Ulkomailla olen rakastunut elämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Olen asunut italiassa ja espanjassa.  Suomi on muuten maailman paras maa kun ei ota lukuun ilmastoa ja ihmisiä, jotka ovat todellisia ankeuttajia.

Espanjalaiset ne vasta ankeuttajia ovatkin. Ja vihamielisiä ulkomaalaisia kohtaan. Ennemmin kärsin Suomen säästä kuin espanjalaisista ihmisistä. 

Italiassa ja Espanjassa voi hyvin olla Euroopan veemäisimmät ihmiset. Itsekeskeisyys on elämäntapa, ja muiden huomioiminen ei kuulu kulttuuriin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Olen asunut italiassa ja espanjassa.  Suomi on muuten maailman paras maa kun ei ota lukuun ilmastoa ja ihmisiä, jotka ovat todellisia ankeuttajia.

Espanjalaiset ne vasta ankeuttajia ovatkin. Ja vihamielisiä ulkomaalaisia kohtaan. Ennemmin kärsin Suomen säästä kuin espanjalaisista ihmisistä. 

Italiassa ja Espanjassa voi hyvin olla Euroopan veemäisimmät ihmiset. Itsekeskeisyys on elämäntapa, ja muiden huomioiminen ei kuulu kulttuuriin. 

Italiassa asuvana olen eri mieltä. Vaikka olimme muukalaisia meidät otettiin avosylin vastaan ja olemme saaneet rakkaita ystäviä alkuasukkaista! Meillä on jo hyvä turvaverkosto ja autamme toisiamme tarvittaessa, oli sitten kyse ruohonleikkurin haljenneesta bensatankista tai juhlien tarjoiluista. Välillä huomioidaan liikaakin ja meidän suomalaista varautuneisuutta hämmästellään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Olen asunut italiassa ja espanjassa.  Suomi on muuten maailman paras maa kun ei ota lukuun ilmastoa ja ihmisiä, jotka ovat todellisia ankeuttajia.

Espanjalaiset ne vasta ankeuttajia ovatkin. Ja vihamielisiä ulkomaalaisia kohtaan. Ennemmin kärsin Suomen säästä kuin espanjalaisista ihmisistä. 

Italiassa ja Espanjassa voi hyvin olla Euroopan veemäisimmät ihmiset. Itsekeskeisyys on elämäntapa, ja muiden huomioiminen ei kuulu kulttuuriin. 

Italiassa asuvana olen eri mieltä. Vaikka olimme muukalaisia meidät otettiin avosylin vastaan ja olemme saaneet rakkaita ystäviä alkuasukkaista! Meillä on jo hyvä turvaverkosto ja autamme toisiamme tarvittaessa, oli sitten kyse ruohonleikkurin haljenneesta bensatankista tai juh

Yhdyn tähän. Italialaiset ovat ihania. Ääneni menee ranskalaisille ja espanjalaisille, mitä veemäisyyteen tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hymy loppuu siihen kun naisilla mittariin tulee 30v tai lompakko tyhjenee. Tulee arki sielläkin.

Mä olen 64v. Ja lompakossani on riittävästi rahaa.

Olen 74 v ja muutin 60 vuotiaana Italiaan. Lompakko ei ole tyhjä vieläkään vaikka ostin talon Toscanasta ja olen elellyt siinä jo 14 vuotta. Arki onkin oikein mukavaa ja rauhallista elämistä,ei mitään valittamista ja ystäviä on löytynyt ja naapurit mukavia, aina joku poikkeaa vartin juttusille ja ryypätään espresso kaffeet keittiössä. Kohta on Polenta juhlat meidän kylässä, kestävät koko viikonlopun. Kosijoitakin on käynyt, en ole kelpuuttanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Olen asunut italiassa ja espanjassa.  Suomi on muuten maailman paras maa kun ei ota lukuun ilmastoa ja ihmisiä, jotka ovat todellisia ankeuttajia.

Espanjalaiset ne vasta ankeuttajia ovatkin. Ja vihamielisiä ulkomaalaisia kohtaan. Ennemmin kärsin Suomen säästä kuin espanjalaisista ihmisistä. 

Italiassa ja Espanjassa voi hyvin olla Euroopan veemäisimmät ihmiset. Itsekeskeisyys on elämäntapa, ja muiden huomioiminen ei kuulu kulttuuriin. 

Ei ole. Erehdyit kertomaan suomalaisten minä-minä kulttuurista. Älä niputtele koko kansoja kun et tunne oikeastaan ketään noissa maissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Olen asunut italiassa ja espanjassa.  Suomi on muuten maailman paras maa kun ei ota lukuun ilmastoa ja ihmisiä, jotka ovat todellisia ankeuttajia.

