Odotan yhä kaverin yhteydenottoa, yli 2 kk mennyt...

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli hävöksissä muutaman vuoden ruuhkavuosissa, mutta nyt ollaan taas tekemisissä, kun lapset ovat kasvaneet. Ei niitä välejä tarvitse laittaa poikki. Kaverisuhteet elää kunkin elämänvaiheen myötä.

En ymmärrä? Miten ei muka ruuhkavuosina kerkeä näppäillä viestiä? Kuitenkin ovat puhelimella päivän aikana?

Ei tulisi mieleenkään "hei mulla on oikeus olla huono kaveri, kun on RUUHKAVUOSI. kuitenkin näät kun oon muiden kanssa ulkona, saat tietään soitteluista ja viesteistä parhaassa tapauksessa. Anteeks mun pitää saada, kun on nyt NIIN KIIRE"

Kaikki tälläset voisi haistaa.... Tai sanota suoraan ettei kiinnosta enää ystävyys 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli hävöksissä muutaman vuoden ruuhkavuosissa, mutta nyt ollaan taas tekemisissä, kun lapset ovat kasvaneet. Ei niitä välejä tarvitse laittaa poikki. Kaverisuhteet elää kunkin elämänvaiheen myötä.

En ymmärrä? Miten ei muka ruuhkavuosina kerkeä näppäillä viestiä? Kuitenkin ovat puhelimella päivän aikana?

Ei tulisi mieleenkään "hei mulla on oikeus olla huono kaveri, kun on RUUHKAVUOSI. kuitenkin näät kun oon muiden kanssa ulkona, saat tietään soitteluista ja viesteistä parhaassa tapauksessa. Anteeks mun pitää saada, kun on nyt NIIN KIIRE"

Kaikki tälläset voisi haistaa.... Tai sanota suoraan ettei kiinnosta enää ystävyys 

Kaveri oli tosi kiireinen töissä, perhe-elämän ja lasten harrastusten vuoksi. Tapasi tuolloin muita vanhempia jollain hiekkalaatikolla. Minä ainakin ymmärsin asian tosi hyvin. Mitä  viestejä olisi pitänyt näppäillä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli hävöksissä muutaman vuoden ruuhkavuosissa, mutta nyt ollaan taas tekemisissä, kun lapset ovat kasvaneet. Ei niitä välejä tarvitse laittaa poikki. Kaverisuhteet elää kunkin elämänvaiheen myötä.

En ymmärrä? Miten ei muka ruuhkavuosina kerkeä näppäillä viestiä? Kuitenkin ovat puhelimella päivän aikana?

Ei tulisi mieleenkään "hei mulla on oikeus olla huono kaveri, kun on RUUHKAVUOSI. kuitenkin näät kun oon muiden kanssa ulkona, saat tietään soitteluista ja viesteistä parhaassa tapauksessa. Anteeks mun pitää saada, kun on nyt NIIN KIIRE"

Kaikki tälläset voisi haistaa.... Tai sanota suoraan ettei kiinnosta enää ystävyys 

Mulla on ainakin yksi kaveri, jolle ei voi nopeasti vastata, koska hänen kanssaan joutuu loputtomaan viestilimboon, joka muutaman kerran on päättynyt siihen, että hän vetää "mihin oikein hävisit??!!!" -herneet nenään, kun ei ole ollut aikaa ja jaksamista vastata enää niihin kaikkiin lisäviesteihin. Yhtä hankalaa on, jos joku aina viestin saatuaan yrittää soittaa ja sitten suuttuu, kun ei vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli hävöksissä muutaman vuoden ruuhkavuosissa, mutta nyt ollaan taas tekemisissä, kun lapset ovat kasvaneet. Ei niitä välejä tarvitse laittaa poikki. Kaverisuhteet elää kunkin elämänvaiheen myötä.

En ymmärrä? Miten ei muka ruuhkavuosina kerkeä näppäillä viestiä? Kuitenkin ovat puhelimella päivän aikana?

Ei tulisi mieleenkään "hei mulla on oikeus olla huono kaveri, kun on RUUHKAVUOSI. kuitenkin näät kun oon muiden kanssa ulkona, saat tietään soitteluista ja viesteistä parhaassa tapauksessa. Anteeks mun pitää saada, kun on nyt NIIN KIIRE"

Kaikki tälläset voisi haistaa.... Tai sanota suoraan ettei kiinnosta enää ystävyys 

Mulla on ainakin yksi kaveri, jolle ei voi nopeasti vastata, koska hänen kanssaan joutuu loputtomaan viestilimboon, joka muutaman kerran on päätt

Ohoh, tuollainen inttääminen ja kysely wi oo normaalia. Ei kai kukaan järkevä laita heti *mihin hävisit?" 

