Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

Ap, mikä fiilis?

On myös sellainen käsite kuin kehuilla alistaminen. Kannattaa tutustua ilmiöön. 

Pidetään vaimo kehuilla tyytyväisenä ja siirretään huomio omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistä siihen vaimoon. Vaimokaan ei ymmärrä, että häntä kohdellaan huonosti, kun häntähän kehutaan kauniiksi ja hyväksi vaimoksi. Esim. poissaoleva puoliso tulee kotiin, kun kotona on jääty yksin vastuuseen, mutta kuinka voi suuttua, jos toinen kehuu sun tekemää ruokaa ja kauneutta? Sen jälkeen puoliso taas lähtee reissutyöhönsä ja jäät yksin vastuuseen. 

Tämä kaikki on varmasti Ap Sinulle hyvin raskasta luettavaa. Meidän monen saman kokeneen on "helppo" kirjoittaa, kun omasta kokemuksesta on jo aikaa. Sinulla on vielä suru päällä. Ymmärrän ikävän ja kaipuun aikaan kun kaikki oli vielä hyvin (siis luulit olevan). Elit 25 vuotta rakastaen miestä ja yhteistä perhe-elämää. Elämäsi meni yllättäen pirstaleiksi, kaikki tuttu ja turvallinen hävisi.

Pärjäät kyllä, elämäsi muuttui ja jos palaat miehesi luokse niin huomaat pian, että paluuta entiseen "hyvään" ei ole. Et voi ikinä luottaa, mietit joka kerta mihin mies menee ja kenen kanssa. Toivon, että pysyt vahvana.

Mies ei ainoastaan petä vaan pitää salasuhdetta, reissaa naisen kanssa, kulkee avoimesti esitellen jopa yhteisille ystäville. Kiinni jäädessään huutaa, räyhää ja käyttää sitä raainta kidutuskeinoa eli menee mykäksi. Vaikka satuttaa vaimoa pettämisellään niin kriisin keskellä jatkaa "p@noreissujaan" ja jättää vaimon suremaan. Vaimon muutettua pois, salasuhteen nainen otetaan yhteiseen kotiin kyläilemään jne. Kirsikkana kakun päällä selviää, että salasuhteita (yhtä julkisia) on ollut aiemminkin. Mies reissaa säännöllisesti suksettomilla reissuillaan. Mies itse ilmoittaa myös, että ei voi luvata, etteikö pettäisi uudestaan jne.

Hitto, mikä aarre mieheksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävin sama kuin ap:lle. Luulin että tällaista tapahtuu vain elokuvissa ja vieläkin on vaikea tajuta mitä on tapahtunut 4 vuotta sitten. Olin ex-miehen kanssa yhdessä 23 vuotta. Kolme lasta ja olimme tavallinen perhe. Oli työtä, terveyttä, vaurautta, iso talo, monta autoa ja moottoripyörää, mökki. Kaikki sujui kuin rasvattu, oli matkoja ja sitä seks*ä monta kertaa viikossa. 

 

Jälkikäteen ajateltuna mies oli hyvin itsekäs ja tietysti yritysjohtaja. Hän päätti asiat kotona. Millainen talo ja autot ostetaan, mihin matkustetaan, mitä syödään. Minä tein 100% kotityöt ja hoidin lapset, mutta se sopi minulle. Tein jopa polttopuut ja kodin pienet remontit. Tykkäsin olla lasten kanssa ja annoin miehelle vapauden tehdä työtä. 

 

mies muuttui 45 v todella kiukkuiseksi, toki hän oli aina ollut äkkipikainen ja hiukan kärttyisä. Mutta nyt alkoi raivoaminen pienistä asioista ja minun ulkonäön ja luo

Joku tökkii tuossa listassa hyvän suhteen merkkejä.  Meillä ei ole yhteisiä lapsia, ei taloa, molemmilla omat vanhat autot, omat tilit, omat "perherasitteena" jääneet vapaa-ajan kiinteistöt. Vaativat työurat ja seksiäkin miten milloinkin.

