Puoliso kokee että puutun liikaa hänen asioihin

Vierailija kirjoitti:

Kerro mitä kyseenalaistamista on kysyä asioista toiselta? Koetko, että sinut kyseenalaistetaan, jos sinulta kysytään miksi toit kaksi pulloa ketsuppia?  Onko sinusta normaalia tuoda kaupasta kaksi ketsuppipulloa, vaikka entistäkin on vielä jäljellä? Sinulla on ajatus toiminnastasi kirkkaana mielessäsi, toisella ei ole, kukaan ei voi tietää ajatustasi asian taustalla, ellei sitä kysy ja sinä sen kerrot. Miksi sinä ja kaltaisesi oletatte muiden ihmisten olevan kykeneviä lukemaan ajatuksesi? Ongelma on teissä itsessänne ei kysyjässä.

Sinullahan se ongelma on! Miksi kaupasta ei saisi ostaa kahta pulloa ketsuppia, hyvänen aika. Jos sinulla itselläsi on joku ajatus että ketsuppia pitää ostaa vain pullo kerrallaan niin se on mulle ihan ok. En mä tule sulta kysymään että miksi ostit vain yhden. 



Et liene kovin älykäs ihminen, jos mielestäsi on ok. ostaa kaappi täyteen ketsuppia ja siitä ei saa

Edelleenkään kukaan ei ole sanonut että kaupasta EI SAA OSTAA KAHTA KETSUPPIPULLOA. Älä vedä juttuja persreiästäsi. Nyt puhutaan vain kysymyksestä, että miksi ostit kaksi ketsuppipulloa. Et mitenkään näe eroa näillä kahdella kommentilla?

Vaikuttaa siltä että sinä tarkoituksellisesti luot näitä tilanteita, jotka etenevät riidaksi. Miksi teet noin?

Tätä ketjua kun lukee, huomaa taas että enemmistö ihmisistä on ihan perseestä. Ap, olen 100% sinun puolellasi. 

Eihän tässä nyt kenenkään pointtina ole, että "ei ole sallittua" tai olisi "epänormaalia" ostaa kaksi pulloa ketsuppia, tai jopa viisi.

Mutta jos yleensä ostetaan yksi pullo ja tällä kertaa ostettiin kaksi, niin se on ihan normaalia uteliaisuutta ja smalltalkia kysyä miksi. Ei mitään vihamielistä kritiikkiä.

Lähinnä ihmettelen, jutustelevatko tämän ketjun kirjoittajat niitä näitä perheenjäsentensä kanssa ollenkaan. Sitähän kaikki tämän ketjun esimerkit ovat, tavallista jutustelua. Mukaanlukien se mantelijauhoesimerkki.

Kaikki esimerkit voivat olla myös olla ikävää naljailua, jos äänensävy on ikävä. Sehän ei tästä keskustelusta selviä.

"Laadidaa, minä olen maailman parhain ja älykkäin ihminen ja saan tehdä mitä huvittaa, eikä kukaan saa edes kysyä miksi teen jotain. Se on kyseenalaistamista, eli minun narsismini haastamista. En suostu sellaiseen ollenkaan, vaan haukun ja syyllistän toista kunnes hänellä on niin huono itsetunto ettei hän uskalla kommunikoida kanssani enää ollenkaan. Siitäs saat senkin alhainen mato. Olisit onnellinen että saat olla minun kanssani, olenhan upein ja fiksuin ihminen maan päällä."

Vierailija kirjoitti:

Ap, please please please, EROA! Vaikutat hyvältä tyypiltä, joka osaa reflektoida omaa käytöstään. Puolisosi on täysi narsistinen roska, joka ei tee sinulle hyvää. Löydät paremman! 

Ap.ta karsastaa muutkin kuin oma puoliso, kuten hän kirjoitti. Kyllä silloin on aihetta katsoa peiliin ja hienoa, että ap näin kykenee tekemään. Kaikista ei siihen ole, vaan sokeasti pitää itseään hyvänä tyyppinä ja sitten ihmettelee, kun seura ei kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, please please please, EROA! Vaikutat hyvältä tyypiltä, joka osaa reflektoida omaa käytöstään. Puolisosi on täysi narsistinen roska, joka ei tee sinulle hyvää. Löydät paremman! 

Ap.ta karsastaa muutkin kuin oma puoliso, kuten hän kirjoitti. Kyllä silloin on aihetta katsoa peiliin ja hienoa, että ap näin kykenee tekemään. Kaikista ei siihen ole, vaan sokeasti pitää itseään hyvänä tyyppinä ja sitten ihmettelee, kun seura ei kelpaa. 

