Siis opettiko äitinne teille oikeasti, miten tehdään ruokaa????

Vierailija kirjoitti:

Eipä taida enää nykyään olla talouskoulua. Taisi olla enemmänkin 80- ja 90- luvun juttu.

Näköjään talouskoulut ovat loppuneet vuonna 2015.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä ollut aikaa opettaa. 

Menin itse sitten talouskouluun, joka on vuosien varrella osoittautunut todella hyväksi eväspaketiksi maailmalle! Suosittelen. 

Naisten armeijaksi meillä tuota aikoinaan sanottiin ja se oli vain yhden lukukauden mittainen. Sinne meni yleensä ne tytöt, jotka eivät päässeet mihinkään muuhun kouluun. Sinne meni tyttöjä sekä perusasteelta että lukiosta. Tuohon koulutukseen ei voinut edes hakea opintolainaa, opintorahan kyllä sai. En ole kuullut, että yksikään poika olisi tuonne edes yrittänytkään hakea.

T N60+

Talouskoulusta sai ennen lisäpisteitä ainakin hoitoalan opintoihin. Serkkuni ei päässyt lukion jälkeen opiskelemaan lääkintävoimistelijaksi. joten hän meni talouskouluun.

Tutustuin myöhemmin elämässä yhteen m

:D

Olin välillä apuna ruoanlaitossa, niin tuli siinä opittua. Toisaalta oli myös koulun köksän tunnit ja keittokirjoja... Nykyään netti ja jopa YouTube tms. 

Oma lapsi ei ole yhtään kiinnostunut ruoanlaitosta. 

Ehdotin tytöilleni talouskouluun menoa aikanaan, jos lukion jälkeen ei löydy heti koulupaikkaa tai töitä. Olisi ollut hyvä valinta kotona toimettomana makailun sijaan. Pääsivät jatko-opintoihin ja opettelivat sitten itse 

Ei, vaan isä. Äitini teki aina pahaa ruokaa. Isä teki hyvää ruokaa. Isän ohjeilla olen itsekin hyvää ruokaa tehnyt.

Ei opettanut, eikä olisi kiinnostanutkaan opetella. Lapsena kyllä sivusta seurasin, ettei mitään utopiaa ollut. Koulussa oli kotitaloutta ja lukutaito kun on niin resepteistä opin kyllä ja ihan kiva oli sitten omassa huushollissa tehdä ruokaa. 

Ei. Ei osannut itsekään. Minä olen kyllä opettanut kaikki lapseni ja miehen lapset kokkaamaan. 

Miksi kuulostaa ap:n mielestä utopistiselta?

Ei mitenkään opetusmaisesti. Otti jo pienestä pitäen mukaan auttamaan kokkauksessa ja se oppi tuli siinä ohella, kun suoritti annettuja tehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät opettaneet mitään. Ainoastaan kaksi asiaa muistan oppineeni vanhemmiltani, ensinnäkin sen että olisin opettanut kaikki taitoni omille lapsilleni, ja että ottaisin kontaktia heihin, jos sellaisia olisi. Sekä sen että aikuiset eivät ole kaikkivoipia ja että uskonto on syvältä sieltä minne aurinko ei paista ja että jumala ei puhu kaikille, tai jos puhuu niin antaa täysin ristiriitaisia tietoja.

Nuo asiat opin ja pelkästään tarkkailemalla.

Olisin halunnut oppia korjaamaan koneita ja tavaroita, olisin halunnut oppia tekemään syötävää ja siivoamaan jne.

Kun muutin omilleni en tiennyt yhtään mistään mitään ja jouduin kavereiltani kysymään että miten eri asioita tehdään, kuten esimerkiksi sen että miten nettipankkia käytetään, miten haetaan töitä jne, miten kauan makaroneja keitetään. Kun sanon ettei minulle opetettu mitään, tarkoitan kirjaimellisesti sitä, koska minulle ei opetettu edes silloin kun

Ruuanlaiton opettaminen ei opeta pelkästään jonkun ruuan valmistamista, vaan myös sitä kuinka voi kysyä apua silloin kun on jokin ongelma. Minulla on ihan samanlainen tilanne. Aina kiellettiin että keittiössä tulee sotkua tai nyt on liian kiire. Kun aina kiellettiin kun kysyi neuvoa, oppi siihen ettei kysytä mitään.

Minä yllätyin eräänä syksynä kun palattiin kouluun kun eräs kaverini kertoi että käy suunnistamassa. Yllätyin siksi koska minulle ei olisi koskaan kehotettu siihen että lähtisin johonkin harrastukseen, saatika voittamaan. En tiennyt että sellaisia kuin taidekerhoja on edes olemassa. Piirsin innokkaana, mutta kukaan ei opettanut sellaista vaikka oli hirveä halu oppia. Olin kiinnostunut hiihtämisestä, mutta kun oli opetettu siihen että ei kannata kysyä, hiihdin yläasteen läpi samoilla sauvoilla jotka oli ollut ala asteella ja ulottuivat lanteille ja kärkimonoista ei kannattanut edes haaveilla. Kesätöistä olisi voinut saada rahaa, jos minulle olisi kerrottu että niitä voi siinä iässä jo hakea.

