Lue keskustelun säännöt.
Anni Kytömäki: "Ajatus siitä, että antaisin kehoni lapsen käyttöön, tuntui tosi vieraalta"
01.09.2024 |
"Häntä ärsyttää, että niin ilmeinen syy on jäänyt keskustelun ulkopuolelle, kun mietitään, miksi naiset eivät halua synnyttää ja perustaa perheitä."
Ajatus raskaudesta ja synnytyksestä on aina tuntunut hänestä kammottavalta. Silloinhan hän ei enää pystyisi luottamaan kehoonsa, joka on aina ollut vahva ja kykenevä. Hänelle on jäänyt mieleen, miten lukion biologiankirjassa kerrottiin sikiön ottavan kalsiumin äidistä, jos ei muuten saa sitä riittävästi"
Olen itse aloittanut keskusteluja täällä samasta aiheesta. On erikoista miten syntyvyyskeskusteluissa unohdetaan tämä puoli. Raskaus kestää sen 9 kk, sen jälkeen "hyvän äidin" pitäisi imettää vähintään vuosi. Se on pitkä aika. Kehosi ei ole sinun vaan jonkun toisen.
Raskaana ja imettäessä nainen on kuin loisen elatusalusta, raadollisesti sanottuna. Ja synnyttäessä "loinen" kuoriutuu ulos varsin brutaalilla tavalla. Keho on runneltu ja äiti vuotaa jälkikäteen verta monta viikkoa.
Minulla on kaksi lasta ja tietenkin rakastan heitä mutta kyllä silti olen sitä mieltä että tapa jolla lapset biologisesti hankitaan on todella rujo ja vaatii naisen keholta kohtuuttoman paljon.
Kommentit (508)
Syntyvyyteen voi vaikuttaa sekin että 60-70-luvulla syntyneet äidit kertovat rehelllisemmin mitä ovat kokeneet.
Oma äitini (40-luvulla syntynyt) ei ole ikinä kertonut edes sitä että yksi raskaus päättyi kohtukuolemaan. Sattumalla sen neuvolapaperista näin. Ei ole myöskään kertonut että häntä kursittiin monta tuntia leikkassalissa kasaan imukuppisynnytyksen jäljiltä. Lapsena ihmettelin miksi aina joka paikassa äidin piti aluksi selvittää missä on lähin vessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tästä puhutaan ihmeen vähän.
Itse olen miettinyt, että miten ihanaa olisi jos haikara todellakin toisi sen lapsen...
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuonkin pointin, eikä.raskaudet ole mulllekaan olleet helppoja. Kehohan kohtelee sikiötä tavallaan kuin vierasesinettä / kasvainta. Tulee pahoinvointia jne. Mutta toisaalta naisella on kohtu. Synnytys voi olla brutaali siksikin, että siihen ei valmistauduta. Jo oikeanlainen hengity, valmistautuminen tietyillä liikkeillä ja rauhallinen synnytysympäristö auttaisivat isoa osaa naisista. Minä haluaisin vielä.synnyttää. Imetyksestä sanon, että imettävänä äitinä olen kokenut palavaa rakkautta ja lempeyttä enemmän kuin milloinkaan elämässäni. Imetyshän lisää hyvin voimakkaasti oksitosiinin tuotantoa. Naisen rinnat on tarkoitettu imettämiseen, ja imetys ehkäisee myös rintasyöpää.
Olemme täällä toisiamme varten, ja raskaana oleva ja pienen lapsen äiti on sitä hyvin konkreettisesti. Ratkaisuna voisi olla tällaisten ulostulojen sijaan myös se, että autettaisiin äitejä enemmän sanoin ja teoin.
Äidit on tosiaan jätetty aika yksin. Minulla oli vaativa koliikkivauva. Valvoin käytännössä 3 kk (vain yhden-kahden tunnin pätkäunia), sitten sairastuinkin itse vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuo tuntuu kyllä oudolta ajattelutavalta. Oman kehoni olen tuntenut vahvimmaksi nimenomaan raskauden ja synnytyksen aikaan. Luonnollinen asiahan se on.