Mutta. Meillä on 10 vuotta rakkaudentäyteistä elämää. Pitkät keskustelut politiikasta, arvoista, muistoista, perhejutuista, kaikesta. Yhteinen harrastus. Retket luonnossa. Hiljaisuus veneessä. Kannustavat sanat, tasavertaisuus kaikessa. Kosketusta lämpöä, halu ja taito tuoda toiselle mielihyvää ja luoda yhdessä taikaa.

Miksi suomalaiseen (perhe-)elämään kuuluu ulkoisten hyvän elämän merkkien hamstraaminen? Olisiko moni pari onnellisempi ja pysyvämmin yhdessä jos hölläisi vähän niiden projektien kanssa ja antaisi aikaa toisilleen.

Retorinen kysymys ainakin omalla kohdalla. Olen elänyt myös kuvaamasi liiton. Se päättyi kilpailuun, väsymykseen ja luovuttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä elämää nähnyt mies tajuaa, kun nainen sitä piirittää. Luultavasti tässä ei ollut vain kyse siitä että nainen piiritti, vaan mies tanssi mukana, mutta vaimolle piti leikkiä viatonta poikaa. Yleensähän miehet luulee, että nainen on iskemässä silloinkin, kun nainen vain on ystävällinen. 

Kunnon uroolle on vain kunnia-asia, että pettää naista, joka on kaunis, ihana ja fiksu. Se tekee siitä pettämisestä vain entistäkin hohdokkampaa kavereiden silmissä. Ja jos mies on vielä pettänyt avoimesti, tuttujen katseen alla, tämä kertoo siitä, että pettämisellä on haettu kaiken muun lisäksi kavereiden ihailua.

Ap, kuvailit kakkosta hiirulaiseksi. Muista, että tässä ei ole menossa mikään kilpailu, jonka palkintona on tämä k+**päinen mies. Unohda vanha äijä sekoiluineen. Ihan turha miettiä, rauhoittusiko joskus. Vaikka rauhoittuisikin, et kai tuollaisen kanssa eläisi

"Yritysmaailmassa" liikkuvilla matala moraali ja kyvyttömyys rakastaa?

Mitä juuri luin? Siis vain työttömät ja julkisen sektorin työntekijät on yleisesti korkeamoraalisia ja kykeneviä rakkauteen?

No huhhuh. Joku ei ole koskaan ollut työssä "yritysmaailmassa". Ihan me ollaan tavallisia ihmisiä. Johtoportaassakin.

Vierailija kirjoitti:

"Deittailu on aivan oma maailmansa keski-ikäisenä ja siinä jos missä menettää uskonsa parisuhteisiin. Aika monet tuntuu hakevan "helppoa" suhdetta. Itse olen vähän all tai nothing-tyyppinen ihminen, niin olen antanut olla. En enää oikein usko siihen "all", enkä jaksa säätöjä. Jäljellä on jäänyt "nothing" ja oma elämä."

:D

 

Mua itseänikin naurattaa tämä oma kyynisyyteni. :D Tämä ei edes ole sellaista katkeraa vaan ennemminkin toteavaa kyynisyyttä. 

Kyllä mullakin oli eron jälkeen aluksi kiire uuteen suhteeseen, saada sitä kautta sitä validointia. Jos joku edes semi-oikea olisi silloin tullut vastaan, ehkä olisin tarttunut siihen kiinni. Oli tosi vaikea olla alkuun yksin, kun oli niin tottunut olemaan parin puolikas, jonkun puoliso. Oli pelottavaakin olla vain minä, Tiina Virtanen, ihan omana itsenään. Kliseistä kyllä, itseä oli pakko etsiä ja miettiä, että kuka minä olen, mistä minä tykkään. Kun ei ole parisuhteessa, vapautuu aivan valtava määrä aikaa ja kapasiteettia muuhun. Jossain vaiheessa vaan tajusin, että viihdynkin tosi hyvin omissa menoissa ja itseni kanssa,  ja hyvien ystävien seura voitti lähes aina jotkut Tinder-treffit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Siitä oli hiljattain puhetta jossain muussa ketjussa, jossa pohdittiin syitä siihen. Miehen yritys tehdä henkinen pesäero vaimoonsa? Epäonnistunut provosointiyritys, että saisi vaimon näyttämään pahalta ja syylliseltä eroon? Vaikea sanoa. 