Espanjalaiset ne vasta ankeuttajia ovatkin. Ja vihamielisiä ulkomaalaisia kohtaan. Ennemmin kärsin Suomen säästä kuin espanjalaisista ihmisistä. 

Italiassa ja Espanjassa voi hyvin olla Euroopan veemäisimmät ihmiset. Itsekeskeisyys on elämäntapa, ja muiden huomioiminen ei kuulu kulttuuriin. 

Italiassa asuvana olen eri mieltä. Vaikka olimme muukalaisia meidät otettiin avosylin vastaan ja olemme saaneet rakkaita ystäviä alkuasukkaista! Meillä on jo hyvä turvaverkosto ja autamme toisiamme tarvittaessa, oli sitten kys

Kaksi ensimmäistä lausettasi ok. Asun Italiassa ja käyn usein etelä-Ranskassa jossa ranskalaisia ystäviä ja tuttavia, todella mukavia ihmisiä kaikin tavoin. Eikö kannattaisi jättää sanomatta että koko kansa on v-mäistä jos tuntee yhden tai kolme sellaista - missään ei ole koko kansa samanlaista kautta maan. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hymy loppuu siihen kun naisilla mittariin tulee 30v tai lompakko tyhjenee. Tulee arki sielläkin.

Mä olen 64v. Ja lompakossani on riittävästi rahaa.

 

Olen 74 v ja muutin 60 vuotiaana Italiaan. Lompakko ei ole tyhjä vieläkään vaikka ostin talon Toscanasta ja olen elellyt siinä jo 14 vuotta. Arki onkin oikein mukavaa ja rauhallista elämistä,ei mitään valittamista ja ystäviä on löytynyt ja naapurit mukavia, aina joku poikkeaa vartin juttusille ja ryypätään espresso kaffeet keittiössä. Kohta on Polenta juhlat meidän kylässä, kestävät koko viikonlopun. Kosijoitakin on käynyt, en ole kelpuuttanut. 

Kuulostaa ihanalta! Nuo kyläjuhlat joka vkl on ihan parasta! Lokakuussa meillä alkaa tryffelikausi ja juhlia riittää joulukuun alkuun saakka.

Muistan kun remppasimme taloamme ja oli jäätävän kylmä (sisällä) naapuri haki meidät kahville ja lämmittelemään puuhellan ääreen. Tuiki tuntemattomat ulkkarit ilman yhteistä kieltäkään!

Toki sieltäkin jokunen mukava löytyy, mutta ero on siinä, että Ranskassa ja Espanjassa kohtaa päivittäin jonkun ikävän ihmisen. Muissa maissa kerran kuussa tai kahdessa korkeintaan. Kyllä kulttuurissa ja kansanluonteessa vaan on eroja. Mukavatkin ovat kylmäkiskoisia tuolla verrattuna sydämellisiin kreikkalaisiin ja italialaisiin. Näin minun kokemukseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on myös oppinut, ettei kaiken tarvitse olla niin huippumodernia ja optimoitua, että ihan tavallinen elämä on oikeasti joskus myös 20 vuotta vanhoja pesuloita ja mummon vanhoja huonekaluja, pieniä liian täyteen ahdettuja lähikauppoja ja kovaäänisiä, halpoja skoottereita. Naapurin tilalta ostettuja kananmunia ja lämpöisiä, pimeitä iltoja kavereiden kanssa ihan tavallisena keskiviikkona jonkun terassilla ilman alkoholia. Elämä voi olla niin paljon muutakin kuin se pintakiilto, mitä meille mediassa myydään. 

Tuollaista on Suomessakin ollut.

Tää hifistely ja tehokkuus vie sen ihmisyyden kokemisen alatasolle, koska pitää-mukamas olla tehokas.

Mitä se tehokkuus sitten onkaan?

Tehokkuus on Suomessa ymmärretty täysin väärin. Täällä luullaan, että älytön raataminen on teho

Todella hyvin kuvailtu! Tämähän se on, että nimenomaan pitäisi olla enemmän aikaa, energiaa ja rauhaa jos järjestelmä on tehokas. Koska nimenomaan on saanut ne ikävät jutut nopeasti pois alta. Tämä tosin ei taida olla pelkästään Suomessa ongelma, vaan kaikkialla missä sellainen jatkuva ylikuluttamisen ja kapitalismin mentaliteetti on omaksuttu. Mikään ei enää riitä.