Minulla oli vaikea raskausmyrkytys. Olin konkreettisesti kuolemankielissä. Lapsi syntyi keskosena. Luonnollista sekin.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuo tuntuu kyllä oudolta ajattelutavalta. Oman kehoni olen tuntenut vahvimmaksi nimenomaan raskauden ja synnytyksen aikaan. Luonnollinen asiahan se on.
Samaa olin tulossa sanomaan, mutta hyvä että ehdit ensin heti ketjun alkuun. Olen synnyttänyt viisi kertaa ja olen vielä alle nelikymppinen eli ihan nykyajalta peräisin synnytyskokemukset. Huolimatta terveydenhuollon tilasta, olen kokenut saaneeni varsin hyvää hoitoa synnytyksissä ja puudutteetkin joka kerta ihan niin kuin olen halunnut. Tuo jälkivuodon kauhistelukin on monesti liioittelua. Totta kai vaihtelua siinäkin on, mutta ei sitä verta mitenkään lorisemalla tule. Synnytyksessä tavallisesti jotain 300-700 ml ja sen jälkeen muistuttaa runsaita kuukautisia ekat päivät. Jo ensimmäisen viikon jälkeen usein selvästi vähenee. Minulla kuukautiset luonnostaan aika runsaat, joten on vertailukohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Repesin synnytyksessä ja se on vaikuttanut paljon itsetuntoon. En ymmärrä miksei tästä puhuta, se on tosi yleistä. Naiset saa kärsiä hiljaisuudessa.
On asioita joihin ei juurikaan voi vaikuttaa, kuten biologia, raskauden ja synnytyksen kulku. En ymmärrä miksi tuhlata energiaa näiden murehtimiseen kun ei se muuta mitään. Jos haluaa lapsen, ne pitää käydä läpi. Tämä ei tietenkään poissulje sitä asiaa, että odottaville ja synnyttäneille äideille kuuluisi paras mahdollinen hoito, jossa on kyllä kehittämisen varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisääntyminen on hirveää. Hyvä, että se tajutaan.
"Ajatus siitä, että antaisin kehoni lapsen käyttöön, tuntui tosi vieraalta"
Mutta miehet saavat kyllä työntää vehkeenä kehooni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On asioita joihin ei juurikaan voi vaikuttaa, kuten biologia, raskauden ja synnytyksen kulku. En ymmärrä miksi tuhlata energiaa näiden murehtimiseen kun se muuta mitään.
Mun mielestä taas fiksua tutustua asiaan kunnolla ja päättää ihan harkitusti ottaako riskit vastaan. Ei kaikilla ole mikään järjetön vauvakuume, joka ylittäisi kaiken muun.
Vierailija kirjoitti:
"Ajatus siitä, että antaisin kehoni lapsen käyttöön, tuntui tosi vieraalta"
Mutta miehet saavat kyllä työntää vehkeenä kehooni.
Pidät itseäsi "käytettävänä esineenä" kun harrastat seksiä? Pitäisiköhän sun vaihtaa kumppani parempaan? Vai oletko maksullinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä minä minä.. Ja vielä kerran minä
Minulle se oli mailman luontevin asia, niin tottakai se on sitä kaikille muillekin. En enää edes halua nais kavereita, kun se on niin h E l v E t i n ihmeellistä jos joku ei halua lapsia. Kaikki pitää olla muilla ihmisillä kuin m i n u l l a muuten en siedä ton seuraa. Typerä kansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ajatus siitä, että antaisin kehoni lapsen käyttöön, tuntui tosi vieraalta"
Mutta miehet saavat kyllä työntää vehkeenä kehooni.
Pidät itseäsi "käytettävänä esineenä" kun harrastat seksiä? Pitäisiköhän sun vaihtaa kumppani parempaan? Vai oletko maksullinen?