Tästä olisin kyllä hirmu kiinnostunut saamaan vastauksia. Mä mietin että jos mä olisin miehen asemassa että miten olisin reagoinut. Mä luultavasti olisin hävennyt silmät päästäni sen pussailuvideon takia ja itkenyt ja vonkunut miestä antamaan anteeksi. Mutta en tokikaan olisi alannut miehelle raivoamaan omista teoistani, on jotenkin aivan hullu reagointitapa, mä en ym

Syyllisyys.

En ole ap, mutta ei täällä kaikilla kirjoittaneilla ole ollut ns. perinteistä perhemallia, jossa nainen kotona ja mies reissutöissä. Kyllä meillä jaettiin arki, toinen vei päiväkotiin ja toinen haki. Molemmat kokkasi, siivosi ja osallistui lasten harrastuksiin. Koululaisten lomia jaettiin. Toinenkin jäi kotiin, kun lapset sairasteli. Molemmilla vaativat työt. Toki mulla oli päävastuu metatöistä ja omat työt jousti isossa kuvassa enemmän kuin ex:llä.

Kyllä mä edelleen välillä kaipaan sitä arjen kumppanuutta. 

Jossain vaiheessa se vaan muuttui. Toista alkoi ärsyttämään yhteinen arki ja vaateet. Oman uran merkitys kasvoi. Se heijastui myös perhe-elämään, totta kai. Itsekkyys lisääntyi. Tuli lisää omia menoja. Minä kuulemma rajoitin. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerroit ettet tiedä mitä mies on valehdellut kakkosnaiselle teidän avioliiton tilasta tai eron syistä. Tiedätkö tietääkö kakkonen että he ovat jääneet kiinni ja että olet nähnyt heidän videonsa somesta?

On tietysti selvää, että kakkonen on niin sanottu mate poacher eli varatun miehen metsästäjä ja hänen päämääränsä oli selvillä alusta alkaen, mutta olisi mielenkiintoista tietää tajuaako hän minkälaisten tapahtumien keskellä hän on.

En tiedä siitäkään mitään muuta kuin että mies oli kakkosen kanssa silloin kun lähetin miehelle kuvankaappauksia siitä videosta. Luonnollisestikin oli koska olivat siellä tapahtumassa. En tiedä onko hänelle kerrottu että eron syy on juurikin heidän pelehtimisensä. 

Niinpä, olisi mielenkiintoista tosiaankin tietää että onko tietoinen minkä paskamyrskyn heidän toimintansa nostatti ja miten kaikkien elämä muuttui sen seurauksena. Kun eihän ero ikinä kosketa pelkästään niitä jotka suhteessa on, vaan sen hännät ulottuvat myöskin läheisiin. 

Henk.koht. olisin aika rikki jos olisin jollekin ollut aiheuttamassa tällaista tuskaa ja olisin siitä tietoinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin, jos asia on siten, että nainen on piirittänyt apn miestä, joka ei ole hiirulaisen aikeita edes ymmärtänyt, saati niistä kiinnostunut jo pidemmän aikaa, niin sittenhän ainut asia, joka on voinut muuttua on, että mies on alkanut nähdä hiirulaisen eri valossa kuin aiemmin.

Ja tämä taas kertoisi siitä, että mies katselee asioita eri tavalla kuin aikaisemmin, ts. hakee jotain, mitä ei ole aiemmin hakenut. Mikään tuskin siis onkaan muuttunut apn ja miehen suhteessa, ainoastaan miehessä.

Jos näin on asia ollut, on tapahtunut vain väistämätön, kun apn kanssa mies suorastaan vastustaa siitä puhumista, mikä heidän suhteessaan voisi edes olla vialla. Jankkaa vain, että ei sussa ole mitään vikaa. Silloin ei ole vikaa, mutta ap ei enää toisaalta vastaa sitä, mitä hiirulainen nyt tarjoaa.