Itselläni on ikävä lapsuuteni Suomea ysärillä pienessä kylässä. Kaikki oli rennompaa ja luonnollisempaa. Ikävöin sellaisia outoja juttuja, jotka on nykyään ihmisten mielestä ällöjä, kuten isän työauton haju, siis kun se oli täynnä soraa ja siellä oli aika alkeellinen ilmastointi, ja siihen sekoittui tupakanhaju (en tosin ikävöi sitä tupakointia itsessään). Meidän isoa pihaa, josta huolehdittiin, koska ei ollut kiire tehdä mitään muuta. Pihajuhlia koko suvun voimin. Isoisovanhemmatkin oli niin hyvässä kunnossa, että vielä lähemmäs 100-vuotiaina jaksoivat paikalle. Ei tällaisille jutuille ole enää aikaa ja energiaa kenelläkään, tai siltä vaikuttaa. Onko se sitä tehokkuutta?

Suomi on aivan liian jenkkilänen, ihannoidaan pintaliitoa, kiusaamista, ankea tapa elää. Kaikki hyvät asiat heitetty romukuoppaan. Kylmä ja raaka ilmapiiri. 

Ihmiset Suomessa eivät huolehdi hygieniasta, alkeelliset tavat puuttuvat. 

Kun juttelee yli 80v kanssa niin ei ne ole sellaisia kuin nykyiset nuoremmat suomalaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Suomi on aivan liian jenkkilänen, ihannoidaan pintaliitoa, kiusaamista, ankea tapa elää. Kaikki hyvät asiat heitetty romukuoppaan. Kylmä ja raaka ilmapiiri. 

Ihmiset Suomessa eivät huolehdi hygieniasta, alkeelliset tavat puuttuvat. 

Kun juttelee yli 80v kanssa niin ei ne ole sellaisia kuin nykyiset nuoremmat suomalaiset. 

Jep, Suomi on kuin mini-Jenkkilä. En ihan tajua miksi suomalaiset (lähinnä oikeistolaiset) ihailee juuri Jenkkejä, kun maailmassa on niin paljon paremmin toimivia ja onnellisempia paikkoja. Ehkä se johtuu vaan siitä, että suurin osa telkkariohjelmista ja leffoista täällä on sieltä, vaikka Euroopassa on ihan valtavasti paljon parempaa tuotantoa. Suomessa kuvitellaan ehkä että kaikki eurooppalaiset leffat on niitä ihan ihme ranskalaisia taidetekeleitä, mutta oikeasti esim. Italiassa tehdään nykyään tosi hyviä sarjoja. Niissä on vaan ihan erilainen fiilis ja eri asiat keskiössä, eli ihmiset ja ihmissuhteet, tunteet. Mutta niin, kyllähän media vaikuttaa ihmisten ajatuksiin, sehän näiden propagandateosten koko pointti on. Ne on korporaatioiden sponsoroimia feikkiversioita maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Olin poissa kotoa 5pv  kuntoutuksessa. Oli mukavia ihmisiä , hyvää ruokaa, aikaa itselle.  Tulin kotiin, mies oli asemalla vastassa. Kahdessa minutissa aloitti riidan. Minulle tuli välittömästi päänsärky. Kotiin tultua jääkaappi tyhjä. Päiväkahvit mies oli juonut huoltoasemalla. Murjotti äänetä sohvalla hetken, hyppäsi sitten pyörän selkään ja lähti lenkille. Minä otin Buranaa,kastelin kukat, rupesin pyykille, lähden kohta kauppaan...Ankeuttaja löytyikin kotoa!

E-r-o-a

Vierailija kirjoitti:

Toki sieltäkin jokunen mukava löytyy, mutta ero on siinä, että Ranskassa ja Espanjassa kohtaa päivittäin jonkun ikävän ihmisen. Muissa maissa kerran kuussa tai kahdessa korkeintaan. Kyllä kulttuurissa ja kansanluonteessa vaan on eroja. Mukavatkin ovat kylmäkiskoisia tuolla verrattuna sydämellisiin kreikkalaisiin ja italialaisiin. Näin minun kokemukseni.

Itselläni on hieman erilainen näkemys mainitsemistasi Ranskasta ja Espanjasta. Onko tuo paljonkaan jos päivän mittaan tapaa yhden toopen tai ikävän ihmisen? Loput 30 ihmistä sitten ovatkin mukavia. Suomessa on päinvastoin: tapaat 30 kiukkuista ja ikävää ihmistä, joukosta saattaa, jos käy säkä, tavata sitten yhden mukavamman - sekin aika harvoin mutta kumminkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hymy loppuu siihen kun naisilla mittariin tulee 30v tai lompakko tyhjenee. Tulee arki sielläkin.

Mä olen 64v. Ja lompakossani on riittävästi rahaa.