Ikävää jos toinen heti laittaa tuollaista viestiä perää, mutta reilu voi olla

Entäs sitten, kun havahdut siihen että olet aina ystävyyssuhteen aloitteen tekijä? Ja toisesta ei kuulu enää ikinä mitään, kun jäät odottamaan hänen yhteydenottoaan? Ja samaan aikaan saat kuulla, että toisella on aikaa ja voimavaroja pitää muihin ystäviinsä yhteyttä?

Eli varmaan ymmärrät nyt, mistä on kyse ja miksi moni on loukkaantunut entisiin ystäviinsä?

Ymmärsin jo alun perin ja totesin, että ghostaaminen on eri asia, eikä tietenkään missään tapauksessa hyväksyttävää. Halusin vain tuoda keskusteluun myös sen näkökulman, että kaikille kovin tiivis yhteydenpito ei ole luontevaa. Näissä esimerkeissä, joissa pidetään tiiviisti yhteyttä muihin kavereihin, on kyse ihan muusta kuin introverttiydestä, ja ymmärrän hyvin sen olevan loukkaavaa. En itsekään olisi tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa. 

Ethän tiedä syytä. Voihan olla, että kaverisi (tai joku hänen läheisensä) on sairastunut tai kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kans yksi tommonen kaveri. On aina jossain radiohiljaisuudessa useita kuukausia, mutta sitten yhtäkkiä laittaa viesti. Saattaa myös jättää vastaamatta johonkin viestiin ja sitten puolen vuoden päästä yhtäkkiä ilmestyy taas.

Olen miettinyt mistä tällainen käytös oikein johtuu. Välilä tulee tunne, että haluaa vain joskus uteliaisuuttaan ja juorutakseen kuulla mitä kuuluu. Välillä mietin onko jotain my-ongelmia tai ongelmia perheessä/parisuhteessa.

Onko kaverisi introvertti? Ei ole selitys viestiin vastaamattomuudelle, mutta ehkä siksi ottaa yhteyttä harvakseltaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi nätisti sanoa, ettei halua tai jaksa olla yhteydessä? Ei liene mahdollista. Kyllä se pitää itse ymmärtää siitä ghostaamisesta. Jos taas tuleekin yhteydenotto, niin sitten siitä taas voi päätellä, että oli vain kiireinen ja kaikki ok. 

En mä ainakaan edes muista kaikkien ihmisten olemassaoloa, kun en heitä ajattele. Ei silloin tule ilmoitettua yhtään mitään.

Siis et muista kavereitasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, itse olen saanut kaveriltani vimeisimmän, yhden sanan, viestin varmaan 4v sitten. Sitä ennenkin sain aika pitkään käytännössä yksin ylläpitää keskustelua.

Miksi ylläpidit sitä yksinkeskustelua? Eikö sulla mennyt aiemmin kaalin ettei kaveria voi vähemmän kiinnostaa? 

Olen eri, mutta ohiksena:

Varmaan siitä kaverista haluttiin uskoa hyvää ja luultiin sitä ystäväksi? Harva loppujen lopuksi ymmärtää edes kovin hyvin tuollaisia vihjeitä. Siksi olisikin tärkeää, että ihmiset sanoisivat suoraan asioista. 

Niin, halusin kai uskoa käytännössä ainoan ystäväni myös haluavan jatkavan lapsuudesta alkanutta ystävyyttämme, mutta näin jälkikäteen katsottuna osuuteni hänen elämässään vaan pieneni vuosi vuodelta (hänen on esim. aika helppo ystävystyä uusien ihmisten kanssa, toisinkuin minun, ja perheensä on muutenkin ehkä keskivertoa suomalaista sosiaalisempi). Opiskelut veivät eri suuntaan, mutta nähtiin kyllä joskus, eikä silloinkaan tullut ilmi, eikä koskaan kertonut viesteissään, että ei haluaisi olla enää tekemisissä kanssani. Viestinsä vaan vähitellen harvenivat, kunnes vastausta ei enää tullut. Eikä siinä, saahan hän minut poissulkea elämästään, mutta häiritsee vain se että ei ole kertonut syytä ghostaamiseensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi nätisti sanoa, ettei halua tai jaksa olla yhteydessä? Ei liene mahdollista. Kyllä se pitää itse ymmärtää siitä ghostaamisesta. Jos taas tuleekin yhteydenotto, niin sitten siitä taas voi päätellä, että oli vain kiireinen ja kaikki ok. 

En mä ainakaan edes muista kaikkien ihmisten olemassaoloa, kun en heitä ajattele. Ei silloin tule ilmoitettua yhtään mitään.

Siis et muista kavereitasi?

 

En. Tai oikeastaan en vaan ajattele heitä.

Tuo on kyllä minustakin raskasta, että jos laittaa kaverille viestin niin se aloittaa pitkän viestirumban. Sitä viestittelyä jatkuu parikin päivää, pitkiä viestejä hänen omista asioistaan. Jos yritän vastata osin omista jutuistani hän kääntää asian takaisin itseensä.

