Muita lapsensa päiväkotiin pettyneitä?

Olen väsynyt siihen, että meillä ei lapsen ryhmän vastuuopettajan kanssa kohtaa kemiat ollenkaan. Ollaan vaan aivan eri sivulla monissa asioissa. Raskaaksi tuon tilanteen tekee se, että vastuuopettaja kokee olevansa kaikessa oikeassa ja päiväkodin käytänteissä ei nähdä mitään vikaa. Päiväkodissa monet käytänteet eivät ole nykyisen varhaiskasvatuksen ohjeistusten mukaisia, vaan päiväkodissa "tehdään niin kuin ennenkin on tehty". 

Eikä siis olla mikään erikoinen hihhuliperhe, vaan ihan tavallisia maalaisjärkisiä, korkeakoulutettuja ihmisiä, jotka haluavat pitää lapsensa asioista hyvää huolta. Meille olisi tärkeää, että lapsi saisi päiväkodissa mahdollisimman laadukasta varhaiskasvatusta. Totta kai tehdään kotona se suurin kasvatustyö, mutta onhan sillä iso merkitys, kun lapsi viettää viitenä päivänä viikossa ison osan hereilläoloajasta päiväkodissa.

Odotan jo alapeukkuja viestiini:

Meillä ongelma on se, että ollaan ns. väärän sosiaaliluokan perhe päiväkodissa. Lapsen päiväkodissa on lähinnä lapsia, jotka tulevat melko vähäosaisista perheistä, vanhempien tulotaso on matala ja iso osa lapsista on eroperheistä. Ja eroperheissä ei siis ole mitään pahaa, mutta monien lasten kohdalla tuo matala tulotaso ja yksinhuoltajuus tuo huono-osaisuutta. Nämä yksinhuoltajat itsekin kertovat, miten tiukalla talous on, miten lapsen perusasioiden hankkiminen on vaikeaa eikä jaksamista lapsen kunnolliselle kasvattamiselle ole, kun kaikesta joutuu huolehtimaan yksin. Meillä on ydinperhe, kummallakin vanhemmalla paljon noita muita perheitä suurempi tulotaso ja asiat kunnossa. Ollaan ihan poikkeus päiväkodissa, kun lapsella on vain yksi koti.

Päiväkoti on mitoitettu näiden huono-osaisimpien lasten näkökulmasta ja tavoitetaso on päiväkodissa matala, kun vanhemmatkaan eivät päiväkodilta muuta odota. Ei ole mitään retkiä, ei mitään kehittävää ja lapset lähinnä leikkivät vapaasti. Paljon kertoo sekin, että päiväkotimme pelisäännöissä täytyy mainita, että päiväkoti toivoo, että kotona luettaisiin lapsille kirjoja edes joskus, jotta lukutaito kehittyisi. Samoin erikseen on maininta, että lasta hakiessa vanhemman pitäisi laittaa kännykkä pois, jotta voi keskittyä lapseen. On tuo minusta ollut järkyttävää, että noista pitää ihan erikseen huomauttaa joka vuosi, kun tuollaiset asiat ovat itsestäänselvyyksiä ja meillä luetaan paljon kotona. Ero on valtava verrattuna kaverien lasten päiväkoteihin, joissa perheet voivat paremmin ja lapsia kasvatetaan eri tavoin. Halutaankin mahdollisimman pian muuttaa pois paremmalle asuinalueelle, jossa varhaiskasvatuksessa on toisenlainen tilanne.

Kaikessa varhaiskasvatuksessa sekä alakouluissa  ongelma nro 1  on VANHEMMAT ! 

Vanhemmat on ONGEMA.

Heillä kotonaan  voi olla vaikka täysi kaaos ja lapsia ei    u s k a l l e t a    millään tavalla komentaa ja pitää ns.kurissa  (siis ei tietty mitään väkivaltaa).

Varhaiskasvatus  ei ole uupunut lapsiin 

Vaan lasten vanhempiin. 