Sehän ei vielä tarkoita, että ap olisi jotenkin ilkeä tai huono ihminen. Monet karsastavat ja pitävät rasittavina esimerkiksi neuroepätyypillisiä ihmisiä. Yksi kilteimmistä tuntemistani ihmisistä on tällainen, jolle muut naureskelevat selän takana, kun "ei sitä jaksa kuunnella".

Toki jos ap haluaa muuttua, niin hyvähän sitä on kokeilla. Kunhan vaan ei mene niin, että ap pitää kaikki mölyt mahassaan ja myötäilee aina vain muita. Ja sitten mies jättää kuitenkin, "kun mä en enää edes tiedä, mitä sä ajattelet, sä et puhu mulle enää mitään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen tätä keskustelua jotenkin ihmeissäni, koska mitä normaali keskustelu muka on, ellei se ole kyselemistä, kommentointia ja ystävällisessä mielessä tehtyä neuvomista ja haastamistakin? Sävyhän keskustelussa on kaikista tärkeintä. Mistä tämä ajattelutapa oikein tulee, että kaikki "huomauttelu" on pahasta? Läheiset ihmiset ovat suorapuheisia keskenään. Eikö tuo ole ihan tavoiteltavaa?

Esimerkiksi tuo ketsuppia koskeva keskustelu voisi mennä näin, ja se olisi ihan normaali keskustelu:

x: Oho, miksi ostit kaksi pulloa ketsuppia?

y: No kun ne oli alennuksessa.

x: No sitten olisi ehkä kannattanut ostaa enemmänkin varastoon.

y: Enpä tiedä kannattaako, ei ketsuppi niin kallista ole normaalihintaisenakaan.

x: Ketsupista tuli mieleen, että huomenna voisi tehdä makaronilaatikkoa.

y: Mä ajattelin kyllä tehdä lihakeittoa huomenna.

x: Hmm. Tarttis ky

"ja hän kommunikoi minulle yleensä kuin 3 esimerkki ja käsittääkseni haluaisi minun kommunikoivan myös niin. "

Toisin sanoen miehesi ei halua keskustella mistään, ja sinä haluaisit.

Tuo on vähän sen sortin perustavanlaatuinen konflikti, että en tiedä voiko sitä ratkaista niin, että alat myötäillä miestäsi ja olemaan hiljaa. No, kokeilla toki voi, jos kerran haluat.

Vierailija kirjoitti:

En halua uutta puolisoa vaan olla hyvä puoliso ja onnellinen nykyisessä avioliitossa. 

vaikka nyt tuntuu että oon ihan paska ihminen enkä halua puhua enää koskaan kenellekään, kyllä se tästä.

vaikea nyt päättää mitä teen ystävyyssuhteiden kanssa. Pitää miettiä sitä sitten kun olen prosessoinut asiaa enemmän. Siis että en voi nyt alkaa yhtäkkiä suorittamaan jotain uudenlaista ystävyyttä kertaheitolla kaikille ystävilleni. Niitten suhteen tuntuu paremmalta luovuttaa. Hävettää tosi paljon. Etenkin se että en ole tajunnut että kyllähän se jotain tarkoittaa kun viimeisen 5 vuoden aikana ihmiset joita luulen ystävikseni on ehdottanut tapaamista / kutsunut kylään tms ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään . Yksi ystävä on joka ehdotti ennen useammin mutta ei hänkään enää. Ja olen ihmetellyt miksi yksi ystävä ketä näen eniten on vaikuttanut siltä että hän on jotenkin vaivaantunut seurassani eikä puhu paljon , kerro m

Mielipiteettömäksi mielistelijäksikään ei tarvitse alkaa tai ajatella, ettei uskalla enää sanoa mitään mihinkään tai varsinkaan negatiivista. Kun annat yleisesti näkyä, että kunnioitat, arvostat ja hyväksyt toisen ihmisen ja sen miten hän näkee asiat parhaaksi tehdä, niin silloin voit sen rakentavan arvioinnin ja mielipiteen myös sanoa silloin, kun sen paikka on. Ja voit ehkä tulla kokemaan senkin, että sinulta jopa aletaan kysyä mielipidettä silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, please please please, EROA! Vaikutat hyvältä tyypiltä, joka osaa reflektoida omaa käytöstään. Puolisosi on täysi narsistinen roska, joka ei tee sinulle hyvää. Löydät paremman! 

Ap.ta karsastaa muutkin kuin oma puoliso, kuten hän kirjoitti. Kyllä silloin on aihetta katsoa peiliin ja hienoa, että ap näin kykenee tekemään. Kaikista ei siihen ole, vaan sokeasti pitää itseään hyvänä tyyppinä ja sitten ihmettelee, kun seura ei kelpaa. 

