Lue keskustelun säännöt.
Ajatus äitiydestä ällöttää
30.08.2024 |
En tiedä, miksi. Muut hehkuttavat perhe-elämän ja lastensaannin upeutta, mutta itse en ole koskaan halunnut lapsia. Itse asiassa ajatus raskaana olemisesta tuntuu jopa hivenen inhottavalta - vielä enemmän minua inhottaa ajatus siitä, että joutuisin huolehtimaan lapsesta, joka olisi minusta riippuvainen.
Kun joku seurustelukumppani on puhunut lasten hankkimisesta edes teoreettisella, hypoteettisella tasolla, mieleni on tehnyt lopettaa koko suhde siihen paikkaan. Miten on mahdollista, että mukamas naiseen rakastunut mies haluaa saattaa naisen raskaaksi tietäen, että nainen tulee kärsimään kammottavista kivuista ja menettää mahdollisesti terveytensä? Puhumattakaan siitä, että lasten saannin jälkeen naisen koko elämän oletetaan pyörivän vain lasten ympärillä ja oma minuus on mennyttä.
Sanokaa mitä sanotte, äitiys on kuvottavaa.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Inhositteko te itseänne silloin kun olitte lapsia? Ällöttikö äitiys äitiänne?
Kyllä minä inhosin. Inhosin itseäni koska olin ei-toivottu ja se myös minulle kerrottiin. Minun - äitini - hyvin vaikea edes kirjoitttaa tuota sanaa, ei olisi minua halunnut. Voin hyvin sanoa että hän on aina inhonnut äitiyttään. Häneltä en saanut koskaan hellyyttä, en minkäänlaista. Olin taakka, ja olin "ilmestynyt" maailmaan, hän ei ollut vastussa siitä että olin olemassa. Meillä puhuttiin aina ilmestymisestä, ilmeisesti hän sai sillä tavalla enemmän etäisyyttä minuun ja vastuuta olemassaololleni sysättyä jollekin joka minut tänne sysäsi.
Koska minua ei rakastettu eikä edes hyväksytty, en rakastanut itseäni. Totta kai lapsi pitää vanhempaa ylivertaisena, kaikki tietävänä ja mitä hän sanoo on kiveen kirjoitettua totta. Siispä inhosin ja vihasin itseäni. Syytin itseäni asioista joiden kanssa minulla ei ollut edes mitään tekemistä.
Voisin kertoa paljon enemmän mutta enpä kerro. Tässä vastaus kysymykseesi.
Itse olen lapseton sinkku. Olen valinnut tämän itseni tietäen ja tuntien. Olen käynyt läpi terapioita ja päässyt syyllisyydestä ja itsevihasata. Olen kyennyt jättämään tuon kaiken taakseni ja välit äitiini on olleet poikki jo kauan. En ole katkera mutta unohtaahan en voi. Se on tapahtunut, se on osa elämääni mutta en ole siinä enää kiinni. Olen rakentanut itselleni täysin uuden elämän ja valitsen kenet siihen päästän. Olen opiskellut ja pyrkinyt eteenpäin ja pyrin yhä. Työni on minulle hyvin tärkeä.
En vihaa enkä inhoa lapsia mutta en halua heitä itselleni. Olen erittäin oikeudenmukaisuutta vaativa enkä siedä minkäänlaista heikompien sortoa enkä väkivaltaa. Tiedän mitä se on, joten vihaan sitä.
Meistä kaikista naisista ei ole äidiksi, ei ollut omastanikaan eikä ole minustakaan mutta toisesta syystä. Kaikkein typerintä mielestäni on hyökkäykset niiden kimppuun jotka toisin valitsevat. Jokainen saa valita ja on todella hyvä jos ja kun tietää ettei itsestä siihen ole eikä sitä halua, että jättää lapset hankkimatta. He siinä ovat uhreja ja syyttömiä. Mitä tulee siihen perusteluun että sitten kadut etkä voi tietää mitä vaille jäit. En voi tietää mutta eipä sellainen minua vaivaakaan mistä en mitään tiedä. Miksi siis katuisin?