Päiväkodeissa ja koulujen vanhempain illoissa he vaativat, vaativat  ja vaativat . Pelkästään vaativat .  Kaikesta valitetaan,  urputetaan ja  ollaan olevinaan  "parempiakin"  vanhempia. 

Opettajat ja ohjaavat ovat vanhempien sylkykuppeina. Menisittekö  ITSE  päiväkotiin  kuulemaan  sitä jatkuvaa  vali vali valitusta .   

Varhaiskasvatus  ei ole muutenkaan mikään   helppo ammatti.  Siihen kun vielä  kantaa niskassaan  ylipätevien  vanhempien  valituksia, ... Kuka työntekijä  jaksaa tuota työtä  vuotta  pidempään..?

Vanhemmat  ovat olevinaan  niin  Pomoja niin Pomoja ,  "kun MEIDÄN lapsi tarvitsee sitä tätä ja tuota"... 

 Kokoajan  jo aamulla ja pois hakiessa   vanhempien nokka on kikkuralla... Ei ei ei ei.

HÄVETKÄÄ VANHEMMAT.  Olkaa tyytyväisiä että on lapsillenne hoitopaikka.    Varhaiskasvatukseen  ei tule  juuri kukaan töihin,  pelkästään vanhempien takia.   Saavat kohta jäädä itse kotiin hoitamaan lapsiaan.  Siihen tämä menee.

Muistan kun olin joskus töissä Päiväkodissa,   kyllä se  ärsytyksen syy oli todellakin  lasten  vanhemmat. 

Jatkuva  vaatimus ja valitus. Kuka jaksaa kuunnella  työssään pelkkää valitusta.  Milloin olette  KIITTÄNEET  jostain varhaiskasvatuksen työntekijöitä ?

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapseni on tällä hetkellä yksityisessä päiväkodissa. Painottaa koko ketju miten liikutaan ja tehdään luontoretkiä. On siis olevinaan luontopäiväkoti tms. 

No, retki on lähipusikkoon kerran viikossa (ei aina edes silloin, jos on henkilöstövajetta). Ja sitähän on. Tälläkin hetkellä lapseni ryhmässä on 20 lasta ja vain lto ja lastenhoitaja. Silloin tällöin saavat sijaisen tai mahdollisesti toisesta ryhmästä pääsee joku apuun. Hoitajat joutuvat myös itse siivoamaan lattiat ja vessat sekä keittämään aamupuuron. Ihan naurettavaa.

Joskus kun lapseni haen,  niin kuulen miten toisessa ryhmässä nuori tyttö karjuu ja suoraan sanoen v*t*tulee lapsille 

Esikoiseni taas on ollut "koko ikänsä" kunnallisessa päiväkodissa, ja siellä tekevät monta kertaa viikossa retkiä lähimetsiin, puistoihin, kirjastoon yms. Paljon mukavia juttuja järkkäävät lapsille. Käyvät myös bussilla retkellä kauempana jne. R

Kirjoituksesi avaa hyvin sitä ongelmaa, mikä on monen varhaiskasvatuksen ja hoiva-alan työntekijän osa nykypäivänä. Työntekijät joutuvat toimimaan niukoilla työntekijäresursseilla 'moniosaajina'. Tämä moniosaaminen oheistöineen vähentää varsinaista asiakkaiden kanssa tehtävää työtä (esim. lasten kanssa olemista ja tekemistä). 

Käsittämätöntä, kuinka varhaiskasvatuksen ja hoiva-alan töihin on tuosta vain vuosien myötä yhdistetty muiden ammattialojen työt. Entinen pomoni markkinoi vanhusten ja vammaisten palvelutalossa tällaisia alaisiaan nimenomaan moniosaajina. Sairaanhoitajat, sosionomit, lähihoitajat yms. 'hoitivat' varsinaisten hoidettavien lisäksi koko ison kolmikerroksisen palvelutalon siivouksen varsinaisen työnsä ohessa. Taloon ei tuolloin ollut palkattu yhtä ainutta siivoojaa tai laitosapulaista. Luonnollisesti työn kuvaan kuului asukkaiden hoivan lisäksi asiakkaiden pyykkien pesu, keittiötyöt ja viriketoiminta. Tämä jälkimmäinen oli useimmiten pelkkä vitsi ilmoitustaululla, koska siihen ei yleensä ollut aikaa. Työssä tuli tunne, kuin se olisi ollut jatkuvaa tulipalojen sammuttamista. 

