Lue keskustelun säännöt.
Ajatus äitiydestä ällöttää
30.08.2024 |
En tiedä, miksi. Muut hehkuttavat perhe-elämän ja lastensaannin upeutta, mutta itse en ole koskaan halunnut lapsia. Itse asiassa ajatus raskaana olemisesta tuntuu jopa hivenen inhottavalta - vielä enemmän minua inhottaa ajatus siitä, että joutuisin huolehtimaan lapsesta, joka olisi minusta riippuvainen.
Kun joku seurustelukumppani on puhunut lasten hankkimisesta edes teoreettisella, hypoteettisella tasolla, mieleni on tehnyt lopettaa koko suhde siihen paikkaan. Miten on mahdollista, että mukamas naiseen rakastunut mies haluaa saattaa naisen raskaaksi tietäen, että nainen tulee kärsimään kammottavista kivuista ja menettää mahdollisesti terveytensä? Puhumattakaan siitä, että lasten saannin jälkeen naisen koko elämän oletetaan pyörivän vain lasten ympärillä ja oma minuus on mennyttä.
Sanokaa mitä sanotte, äitiys on kuvottavaa.
Kommentit (94)
Taas velailua mainostava trolli, hohhoijaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistille lapsi on uhka.
Normaalille ihmiselle hyvän elämän antaminen omasta uhraamalla on ylin hyve.
Olet henkisesti lapsi, narsisti tai koet jotain tuskaa ettet olisi hyvä äiti, ja olet sen pohjalta luonut tämmöisen defenssin.
Narsisti yleensä nimenomaan haluaa lapsia ja perheen. Lapset on helppo aivopestä ja kasvattaa oman itsen jatkeiksi ja perheenisän/-äidin roolin varjolla on kätevää kiillottaa sädekehää. Perheelliset nähdään edelleen vakavasti otettavina ja onnistuneina ihmisinä lapsettomiin verrattuna. Narsisti haluaa tulla nähdyksi juuri samanlaisena ja perheen perustamisen kautta se käy helpoiten. Yksikään narsisti ei pysähdy reflektoimaan sitä, onko hänestä sittenkään vanhemmaksi ja ovatko lapset todella sitä, jota hän elämäänsä kaipaa. Narsistille vain omat tarpeet merkitsevät ja muiden ihmisten tehtävä on täyttää näitä tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Kivut ovat itse valittuja. Itse olen saanut kaikki kolme lastani suunnitellulla sektiolla. Ei minkäänlaista kipua. Lapseen kiintyy ihan eri tavalla ilman kivin aiheuttamaa traumaa.
Mieheni tuki minua sektioiden saamisessa.
🤭
Ethän sinä saisi miestäkään, joten tosiaan parempi ettet lastakaan tee.
Toiset kypsyy äityyteen vasta neljäkymppisenä, tai ei koskaan. Joskus lapsuusperheen perhedynamiikka on taustalla, naisen haluttomuudessa lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi lapsia saaneet naiset ovat useimmiten hieman, miten sen sanoisi, ei niin kovin fiksuja. Kaikki jutut pyörivät maidon pumppaamisen, vaippojen, puklujen ja ulosteen ympärillä. Lässynlää. Hei kuulitko jo mitä nokkelaa meidän Pirjopetteri sanoi tänään. V*ttu mitä p*skaa, ei kiinnosta yhtään.
Lopettakaa jo se lastenne ja lastenlastenne kuvien esittely työpaikalla. Ketään ei kiinnosta. Halveksin äiti-ihmisiä.
Ei ole pakko haluta äidiksi, eikä edes pitää lapsista. Mutta sun asenne kanssaihmisiin on kyllä lapsellinen ja ikävä. Muista että ne karmeat pirjopetterit hoitaa sua vanhana. Hekin ovat ihmisiä, kuten äitinsäkin.
Koko keskustelu tästä aiheesta on yleensä täysin mieletöntä. Miksi vängätä hyvin subjektiivisesta asiasta, johon ei ole mitään yleispätevää vastausta olemassa. Yhdelle vanhemmuus on unelmien täyttymys, toiselle täysin mahdoton ajatus. Miksi mesota suu vaahdossa toisten henkilökohtaisista elämän valinnoista?
