Lue keskustelun säännöt.
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Todelliset kahvin tuntijat. 🤣🤣🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime vierailulla kasikymppisen kummisetäni luo, sain häneltä lahjaksi kultakellon, joka ei ole kultaa nähnytkään. Nolo tilanne, kun sekä lahjan antaja että saaja tietää, että lahja on jotain Kiinalaista sekundaa.
Laitoin sen roskiin. Jos olisin säästänyt sen jonnekin laatikon pohjalle, aina sen nähdessäni olisin päällimmäisenä muistanut sen nolon lahjansaantitilanteen, en suht mukavaa kummisetääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Kristallissa on myrkky. Lehdessä luki.
Kristallin valmistaminen tuottaa myrkkyjä, koska siinä tarvitaan lyijyä, ei itse kristalli enää kiteytyneenä. EU:n alueella ei muistaakseni saa enää valmistaa kristallia. Voisi olettaa aidon vanhan kristallin hinnan nousevan ajan oloon sen takia.
Eli itse kristallista voi juoda vai? Luulin ettei voi...
Kerman Savea saa kirppareilta yhden euron kappalehintaan.
Osa ihmisistä on sellaisia, että haluavat elää ilman historiaa. Toiset taas haluavat ympäröidä itsensä historialla. Kuulun itse näihin jälkimmäisiin. Mummolan vanhat tavarat ovat ihanimpia tavaroita, mitä minulla on. Osa on Suomen mittapuulla aika vanhojakin, jopa 1800-luvun alusta. Monesti mietin, missä kaikessa nämä tavarat ovat olleet mukana.
Lisäksi mukaan tulee myös ekologinen näkökulma. Samojen tavaroiden käyttö sukupolvesta toiseen on ekologista ja vastuullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Pistä pikkuhiljaa myyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli hamstraaja yllättyy, kun lapsensa ei halua olla hänen tavaroidensa roskasankona.
Monet nykyajan ihmiset haluaa vaan istua siellä valkoiseksi maalatussa kämpässään tyhjien seinien keskellä ikeasta ostetulla sohvalla taulutelkkarin edessä ja onanoida älypuhelimen kanssa. Ja parin vuoden välein muuton yhteydessä se sohvakin menee roskalavalle. Näillä ihmisillä ei ole mitään, mikä muistuttaa heitä heidän, perheensä, sukunsa menneisyydestä. Mutta ehkä ovatkin jotain henkisesti rikkinäisiä, perheongelmien traumatisoimia ihmisiä, ja siksikin haluavat pyyhkiä kaiken pois.
Aika ilkeä kommentti. Itse haluan tavaroita, joihin MINULLA on tunne yhteys, ei mun äidillä. Lapset eivät ole vanhempien muistojen kaatopaikka. He luovat itse omat muistot ja kerr
Tottakai merkitsee, mutta se ei tarkoita, että haluan juuri heidän tavaroita. Ihminen ei ole tavara ja muistot elävät päässäni. Ja myös...yksi tai pari esinettä riittää. Vaikka kuinka rakas mummuni oli, en halua hänen lakanoita ja kulhoja ja sun muuta täyttämään kaapeja. Ja sillä ei ole mitään tekemistä välittämisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita siten että muu perintö liittyy näihin tavaroihin jotenkin. Että annat muun perinnön näitä vastaan vain.
Muutoin kustantakoot aivan itse itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Romuista sentään pääsee eroon, mutta ajatelkaa niitä onnettomia, jotka perivät vanhoja omakotitaloja syrjäseuduilta.
Kulut ja verot juoksee, mutta myytyä et saa millään. Ainoa toivo, että palokunta polttaa harjoituksena.
Ja valtio valittaa kun ihmiset luopuu perinnöistää eikä maksa perintöveroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli hamstraaja yllättyy, kun lapsensa ei halua olla hänen tavaroidensa roskasankona.