Joo, jotain tapahtui jossain vaiheessa heidän välillään, mutta en tiedä milloin ja miten. Ja kuten tuolla edellä jo kerroin, ilmeisesti hiirulainen ei enää tarjoa miehelle yhtään mitään. Moni seikka myöskin miehen käytöksessä puoltaa tätä. Ei lempi ainakaan mitenkään kiihkeänä leisku.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, vähän kamala asia sanoa, mutta en tiedä, onko surullisempaa ajatusta kuin olla niin riippuvainen siitä kulissielämästä, että ottaisi miehen takaisin sillä perusteella, että alkaa olla niin vanha, ettei enää muille kelpaa ja sen vuoksi rauhoittunut.

Koska kulissiahan se elämä oli, ei totta, kun sen mies pystyy pistämään päreiksi hetkissä. 

Ap sanoi jotenkin toisella tavalla liitostaan mutta joskus luettu menee ohi..

Joskus joo tuntuu menevän, mutta mä en jaksa enää lähteä jokaista juttua korjaamaan. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri, mutta miten niin ei kestä. Hyvin monethan liiton sivuun etsivät itselleen ties mitä. Ei tässä jättämisestä kukaan puhunutkaan, vaan siitä, että jotainhan se hiirulainen nyt tarjosi, mitä mies on vailla kun tässä tilanteessa ollaan.

Vai oletko sinäkin kannalla, että mies vaan jotenkin ehkä suorastaan huumattuna löysi itsensä kiimailemasta festareilla, kukaan ei tiedä, miten sinne joutui ja miksi siellä nyt on?

Jotain tarjosi niin ja olen tullut siihen tulokseen että jännitystä miehen tasaiseen elämään. Sitä mulla ei tainnut nyt olla tarjolla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hyvä pointti. Lisäksi ne suhteesta toiseen hyppäävät tuskin ovat miettineet, mitä oikeastaan suhteelta edes hakevat. Se oli kulmana myös kun sanoin, että oudosti apn ex ei ensin kiinnitä mitään huomiota toiseen ja yht'äkkiä onkin tämän kanssa suhteessa tavalla, joka riskeeraa kaiken.

Eli uskon todella, että apssa ei ollut mitään vikaa, eikä heidän suhde ollut muuttunut huonoksi, vaan tämä tuuliviiri vain näkikin nyt jotain siinä toisessa. Tuosta noin vain mieli siis muuttui.

Näin juuri. Jännityksen hakuisuutta se taisi olla. Kesäheila. Syksyn tuulet ja paskamyrsky taisivat puhaltaa sen liekin sammuksiin, ainakin miehen puolelta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen persoonallisuuden omaava ihminen ei parane vanhetessaan. Hänestä tulee pahantuulinen marttyyri, joka raivostuu arjen pikkuharmeista, syyttää kaikesta muita, itsessään ei näe koskaan mitään vikaa, muissa senkin edestä.

Varmasti laskevilla testosteronitasoilla on osansa tässä. Fyysisen ja henkisen kapasiteetin lasku on machomiestyypille sietämätöntä, koska hänen minäkuvansa on rakentunut niin vahvasti suorituskyvyn ja muiden päihittämisen varaan.