Tämä maailma on täynnä kärsiviä lapsia joille paras olisi ollut jäädä syntymättä. Ja vielä; minun tapaukseni ei ole ainutlaatuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä saisi miestäkään, joten tosiaan parempi ettet lastakaan tee.
Itse asiassa olen saanut ja varmasti saisin jatkossakin, koska en ole löysäkroppainen elähtänyt mamma.
Täällä yksi "löysäkroppainen ja elähtänyt mamma", mutta niin on jo miehenikin. Olen n. 50 vuotta sitten lahjoittanut miehelleni kaksi lasta. Se on suurin rakkaudenosoitus, mitä tiedän. Nyt olemme 80 molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä saisi miestäkään, joten tosiaan parempi ettet lastakaan tee.
Itse asiassa olen saanut ja varmasti saisin jatkossakin, koska en ole löysäkroppainen elähtänyt mamma.
Täällä yksi "löysäkroppainen ja elähtänyt mamma", mutta niin on jo miehenikin. Olen n. 50 vuotta sitten lahjoittanut miehelleni kaksi lasta. Se on suurin rakkaudenosoitus, mitä tiedän. Nyt olemme 80 molemmin puolin.
"Lahjoittanut miehelleni kaksi lasta"
Lahjoitit lapset miehelle? Voiko vanhanaikaisempaa ajattelutapaa olla!
Alan vähitellen ymmärtää sukunimihullua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä saisi miestäkään, joten tosiaan parempi ettet lastakaan tee.
Itse asiassa olen saanut ja varmasti saisin jatkossakin, koska en ole löysäkroppainen elähtänyt mamma.
Täällä yksi "löysäkroppainen ja elähtänyt mamma", mutta niin on jo miehenikin. Olen n. 50 vuotta sitten lahjoittanut miehelleni kaksi lasta. Se on suurin rakkaudenosoitus, mitä tiedän. Nyt olemme 80 molemmin puolin.
"Lahjoittanut miehelleni kaksi lasta"
Lahjoitit lapset miehelle? Voiko vanhanaikaisempaa ajattelutapaa olla!
Alan vähitellen ymmärtää sukunimihullua.
Mikä tai millainen on sukunimihullu? Eikös ne lapset saada rakkaudesta? Jotkut eivät halua tai saa. Yksinkertaista.
Onko ap sinulla ongelmia oman lapsuutesi ja/tai vanhempiesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi lapsia saaneet naiset ovat useimmiten hieman, miten sen sanoisi, ei niin kovin fiksuja. Kaikki jutut pyörivät maidon pumppaamisen, vaippojen, puklujen ja ulosteen ympärillä. Lässynlää. Hei kuulitko jo mitä nokkelaa meidän Pirjopetteri sanoi tänään. V*ttu mitä p*skaa, ei kiinnosta yhtään.
Lopettakaa jo se lastenne ja lastenlastenne kuvien esittely työpaikalla. Ketään ei kiinnosta. Halveksin äiti-ihmisiä.
😅 Trolli vastailee itselleen ja täydestä menee hölmöille.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tällaisten aloitusten pointtia.
Sinä et halua äidiksi, ok. Mutta todellako siitä äitiyden vastenmielisyydestä pitää kailottaa ympäriinsä.
En minäkään tee aloituksia, joissa haukun lapsettomat pikkusieluisiksi tai koirattomat tylsimyksiksi. Kehtaavat elää ilman koirankarvoja sohvilla.
Nimenomaan tämä keskustelu on niin tarpeellinen meille, jotka eivät sovi siihen perinteisen heteronaisen muottiin. Missä on keskustelut siitä, että mies on halunnut lapsia aina mutta nainen ei oikein tiedä? Ei siitä puhuta. Ja meillä on juuri tämä tilanne. Olisin mielelläni perheen isä, mutta äidin rooli tuntuu niin kovin sitovalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitiporukat ovat todella rasittavia. Olen äiti itsekin, vaan en jaksa olla äitiporukoissa. Elämääni mahtuu äitiydestä huolimatta muutakin kuin äitiys. Useimmilla äideillä ei.
