Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?

Pahimmillaan häntä ottaa päähän vain se, että jäi kiinni. Parhaimmassa tapauksessa kaduttaa aidosti myös se, mitä itse tuli tehtyä. Ihmiset ovat erilaisia, niin myös varmaan pettäjät.

Moni pettäjä on jotenkin tunnevammainen ja haluaa ikään kuin hallita henkisesti tilanteita ja ihmissuhteita. Olla ikään kuin niskan päällä. Toki kiinnijääminen romuttaa tän kuvion, mutta parisuhdeleikin voi sitten aloittaa uudestaan sen petoskumppanin kanssa ja aikaa myöden aloittaa saman leikin uudelleen.

Sitten on näitä reppanoita, jotka toimii autopilotilla ja vaan "ajautuu" pettämiseen ymmärtämättä tietoisesti, miksi he tekevät niin. Silloin tulee tehtyä, mitä ei oikeastaan halua, mutta jokin reaktiivinen yllyke sitten saa toimimaan. He eivät ole oikein kosketuksissa omaan tunne-elämäänsä, itseensä ja tarpeisiinsa ja tällainen itsesabotaasi sitten rikkoo elämää ja ihmissuhteita. Taustalla voi olla hylkäämisen pelkoa (pitää ehtiä pettämään ensin ennen kuin kumppani löytää paremman) tai ylipäänsä tarve todistella ja koetella omaa kelpaamista ja markkina-arvoa itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka pettäminen ei ole oikein, täällä kuvitellaan, että pettäjä on ainoa paha. Kyllä jokin asia on pielessä avioliitossa, jos toinen pettää. Se on vaan peiliin katsomisen paikka ja nähdä myös oma epätäydellinen suoritus.

Monesti sitä ei edes tajua miten pahaa oloa toiselle aiheuttaa, kun luulee tekevänsä oikein. Kannattaa tosiaan lukea se Ruotsalainen avioero. 

Höpö höpö.

Sieltä eka joka ei uskalla peiliin katsoa. 

Vierailija kirjoitti:

"Mun on yksin vaikeaa lähteä korjaamaan mitään. Toinen ei puhu mulle eikä suostunut pariterapiaan. Mä tarjosin vaikka mitä vaihtoehtoja että saadaan pitkä liitto korjattua.

Sen verran mies sanoi että "ei luota enää itseensä että eikö pettäisi 

Menin täysin shokkiin, olin yksin kotona ja mies siellä tapahtumassa yhä. Suoraselkäinen mies olisi lähtenyt sieltä heti kotiin selvittämään asiaa, mutta ei....sinne se jäi vielä lisäyöksi, tämäkin jotenkin lisäiskuna mun sydämeen. "

Eihän tässä oo enää mitään epäselvää.

Jos olisit jatkanut miehesi kanssa, hän olisi jatkanut pettämistä ja jossain kohtaa mies olisi jättänyt sut toisen naisen takia. Näin kävi mulle. 20 vuotta yhdessä.

 

Otan osaa, nämä on niin surullisia juttuja. :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikka pettäminen ei ole oikein, täällä kuvitellaan, että pettäjä on ainoa paha. Kyllä jokin asia on pielessä avioliitossa, jos toinen pettää. Se on vaan peiliin katsomisen paikka ja nähdä myös oma epätäydellinen suoritus.

Monesti sitä ei edes tajua miten pahaa oloa toiselle aiheuttaa, kun luulee tekevänsä oikein. Kannattaa tosiaan lukea se Ruotsalainen avioero. 

No mutta sen pettämisen jälkeenhän juuri olisi mahdollisuus nostaa kaikki kortit pöydälle, mennä sinne terapiaan ja/tai jutella puolison kanssa kaikki auki rehellisesti. Mutta kun ei, vaan pettäjä alkaa lataamaan, usein huutamalla, pöytään kaikki ne toisen viat ja vioiksi kokemansa asiat, syyttelee, jne. Pettämisestä sinällään ei haluta edes puhua, kun sehän on oma asia, joka tosin johtui siitä, mitä väärää toinen on tehnyt.

Lisäksi usein valehdellaan lisää, kaikki tapahtumat saa lypsää, ensin kerrotaan suukosta ja siitä päädytään kolmen vuoden salasuhteeseen. Keskitytään siihen, että pettäminen vain tapahtui, se toinen piiritti, käännetäänkin oikein keskustelua siihen toiseen, miten se sanoi sitä ja sitä, koetetaan kohdentaa petetyn huomio ja viha siihen toiseen. Uhriudutaan, kun on niin paha olla, että ihan mun sun takia oli pakko mennä pettämään, ymmärrä miten epätäydellisesti suoriuduit!