Yhtään ei tarvitse ihmetellä lähtevien ja saapuvien  työntekijöiden virtaa varhaiskasvatuksessa ja hoitoaloilla. Tämä tilanne kertoo myös omaa tarinaa siitä, kun hoiva annetaan markkinavoimien armoille. 

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt siihen, että meillä ei lapsen ryhmän vastuuopettajan kanssa kohtaa kemiat ollenkaan. Ollaan vaan aivan eri sivulla monissa asioissa. Raskaaksi tuon tilanteen tekee se, että vastuuopettaja kokee olevansa kaikessa oikeassa ja päiväkodin käytänteissä ei nähdä mitään vikaa. Päiväkodissa monet käytänteet eivät ole nykyisen varhaiskasvatuksen ohjeistusten mukaisia, vaan päiväkodissa "tehdään niin kuin ennenkin on tehty". 

Eikä siis olla mikään erikoinen hihhuliperhe, vaan ihan tavallisia maalaisjärkisiä, korkeakoulutettuja ihmisiä, jotka haluavat pitää lapsensa asioista hyvää huolta. Meille olisi tärkeää, että lapsi saisi päiväkodissa mahdollisimman laadukasta varhaiskasvatusta. Totta kai tehdään kotona se suurin kasvatustyö, mutta onhan sillä iso merkitys, kun lapsi viettää viitenä päivänä viikossa ison osan hereilläoloajasta päiväkodissa.

Alalla on todella suuri pula pätevistä, lain vaatiman korkeakoulutuksen omaavista ja sen lisäksi kokeneista työntekijöistä. Yksistään pääkaupunkiseudulla on tuhansien pätevien varhaiskasvatuksen opettajien vaje, joka paheni entisestään lakimuutoksen johdosta. (Uudet, vuodesta 2023 lähtien valmistuvat korkeakoulutetut sosionomit eivät yhtäkkiä enää olekaan kelpoisia päiväkodin opettajan tehtävään, mutta ennen vuotta 2023 valmistuneet ovat työuransa loppuun saakka kelpoisia opettajia siinä missä yliopistosta valmistuneet varhaiskasvatustieteen kandit ja maisteritkin.)

Lapsesi ryhmässä saattaa toimia opettajan tehtävässä sijaisena lastenhoitaja? Jos ei opettajan koulutusta ole, ei työn laatu voi vastata koulutetun henkilön työpanosta. Ei niitä oppeja kukaan ihan itse keksi. Suomen koulutustaso on laskenut huimasti ihan joka asteella vuodesta 2006 lähtien. Jokaisen kok-kesk-ps-rkp  osallisen hallituksen kausilla on leikattu satoja miljoonia koulutuksesta ja kulttuurista. Ja tahti vain kiihtyy nykykokoonpanolla.

Aikanaan laadukkaasti korkeakoulutetut vanhemmat ovat syystäkin kauhuissaan, kun näkevät nyt konkreettisesti omien lastensa kohdalla, mihin säästöt ovat johtaneet. Suomea sullotaan pakolla angloamerikkalaiseen markkinavetoiseen ja "rahalla saa" elitistiseen koulutusmaailmaan. 2-10% tulee saamaan lapsilleen kalliin ja laadukkaan kasvatuksen ja koulutuksen sekä polun hyviin työpaikkoihin, vakuutuksiin ja terveydenhoitoon. 11-30% raataa vimmatusti ja pyrkii omalla suurella  panoksellaan kasvattamaan, opettamaan ja auttamaan lapsensa pysymään mukana kilpailussa. Reilusti yli 60% maan kokonaisväestöstä tulee romahtamaan matalaan, huonolaatuiseen koulutukseen tai tippumaan kyydistä ja pääsystä tiedon, arvostuksen ja etenemismahdollisuuksien ääreen. Koko 2000-luvun ajan jatkuvasti suurempi osa on jo siellä. 

