Ulkomailla olen rakastunut elämään
Olen ulkomailla löytänyt ihan uuden rakkauden elämää kohtaan. Jaksan tehdä enemmän, haluan mennä eri paikkoihin ja kokea asioita, tuntuu että energiaa riittää vaikka mihin. Syykin tähän on ihan selvä. Täällä on itselleni paremmin soveltuva eli ihanan lämmin ja aurinkoinen sää, ja ihmiset hymyilee ja juttelee tuntemattomille tosi lempeällä ja aidosti ystävällisellä tavalla. Ja ei, en ole täällä turistina.
Toivoisin että kaikista suomalaisista voisi tuntua tältä, moni asia muuttuisi.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun näkemys on, että naiset rakastaa ulkomaita siksi, kun he haluavat ulkomaista lekaa mekkoon!
No eihän terveestä seksielämästä mitään haittaakaan ole, selibaatissako pitäisi elää koko ikänsä?
Suomessa esitetään sitten niin siveellistä ja kuljetaan pihdaten maanmiehiltä jalat ristissä.
Vierailija kirjoitti:
Prkl kun toi lainaus ei onnistu!!!
Ahdistelu: perseelle taputtelu, vislailu, törkeyksien huutelu, seuraan tuppautuminen, limaisuus, kovaääninen (yl känninen) kommentointi. Kansalaisuuteen katsomatta
Huomaavaisuus: ovien avaaminen, kassien kantaminen, asun kehuminen vilpittömästi, hyvä keskustelu vaikka kahvilan pöydässä, luonteva hymy kohdatessa jopa vieraalle ihmiselle.
Aloita vaikka noista
Samaa ja enemmän odotan naiselta drizledrizle
Vierailija kirjoitti:
Mun näkemys on, että naiset rakastaa ulkomaita siksi, kun he haluavat ulkomaista lekaa mekkoon!
No hoh hoh. Pitihän tähänkin keskusteluun saada suomi-miehen ajattelun tuotos. Taidat olla oikein ylpeä nokkelastaja omaperäisestä kommentistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ahdistelua, muualla IHANAA!!
***
Etkö edes noita asioita erota?? Voi pojat näitä meidän pullapoikia!!??
Eihän tuossa muusta ole kyse, kuin siitä, että moneen se tumma ja tulinen Giacomo vetoaa paremmin, niin vaikka hän vislaa tai huutelee perään kadulla, se ei ole paheksuttavaa, koska hän ei ole RUMA SUOMIMIES, vaikka olisikin ammatiltaan suunnilleen joku ojankaivaja.
Monasti se viheltely on sarkastista ja jos ymmärtäisi kieltä se mitä ne huutelee ei ole imartelevaa..Kukaan sivistynyt ihminen ei sitä missään maailmassa tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Olen asunut italiassa ja espanjassa. Suomi on muuten maailman paras maa kun ei ota lukuun ilmastoa ja ihmisiä, jotka ovat todellisia ankeuttajia.
Espanjalaiset ne vasta ankeuttajia ovatkin. Ja vihamielisiä ulkomaalaisia kohtaan. Ennemmin kärsin Suomen säästä kuin espanjalaisista ihmisistä.
Italiassa ja Espanjassa voi hyvin olla Euroopan veemäisimmät ihmiset. Itsekeskeisyys on elämäntapa, ja muiden huomioiminen ei kuulu kulttuuriin.
Italiassa asuvana olen eri mieltä. Vaikka olimme muukalaisia meidät otettiin avosylin vastaan ja olemme saaneet rakkaita ystäviä alkuasukkaista! Meillä on jo hyvä turvaverkosto ja autamme toisiamme tarvittaessa, oli sitten kyse ruohonleikkurin haljenneesta bensatankista tai juh
Ei hämmästelisi jos tietäisi suomalaisen pirullisen perusluonteen. Mitähän mieltä ne olisi siitä että sanot niitä alkuasukkaiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, kyllä viihdyn hyvin. Niin tekin. Hankitteko sitten itsekin puuhellan? Minulla on kaksikin ja se lämpö on aivan toisenlaista kuin pattereista tuleva lämpö ja ruokaa teen koko talven puuhellalla keittiössä. Varastossa minulla on leivinuunikin jolla talvella leivon kaikenlaisia leipiä. Joskus naapurien kanssa yhdessä, siellä kypsyvät lihat ja laatikot myös mainiosti. Viime ja tänä kesänä on ollut liian kuuma leipomiseen, mutta kohta sen voi jo aloittaa kun lämpötilat laskevat jonnekin 25 asteeseen, edelleen on 35 astetta joka päivä, joinakin päivinä pari kolme astetta päällekin.