 

Olen 74 v ja muutin 60 vuotiaana Italiaan. Lompakko ei ole tyhjä vieläkään vaikka ostin talon Toscanasta ja olen elellyt siinä jo 14 vuotta. Arki onkin oikein mukavaa ja rauhallista elämistä,ei mitään valittamista ja ystäviä on löytynyt ja naapurit mukavia, aina joku poikkeaa vartin juttusille ja ryypätään espresso kaffeet keittiössä. Kohta on Polenta juhlat meidän kylässä, kestävät koko viikonlopun. Kosijoitakin on käynyt, en ole kelpuuttanut. 

Kuulostaa ihanalta! Nuo kyläjuhlat joka vkl on ihan parasta! Lokakuussa meillä alkaa tryffelikausi ja juhlia riittää joulukuun alk

Kiitos, kyllä viihdyn hyvin. Niin tekin. Hankitteko sitten itsekin puuhellan? Minulla on kaksikin ja se lämpö on aivan toisenlaista kuin pattereista tuleva lämpö ja ruokaa teen koko talven puuhellalla keittiössä. Varastossa minulla on leivinuunikin jolla talvella leivon kaikenlaisia leipiä. Joskus naapurien kanssa yhdessä, siellä kypsyvät lihat ja laatikot myös mainiosti. Viime ja tänä kesänä on ollut liian kuuma leipomiseen, mutta kohta sen voi jo aloittaa kun lämpötilat laskevat jonnekin 25 asteeseen, edelleen on 35 astetta joka päivä, joinakin päivinä pari kolme astetta päällekin. 

 

En osaa enää kuvitella asuvani Suomessa ja rakentavani elämää sinne. 

Kiitos, kyllä viihdyn hyvin. Niin tekin. Hankitteko sitten itsekin puuhellan? Minulla on kaksikin ja se lämpö on aivan toisenlaista kuin pattereista tuleva lämpö ja ruokaa teen koko talven puuhellalla keittiössä. Varastossa minulla on leivinuunikin jolla talvella leivon kaikenlaisia leipiä. Joskus naapurien kanssa yhdessä, siellä kypsyvät lihat ja laatikot myös mainiosti. Viime ja tänä kesänä on ollut liian kuuma leipomiseen, mutta kohta sen voi jo aloittaa kun lämpötilat laskevat jonnekin 25 asteeseen, edelleen on 35 astetta joka päivä, joinakin päivinä pari kolme astetta päällekin. 

***

Puuhellaa ei ole mutta kamina keittiössä, rakastan elävää tulta. Talossa oli huonokuntoinen puuhella kun ostimme tämän mutta ex-omistaja vei sen mennessään, olisin voinyt laittaa kesäkeittiöön

Sulla on honeymoon vaihe. 

Loka-huhtikuussa kieltämättä käväisee mielessä. Olen vaan liian introvertti ja epäsosiaalinen nykyään muuttamaan sinne ekstroverttikansojen joukkoon. 

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä vaan, Suomessa. Kyläyhdistys on aktiivinen ja sitä kauttakin on monenlaista yhteisöllistä toimintaa kehitetty. Kerhoja, piirejä, yhdessä syömistä... Naapureita autetaan, talkoisiinkin vielä tulee väkeä. Onhan tämä Vuoden kyläksikin nimitetty aikoinaan. Kylä muotoutuu ihmisten mukana: millaiset ihmiset, sellainen kylä."

 

Kuulostaa aivan ihanalta paikalta, kyllä Suomestakin siis onneksi löytyy.

Itselläni käsitys, että pienillä paikkakunnilla ahdasmielisyyttä, sisäänpäin kääntyneisyyttä, voimakkaan persumaisia = ennakkoluuloisia asenteita. Toivoisin olevani väärässä, mutta tämä käsitykseni estää itseäni muuttamasta pienemmälle paikkakunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Loka-huhtikuussa kieltämättä käväisee mielessä. Olen vaan liian introvertti ja epäsosiaalinen nykyään muuttamaan sinne ekstroverttikansojen joukkoon. 

Kaikissa maissa on ekstrovertteja. Voi myös olla että sinun introverttipiirteesi ei olekaan oikeasti luonteesi vaan se on suojautumismekanismi masentavassa ympäristössä. Miksipä sitä haluaisi viettää aikaa kusipäiden kanssa kun yksinkin voi olla. Ulkomailla on oikeasti paljon helpompaa olla sosiaalinen ja kun muilta saa jatkuvasti sitä positiivista palautetta ja hymyjä, niin tuntuu paremmalta ollakin ihmisten ympärillä, vaikkei mitään itse sinänsä sanoisi.