Pettäjä ei ehkä ole ainoa paha, mutta raukkamaisin ongelmien ratkaisija hän usein on myös silloin, kun pettäminen paljastuu.

Edelleen toistelen hämmentyneenä että "en olisi ikinä uskonut että näin voi käydä!" Olinpa sinisilmäinen ja varoitan ihan jokaista että kukaan ei ole suojassa tällaiselta henkiseltä raatelulta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ovat aikuisia, niin heille voi kyllä kertoa sen syyn teidän erolle, siis sen totuuden. Jos ovat alaikäisiä, niin en suosittele.

Välit isään menisivät kokonaan, tiedän sen. He eivät hyväksyisi isänsä tekoa ja mä haluaisin että edes nykyiset välit säilyvät.

 

Ap

Sinä et voi olla vastuussa lasten isän väleistä lapsiinsa eikä ole sinun tehtäväsi suojella lastesi isää. Isä vastaan teoistaan itse ja aikuisilla lapsilla on oikeus tietää. Jos lapset ovat hänelle tärkeitä, hän kyllä pyrkii korjaamaan välinsä heihin. Sinä et sitä hänen puolestaan voi tehdä eikä tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka pettäminen ei ole oikein, täällä kuvitellaan, että pettäjä on ainoa paha. Kyllä jokin asia on pielessä avioliitossa, jos toinen pettää. Se on vaan peiliin katsomisen paikka ja nähdä myös oma epätäydellinen suoritus.

Monesti sitä ei edes tajua miten pahaa oloa toiselle aiheuttaa, kun luulee tekevänsä oikein. Kannattaa tosiaan lukea se Ruotsalainen avioero. 

No mutta sen pettämisen jälkeenhän juuri olisi mahdollisuus nostaa kaikki kortit pöydälle, mennä sinne terapiaan ja/tai jutella puolison kanssa kaikki auki rehellisesti. Mutta kun ei, vaan pettäjä alkaa lataamaan, usein huutamalla, pöytään kaikki ne toisen viat ja vioiksi kokemansa asiat, syyttelee, jne. Pettämisestä sinällään ei haluta edes puhua, kun sehän on oma asia, joka tosin johtui siitä, mitä väärää toinen on tehnyt.

Lisäksi usein valehdellaan lisää, kai

Mä oon miettinyt että jos itse olisin pettäjän paikalla, niin en mäkään varmaan haluaisi kertoa kaikkea juurta jaksain ja loukata toista vielä lisää. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka pettäminen ei ole oikein, täällä kuvitellaan, että pettäjä on ainoa paha. Kyllä jokin asia on pielessä avioliitossa, jos toinen pettää. Se on vaan peiliin katsomisen paikka ja nähdä myös oma epätäydellinen suoritus.

Monesti sitä ei edes tajua miten pahaa oloa toiselle aiheuttaa, kun luulee tekevänsä oikein. Kannattaa tosiaan lukea se Ruotsalainen avioero. 

No mutta sen pettämisen jälkeenhän juuri olisi mahdollisuus nostaa kaikki kortit pöydälle, mennä sinne terapiaan ja/tai jutella puolison kanssa kaikki auki rehellisesti. Mutta kun ei, vaan pettäjä alkaa lataamaan, usein huutamalla, pöytään kaikki ne toisen viat ja vioiksi kokemansa asiat, syyttelee, jne. Pettämisestä sinällään ei haluta edes puhua, kun sehän on oma asia, joka tosin johtui siitä, mitä väärää toinen on tehnyt.

Lisäksi usein valehdellaan lisää, kai

Omalle kohdalle voin sanoa, että meidän tilannetta ei voi korjata terapialla. En ole pettänyt, mutta tietyt piirteet toisessa on sellaisia, että niitä ei voi muuttaa sekä menneisyyden asiat joiden takia en voi luottaa mieheeni. Olen käynyt 3 vuotta terapiassa ja yksi syy huonoon olooni on mieheni. Ero on vain ajan kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Pahimmillaan häntä ottaa päähän vain se, että jäi kiinni. Parhaimmassa tapauksessa kaduttaa aidosti myös se, mitä itse tuli tehtyä. Ihmiset ovat erilaisia, niin myös varmaan pettäjät.