Hyvin sanottu! Pahantuulisuus nostikin enenevissä määrin päätään siitä lähtien kun mies täytti 50. Kenties juuri varsinkin fyysisen kapasiteetin lasku on saanut miehen hakemaan  jännitystä ja ihailua liiton ulkopuolelta. Myös se että kelpaa vielä, on varmasti ollut iso motivaattori. Viimeiset hetket hänellä todistella machouttaan, 10 vuotta niin on jo 70-vuotias. Siinä vaiheessa taitaa pullistelut olla pullisteltu ja ehkä kaipaa sitä hyvää arkea enemmän ja kumppania rinnalleen. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tarkennan vielä. Mielestäni ei kannata miettiä sitä, olisitko voinut torpata kakkosen puuhat vai et. Oletetaan, että olisit voinut ne torpata, ja samoin kaikkien muidenkin naisten aikeet miestäsi kohtaan. Sinulla olisi mies, joka on uskollinen vain sen vuoksi, että sinä olet onnistunut estämään hänestä kiinnostuneiden naisten aikeet. Hän on kuitenkin se sama mies sisällään. Hänen uskollisuutensa on vain sinun toimiesi tulosta. Itse hän olisi täysin valmis pettämään sinua heti kun seuraava tilaisuus tulee, ellet pysy valppaana ja onnistu torppaamaan sitäkin. Aika raskasta elämää olla vastuussa toisen valinnoista, eikö? 

Kontrollin sijaan kannattaa valita kumppani jota ei tarvitse kontrolloida, vaan joka on kanssasi ja arvostaa sinua ihan omasta halustaan. 

Kaikkea hyvää sinulle, ap.

Kiitos samoin sulle kaikkea hyvää ja kiitos kommentista.

Ajattelin asiaa ja samaan tulokseen tosiaan päädyin, enhän mä olisi voinut miehen valintoihin mitenkään vaikuttaa. Jokainen valitsee pettämisen ja muunkin käytöksensä aivan ihan itse ja elää niiden valintojen ja niiden seurausten kanssa. Harmi vain että näillä valinnoillaan tekee niin paljon tuhoa ihmisiin ympärillään. 

En ole uutta kumppania etsimässä. Olen ajatellut että ihan hyvä itsensä vuoksi olla nyt täysin itsekseen ja parannella haavojaan. Ainut poikkeus on se tietty fwb jos hän tahtoo silloin tällöin käydä "kylässä". Toki vaarallista siinä on että hänellä heräsivät jonkinlaiset tunteet mua kohtaan enkä voi tarjota mitään tunnepuolella takaisin, en muuta kuin ystävyyden joka meillä jo oli. En ala leikkimään kenenkään tunteilla. Mutta katsotaan mitä tuleman pitää. Kumpikin tajutaan että jos tunteet heräävät, silloin ei harrastella yhtään mitään elleivät ne ole molemminpuolisia. 

Tällä hetkellä musta ei ole tunteita tarjoamaan joten turhauttavaa olisi ketään katsellakaan nyt. Keskityn itseeni ja lapsiin. Uusi työkin on alkamassa kohta. Tässähän tätä onkin ihan tarpeeksi. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

"Ap, kuvailit kakkosta hiirulaiseksi. Muista, että tässä ei ole menossa mikään kilpailu, jonka palkintona on tämä k+**päinen mies."

:D

Se että nainen on ulkoisesti hiirulainen ei tee tästä minkäänlaista kilpailuasetelmaa, hiirulainen on tässä tapauksessa adjektiivin asemassa ja kuvaa naisen ulkoista olemusta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, mikä fiilis?

Kiitos että kysyit.

Vaihtelee. Uuteen kotiin olen tottunut hyvin, se on mun oma pieni pesäkoloni, turvapaikka. Välillä iskee kuitenkin hervoton koti-ikävä sinne "omaan kotiini", ikävä koiraa ja ikävä "omaa elämääni", sitä jota elin hyvin pitkään. Iso ilo on että toinen lapsi asuu lähelläni ja piipahtaa useammin kylässä. Lähestyvä joulu ahdistaa (toki sinne on vielä aika pitkä matka) koska siitä tulee niin erilainen kuin mikään aiempi ja rakastin isoja perhejouluja siellä meidän kodissamme. Joulu oli aina ilon ja onnen aikaa meidän perheessä, todellinen perhejuhla. Mutta miehen joulu se vasta onkin erilainen kun perhe ei olekaan läsnä enää, me juhlitaan samalla porukalla muualla. Kukaan ei ole menossa sinne meidän vanhaan kotiimme. Mies yksin nököttänee sitten siellä. 