Suomen ylemmällä keskiluokalla ei ole mitään tajua, millaista elämä ja ajattelu jatkuvasti kasvavan kurjistettujen joukossa on. Tästä tulee koitumaan monitahoinen ja korjaamattomissa oleva riski valtion kestokyvylle.

Sama kehitys muissakin länsimaissa, joten pakoon et pääse "muuttamalla muualle." Supmessa asia korostuu, kun takana on kokemus 1900-luvun hyvinvointiyhteiskunnasta ja "mahdollisuuksien tasa-arvosta" laadukkaine peruskouluineen kaikkineen.

Nuoria ahdistaa syystäkin, ja lapset puree.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt siihen, että meillä ei lapsen ryhmän vastuuopettajan kanssa kohtaa kemiat ollenkaan. Ollaan vaan aivan eri sivulla monissa asioissa. Raskaaksi tuon tilanteen tekee se, että vastuuopettaja kokee olevansa kaikessa oikeassa ja päiväkodin käytänteissä ei nähdä mitään vikaa. Päiväkodissa monet käytänteet eivät ole nykyisen varhaiskasvatuksen ohjeistusten mukaisia, vaan päiväkodissa "tehdään niin kuin ennenkin on tehty". 

Eikä siis olla mikään erikoinen hihhuliperhe, vaan ihan tavallisia maalaisjärkisiä, korkeakoulutettuja ihmisiä, jotka haluavat pitää lapsensa asioista hyvää huolta. Meille olisi tärkeää, että lapsi saisi päiväkodissa mahdollisimman laadukasta varhaiskasvatusta. Totta kai tehdään kotona se suurin kasvatustyö, mutta onhan sillä iso merkitys, kun lapsi viettää viitenä päivänä viikossa ison osan hereilläoloajasta päiväkodissa.

Lapsemme päiväkodin vastuuopettajalla on pätevöittävä koulutus ja pitkä työkokemus (on jo +50 v ikäinen). Muutenkin päiväkodin työntekijät ovat koulutettuja, opettajat saaneet koulutuksensa aikanaan ja lastenhoitajat ovat lähihoitajia, jotka ovat erikoistuneet lasten puolelle. Silti hämmentää, miten huonolaatuista päiväkodissa voi olla. Kaikista virkein ja lapsien rakastama oli kesätöihin tullut ylioppilas, joka suuntasi kesän lopuksi opiskelemaan ja lopetti päiväkodissa. Sijaisella ei ollut sopivaa koulutusta, mutta hän selvästi pärjäsi hyvin lasten kanssa. Tuo kesäsijainen oli ahkera, leikki aktiivisesti lasten kanssa, lohdutti ja oli aidosti läsnä. Voi, kun samanlaista olisi vakituisten työntekijöiden kanssa.

T. Tuo aiempi

Itse koen että tilanne paranisi jos subjektiivista oikeutta rajattaisiin. Otettaisiin käyttöön koulun aikataulut niin että koulujen  loma-aikoina järjestettäisiin välttämätön työstä tai opiskelusta johtuva lasten hoito. Harkinnan perusteella sosiaaliset syyt tai erityisyys. Henkilökunnasta osa voisi lomailla ja töissä olevilla olisi aikaa tehdä paperitöitä ja suunnitella tulevaa

Vierailija kirjoitti:

Odotan jo alapeukkuja viestiini:

Meillä ongelma on se, että ollaan ns. väärän sosiaaliluokan perhe päiväkodissa. Lapsen päiväkodissa on lähinnä lapsia, jotka tulevat melko vähäosaisista perheistä, vanhempien tulotaso on matala ja iso osa lapsista on eroperheistä. Ja eroperheissä ei siis ole mitään pahaa, mutta monien lasten kohdalla tuo matala tulotaso ja yksinhuoltajuus tuo huono-osaisuutta. Nämä yksinhuoltajat itsekin kertovat, miten tiukalla talous on, miten lapsen perusasioiden hankkiminen on vaikeaa eikä jaksamista lapsen kunnolliselle kasvattamiselle ole, kun kaikesta joutuu huolehtimaan yksin. Meillä on ydinperhe, kummallakin vanhemmalla paljon noita muita perheitä suurempi tulotaso ja asiat kunnossa. Ollaan ihan poikkeus päiväkodissa, kun lapsella on vain yksi koti.

