esimerkki ja käsittääkseni haluaisi minun kommunikoivan myös niin. 

 

Olen itsekin pohtinut, että mistä se keskustelu sitten syntyy. Mutta tästä asiasta on riidelty nyt useampi vuosi. Eikä mieheni koe sitä keskusteluna vaan tenttaamisena ja kyseenalaistamisena. Ja siihen kun lisää tapani antaa kokoajan neuvoja niin mies kokee että en arvosta häntä ja pidän häntä tyhmänä.

hän kuitenkin kosi minua ja naimisiin mentiin vaikka tiesi kyllä että olen tällainen ihminen.toisaalta olen aina pyytänyt anteeksi mutta en ole koskaan aiemmin todella pohtinut sitä käytöstäni kunnolla ennen kuin nyt kun olemme alkaneet riidellä asiasta. Mies ei vaan jaksa enää kuunnella sellaista. 

 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Täällä vähän samaa ongelmaa. Itse olen tosi harkitseva, mietin ja punnitsen asioita monelta kantilta ennen päätöksentekoa. Mies on taas tosi impulsiivinen innostuja, joka innostuu koko ajan uusista asioista, harrastuksista yms.

Riitoja syntyy niissä tilanteissa kun mies kysyy minulta, että hän on ajatellut tälläistä asiaa x, mitä olen siitä mieltä? Minun vastaukseni on usein että oletko miettinyt asiaa tältä ja tuolta kantilta, olisiko y-vaihtoehto parempi yms. Mies hikeentyy kun kyseenalaistan hänen näkemyksensä. Mikä minua siinä taas ärsyttää, on se että hän itse kysyy mielipidettäni, mutta koska vastaus ei ole hänelle mieleinen niin siitä syntyy riita. Olenkin usein siihen vastannut että miksi hän kysyy mielipidettäni, kun kuitenkin haluaa toimia oman päänsä mukaan. 

Vastaantuloa vaaditaan varmasti puolin ja toisin. 

Hän haluaa jakaa innostuksensa ja ideansa (elämänsä) kumppaninsa kanssa, joka ei osaa innostua miehensä puolesta ollenkaan, eikä tukea häntä positiivisella tavalla, vaan latistaa innostusta ja suunnitelmia kuivilla, kriittisillä ja kyseenalastavilla kommentoinneilla. Voisitko opetella kommunikoimaan vähän enempi toista huomioivasti ja sen toisen innostuksen ja ilon säilyttäen, eikä niin latistavasti? Eiko kumppanin ilo ja innostus jostain asiasta merkitse sulle mitään? Jos tuntuu välttämättomältä esittää jokin kritiikki tai osoittaa mahdollinen epäkohta suunnitelmassa, niin opettele tekemään se kivasti, komppaa ensin asian hyviä puolia tms. Opettele katsomaan asioita vähän enempi myos sen toisenkin näkokulmasta, vaikka toki omaa mielipidettäsi pyydetään, niin silti toisen voi myos huomioida.