Olen kertonut stressistäni,  työkuormastani ja uupumuksen tuntemuksistani ja etten siksi jaksa olla niin tiivisti yhteyksissä kuin ennen. Mutta ihan kuin kaveri ei olisi kuullutkaan sitä, ei kysy miten jakselen tai voin, vaan haluaa puhua vain itsestään. Se on kuormittavaa ja uuvuttavaa. Siksi olen ottanut etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä minustakin raskasta, että jos laittaa kaverille viestin niin se aloittaa pitkän viestirumban. Sitä viestittelyä jatkuu parikin päivää, pitkiä viestejä hänen omista asioistaan. Jos yritän vastata osin omista jutuistani hän kääntää asian takaisin itseensä.

Olen kertonut stressistäni,  työkuormastani ja uupumuksen tuntemuksistani ja etten siksi jaksa olla niin tiivisti yhteyksissä kuin ennen. Mutta ihan kuin kaveri ei olisi kuullutkaan sitä, ei kysy miten jakselen tai voin, vaan haluaa puhua vain itsestään. Se on kuormittavaa ja uuvuttavaa. Siksi olen ottanut etäisyyttä.

Musta aukko. Sen reunamille kun menee, niin se imaisee sisäänsä. Parempi pysytellä vaan kaukana.

Kuinka usein niihin kavereihin täytyy pitää yhteyttä? Miksi parin kuukauden tauko on liikaa? 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein niihin kavereihin täytyy pitää yhteyttä? Miksi parin kuukauden tauko on liikaa? 

Siksi koska maailma on tässä ja nyt. Ei joskus kuukausien kuluttua.

Luulisi ymmärtävän tämän jo siitä, että hetikaikkimullenyt- kulttuuri on valloillaan ihmisillä.

Pitää koskea myös kaverin yhteydenottoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kans yksi tommonen kaveri. On aina jossain radiohiljaisuudessa useita kuukausia, mutta sitten yhtäkkiä laittaa viesti. Saattaa myös jättää vastaamatta johonkin viestiin ja sitten puolen vuoden päästä yhtäkkiä ilmestyy taas.

Olen miettinyt mistä tällainen käytös oikein johtuu. Välilä tulee tunne, että haluaa vain joskus uteliaisuuttaan ja juorutakseen kuulla mitä kuuluu. Välillä mietin onko jotain my-ongelmia tai ongelmia perheessä/parisuhteessa.

Tunnen samanlaisen tapauksen, ottaa yhteyttä pari kertaa vuodessa! Olen kanssa miettinyt, että uteliaisuusko siinä on syy, että soittelee? No, aion ensi kerralla kun soittaa ottaa puheeksi, miten kauan viime soitosta onkaan. Ja päivitellä sitä vähintään 30 min. Ehkä se sitten menisi perille.... 

Kuinka usein otat itse häneen yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein niihin kavereihin täytyy pitää yhteyttä? Miksi parin kuukauden tauko on liikaa? 

Ei tauko sinänsä ole liikaa, mutta jos on luvannut ottaa yhteyttä ennen juhannusta, niin sitten pitäisi laittaa ainakin pieni viesti ennen juhannusta ja kertoa, että nyt ei sovi suunnitella mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, itse olen saanut kaveriltani vimeisimmän, yhden sanan, viestin varmaan 4v sitten. Sitä ennenkin sain aika pitkään käytännössä yksin ylläpitää keskustelua.

Miksi ylläpidit sitä yksinkeskustelua? Eikö sulla mennyt aiemmin kaalin ettei kaveria voi vähemmän kiinnostaa? 

Olen eri, mutta ohiksena:

Varmaan siitä kaverista haluttiin uskoa hyvää ja luultiin sitä ystäväksi? Harva loppujen lopuksi ymmärtää edes kovin hyvin tuollaisia vihjeitä. Siksi olisikin tärkeää, että ihmiset sanoisivat suoraan asioista. 

Niin, halusin kai uskoa käytännössä ainoan ystäväni myös haluavan jatkavan lapsuudesta alkanutta ystävyyttämme, mutta näin jälkikäteen katsottuna osuuteni hänen elämässään vaan pieneni vuosi

Tämä ei ghostaamista, vaan ihan normaalia erkaantumista ja hiipumista kunnes katkeaa. Lapsena ja nuorena kaverisuhteet syntyvät pitkälti koulussa ja ovat sidoksissa siihen. Kun tiet erkanee ja tulee paljon muuta, sitä valitsee ehkä tarkemmin seuransa. Ja kun me vanhat kaverit on kaukana, ne vain vähitellen jää. Näin on käynyt itsellekin, molemmilla tahoilla tiet vievät eri suuntiin. En sitä mitenkään pahalla ajattele enkä muistele, joskus voin miettiä mitähän toiselle kuuluu. Mutta en kuitenkaan näe tarpeelliseksi ruveta kyselemään kun aikaakin vierahtänyt parikin kymmentä vuotta.