Päiväkoti on mitoitettu näiden huono-osaisimpien lasten näkökulmasta ja tavoitetaso on päiväkodissa matala, kun vanhemmatkaan eivät päiväkodilta muuta odota.

Me oltiin yksi pienituloisista yksinhuoltajista ryhmässä, jossa oli paljon varakkaita perheitä. Lukemisesta muistutettiin, koska siitä muistutetaan kaikkia. Portilla oli lappu kännykän käytöstä, koska siitä kuuluu muistuttaa. Hyvin arvostetussa asemassa oleva äiti oli aina ihan pihalla kaikesta, varmaankin koska työ vei kaiken tarkkaavaisuuden ja ajan. Toinen hyvätuloinen perhe toi nuoremman heti äitiyslomalta päiväkotiin. Siellä se pieni konttasi valtavalla pihalla ja etsi tuttuja kasvoja. Itse olin pitkään kotona hoitovapaalla säästöillä ja sitten vein lasta kauas perhepäivähoitajalle. Mutta emme lähteneet ulkomaille rantalomalle emmekä harrastaneet kalliita urheilulajeja alle kouluikäisestä. 

Lapsemme aloitti 2 v iässä päiväkodissa ja monet pahat tavat tarttuivat sieltä. Ekan viikon aikana lapsi oppi sanomaan "mene pois". Emme siis käyttäneet tuollaista kieltä, vaan se opittiin päiväkodissa. Päiväkodissa aloittamisen jälkeen lapsi oppi yökkäilemään ruoalle ja sanomaan en syö, vaikka aiemmin ei koskaan kotona puhunut noin. Vähän myöhemmin lapsi alkoi hokea oumaigaadia, kun oli oppinut sen päiväkodin aikuiselta, joka kiroili työpäivien aikaan englanniksi, kun lapset eivät ymmärtäneet englantia. Meillä ei siis kiroilla ollenkaan.

Se sentään oli kiva, että eräs päiväkotiin pidemmän ajan sijaiseksi tullut sanoi, että lapsemme on selvästi oppinut pahoja tapoja (mm. sylkemistä) muilta lapsilta, sillä lapsemme ei tee noita asioita oma-aloitteisesti ja tekee vähemmän kuin muut. Tuo sijainen oli ensimmäinen työntekijä, joka sanoi noinkin positiivisesti.

Sattuneesta syystä on uusi päiväkoti etsinnässä.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen että tilanne paranisi jos subjektiivista oikeutta rajattaisiin. Otettaisiin käyttöön koulun aikataulut niin että koulujen  loma-aikoina järjestettäisiin välttämätön työstä tai opiskelusta johtuva lasten hoito. Harkinnan perusteella sosiaaliset syyt tai erityisyys. Henkilökunnasta osa voisi lomailla ja töissä olevilla olisi aikaa tehdä paperitöitä ja suunnitella tulevaa

Tämä! Kyllä se lapsi saisi virikkeellisyyttä päiväkodista, vaikka olisikin siellä vain osan vuodesta/tekisi lyhyempää päivää tai viikkoa.

Omassa päiväkodissani (vuorohoito) on se hyvä puoli, että kaikkien vanhempien on oltava vuorotöissä, jotta lapsi voi olla ko. päiväkodissa. Kas kummaa, ryhmän koko on maltillinen ja usein on tilanne, että hoidossa on vain muutama lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Kerran yllätin hoitajan eteisestä esittelemässä meidän lapsen tuhrittuja alushousuja toiselle vanhemmalle, ja he yhteen ääneen tuumailivat että ei tämmösiä mitään suihkuttamaan aleta et muovipussiin vaan ja kotiin köntsät. Ei siinä mitään, samaa mieltä. Mutta lapsellani oli paha, toiminnallinen ummetus ja mielestäni asia ei kuulunut päiväkodin eteiseen ja muille vanhemmille. Lapsikin oli jo 4v ja ymmärsi mistä puhutaan. 