Jostain kumman syystä löysin vaimon, mutta suhde on aivan kuraa ja ihmisuhteista opin vasta nelikymppisenä kun minua oli viety kuin litran mittaa parikymmentä vuotta. Sillä ettei lasta opeteta on kauaskantoiset seuraukset monella eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut -70 luvulla kuukkeleita, mistä opetella. 10 vanhana osasin puuhellalla potut keittää ja ruskean kastikkeen tehdä väelle. Samoin tiikerikakun, äiti tarkisti uunin lämpötilan (leivinuuni). Karjalanpiirakoiden teossa olin jo alta kouluikäisenä.

Pullaa opin leipomaan vasta aikuisena, olin mielummin ulkohommissa lapsena, maalaistalossa. Pitsat ja pastat opin vasta myöhemmin...

Mun vanhemmat tekivät ruoat. Lasten ei tarvinnut tehdä ruokaa. Mä olen itse oppinut kun muutin omaan kämppään.

Mun mielestä tuo juttu, että lasten "ei tarvitse" tehdä jotain kotityötä, on hassu. Lapset yleensä tykkäävät niistä kotitöistä, kun ovat tottuneet niiden tekemiseen. Lapsetkin haluavat vastuuta (sopivassa määrin) ja kokemuksen, että heidän toiminnallaan on väliä.

Lapseni tykkäsi kaksivuotiaana ripustaa pyykkejä kuivumaan, hyvä kun itse pystyssä pysyi ja somasti ne pyykitkin pyykkitelineessä hetken pysyivät. Kun ikää tuli, ei homma enää kiinnostanut, roskien vientikin alkoi tökkimään :D Ei ne kotihommat mitään rakettiedettä ole, tylsää puuhaa kaikki sen myönnän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut -70 luvulla kuukkeleita, mistä opetella. 10 vanhana osasin puuhellalla potut keittää ja ruskean kastikkeen tehdä väelle. Samoin tiikerikakun, äiti tarkisti uunin lämpötilan (leivinuuni). Karjalanpiirakoiden teossa olin jo alta kouluikäisenä.

Pullaa opin leipomaan vasta aikuisena, olin mielummin ulkohommissa lapsena, maalaistalossa. Pitsat ja pastat opin vasta myöhemmin...

Mun vanhemmat tekivät ruoat. Lasten ei tarvinnut tehdä ruokaa. Mä olen itse oppinut kun muutin omaan kämppään.

Mun mielestä tuo juttu, että lasten "ei tarvitse" tehdä jotain kotityötä, on hassu. Lapset yleensä tykkäävät niistä kotitöistä, kun ovat tottuneet niiden tekemiseen. Lapsetkin haluavat vastuuta (sopivassa määrin) ja kokemuksen, että heidän toiminnallaan

Mutta silti on tärkeää edellyttää myös lapsista niihin osallistumista. 

Osasin 16-vuotiaana vain lämmittää maksalaatikon ja keittää perunat.  Miehen lapsi osasi jo 13-vuotiaana tehdä monia ruokia.

Vasta 20 v. osasin jotain.

Ei opettanut. En olisi saanut koskea mihinkään keirttiössä tehtävään hommaan.

Koulussa oli köksää yksi vuosi ja hyvin usein lintsasin ne tunnit. Joka tapauksessa ei kiinnostanut tippaakaan.

Muutin kotoa kun lähdin opiskelemaan ja silloin tuli sitten eteen se ruoanlaittokin.  Asuin yksin yksiössä, ei ollut ketään keneltä kysyä. Suurin yllätys oli se, miten paljon rahaa kuluu kun asuu yksin.  Siinä  sitä sitten yrittelin jotain kokkailla ja kai jotain sain aikaankin koska tässä vielä heilun. En kuollut nälkään.

Myöhemmin elämässä sittten kun olin jo työelämässä osasin sentään jo jotain ruokaa laittaa.  Olen vegaani joten etsin vegaaniohjeita ja tein niitten mukaan. nykyään osaan jo varsin hyvin. Edelleen yksin asun ja yritän päästä mahdollisimman helpolla ruoanalitosta.  Joskus ollut miesystäviä jotka osaa kokata sellaistakin mitä voin syödä. Minulle ruoka ei ole maailman tärkein asia vaan jotain mitä on pakko syödä jotta elossa pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät opettaneet mitään. Ainoastaan kaksi asiaa muistan oppineeni vanhemmiltani, ensinnäkin sen että olisin opettanut kaikki taitoni omille lapsilleni, ja että ottaisin kontaktia heihin, jos sellaisia olisi. Sekä sen että aikuiset eivät ole kaikkivoipia ja että uskonto on syvältä sieltä minne aurinko ei paista ja että jumala ei puhu kaikille, tai jos puhuu niin antaa täysin ristiriitaisia tietoja.

Nuo asiat opin ja pelkästään tarkkailemalla.