***
Puuhellaa ei ole mutta kamina keittiössä, rakastan elävää tulta. Talossa oli huonokuntoinen puuhella kun ostimme tämän mutta ex-omistaja vei sen mennessään, olisin voinyt laittaa kesäkeittiöön.
Takka on tietty kodikas keittiössä. Minulla oli ennen myös mutta vaihdoin sen sitten puuhellaan, jossa on iso lasi-ikkuna ja liekit loimottelee näkyvästi. Takkaa olisi pitänyt aika isolla rahalla korjauttaa niin vaihto ei ollut yhtään kivulias ja nyt keittelen ja paistelen puuhellalla joka lämmittää hyvin isohkon keittiön myös hyvin kun aamupäivän polttelee puuta ja tekee ruokaa. Hellassa on kaksi paistinuunia. Itselleni tämä oli loistava ratkaisu.
Mistä aloittaa, jos haluaa muuttaa Italiaan? Kiinnostaisi kovasti. Kertokaa kokemuksianne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arki sielläkin tulee vastaan, mutta nauti nyt näistä ensimmäisistä viikoista/ kuukausista ulkomaan asujana.
Lopulta elämä on elämää iloineen ja suruineen joka maailman kolkassa.
Ikuista vappua ei oikeesti ole 😂
No kyllä se näin on. Kun on asunut ulkomailla pian 30 vuotta on elämä täälläkin muuttunut tavalliseksi arjeksi. Alkuun tuntuu kaikki niin ihmeelliselle, kaikki on uutta ja elämä tuntuu mahtavalta.
Eipä silti, en täältä Suomeen enää ikinä palaisi. se on varmaa. Täällä on kotimaa ja täällä on koti ja perhe ja ystävät ja kaikki. Suomen tilanne on niin kamala että se ei toidellakaan täysjärkistä houkuttele.
Rakastan tätä maata ja elämää täällä, ei ole mitään syytä lähteä mihinkään. Kaikki tämä mikä oli silloin aikoinaan uutta ja eksootti
Joo, mutta sen oman normaalin voi valita. Ihan sama missä asuu, niin totta kai se ympäristö muuttuu normaaliksi itselle, ja sehän se muuttamisen koko pointti onkin, että haluaa muuttaa koko elämänsä sellaiseksi, mitä se on siellä uudessa paikassa. Itse en tykkää Suomen normista, Etelä-Euroopan normi sen sijaan, kaikessa epätäydellisyydessäänkin, sopii minulle.
Vierailija kirjoitti:
Mistä aloittaa, jos haluaa muuttaa Italiaan? Kiinnostaisi kovasti. Kertokaa kokemuksianne.
En ymmärrä mikä siinä Italiassa kiehtoo. No eläkepäiviä voisin siellä viettää, siellä on sellaista pysähtynyttä ja ollaan kaikkea uutta vastaan. Korkeat verot, vielä Suomeakin surkeammat palkat, kivitalot: kesällä kuuma ja talvella kylmä, surkea koulusysteemi (lapset tekee kesälläkin läksyjä ja monta tuntia joka pv). PS. Olen italialaisen kanssa naimisissa, onnellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun näkemys on, että naiset rakastaa ulkomaita siksi, kun he haluavat ulkomaista lekaa mekkoon!
No eihän terveestä seksielämästä mitään haittaakaan ole, selibaatissako pitäisi elää koko ikänsä?
Suomessa esitetään sitten niin siveellistä ja kuljetaan pihdaten maanmiehiltä jalat ristissä.
Ja tällaisten kommenttien takia se on jatkossakin oikein hyvä ja ymmärrettävä valinta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä aloittaa, jos haluaa muuttaa Italiaan? Kiinnostaisi kovasti. Kertokaa kokemuksianne.