Meidän lapsella myös toiminnallinen häiriö ja siitä tehtiin ihan hirveä numero. Lapsi oli hyvin stressaantunut asiasta ja vähemmän yllättäen oireet paheni. Saattoi olla kolmekin viikkoa aivan ummessa. Torumista oli koko ajan ja vessassakäymistä yritettiin rajoittaa. Pyysin etteivät pakottaisi syömään esimerkiksi banaania, mutta pakottivat silti. Raahasin päiväkotiin lääkärin lappuja ja yritin selittää asiaa, mutta ei vaikutusta.

Vaihdettiin toiseen päiväkotiin kun eskari alkoi ja kas: oireet helpotti heti. Selitin myös tuolla tästä lapsen vaivasta ja olivat hyvin ymmärtäväisiä. Sai käydä vessassa kun siltä tuntui, ei pakotettu syömään mitään vatsan oireilua pahentavaa ja eivät toruneet koko ajan. Vuodessa vaiva lähes katosi ja vaivaa enää vain ennakoitavissa tilanteissa, joten ehditään hoitaa tilanne ennen kuin se on akuutti.

Mulle pahin pettymys päiväkodissa oli televisio. Sitä vehjettä nyt ei tarvitsisi sinne edes hankkia. Pahimmillaan meillä ohjaajat eivät itse ohjanneet lapsia ollenkaan vaan aina laitettiin joku ohjattu tuokio televisiosta päälle. Huoh. No valitettiin ja homma on nyt vähentynyt.

Meillä on kyllä muuten tosi kiva pk tuota lukuunottamatta :)

Joku valitti aiemmin, että ohjaajat istuu ulkona. Mun mielestä se piha-aika olisi todella hyvä hetki opettajille lepuuttaa jalkoja kun taas lapset temmeltää ja kuluttavat energiaa. On tosi raskasta olla koko päivä jalkojen päällä ja se ajaa just siihen, että sitten päiväuniaika on liian pitkä kun kroppa huutaa taukoa. Penkit keinujen, liukumäkien, hiekkalaatikoiden jne viereen niin ohjaaja voi istua ja valvoa ulkona vapaata leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni on turhauttanut se, että nurisemista löytyy aina, vaikka toimimme seuraavasti:

-Lapsella on säähän sopivat, ehjät ja oikeankokoiset vaatteet. Varavaatetta löytyy, on viety sitä päiväkotiin. Kaikki vaatteet on nimikoitu huolella. Vaippoja on myös aina päiväkodissa, kun viemme niitä ennen kuin pääsevät loppumaan.

-Lapsi viedään ja haetaan sovittujen hakuaikojen puitteissa, ei haeta myöhässä.

-Huolehditaan ennen päiväkotiin menoa, että lapsi on syönyt riittävästi, jotta jaksaa hyvin lounaaseen asti.

En ymmärrä, miksi pitää valittaa, jos perusasiat ovat kunnossa. Nämä "miksi Tauno tuli kumpparit jalassa päiväkotiin, kun ei nyt satanutkaan?" jutut tuntuvat turhilta, kun sillä Taunolla on päiväkodissa myös lenkkarit ja aina ei aamulla kotoa lähtiessä tiedä säätä satavarmaksi. Pääasia mielestä on, että päiväkodissa lapsella on sopivaa vaatetta.

Mulle on myös valitettu kumppareista vaikka ei sada. Syy sille että oli kumpparit oli se, että edeltävänä päivänä lapsi oli tullut kumpparit jalassa päiväkodista pois. Eli vietiin ne takaisin, jotta ovat siellä kun sataa. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun olin joskus töissä Päiväkodissa,   kyllä se  ärsytyksen syy oli todellakin  lasten  vanhemmat. 