Olisin halunnut oppia korjaamaan koneita ja tavaroita, olisin halunnut oppia tekemään syötävää ja siivoamaan jne.

Kun muutin omilleni en tiennyt yhtään mistään mitään ja jouduin kavereiltani kysymään että miten eri asioita tehdään, kuten esimerkiksi sen että miten nettipankkia käytetään, miten haetaan töitä jne, miten kauan makaroneja keitetään. Kun sanon ettei minulle opetettu mitään, tarkoitan kirjaimellisesti sitä, koska minulle ei opetettu edes silloin kun

Kuka mielisairas laittaa tollaseen alapeukun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Meidät lapset hätistettiin pois keittiöstä jaloista, kun äiti alkoi tehdä ruokaa. Mummu joskus opetti, miten tehdään kaalikääryleitä. Toisen puolen mummulassa ei saanut olla keittiössä ruuanlaiton aikaan, koska siellä tehtiin ruuat puuhellalla ja se oli kuulemma lapsille "vaarallista". Muutoin olen itse opetellut keittokirjasta ruuat, kun lähdin opiskelemaan. Olen aika surkea kokki, mutta onneksi mieheni on parempi. Hän tekee liharuuat, jaksaa hauduttaa ja kypsentää ja paistaa maltilla pihvit. Olen omalle lapselle opettanut pullan leipomisen, munakkaan paistaminen, välipalan ja aamupalan tekemisen, puuronkeiton, valmisruuan lämmittämisen mikrossa ja salaattiainesten pilkkomisen. Taidan olla aika surkea äiti tässä suhteessa, mutta jokainen noista on enemmän kuin mitä minulle opetettiin. Myös pyykinpesun saloja opetellaan jo ahkerasti. Lapsi on siis 11-vuotias nyt.

 Aika ou

No se puuhella oli semmoinen vanhanaikainen satavuotias kaksi metriä pitkä rautainen hökötys, jossa oli useita tulipesiä ja jonka takana oli muuri, joka lämmitti koko talon. Yleensä se oli pienellä lämmöllä ja sen kyljessä oli mukava istuskella, mutta kun tuli ruuanlaiton aika, alettiin syöttää tulta lisää niin että se kuumeni polttavan kuumaksi koko järkäle. Ymmärrän, että siinä ei oikein sopinut lasten olla liki. Oli mummulassa tavallinen sähköhellakin, mutta ei mummu oikein tykännyt sitä käyttää. Myöhemmin olen nähnyt sieviä pieniä puuhelloja ja leivinuuneja, mutta ne ovat sitten ihan toisen sorttisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät opettaneet mitään. Ainoastaan kaksi asiaa muistan oppineeni vanhemmiltani, ensinnäkin sen että olisin opettanut kaikki taitoni omille lapsilleni, ja että ottaisin kontaktia heihin, jos sellaisia olisi. Sekä sen että aikuiset eivät ole kaikkivoipia ja että uskonto on syvältä sieltä minne aurinko ei paista ja että jumala ei puhu kaikille, tai jos puhuu niin antaa täysin ristiriitaisia tietoja.

Nuo asiat opin ja pelkästään tarkkailemalla.

Olisin halunnut oppia korjaamaan koneita ja tavaroita, olisin halunnut oppia tekemään syötävää ja siivoamaan jne.

Kun muutin omilleni en tiennyt yhtään mistään mitään ja jouduin kavereiltani kysymään että miten eri asioita tehdään, kuten esimerkiksi sen että miten nettipankkia käytetään, miten haetaan töitä jne, miten kauan makaroneja keitetään. Kun sanon ettei minulle opetettu mitään, tarkoitan kirjaimellisest

Ehkä siinä alapeukutetaan niitä vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä taida enää nykyään olla talouskoulua. Taisi olla enemmänkin 80- ja 90- luvun juttu.

Näköjään talouskoulut ovat loppuneet vuonna 2015.

Niitä on yhä eri nimellä. Ne on sulautettu ammattikoulujen ja kansanopistojen tarjontaan. Yksityisiä talouskoulujakin on edelleen mutta lienevät maksullisia.

Sekä äiti että isä opettivat ruuanlaiton perusasiat siinä missä muutkin oleelliset taidot. 

Moni täällä mainitsee koulujen kotitalousopetuksen. Se onkin yksi tärkeimmistä oppiaineista elämän kannalta. Jännä juttu mutta Suomi on maailmalla tunnettu siitä, että meillä on oppiaineina käsitöitä ja kotitaloutta. Sitä siis ihaillaan kuten myös välitunteja joka oppitunnin välein. Yleensähän me kuvittelemme, että koulumme on tunnettu lyhyistä koulupäivistä ja kouluruuasta.

Kotitalous kuuluu nykyisin myös viidennen luokan opetussuunnitelmaan. Valitettavasti tarvitaan yhtenäiskoulu taikka tosi lähellä oleva yläkoulu, jotta voidaan oikeasti mennä laittamaan ruokaa. Muissa alakouluissa kotitalousopetus on lähinnä marjojen poimimista, koska ilmeisesti koulun omaa keittiötä ei voi soveltaa opetuskäyttöön.