Ei lapsia ole onneksi pakko hankkia. Jokainen tekee päätöksen omista lähtökohdistaan niin hankkia kuin olla hankkimatta lapsia. Itse en ole lapsia koskaan halunnut ja olen rakentanut elämäni muiden asioiden ympärille. Ja olen jo viisikymppinen eli siitä kuuluisasta katumisestakin voin jo tällä kokemuksella sanoa, että jos olet valintasi kanssa sujut, niin ei kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhositteko te itseänne silloin kun olitte lapsia? Ällöttikö äitiys äitiänne?
Mielestäni muut lapset oli typeriä ja noh, lapsellisia. Uskoivat kaikkea typerää kuten joulupukkiin, ja olivat tietämättömiä ja epäloogisia. Vauvoja kammosin jo silloin.
Inhosin sitä ettei itsellä ollut mitään vaikutusvaltaa omiin asioihin ja kaikessa oli avuton, joten ei voinut korjata mitään stressinaiheita. Esim hankkia rahaa kun siitä oli puute.
Inhosin lasten klikkejä ja jengejä ja yhdenmukaisuuden vaatimusta, ja sitä että kun ei huvittanut näytellä niissä mukana, tuli syrjityksi. Äitini elämä näytti ahdistavalta ja hän myös teki selväksi kuinka kauheaa äitiys on.
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä saisi miestäkään, joten tosiaan parempi ettet lastakaan tee.
Itse asiassa olen saanut ja varmasti saisin jatkossakin, koska en ole löysäkroppainen elähtänyt mamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset kypsyy äityyteen vasta neljäkymppisenä, tai ei koskaan. Joskus lapsuusperheen perhedynamiikka on taustalla, naisen haluttomuudessa lisääntyä.
Juuri näin, jos lapsuudenperhe on ollut pelkkä taakka, niin on vaikea nähdä, että itse pystyisi parempaan. Siksi lapset on parempi jättää tekemättä, kun ei voi omien lasten myötä nojata kehenkään vaan on selvittävä yksin.
Sama. Jotkut joskus kuvailevat elämäänsä tyyliin lauantaiaamuna lapset kömpi minun ja miehen viereen ja heräiltiin siinä sitten porukalla ihan rauhassa hitaaseen aamuun. Ja mua alkaa oksettaa. Samoin jotkut perheidyllikuvat, äiti raskaana, isä ja yksi tai kaksi lasta vieressä. Siis tuohan ois pahinta mitä mulle vois tapahtua! Menisin oikeasti mielummin vankilaan istumaan elinkautista tai kylpisin laavassa.
Tietenkään en koskaan sano kellekään mitään. Onnittelen jos joku saa vauvan mutta mitään raskaus- tai synnytysjuttuja en vain pysty kuuntelemaan, silloin vaihdan vaivihkaa paikkaa.
Ja omaan äitiini mulla on erittäin hyvät välit. Itse asiassa ollaan huomennakin menossa yhdessä yhteen tapahtumaan ja yhteyttä pidetään oikeastaan lähes joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistille lapsi on uhka.
Normaalille ihmiselle hyvän elämän antaminen omasta uhraamalla on ylin hyve.
Olet henkisesti lapsi, narsisti tai koet jotain tuskaa ettet olisi hyvä äiti, ja olet sen pohjalta luonut tämmöisen defenssin.
Monesti ihminen, joka joutuu tekemään jotain, jota ei halua, suorittaa tehtävää vähemmällä kiinnostuksella kuin sellainen, joka sen haluaa tehdä. Se on ihan normaalia ihmisluontoa, ei siihen mitään defenssiä tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä saisi miestäkään, joten tosiaan parempi ettet lastakaan tee.
