Lue keskustelun säännöt.
Säästin lapsilleni suvun tärkeitä esineitä, mutta lapset eivät haluakaan niitä
Kodin Kuvalehti:
Olen viisikymppinen perheenäiti ja olen säästänyt lapsilleni aika paljon kaikenlaisia tavaroita, joita arvelen heidän elämässään tarvitsevan.
Joillakin tavaroilla on ihan vain tunnearvoa, kuten lasten vanhoilla leluilla ja vaatteilla. Osa esineistä on mielestäni rahallisestikin arvokkaita, kuten suvussa pitkään kulkeneet huonekalut ja astiastot.
Kaksi lapsistani on jo muuttanut pois kotoa, ja kuopuskin lähtee pian. Nyt he ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet minulle, etteivät halua lapsuudenkodista juuri mitään omiin koteihinsa. Huonekalut eivät kuulemma sovi sisustukseen, eivätkä astiat ja vaatteet miellytä silmää.
He sanovat, että laita äiti ne tavarat vain kiertoon, mutta enhän minä raaskisi.
Totta kai lapsillani on oikeus tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä tämä minusta pahalta tuntuu. En kehtaa myöntää lapsilleni enkä melkein itsellenikään, että olen vähän loukkaantunut heidän kommenteistaan.
Varmasti tässä on jonkinlainen sukupolvienkin ero. Minä olen kasvanut siihen, että kaikkea hamstrataan, koska joskus sitä voi vielä tarvita. En ole minkään sortin konmarittaja.
Nyt mietin, pitäisikö minun kuitenkin alkaa tehdä kuolinsiivousta, vaikka toivottavasti elän vielä vuosia.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Tottelenko lapsia ja raivaan tavarat kiertoon? Entä jos he iän karttuessa tulevat katumapäälle ja haluavat sittenkin suvun tärkeitä tavaroita?
Onko tuttua? Minulle kävi näin kun tarjosin lapsenlapsilleni aarteita omaan kotiin. Jotenkin surullista.
Kommentit (911)
Myöhemmin ehkä tulee aika,kun kelpaavat.Ei pieniin kaupunkiasuntoihin mahdu mikään.Sitten vasta,kun asettautuvat johonkin pysyvämpään elämän vaiheeseen.Jos sinulla on tilaa säilyttää,odottele rauhassa,käytä itse. Omani nyt vasta keski-iässä kyselevät jonkun perään,et onkohan se vielä tallessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistin muuton yhteydessä kaiken vanhan myyntiin, kierrätykseen tai roskiin. Astiat, taulut, huonekalut. En halua elää museossa. Kierrätyskeskukset on täynnä arabiaa ja senkkejä. Oli ihana päästä kaikesta eroon ja sisustaa oma koti mieleisellä tavaroilla.
Tavaraan ei tarvitse rakastua. Nykypnä krääsää on niin runsaasti, että tavaran arvo sota-aikaan ja pulavuosiin nähden on menettänyt merkityksensä. Varastointitilatkin ovat pienemmät, kiertätetään tarpeen mukaan. Tässä kyllä selvä ero boomereiden ja Y polvea nuorempien välillä.
Mun isoäiti opetti aikoinaan, että muistoille saa varata kaksi laatikkoa: yhden valokuville ja dokumenteille, toisen tavaroille joita ei käytä mutta jotka haluaa säästää. Ehkä voit jokaiselle lapselle säästää yhden laatikollisen niitä esineitä. Siinä tulee samalla mietittyä, miksi haluaa niitä esineitä oikeasti säästää.
Monelle se tavaramäärä on myös ahdistava. On eri asia antaa harkittu mielipide muutamasta tavarasta kuin sellaisesta oven takana odottavasta roinavuoresta.
Minulla ei ole juurikaan ollut tuota ongelmaa, että äiti olisi tyrkyttänyt vanhaa tavaraa. Se johtuu siitä kun äitini ja siskoni kerran pesivät astioita yhdessä käsin. Toinen laitteli astioita kuivauskaappiin niin ettei kaapin ovi mahtunut kiinni ja toinen lopuksi paiskasi oven silti kiinni. Lopputuloksena kaikki hyllyt ja astiat putosivat.
Siinä meni monta astiastoa mm. Arabiaa ja Iittalaa rikki. Ainoastaan kaikista rumin astia, Myrnan sokerikko, säilyi ehjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marimekosta ja Kerman savi eivät ole ainutlaatuisia muistoesineitä, niitä saa Prismasta.
Eri asia olisi vuosisatoja suvussa kulkeneet, arvokkaat antiikkiesineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raivaamme äitini kaappeja nyt kaikista näistä suvun tärkeistä tavaroista, ja tyhjilleen jääneet kaksi mummolaakin ovat näitä täynnä. Kuka tämän kaiken säilöisi? Kyllä minä näen arvon rakkailla hopealusikoilla ja astiastoilla, kirjoilla ja koruilla, mutta äärimmäisen vähän on oikeasti sellaista tavaraa mitä käyttäisin ja mikä mahtuisi omaan helsinkiläiseen lapsiperheen kotiini. Miksei mieluummin laittaisi kiertoon näitä tavaroita silloin kun ne vielä kelpaavat jollekin, sen sijaan että hilloaa tavaroita kunnes ne muuttuvat hallitsemattomaksi tavarapaljoudeksi joka ahdistaa ja kerää pölyä.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Nykynuorilla on oma makunsa.