Ei, vaan pontti se, että jos kehon antaminen lapsen käyttöön tuntuu vieraalta, miten se, että joku tunkee elintään kehoosi, olisi jotenkin vähemmän vierasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hui, nämä HS:n ja Ylen kellokkaat tulevat aina vain hurjemmin aivoituksin mediaan. Suomessa saa tällä menolla raskaana oleva pelätä kivittämistä yksin liikkuessaan. Puhumattakaan nyt lapsivihasta, lapsi on syytön.
HS ylitää moista opusta, en tule lukemaan tämän oletetun tuotoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ajatus siitä, että antaisin kehoni lapsen käyttöön, tuntui tosi vieraalta"
Mutta miehet saavat kyllä työntää vehkeenä kehooni.
Pidät itseäsi "käytettävänä esineenä" kun harrastat seksiä? Pitäisiköhän sun vaihtaa kumppani parempaan? Vai oletko maksullinen?
Ei, vaan pontti se, että jos kehon antaminen lapsen käyttöön tuntuu vieraalta, miten se, että joku tunkee elintään kehoosi, olisi jotenkin vähemmän vierasta?
Se elin ei jää asumaan mun kehoon 🤦
Ja tämäkään esiintyy luonnon puolustajana? Miten hän arvelee, että muut nisäkkäät kuin ihminen lisääntyy?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos aloituksesta! En ole aiemmin nähnyt tätä puolta äitiydestä otettavan esille. Samastun Kytömäen ajatuksiin, ja on hienoa, että joku rohkenee niistä puhua. Itse en ole kehdannut. Minulla on kyllä yksi lapsi ja raskaudesta nautin, mutta pienen lapsen fyysistä tarvitsevuutta minun oli vaikea kestää. En pitänyt kovin paljon imettämisestä, lapsen pitämisestä sylissä tai yleensäkään lapsen fyysisestä hellimisestä. Tein kyllä kaikkea, mitä äidin kuuluukin tehdä, mutta minulta selvästi puuttui jokin vaisto, jota muilla äideillä tuntuu olevan. Jotkuthan pitävät taaperoikäisiäkin, jopa vanhempia, lapsiaan koko ajan sylissä ja nauttivat siitä. Minua jaloissa roikkuva lapsi vaatimuksineen alkoi aika herkästi ärsyttämään. Se, ettei tavallaan ole valtaa omaan kehoonsa vaan toisella on oikeus käyttää sitä, ahdisti minua. En muutenkaan juuri välitä fyysisestä läheisyydestä, kuten halailusta.
Sinun olisi pitänyt ymmärtää jättäytyä lapsettomaksi ja sen varmistus sterilaatiolla.
Kyllä insinöörien olisi aika keksiä keinokohtu.
On ihan väärin että vielä 2000 luvulla naisten pitää olla raskaana ja synnyttää.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on syy, miksi en hanki lapsia, joista kuitenkin pidän. Eli en halua tärvellä kehoani.
Omahan on valintasi.Ne muiden lapset hoitavat sitten vain omia vanhempiaan.
Ymmärrän tuonkin pointin, eikä.raskaudet ole mulllekaan olleet helppoja. Kehohan kohtelee sikiötä tavallaan kuin vierasesinettä / kasvainta. Tulee pahoinvointia jne. Mutta toisaalta naisella on kohtu. Synnytys voi olla brutaali siksikin, että siihen ei valmistauduta. Jo oikeanlainen hengity, valmistautuminen tietyillä liikkeillä ja rauhallinen synnytysympäristö auttaisivat isoa osaa naisista. Minä haluaisin vielä.synnyttää. Imetyksestä sanon, että imettävänä äitinä olen kokenut palavaa rakkautta ja lempeyttä enemmän kuin milloinkaan elämässäni. Imetyshän lisää hyvin voimakkaasti oksitosiinin tuotantoa. Naisen rinnat on tarkoitettu imettämiseen, ja imetys ehkäisee myös rintasyöpää.
Olemme täällä toisiamme varten, ja raskaana oleva ja pienen lapsen äiti on sitä hyvin konkreettisesti. Ratkaisuna voisi olla tällaisten ulostulojen sijaan myös se, että autettaisiin äitejä enemmän sanoin ja teoin.