Sehän ei vielä tarkoita, että ap olisi jotenkin ilkeä tai huono ihminen. Monet karsastavat ja pitävät rasittavina esimerkiksi neuroepätyypillisiä ihmisiä. Yksi kilteimmistä tuntemistani ihmisistä on tällainen, jolle muut naureskelevat selän takana, kun "ei sitä jaksa kuunnella".

Toki jos ap haluaa muuttua, niin hyvähän sitä on kokeilla. Kunh

En pidä ap.ta ilkeänä tai huonona -päinvastoin hienoa, että hän kykenee huomioimaan omaa käytöstään ja pyrkii muuttamaan sitä niiltä osin kuin mahdollista. Ilkeistä ihmisistä siihen ei ole. 

On ihan ymmärrettävää, jos aapeen mies on hetken aikaa niin allerginen kaikille vaimon kommenteille, että menee fiilikset. Mutta vähitellen hänenkin olisi hyvä tulla vähän vastaan. Jos hän ei pysty ollenkaan rentoutumaan ja luottamaan vaimoon jatkossa, niin ei siitäkään tosiaan hyvä tule. Mutta kun aapee on tunnistanut nyt yleisen ongelman käytöksessään, pitäisi olla niin, että hyviä seurauksia siitä alkaa näkyä siellä täällä. 

stävilleni. Niitten suhteen tuntuu paremmalta luovuttaa. Hävettää tosi paljon. Etenkin se että en ole tajunnut että kyllähän se jotain tarkoittaa kun viimeisen 5 vuoden aikana ihmiset joita luulen ystävikseni on ehdottanut tapaamista / kutsunut kylään tms ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään . Yksi ystävä on joka ehdotti ennen useammin mutta ei hänkään enää. Ja olen ihmetellyt miksi yksi ystävä ketä näen eniten on vaikuttanut siltä että hän on jotenkin vaivaantunut seurassani eikä puhu paljon , kerro m

Mielipiteettömäksi mielistelijäksikään ei tarvitse alkaa tai ajatella, ettei uskalla enää sanoa mitään mihinkään tai varsinkaan negatiivista. Kun annat yleisesti näkyä, että kunnioitat, arvostat ja hyväksyt toisen ihmisen ja sen miten hän näkee asiat parhaaksi tehdä, niin silloin voit sen rakentavan arvioinnin ja mielipiteen myös sanoa silloin, kun sen paikka on. Ja voit ehkä tulla kokemaan senkin, että sinulta jopa aletaan kysyä mielipidettä silloin tällöin.



Edelleen teroitan sitä, että myös vastapuolen pitää hyväksyä ap. sellaisena kuin hän on. Kummankin ihmisen pitää tulla toista vastaan ei niin, että vain toisen täytyy se tehdä. Jos näin ei tapahdu, silloin vastapuoli ei kunnioita, arvosta ja hyväksy ap:ta

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, huomaa taas että enemmistö ihmisistä on ihan perseestä. Ap, olen 100% sinun puolellasi. 

Sulle on ok, että puolisosi kyseenalaistaa kykysi tehdä päätöksiä? 

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä nyt kenenkään pointtina ole, että "ei ole sallittua" tai olisi "epänormaalia" ostaa kaksi pulloa ketsuppia, tai jopa viisi.

Mutta jos yleensä ostetaan yksi pullo ja tällä kertaa ostettiin kaksi, niin se on ihan normaalia uteliaisuutta ja smalltalkia kysyä miksi. Ei mitään vihamielistä kritiikkiä.

Lähinnä ihmettelen, jutustelevatko tämän ketjun kirjoittajat niitä näitä perheenjäsentensä kanssa ollenkaan. Sitähän kaikki tämän ketjun esimerkit ovat, tavallista jutustelua. Mukaanlukien se mantelijauhoesimerkki.

Kaikki esimerkit voivat olla myös olla ikävää naljailua, jos äänensävy on ikävä. Sehän ei tästä keskustelusta selviä.

Olen itse todella hyvässä parisuhteessa. Mieheni on paitsi rakastettuni, myös paras ystäväni. Meillä ei ole tuollaista jutustelua. Toivottavasti ei tulekaan. Sen sijaan suunnitellaan vaikka tulevaa lomamatkaa, keskustellaan miten treenit sujuneet, nauretaan hassuille jutuille yms.