Onpas sinulla omituisen kapeakatseinen näkemys äitiydestä. Siellä työpaikoilla, harrastuksissa jne. on vaikka kuinka paljon äitejä, jotka tekee just parhaillaan muutakin kuin on äitejä. Toki jossain "äitiporukassa" jossa ainoa yhteinen tekijä on ne lapset, puhe kääntyy herkästi sitä liippaaviin aiheisiin. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö he jossain muussa yhteydessä puhuisi muista asioista.
En minä ainakaan tunne yhtään äitiä, jonka elämässä ei olisi muuta, pois lukien ne aivan ekat vuodet kun lapset on ihan pikkuisia. Ja tuttavapiiriini kuuluu mm. 5 lapsen lestadiolaisäiti.
Vierailija kirjoitti:
En ole minäkään koskaan lapsia halunnut, enkä jaksanut kiinnostua muiden lapsista/lastenlapsista.
En ihan ymmärrä äitien ja isoäitien tarvetta esitellä ipanoiden kuvia kaikille ja kaikkialla. Puhelin tungetaan nenän alle "katso nyt, miten söpö meidän Taavi-Matleena", kysymättä kiinnostaako toista nimeksikään niitä kuvia nähdä. Mulla on koira, joka on mulle rakkaampi kuin monelle oma lapsi, mutten minä sen kuvia kenellekään näytä, jollei henkilö itse sitä pyydä. En myöskään puhu koirastani, jollei kysytä tai keskustelu satu sivuamaan koiria muutenkin. Silloin mainitsen lyhyesti ja otan kantaa, jos on vaikka kokemusta tai jotain neuvoja annettavana.
Äideiksi tulleilla on kumma oletus, että kaikkia naisia kiinnostaa lapset yli kaiken muun. Miehille niitä vauvankuvia ja lapsijuttuja ei pakkosyötetä, enkä usko, että vela-miehelle joka käänteessä jankutetaan "kyllä se mieli vielä muuttuu", "oletpa itsekäs, kun et lapsi
Koiraihmisillä on kyllä vähintään yhtä usein tarve työntää niitä koirajuttujaan kaikille, kuin äideillä lapsijuttujaan. Ehkä jopa useammin, jos on lapseton/lapsensa jo aikuiseksi saanut koiraihminen kyseessä.
Toisaalta on paljon niitä, jotka ei esittele mitään kuvia yhdestäkään perheenjäsenestä ilman pyyntöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole minäkään koskaan lapsia halunnut, enkä jaksanut kiinnostua muiden lapsista/lastenlapsista.
En ihan ymmärrä äitien ja isoäitien tarvetta esitellä ipanoiden kuvia kaikille ja kaikkialla. Puhelin tungetaan nenän alle "katso nyt, miten söpö meidän Taavi-Matleena", kysymättä kiinnostaako toista nimeksikään niitä kuvia nähdä. Mulla on koira, joka on mulle rakkaampi kuin monelle oma lapsi, mutten minä sen kuvia kenellekään näytä, jollei henkilö itse sitä pyydä. En myöskään puhu koirastani, jollei kysytä tai keskustelu satu sivuamaan koiria muutenkin. Silloin mainitsen lyhyesti ja otan kantaa, jos on vaikka kokemusta tai jotain neuvoja annettavana.
Äideiksi tulleilla on kumma oletus, että kaikkia naisia kiinnostaa lapset yli kaiken muun. Miehille niitä vauvankuvia ja lapsijuttuja ei pakkosyötetä, enkä usko, että vela-miehelle joka käänteessä jankutetaan "kyllä se m
Kyllä tunnistin heti koiraihmisen postauksesta. Varmasti hän kertoo olevansa vastuullinen ja rakastavansa miestään yli kaiken. Mieshän hänellä on, ei oman nautinnon varmistelijat yksin jää, kyllähän jonkun pitää tarjota heille seksiä ja läheisyyttä. Koira on hhvä tapa, siihen ei voi kiintyä samalla tavalla kuin ihmiseen, sen voi jättää helpommin yksin silloin kun pitää itse päästä nauttimaan elämästä. Se on vähemmän vastuuta kantaville ihmisille hyvä vaihtoehto.