Monet nykyajan ihmiset haluaa vaan istua siellä valkoiseksi maalatussa kämpässään tyhjien seinien keskellä ikeasta ostetulla sohvalla taulutelkkarin edessä ja onanoida älypuhelimen kanssa. Ja parin vuoden välein muuton yhteydessä se sohvakin menee roskalavalle. Näillä ihmisillä ei ole mitään, mikä muistuttaa heitä heidän, perheensä, sukunsa menneisyydestä. Mutta ehkä ovatkin jotain henkisesti rikkinäisiä, perheongelmien traumatisoimia ihmisiä, ja siksikin haluavat pyyhkiä kaiken pois.
Aika ilkeä kommentti. Itse haluan tavaroita, joihin MINULLA on tunne yhteys, ei mun äidillä. Lapset eivät ole vanhempien muistojen kaatopaikka. He luovat itse omat muistot ja kerrokset.
Siis sinun isoäiti ei merkitse sulle mitään? Tai suku yleensäkään?
Niinpä, noin ihmisistä tulee juuri sellaisia jotka ei esim. tiedä omasta isöäidistäänkään paljon muuta kuin nimen ja että lapsena mummolassa käydessä mummo kantoi pullaa ja pikkuleipiä kahvipöytään. Ei mitään hänen elämästään, työstä, harrastuksista. Noin historiattomuus syntyy. En jaksa ihan rautalangasta vääntää,mutta ehdottaisin että olisko valokuvien säilyttely mitään? Tai joku isöäidin tekemä käsityö, ryijy? Tietenkin voi olla että ne ei sovi sinne valkoiseksi maalattuun kämppään jossa seinien "kuuluukin " olla tyhjät ja valokuva albumeita ei voi säilyttää kun kirjahyllyt on niin "rumia" (yksi henkilö tässäkin ketjussa kirjoitti niin. Olemme todellakin jo sivistyksen jyrkkenevässä alamäessä...) ja niiin Last century.
'laitan oikeasti tavaroiden takapuolelle tai pohjaan hintalapun valmiiksi, niin lapset tietävät sitten minkä arvoisia ne on'
Laita vaan. Toinen asia on, ostaako niitä joku siihen hintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 49-vuotias mies ja asun entisessä lapsuudenkodissani. Vanhemmiltani sekä monilta esivanhemmiltani on jäänyt paljon erilaisia tavaroita joihin liittyy tarinoita. On ihan arkisia käyttötavaroita, kuten evakkokuormassa Viipurista tuotu valurautainen blinipannu, sekä vanhoja taskukelloja ja muuta. Lapseni ovat pienestä asti lukeneet satuja vanhoista kirjoistani ja leikkineet vanhoilla leluillani. Olen usein kertonut heille esineisiin liittyviä tarinoita. He ovat olleet haltioissaan kun kokevat että esineiden kautta muodostuu linkki kauan sitten kuolleisiin esivanhempiin. Vanhimmat lapseni ovat jo teini-ikäisiä ja olen antanut heille eri esineitä joista he ovat pitäneet. Jotkut niistä he haluavat pitää kotonani siihen asti että muuttavat opiskelija-asunnosta varsinaiseen omaan asuntoon jonka haluavat sisustaa.
Lapseni ovat joskus vähän liiankin innokkaita ottamaan talteen vanhoja esineitä. Isäni vanhasta nahkatakista käytiin kova vääntö ennen kuin lapset hyväksyivät sen että takin paikka on roskiksessa. Vanhat tietosanakirjat siivosin pois ennen kuin niistä ehti tulla vääntöä. Mielestäni on hienoa että meillä on säästynyt monenlaisia esineitä, mutta haluan käydä niitä kovalla kädellä läpi ja myydä tai heittää pois suuren osan.
Ehkä vanhoihin esineisiin mieltyminen on periytyvää. Yksi tyttäristäni keräsi talteen vanhat, kuluneet T-paitani joita olin jo heittämässä tekstiilinkeräykseen. 1990-luvun ja 2000-luvun alun virttyneet bändipaidat ovat kai olevinaan jotenkin cool nuorison keskuudessa.