Totta kai pystyt ap muuttamaan käytöstäsi. Minulla oli tapana naljailla ja sitten älysin, ettei se ole kovinkaan mukavaa naljailun kohteelle. Lopetin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, please please please, EROA! Vaikutat hyvältä tyypiltä, joka osaa reflektoida omaa käytöstään. Puolisosi on täysi narsistinen roska, joka ei tee sinulle hyvää. Löydät paremman! 

Ap.ta karsastaa muutkin kuin oma puoliso, kuten hän kirjoitti. Kyllä silloin on aihetta katsoa peiliin ja hienoa, että ap näin kykenee tekemään. Kaikista ei siihen ole, vaan sokeasti pitää itseään hyvänä tyyppinä ja sitten ihmettelee, kun seura ei kelpaa. 

Sehän ei vielä tarkoita, että ap olisi jotenkin ilkeä tai huono ihminen. Monet karsastavat ja pitävät rasittavina esimerkiksi neuroepätyypillisiä ihmisiä. Yksi kilteimmistä tuntemistani ihmisistä on tällainen, jolle muut naureskelevat selän takana, kun "ei sitä jaksa kuunnella".

Toki jos ap ha

"En pidä ap.ta ilkeänä tai huonona -päinvastoin hienoa, että hän kykenee huomioimaan omaa käytöstään ja pyrkii muuttamaan sitä niiltä osin kuin mahdollista. Ilkeistä ihmisistä siihen ei ole. "

Totta. Mutta kannattaa silti muistaa, että jos ap ärsyttää ihmisiä vaikkapa siksi, että hän ei ole neurotyypillinen tai että hän vaan ei osaa lukea ihmisiä kovin, vaikka tarkoittaa hyvää, niin siinä on rajansa, miten paljon itseään pystyy muuttamaan. Voi olla ettei hän edes pysty muuttamaan itseään sellaiseksi, että kelpaisi tietyille ihmisille, vaikka olisi tästedes kokonaan hiljaa. Joskus se parempi muutos on löytää sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät sinua sellaisena kuin olet.

Mielenkiintoista, että tässäkin keskustelussa on ihmisiä, jotka kiistävät nimenomaan sen apn miehen kokemuksen, jonka hän on osannut sanoittaa hyvin selkeästi: apn neuvonta ja kysely tuntuu ikävästi kyseenalaistamiselta ja epäluottamukselta niin pitkälle, että siitä riidellään viikottain. Ap itse on sitä mieltä, että tässä on nyt jotain pointtiakin. Silti on tultu taas tulokseen, että narsisti, mikäs muu se apn mies onkaan ja äkkiä ero.

Noista keskusteluista: hyi miten ahdistavia kaikki. Jaakata nyt tuommoista asiaa. Omassa suhteessa  jos keskustelua tulisi, se menisi niin, että toinen sanoo, että ai ostit 2 ketsuppia ja toinen vastaa, että joo oli tarjouksessa. End of story. Ja huom: toteaisi, että olet ostanut. Ei kysyisi, miksi olet ostanut antaen ymmärtää, että siinä on jotain outoa tai ei-normaalia, että ostit.

Ystäväni on tällainen kontrollifriikki myös. Kun ollaan ravintolassa ja tilaan vaikka pihvin, hän kysyy, miksi pihvin tilasin, kun kanakin näyttää niin hyvältä ja sen kanssa tulee paistinperunat. Kun  hän on kotonani, kysyy miksi käytän tätä tiskiainetta, miksi olen jättänyt mikron päälle muovikippoja, miksi miksi miksi...joo ja emme ole kovin paljon tekemisissä, kun se on raskasta. Muuten ihana ihminen, mutta en jaksa kovin paljon kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä sulle esimerkki tosta ketsuppijutusta.

Jos sanoisit miehellesi, että "v...." ootko ihan id....i kun ostit kaksi pulloa ketsuppia, yksikin olisi riittänyt" - Sinä olisit ilkeä ja arvosteleva.

Jos kysyt "miksi ostit kaksi pulloa ketsuppia" - Kysyt vaan neutraalin kysymyksen ilman mitään tuomitsemista.

Miehelläsi on joku mielenterveysongelma, eikä hän rakasta sinua (mieti tätä ihan oikeasti, ei rakasta ihmistä syyllistetä kuten miehesi syyllistää sinua!), kun haastaa kaikesta riitaa. 