Suurin ahdistuksen aihe tällä hetkellä on se että vielä yksi iso elämänmuutos odottaa, nimittäin uudessa työssä aloittaminen. Taas mä joudun luopumaan ja jättämään ison palan mun elämästäni kun lopetan työt tutussa paikassa josta muodostui osa identiteettiäni. Mutta pakko oli tämäkin repäisy tehdä, mun on päästävä tässä tilanteessa pois tästä entisestä kotikaupungista kokonaan kun tapahtui mitä tapahtui. Tarvitsen etäisyyttä kaikkeen, vaikka ahdistaakin. Petetyn häpeäkin on suurta kuten on puhetta ollut aiemminkin, se vasta onkin kummallinen häpeä kun itse ei edes ole tehnyt mitään. 

Ap

Huomioon pitää ottaa, että apn ensimmäinen reaktio oli, että ilman muuta liitto jatkuu ja sen voi myös avata, jos se on miehen liittoon jäämisen hinta.

Eli totta kai mies luotti siihen, että ap ei ihan hilkulla ole lähdössä, vaan on itse valmis kaikesta huolimatta liittoon jäämään. Kuten oli. Niin totta kai silloin tilanne miehen puolelta on because I can. Kuten hän voikin.

Valitettavasti näin ollen itse uskon, että miehen tavoite olikin lopettaa liitto. Kyllä hän, menestynyt bisnesihminen, tarkoin tiesi, mitä mökötyksellään ja rähinällään saavuttaa. Yllättävän moni mies on sitä mieltä, että liiton pitää jatkua, mutta erotaan. Toisin sanoen, että jotkut elementit liitossa jatkuvat, kuten vaikkapa taloudelliset edut, mutta muutoin liitto päättyy. Tai että seksi jatkuu, mutta liitto päättyy.

Olen ymmärtänyt tämän siten, että he haluavat sinkkumiehen elämän = ei mitään selitysvelvollisuutta kenellekään mistään aviomiehen eduilla. 

Jos mä lähden jonkun kanssa festareille kutemaan, mä meen ja se ei muuta mitään, siitä ei keskustella, sä olet täällä hyväntuulisena kun tulen takaisin. Jostain syystä he aivan oikeasti ovat sitä mieltä, että tämä on jees ja heille kuuluvaa.

Tiedän yhden muotoilleen sen: johan mä sulle lapset ja kodin annoin. Eli he ovat pitäneet oman osansa diilistä, nyt on heidän vuoronsa nostaa palkkio. 

Kamala järkytys, että nainen ei suostukaan tähän. No sehän sitten vasta alkaa suututtaa ja pistää tuuppimaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kaikki on varmasti Ap Sinulle hyvin raskasta luettavaa. Meidän monen saman kokeneen on "helppo" kirjoittaa, kun omasta kokemuksesta on jo aikaa. Sinulla on vielä suru päällä. Ymmärrän ikävän ja kaipuun aikaan kun kaikki oli vielä hyvin (siis luulit olevan). Elit 25 vuotta rakastaen miestä ja yhteistä perhe-elämää. Elämäsi meni yllättäen pirstaleiksi, kaikki tuttu ja turvallinen hävisi.

Pärjäät kyllä, elämäsi muuttui ja jos palaat miehesi luokse niin huomaat pian, että paluuta entiseen "hyvään" ei ole. Et voi ikinä luottaa, mietit joka kerta mihin mies menee ja kenen kanssa. Toivon, että pysyt vahvana.

Kiitos tästä! Mun mielestä teidän aidoista kokemuksistanne lukeminen ei ole raskasta, päinvastoin, vertaistuen voima on uskomaton. Sovellan kokemuksianne sitten omaan tilanteeseeni sopivaksi, mikään tarina kuin ei ole täysin samanlainen. 

Ainut asia mikä täällä on raskasta ovat väärinymmärtäjät tai ihmiset jotka yrittävät väen vängällä vääntää jonkun totuuden muuksi kuin se on. Mä en jaksa niihin enää vastata tai niitä korjailla. 

Ap