Tällaiset loukkauksenyritykset on aina yhtä aikaa säälittäviä ja söpöjä. Awww, yrititkö ihan tosissasi ja tämän sait aikaan :D. T. Aro/ace/vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta elämässäni on ollut äitiys. Niin me ollaan erilaisia. Lepsuuteni oli myös onnellinen ja minulla oli hyvät, läsnäolevat vanhemmat. Kavereiden perheissä äidit olivat jotenkin väsyneitä ja värittömiä, omani oli energinen ja kukoistava. Tajusin vasta aikuisena, että se johtui isästäni: hän osallistui tasa-arvoisesti kaikkeen, hoiti meitä lapsia, vei retkille, siivosi, laittoi ruokaa jne. Sieltä se perhemalli ja asenteet kumpuavat, lapsuudesta. Olen kiitollinen, että minulla oli hyvät vanhemmat.
Omat lapset ovat jo lentäneet pesästä, meillä on hyvät ja lämpimät välit. Itselleni on tärkeintä perhe ja ystävät (+oma terveys). Jokainen valitsee täällä oman polkunsa, en dissaa toisin valinneita. Haukkujat ovat moukkia, kuten sinä ap. Yritä mennä terapiaan ja päästää negatiivisista ajatuksista, ne ovat myrkkyä sinullekin. Terkuin yksi onnellinen keski-ikäinen äiti
Se on oma valinta jos antaa lapsen rajoittaa elämäänsä. Minä olen äiti mutta paljon muutakin, esimerkiksi myös taiteilija. Lapsi on pienestä pitäen oppinut sellaiseen elämään missä kaikki ei pyöri jatkuvasti lapsen ympärillään. Uskon että on myös lapselle hyväksi kun hän ei ole koko maailman napa.
Rakastan lastani ja tykkään viettää aikaa hänen kanssaan, se ei ole pakkopullaa. Hän on mahdottoman hauskaa seuraa ja oma persoonansa. Hän tuo elämääni valtavasti ja haaveilen toisestakin lapsesta. Lapsi on elämäni suola. Siitä huolimatta silloin kun minun täytyy keskittyä johonkin muuhun niin sekin onnistuu, koska lapsi on tottunut siihen. Minun ei tarvitse olla kiinnostunut lastenvaatemerkeistä tai pienentää itseäni vain siksi että olen äiti. Espanjassa mihin aiomme perheen kanssa myöhemmin muuttaa tämä ymmärretään, Suomessa on oudot käsitykset perhe-elämästä
Energisyydessään ja kukoistuksessaan onkin hyvä olla passittamassa muita terapiaan keskustelupalstalta.
En ymmärrä tällaisten aloitusten pointtia.
Sinä et halua äidiksi, ok. Mutta todellako siitä äitiyden vastenmielisyydestä pitää kailottaa ympäriinsä.
En minäkään tee aloituksia, joissa haukun lapsettomat pikkusieluisiksi tai koirattomat tylsimyksiksi. Kehtaavat elää ilman koirankarvoja sohvilla.
Aloitus on kuin omasta kynästä. Onneksi lapsia ei ole pakko tehdä, tehköön ne ketkä niitä oikeasti haluavat.
En ole minäkään koskaan lapsia halunnut, enkä jaksanut kiinnostua muiden lapsista/lastenlapsista.
En ihan ymmärrä äitien ja isoäitien tarvetta esitellä ipanoiden kuvia kaikille ja kaikkialla. Puhelin tungetaan nenän alle "katso nyt, miten söpö meidän Taavi-Matleena", kysymättä kiinnostaako toista nimeksikään niitä kuvia nähdä. Mulla on koira, joka on mulle rakkaampi kuin monelle oma lapsi, mutten minä sen kuvia kenellekään näytä, jollei henkilö itse sitä pyydä. En myöskään puhu koirastani, jollei kysytä tai keskustelu satu sivuamaan koiria muutenkin. Silloin mainitsen lyhyesti ja otan kantaa, jos on vaikka kokemusta tai jotain neuvoja annettavana.
Äideiksi tulleilla on kumma oletus, että kaikkia naisia kiinnostaa lapset yli kaiken muun. Miehille niitä vauvankuvia ja lapsijuttuja ei pakkosyötetä, enkä usko, että vela-miehelle joka käänteessä jankutetaan "kyllä se mieli vielä muuttuu", "oletpa itsekäs, kun et lapsia halua" ja "yksinäinen vanhuus on sulla edessä".
News flash. Seksistä voi syntyä lapsia. Ääliö.