Ap:lle, jos et aikuisena ihmisenä ymmärrä ,etteivät läheisesi halua niitä sinun aarteitasi, niin olet todella tyhmä. Ymmärrän heitä tosi hyvin. Mitä väliä sillä on ,jos mieli muuttuu vaikka 10 vuoden päästä. Se on voi, voi-elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todelliset kahvin tuntijat. 🤣🤣🤣🤣🤣
Oi, kyllä. Pauligin JuhlaMokka, paahtoaste1, pannujauhatus, 50-luvun Arabian kahvikupista nautittuna, ahh...
terv: Connoisseur
Vierailija kirjoitti:
Toisen aarre on toisen romu. Toisaalta toisen romu voi olla jonkun aarre.
Jollekin romu on vaan romu !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romuista sentään pääsee eroon, mutta ajatelkaa niitä onnettomia, jotka perivät vanhoja omakotitaloja syrjäseuduilta.
Kulut ja verot juoksee, mutta myytyä et saa millään. Ainoa toivo, että palokunta polttaa harjoituksena.
Ja valtio valittaa kun ihmiset luopuu perinnöistää eikä maksa perintöveroa.
Miksi valtio siitä valittaisi? Se perintöhän voi luopumisen johdosta siirtyä vain joko sukulaiselle, joka maksaa saman tai korkeamman veroluokan mukaisen veron, tai valtiolle itselleen.Esim. alaikäisyysvähennyksiä ei perinnöstä saa, jos perintö tulee sen johdosta, että lähin perillinen on luopunut perinnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todelliset kahvin tuntijat. 🤣🤣🤣🤣🤣
Oi, kyllä. Pauligin JuhlaMokka, paahtoaste1, pannujauhatus, 50-luvun Arabian kahvikupista nautittuna, ahh...
terv: Connoisseur
Onko tämä sarkasmia? Mä en ymmärrä sarkasmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Kristallissa on myrkky. Lehdessä luki.
Kristallin valmistaminen tuottaa myrkkyjä, koska siinä tarvitaan lyijyä, ei itse kristalli enää kiteytyneenä. EU:n alueella ei muistaakseni saa enää valmistaa kristallia. Voisi olettaa aidon vanhan kristallin hinnan nousevan ajan oloon sen takia.
Kristallissa lyijyä että olisi pehmeämpää hioa !
Tätä ketjua seuranneena tulee mieleen se, että elämän mittainen oppiminenkaan ei auta tunnistamaan sitä että meistä jokaisella on omat arvostukset ja tarpeet. Maailma on muuttunut eikä oman aikansa statussymboleilla ole arvoa enää. Kuvitellaanpa 50-luvun hieno nainen vanhoista Suomi-filmeistä: minkkiturkki, hattu ja käsineet. Nyt niitä aikoinaan arvokkaita turkkeja myydään pilkkahinnalla eivätkä käy kaupaksi sittenkään. Entäs ns kopiot, jotka kuuluivat maaseutukulttuuriin. Pussilakanat ovat syrjäyttäneet vanhat kangaslakanapalat. Pitsikoristelut eivät kestä pesua jne. Valtaväestö haluaa modernit, nykyajan käytännölliset tavarat. Joku harva Youtube-tubettaja saattaa käyttää vanhoja kamppeita osana kanavansa sisältöä ja esitellä esim 50-luvun muotia. Pitäisi vain hyväksyä, että maailma muuttuu, muutu sinäkin! Sinulla voi olla tunneyhteys esineisiin, mutta hyväksy se että se on sinun tunteesi eikä lasten tai lastenlasten. Jos todella haluat tehdä palveluksen heille, luovu vanhoista kamoistasi (mutta kysy haluaisivatko he jotain ennen tätä).
Miksi mollaat toisen nautintokokemusta? Miksi sellainen nautinto on vähemmän nautibto jos se sille juojalle on iso nautinto? Vihaan kuumaa kahvia. Rakastan isoja käsityönä valmistettuja kivikeraamisia mukeja ja laimeaa haaleaa kahvia. Jos jäähtyy liikaa, laitan hetkeksi mikroon. Aivan 1000 x parempi kuin kuuma kahvi ohuessa posliinikupissa.