Jatkuva  vaatimus ja valitus. Kuka jaksaa kuunnella  työssään pelkkää valitusta.  Milloin olette  KIITTÄNEET  jostain varhaiskasvatuksen työntekijöitä ?

Ihan kaikki kuuntelee töissään vaatimuksia ja valituksia. Eikä kuule kiitosta.

Lapset nyt jo koulussa, mutta päiväkotiin tutustuminen oli jäätävää. Olin lähtenyt aikaisin pois töistä sovittua tutustumiskäyntiä varten. Mies toi pienet lapsemme kotoa. Meidän piti tavata päiväkodin johtaja, ja lapset tutustuisivat ryhmäänsä.

Soiteltiin ovikelloa, kukaan ei tullut, seistiin sateessa. Lopulta hämmentynyt hoitaja tuli ovelle, johon meidät oli käsketty tulemaan, johtaja ei ollut kertonut meistä mitään, oli poistunut koko talosta. Johtajan lähettämässä sähköpostissa oli tämä kellonaika ja päivä kuitenkin selvästi. Lapset alkoivat itkeä, satoi rankemmin, ovi vedettiin kiinni.

Sanoin, että kurkataan vähän pihan kautta, ja kiersimme sieltä sen ryhmän ovelle, johon tiesimme lasten menevän. He ottivatkin meidät kivasti vastaan ja lapset saivat tutustua paikkaan.

Johtaja laittoi pokkana myöhemmin viestiä, ei kommentoinut mitään oharistaan, ilmoitti vain uuden tapaamisajan meille vanhemmille. Kyseisessä tapaamisessa nainen lähinnä kehuskeli itseään ja painotti moneen kertaan miten onnekkaita olimme, kun lapsemme pääsivät kyseiseen (ihan tavalliseen kunnan) päiväkotiin.

Vielä myöhemmin sama daami ei muistanut soittaa meille, että ryhmässä oli koronatartunta (tämä oli alun paniikin aikaa) ja kaikki lapset piti hakea heti kotiin. Meidän lapset oli sitten olleet siellä yksin hoitajan kanssa muutaman tunnin, kun muut oli "evakuoitu". Siitä sentään tuli joku puolivillainen pahoittelu.

Itse päiväkoti oli muuten ihan perus ok.

Ymmärrän että varmasti on ihan hirveästi turhia vaatimuksia. Mutta tuo päiväuniasia ei esimerkiksi ole sellainen. Jos perheessä ei vuosiin nukuta se vaikuttaa vakavasti perheen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ja tämä on yleinen vuosikymmeniä jatkunut ongelma, ei mitään nykyajan höpötystä.

Itsekin kieltäisin telkkarin kokonaan, kuten joku tuolla kommentoi. Ei telkkaria ollut päiväkodissa 90-luvullakaan, jolloin itse siellä olin. Lapsille keksii kyllä ryhmässä tekemistä. Ihan turha napottaa telkkarin edessä, kun siinä ei ole vuorovaikutusta. 

Meidän päiväkodissa telkkari on oikein paraatipaikalla ruokailutilassa ja sen eteen on laitettu pari sohvaakin. Jos itse päättäisin, niin tuo telkkari poistettaisiin kokonaan. Kyse siis 1-3 v lasten ryhmästä, joten sitä suuremmalla syyllä telkkaria ei tarvita.

Lapseni päiväkodissa on tosi tiukkaa, että mistään toisten lasten tekemisistä ei saa puhua. Jos siis oma lapsemme vaikka heittää hiekkaa Annan päälle, niin meille kerrotaan siitä hyvinkin pitkästi ja Annan nimi mainitaan. Jos taas joku lapsi löisi lastamme lelulla niin, että tulee iso mustelma, niin meille hädin tuskin mainitaan tapahtuneesta ja ei tietenkään sanota, kuka lapsi niin teki.

Minusta näissä pitäisi olla tasavertainen. Joko ei mainita ketään nimeltä tai sitten puhutaan avoimesti.