Kieliopinnot ja alueisiin tutustuminen. Hintatason selvittäminen, työpaikan hankkiminen, säästöt, verojutut kuntoon, asunto. Paljon, paljon, paljon aiheeseen tutustumista netissä, siihen voi mennä vuosiakin tilanteestasi riippuen. Mutta ei ole mahdoton urakka, paljon pieniä yksityiskohtia vaan. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä aloittaa, jos haluaa muuttaa Italiaan? Kiinnostaisi kovasti. Kertokaa kokemuksianne.
En ymmärrä mikä siinä Italiassa kiehtoo. No eläkepäiviä voisin siellä viettää, siellä on sellaista pysähtynyttä ja ollaan kaikkea uutta vastaan. Korkeat verot, vielä Suomeakin surkeammat palkat, kivitalot: kesällä kuuma ja talvella kylmä, surkea koulusysteemi (lapset tekee kesälläkin läksyjä ja monta tuntia joka pv). PS. Olen italialaisen kanssa naimisissa, onnellisesti.
Älä selitä. Italiassa on uskomattoman kaunista, ihmiset ton mukavia, nimenomaan hyvä ja onnellinen elämä on ihmisten tavoitteena ja se näkyy kaikessa taiteesta perhe-elämään ja rakkauteen. Talvi on talvi ja kesä on kesä, miten Suomessa on jotenkin lämmin talvi? Palkat on matalat, mutta niin on vuokrat ja muut hinnatkin. Elämänlaatu on niin paljon parempi täällä verrattuna Suomeen. Suurin juttu on kaunis sää, joka motivoi tekemään asioita. Ei tarvitse edes käyttää paljon rahaa, koska ilmaiseksikin on niin paljon nähtävää. Ruoka, musiikki ja kauneus. Voisin jatkaa tätä listaa ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä aloittaa, jos haluaa muuttaa Italiaan? Kiinnostaisi kovasti. Kertokaa kokemuksianne.
Kieliopinnot ja alueisiin tutustuminen. Hintatason selvittäminen, työpaikan hankkiminen, säästöt, verojutut kuntoon, asunto. Paljon, paljon, paljon aiheeseen tutustumista netissä, siihen voi mennä vuosiakin tilanteestasi riippuen. Mutta ei ole mahdoton urakka, paljon pieniä yksityiskohtia vaan. Tsemppiä.
Kiitos sinulle vastauksesta 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Olen asunut italiassa ja espanjassa. Suomi on muuten maailman paras maa kun ei ota lukuun ilmastoa ja ihmisiä, jotka ovat todellisia ankeuttajia.
Espanjalaiset ne vasta ankeuttajia ovatkin. Ja vihamielisiä ulkomaalaisia kohtaan. Ennemmin kärsin Suomen säästä kuin espanjalaisista ihmisistä.
Italiassa ja Espanjassa voi hyvin olla Euroopan veemäisimmät ihmiset. Itsekeskeisyys on elämäntapa, ja muiden huomioiminen ei kuulu kulttuuriin.
Italiassa asuvana olen eri mieltä. Vaikka olimme muukalaisia meidät otettiin avosylin vastaan ja olemme saaneet rakkaita ystäviä alkuasukkaista! Meillä on jo hyvä turvaverkosto ja autamme toisiamme tarvittaessa, oli sitten kys
He ovat alkuasukkaita = alkuperäisiä asukkaita. Termissä ei ole mitään loukkaavaa. Me olemme maahan muuttaneita.
Ehkä sinä olet pirullinen, minä en sellaisia tunne
Vierailija kirjoitti:
Mistä aloittaa, jos haluaa muuttaa Italiaan? Kiinnostaisi kovasti. Kertokaa kokemuksianne.
Codice fiscale eli veronumero on endimmäinen asia.
Ilman sitä et voi ostaa etkä vuokrata mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä aloittaa, jos haluaa muuttaa Italiaan? Kiinnostaisi kovasti. Kertokaa kokemuksianne.
En ymmärrä mikä siinä Italiassa kiehtoo. No eläkepäiviä voisin siellä viettää, siellä on sellaista pysähtynyttä ja ollaan kaikkea uutta vastaan. Korkeat verot, vielä Suomeakin surkeammat palkat, kivitalot: kesällä kuuma ja talvella kylmä, surkea koulusysteemi (lapset tekee kesälläkin läksyjä ja monta tuntia joka pv). PS. Olen italialaisen kanssa naimisissa, onnellisesti.