Oletteko te, jotka ette omia lapsia halua tai heistä pidä, hoitaneet eläkeasianne kuntoon? Jos eläkejärjestelmää tulevaisuudessa enää on niin tänä päivänä syntyvät ovat nykypäivän työläisten hoitajia ja veronmaksajia kun nykyiset työssäkäyvät ikääntyvät. Veikkaan, että vaikka lapset ovat vaikka kuinka "hyi ällöjä" (onko tämä jotain aikuislasten sanastoa?) niin hoiva ja raha kyllä kelpaa myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vain seksikieltoon. Mutta sinähän sait elämän lahjana, niin sullahan on oikeus siitä nauttia? EIkös näin? Ulkomaille, seksiä miesten kanssa jne jne. Itsekästähän se on, mutta ihan normaalia nykypäivänä.
Ei seksikieltoon vaan vimmaiseen ehkäisemiseen.
Onneksi ehkäisy vie kuitenkin aina vähän iloa seksistä puolin tai toisin. Se on tyypillistä veloille ajatella, että itselle pitää saada kaikki hyvä vailla yhtään omaa panosta tai vastuuta, mutta ei se ole ikinä yhtä hyvää, kuin silloin, jos haluaa niitä lapsia tehdä. Sinulle tietysti seksissä se oma nautinto on ainoa asia, että eihän se toki haittaa, jos mies vähän kärsii esim. kondomin käytöllä.
Vierailija kirjoitti:
Kivut ovat itse valittuja. Itse olen saanut kaikki kolme lastani suunnitellulla sektiolla. Ei minkäänlaista kipua. Lapseen kiintyy ihan eri tavalla ilman kivin aiheuttamaa traumaa.
Mieheni tuki minua sektioiden saamisessa.
Jaa jaa. En osaa edes kuvitella, millaista olisi rakastaa lapsiaan vieläkin enemmän kuin nyt.
Vaikka synnytyksissä olikin joitakin sangen kivuliaita vaiheita. Jännä juttu, että jo synnytyksen jälkeisenä päivänä sitä ajatteli, että kyllä pikkusisarus tälle nyytille pitäisi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi lapsia saaneet naiset ovat useimmiten hieman, miten sen sanoisi, ei niin kovin fiksuja. Kaikki jutut pyörivät maidon pumppaamisen, vaippojen, puklujen ja ulosteen ympärillä. Lässynlää. Hei kuulitko jo mitä nokkelaa meidän Pirjopetteri sanoi tänään. V*ttu mitä p*skaa, ei kiinnosta yhtään.
Lopettakaa jo se lastenne ja lastenlastenne kuvien esittely työpaikalla. Ketään ei kiinnosta. Halveksin äiti-ihmisiä.
Omaasikin? Kuulostat korkeintaan 12-vuotiaalta.
Aloitus on provo.
Tai sitten ap:llä on oma identiteetin rakentuminen kesken, tai jokin muu aikuistumiseen liittyvä kriisi.
Mahdollisesti traumaperäinen kyvyttömyys ottaa kantaakseen aikuistumiseen liittyviä vastuita ja velvotteita, niitä joista huolehditaan saatujen oikeuksien vastapainona. Tällaista käytöstä näkyy nuorissa aikuisissa muutenkin. Ei kaikissa, mutta joissakin. Suojaudutaan ulkomaailmalta siten, että koko aikuisikä on kuin varhaisteini-iän prinsessaleikkien jatkumoa. Aikuistumisriitti nähdään pelottavana ja epävarmana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tällaisten aloitusten pointtia.
Sinä et halua äidiksi, ok. Mutta todellako siitä äitiyden vastenmielisyydestä pitää kailottaa ympäriinsä.
En minäkään tee aloituksia, joissa haukun lapsettomat pikkusieluisiksi tai koirattomat tylsimyksiksi. Kehtaavat elää ilman koirankarvoja sohvilla.