Itte olen 70v ja noi marimekot ja iittalat on mulle kauhistuksia, kaikkea kaikille, samalla maulla! Kun ei osaa omilla aivoillaan ajatella. Massatuotantoa.
Itse virkattuja liinoja saanut laatikot täyteen, en edes käytä moisia pölynkerääjiä.
Suosiolla laittaisin myyntiin johonkin tai joku kirppis hakis sopuhintaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa jo pelkkä ajatus, että oma koti pitäisi täyttää jonkun toisen 20-30 vuotta sitten hankkimilla tavaroilla. Jokaisellan on oma makunsa ja nykyisillä sukupolvilla ei ole tarvetta kerätä lasikaappiin posliineja esiteltäväksi.
Kysymys on iästä, nuori ei ymmärrä vielä suvussa kulkeneiden esineiden tunnearvoa. Varmasti heräävät asiaan, mutta liian myöhään. Ei kukaan voi 20-45 - vuotiaana sitä ymmärtää. Huolehditaan, että tärkeimmät esineet jäävät perinnöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä syytän huutokauppakeisaria. Siellä on nyt kirppareiden vitriinit täynnä arabian maitokannuja jollain 300e hintalapulla kun näitä sukukalleuksia (ja tähän ne lainausmerkit) yritetään muuttaa rahaksi.
Asiaan liittyen tuli mieleen mieheni äiti. Hän halusi vaihtelua kaikilla saroilla, kuten esim. asunnon vaihdolla, kalusteiden ja muun kodin irtaimiston uusimisella jne. Osa tarpeettomista hyvistä tavaroista rantautui meille ja on kaapeissa vielä vuosien jälkeenkin. Joskus miettinyt, pakkaisinko laatikkoon ja veisin kierrätykseen. Toisaalta kauniita tavaroita, mutta ei yhtään minun makuuni. En olisi itse ostanut vaan valinnut toisin tai jättänyt ostamatta. Velvollisuudentunne on vaatinut ne säilyttämään. Neuvoni on, että älä kuormita lapsiasi niillä aarteilla vaan tee oma ratkaisusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitapa jopparikeisaripari käymään jahka kevään koittaessa kotiutuvat Espanjasta. Numbat löytyvät niiden nettisivuilta. Ja sitten nautit elämästä ja pistät rahat haisemaan tai ostat vaikka osakkeita. Kuolinpesän osakesalkku on paljon mukavampi perittävä kuin kaatisroinavuori. N56
Mä olen kerännyt vanhaa Arabiaa. Mukulat myyvät ne heti kun arkun kansi menee kiinni.
Muut laittavat saunan pesään kuulemma :D :D
Ja saavat tehdäkin niin.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Hyi hitto. Anoppi yrittää tunkea meille jotain tunkkaista Kermansavea kun ei raaski luopuakaan. Ei noita pyyteettä anneta, halutaan vain omat rojut säilöön. Aina on joku vanha lipasto tai sänky mikä pitäisi huolia meille pölyttymään. Ostamme itse meille mieleiset.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Nämä palstalla kommentoivat moukatkaan eivät ymmärrä noita arvostaa. Itse hakevat astiastot ja liinat ym Prismasta tai Tokmannilta. Ja koska kaikki tuollainen on yhdentekevää p4skaa, ne kamat lentää rodeen joka muuton yhteydessä (luonto "kiittää"), mistä seuraa se että noilla poloisilla historiattomilla ei ole mitään muisto- tai arvoesineiksi laskettavaa kamaa. Istuvat sitten niissä vitivalkoisissa espoo-style kämpissään 150 tuumasen taulutv:n edessä ja hiplaavat älypuhelimiaan. Surullista, niin surullista...
Minulle meinattiin tuputtaa monta hyllymetriä "arvokasta kirjastoa". Kaari Utriota, Laila Hietamiestä ja Kalle Päätaloa ja joku tietosanakirjasarjahirviö.
Kiitos mutta ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.
Minulle tavara on roskaa jos sille ei ole käyttöä. Ihan sama mikä lappu siinä kyljessä on. Kahdella lasilla ja mukilla pärjää mainiosti. Eihän nuo kilkattimet olisi kuin tiellä ja aina päänvaivana kun muuttoa pitäisi tehdä. Pistä roina myyntiin ja lähde vaikka kylpylälomalle.
Kokonaisia astiastoja -))! Kerran ulkolaisen kaverin kans laitettiin kahvipöytää kun oli vieraita tulossa. Olin keittiössä leikkelemässä ja hän sillä aikaa oli ottanut asiaston vitriinistä ja laitellut pöytään. Minä tulin tarjottimen kans ja sanoin et ei noita, ne on paremmille vieraille ja sitten jouluna. Voi hitto sitä naurua et tääääh? Vaikka olikin varakkaasta perheestä niin hän ei uskonut että Suomessa perheellä voi olla 3-4 astiastoa "paremmille vieraille ja pyhäpäiville"!