Minä olen tuo, jonka puoliso vahtaa ihan koko ajan ja kyselee kaikkea. Minua ärsyttäisi tuollainen ketsuppikysely ihan sen takia, että sehän on itsestäänselvyys, etten ole niitä huvikseni ostanut, vaan ne ovat olleet juurikin vaikka tarjouksessa. Ei vaan jaksa aina perustella ihan kaikkea toimintaa toiselle. Se on väsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että tässäkin keskustelussa on ihmisiä, jotka kiistävät nimenomaan sen apn miehen kokemuksen, jonka hän on osannut sanoittaa hyvin selkeästi: apn neuvonta ja kysely tuntuu ikävästi kyseenalaistamiselta ja epäluottamukselta niin pitkälle, että siitä riidellään viikottain. Ap itse on sitä mieltä, että tässä on nyt jotain pointtiakin. Silti on tultu taas tulokseen, että narsisti, mikäs muu se apn mies onkaan ja äkkiä ero.

Noista keskusteluista: hyi miten ahdistavia kaikki. Jaakata nyt tuommoista asiaa. Omassa suhteessa  jos keskustelua tulisi, se menisi niin, että toinen sanoo, että ai ostit 2 ketsuppia ja toinen vastaa, että joo oli tarjouksessa. End of story. Ja huom: toteaisi, että olet ostanut. Ei kysyisi, miksi olet ostanut antaen ymmärtää, että siinä on jotain outoa tai ei-normaalia, että ostit.

Ystäväni on tällainen kontrollifriikki myös. Kun ollaan ravintolassa ja tilaan vaikka pihvin, hän kysyy,

"Mielenkiintoista, että tässäkin keskustelussa on ihmisiä, jotka kiistävät nimenomaan sen apn miehen kokemuksen, jonka hän on osannut sanoittaa hyvin selkeästi: apn neuvonta ja kysely tuntuu ikävästi kyseenalaistamiselta ja epäluottamukselta niin pitkälle, että siitä riidellään viikottain. "

Ei kukaan kiistä miehen kokemusta, vaan kukaan täällä ei tiedä todellista tilannetta eikä ole nähnyt, miten kyseinen pariskunta oikeasti kommunikoi keskenään. Minulle on ap:n myöhemmistä viesteistä tullut sellainen mielikuva, että ap:n ja hänen miehensä kommunikointityylit ovat täysin erilaiset, ja ainoastaan ap kokee syyllisyyttä omastaan.

Mitä narsismiin tulee, niin sehän on yksi todella yleinen kontrolloinnin muoto, ettei se toinen uskalla enää edes sanoa mitään, kun sanoo kaiken aina väärin. Mutta herkkähipiäinen voi olla ihan ilman mitään persoonallisuushäiriötäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, miehesi on oikeassa. Tapasi puuttua vie ilon tekemiseltä. Mistäkö tiedän? Minulla on mies, joka tekee juuri noin kuin sinä teet ja se on tosi rasittavaa. Aivan kuin ei itselläni aivoja olisi. Kovia riitoja on ollut tästä asiasta ja olen jo eroakin väläytellyt. Ei vaan jaksa toistella asioista miehelle ja kuunnella hänen neuvojaan. Esim. eilen olin lähdössä autolla 200 km päähän. Hän siihen, että käyt sitten paikassa X tankkaamassa. No en todellakaan käy, kun ei ole matkan varrella, sanoin. No käyt sitten paikassa B. Siihen tuumasin, että käyn missä huvittaa ja piste, aikuista ihmistä ei neuvoa tarvitse. Itse en neuvomaan lähde häntä, vaikka joskus mieli tekisi. 

Joten LOPETA, se vaan on miestäsi syövää ja ymmärrän täysin hänen kantansa asiaan. Toki puhua pitää yhteisistä asioista ja sopia etukäteen, mutta tenttaamista ei tarvita eikä besserwisser-päsmäröintiä.

Silläkin on iso ero, sanooko toinen,  että "käy tankilla paikassa x" , vai sanooko vaikkapa tyyliin kivana vinkkinä neutraalisti: "bensiksellä x on muuten ollut monesti halpaa bensaa". Eli kunnioittaako toista tasavetaisena ja annetaan puolin ja toisin vinkkejä joskus jostain. Itse kumpikin päättää sitten, sopiiko vinkki siinä tilanteessa toteukseen. Vai päsmäröikö toinen vähän päästä tai väheksyy ilmaisutavallaan toisen kykyä päätoksenteossa ja valinnoissa.

Jyrääminen ja päsmäröinti, toisen väheksyminen ja kontrollointi, on erityisen vastenmielinen asia parisuhteessa. Hyväntahtoinen asioiden ehdotus ja hyödyllisten asioiden informointi joskus ja kohtuudella, on usein sen sijaan kiva juttu ja huomaavaista. On tärkeää osata kunnioittaa toista ja toisen päätöksentekoa ja valintoja, vaikkei hän tekisi samalla tavalla kuin itse. Oma tapa ei ole ainoa "oikea" , eikä täydellinen tarvi kenenkään olla.