Nimenomaan tämä keskustelu on niin tarpeellinen meille, jotka eivät sovi siihen perinteisen heteronaisen muottiin. Missä on keskustelut siitä, että mies on halunnut lapsia aina mutta nainen ei oikein tiedä? Ei siitä puhuta. Ja meillä on juuri tämä tilanne. Olisin mielelläni perheen isä, mutta äidin rooli tuntuu niin kovin sitovalta.
Meillä oli tuo tilanne. Suostuin yhteen, sillä ensimmäinen aviomies vauvakuumeili, lupaili ja vannoi. Oli isosta perheestä ja tottunut lapsiin, minä ainokainen.
Tulin nuorena äidiksi, aikana, jolloin lapsettomuus ei ollut todellinen vaihtoehto naisille, normi oli niin vahva. Äkkiä kävi selväksi, että mies halusi vaimon hoitamaan kaiken lapseen liittyvän (kuten silloin koko yhteiskunta neuvolasta peruskouluun), ja lisääkin lapsia olisi pitänyt saada, ilmeisesti normin ja statuksen vuoksi.
Sen ainokainen kasvatti sitten kanssani toinen aviomies, joka on ollut rinnalla jo yli 20 v. Hän ei ole koskaan halunnut lapsia, ja me ollaan oltu jo vuosia kaksin. Lapsi on elämäänsä tyytyväisen oloinen aikuinen, ollaan lämpimissä väleissä.
Fun fact: En imettänyt raivareiden vuoksi. Silloin olin epäonnistunut, nykyään olisin d-mer.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te, jotka ette omia lapsia halua tai heistä pidä, hoitaneet eläkeasianne kuntoon? Jos eläkejärjestelmää tulevaisuudessa enää on niin tänä päivänä syntyvät ovat nykypäivän työläisten hoitajia ja veronmaksajia kun nykyiset työssäkäyvät ikääntyvät. Veikkaan, että vaikka lapset ovat vaikka kuinka "hyi ällöjä" (onko tämä jotain aikuislasten sanastoa?) niin hoiva ja raha kyllä kelpaa myöhemmin.
Omg, siis voi vitsi, enpä ole koskaan ajatellut, minä kun luulin olevani ikuisesti nuori 😱😱😱?
LOL.
Joo on kuule kunnossa kun on rikkoutumaton työhistoria, uraputki ja on päässyt muuttamaan töiden perässä ja ottamaan riskejä. Älä huoli, voisin vaikka huomenna jäädä pois töistä ja elää säästöillä ja sijoituksilla loppuikäni.
Meinaatko itse muutes ottaa vanhempasi (ja mahdollisen kumppanin vanhemmat) luoksesi asumaan milloin?
Toiset haluu lapsia ja toiset ei. Ei se ole sen ihmeellisempi asia enkä tiedä miksi asiasta vängätään palstalla joka päivä. Minä en ihmettele heitä jotka lapsia haluavat enkä myöskään heitä jotka lapsia ei halua. Sitten on vielä se en tiedä- porukka johon myös itse kuulun.
Joo, ajatus äitiydestä on aina inhottanut. Tiesin jo 12-vuotiaana - kirjoitin päiväkirjaan - että ei ikinä naimisiin ja/tai lapsia. Hyvin on pitänyt, koska nyt mittarissa 52.
Mua on aina inhottanut vauvojen tuhina, rääkyminen, eritteiden tuotto, kaikki. Ja pelkästään sana "taapero" tuo oksennusrefleksin.
Mielestäni raskausvatsat ovat inhottavia, olletikin kun pukeudutaan tiukkaan t-paitaan ja hyi saatana. Ja tämä ainainen harha äideillä että kaikki rakastavat heidän sinappikoneitaan.
En ole kenenkään kummi, onneksi, enkä ystävä sellaisten ihmisten kanssa joilla on a)vauva b)taapero c)alakouluikäinen.
Rämettykää ipanoidenne kanssa siellä perhehelvetissä, mua ei kiinnosta.
Juuri näin. Tästä keskustelusta ja mielipiteen vaihdoista ei tule koskaan loppua. Aina on ollut lapsettomia ja lapsellisia. Ei ole ollut kenenkään ongelma. Kunnioitetaan toisiamme.