Ai, meidän kylällä koulu loppui jo kesäkuun alussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä aloittaa, jos haluaa muuttaa Italiaan? Kiinnostaisi kovasti. Kertokaa kokemuksianne.
Codice fiscale eli veronumero on endimmäinen asia.
Ilman sitä et voi ostaa etkä vuokrata mitään
Voiko sen hankkia ennen kuin on työpaikka tai asunto vielä hankittuna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä aloittaa, jos haluaa muuttaa Italiaan? Kiinnostaisi kovasti. Kertokaa kokemuksianne.
En ymmärrä mikä siinä Italiassa kiehtoo. No eläkepäiviä voisin siellä viettää, siellä on sellaista pysähtynyttä ja ollaan kaikkea uutta vastaan. Korkeat verot, vielä Suomeakin surkeammat palkat, kivitalot: kesällä kuuma ja talvella kylmä, surkea koulusysteemi (lapset tekee kesälläkin läksyjä ja monta tuntia joka pv). PS. Olen italialaisen kanssa naimisissa, onnellisesti.
Älä selitä. Italiassa on uskomattoman kaunista, ihmiset ton mukavia, nimenomaan hyvä ja onnellinen elämä on ihmisten tavoitteena ja se näkyy kaikessa taiteesta perhe-elämään ja rakkauteen. Talvi on talvi ja kesä on kesä, miten Suomessa on jotenkin lämmin talvi? Palkat on matalat, mutta niin on vuokrat ja muut hinnatkin. Elämänlaatu o
Italialaiset ovat mukavia:DDDDDD Paras vitsi koskaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loka-huhtikuussa kieltämättä käväisee mielessä. Olen vaan liian introvertti ja epäsosiaalinen nykyään muuttamaan sinne ekstroverttikansojen joukkoon.
Kaikissa maissa on ekstrovertteja. Voi myös olla että sinun introverttipiirteesi ei olekaan oikeasti luonteesi vaan se on suojautumismekanismi masentavassa ympäristössä. Miksipä sitä haluaisi viettää aikaa kusipäiden kanssa kun yksinkin voi olla. Ulkomailla on oikeasti paljon helpompaa olla sosiaalinen ja kun muilta saa jatkuvasti sitä positiivista palautetta ja hymyjä, niin tuntuu paremmalta ollakin ihmisten ympärillä, vaikkei mitään itse sinänsä sanoisi.
Itse asuin pari vuotta ulkomailla, en Välimeren maassa tosin, mutta mä totesin siellä juuri, että mä olen ihan aito introvertti enkä tällainen jolla vaan on joku suojautumismekanismi. Mua alkoi enemmän ja enemmän ahdistaa se tunkeileva sosiaalisuus koko ajan. Lopulta jopa tosiaan ihmisten tervehdykset ja hymyt alkoi ärsyttää kun olin niin ylikuormittunut etten olisi jaksanut mitään kontaktia. Palasin Suomeen, ja olen todennut että tämä on kyllä introvertille maailman paras maa. Asun kerrostalossa, mutta mulla ei ole aavistustakaan keitä muita tässä talossa asuu. Voi mennä viikkoja etten sano työpäivän ulkopuolella kellekään mitään, kun kassallakin voi käydä itsepalvelukassalla.
No kyllä se näin on. Kun on asunut ulkomailla pian 30 vuotta on elämä täälläkin muuttunut tavalliseksi arjeksi. Alkuun tuntuu kaikki niin ihmeelliselle, kaikki on uutta ja elämä tuntuu mahtavalta.
Eipä silti, en täältä Suomeen enää ikinä palaisi. se on varmaa. Täällä on kotimaa ja täällä on koti ja perhe ja ystävät ja kaikki. Suomen tilanne on niin kamala että se ei toidellakaan täysjärkistä houkuttele.
Rakastan tätä maata ja elämää täällä, ei ole mitään syytä lähteä mihinkään. Kaikki tämä mikä oli silloin aikoinaan uutta ja eksoottista on nyt tavallista elämää. Eihän sillä tavalla jatat parikymmentä senttiä maasta voikaan elää. Se on vähän niinkuin rakastuminen, kaikessa on kultareunat. Mutta pereh on täällä ja lapset ja kaikki, olen onnellinen.