Moni pettäjä on jotenkin tunnevammainen ja haluaa ikään kuin hallita henkisesti tilanteita ja ihmissuhteita. Olla ikään kuin niskan päällä. Toki kiinnijääminen romuttaa tän kuvion, mutta parisuhdeleikin voi sitten aloittaa uudestaan sen petoskumppanin kanssa ja aikaa myöden aloittaa saman leikin uudelleen.

Sitten on näitä reppanoita, jotka toimii autopilotilla ja vaan "ajautuu" pettämiseen ymmärtämättä tietoisesti, miksi he tekevät niin. Silloin tulee tehtyä, mitä ei oikeastaan halua, mutta jokin reaktiivinen yllyke sitten saa toimimaan. He eivät ole oikein kosketuksissa omaan tunne-elämäänsä, itseensä ja tarpeisiinsa ja tällainen itsesabotaasi sitten rikkoo elämää ja ihmissuhteita. Taustalla voi olla hylkäämisen pelkoa (pitää ehtiä

Tämä on hyvin kirjoitettu! Exäni jäi kiinni pari kertaa pettämisestä ja kun asiaa puitiin ja halusin saada sille selityksen, ei hän osannut kertoa mitään syytä toiminnalleen, koska itse asiassa "ei edes pitänyt kyseisistä naisista. Eivät olleet puoleensavetäviä eikä myöskään mukavia." Itse hän on ollut aina se vihoviimeinen ihminen, jonka olisin kuvitellut loukkaavani minua niin pahasti. Löysin häneltä kaivellessani sitten lopulta valokuvia monesta naisesta sängyssä hänen kanssaan. Hän oli ottanut valokuvia jokaisesta valloituksestaan. Tai no, aloitteentekijä oli kuulemma aina ollut nainen. Hän itse on välttelijä. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, mikä on tuo sairaus, mikä ajaa miehen tekemään jotain tuollaista. Siinä tuhottiin 15 -vuotinen parisuhde kertaheitolla ja koko suhde paljastui suureksi petokseksi.

Mä oon miettinyt että jos itse olisin pettäjän paikalla, niin en mäkään varmaan haluaisi kertoa kaikkea juurta jaksain ja loukata toista vielä lisää. 

Ymmärrän tämän todella hyvin, mutta jos siis halutaan jatkaa yhdessä, siihen se usein menee, että toinen haluaa tietää, mitä helkattia nyt oikeasti on tapahtunut. Vaikka se sattuu.

Silloin jos pettämisen vuoksi tulee ero, ei munkaan mielestä yksityiskohtien penkomisessa ole mitään järkeä. Kuten ei ole sen toisen syyttelemisessä ja vosuttelemisessakaan, muuten. Silloin pska on parasta jättää penkomatta ja lähteä molemmat omalta uudelta alustalta liikkeelle. Silloin onkin ajatuksena, että meidän liiton asiat, hyvät ja huonot, ei enää uuteen elämään kuulu.

Mutta jos yhdessä halutaan jatkaa, olennainen osa sitä mun mielestä on, että petetyn on parasta ymmärtää, että nyt sattuu.  Petetty joutuu kuulemaan niistä piirteistään ja puolistaan, minkä vuoksi häntä petettiin. Ihmiset on erilaisia siinä kyllä, joitakin helpottaa tietää kaikki, joka yksityiskohta, toisten ei tarvi tai halua. Siinä mennään sen mukaan, mikä petetystä on parempi. Mutta kyllä sen verran yksityiskohtia tarvii jokainen, että osaa asettaa teon johonkin mittasuhteisiin. Se kysymys, että mitenkä paljon elämästäni olenkaan elänyt tietämättä, minkälaista elämää elän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvin kirjoitettu! Exäni jäi kiinni pari kertaa pettämisestä ja kun asiaa puitiin ja halusin saada sille selityksen, ei hän osannut kertoa mitään syytä toiminnalleen, koska itse asiassa "ei edes pitänyt kyseisistä naisista. Eivät olleet puoleensavetäviä eikä myöskään mukavia." Itse hän on ollut aina se vihoviimeinen ihminen, jonka olisin kuvitellut loukkaavani minua niin pahasti. Löysin häneltä kaivellessani sitten lopulta valokuvia monesta naisesta sängyssä hänen kanssaan. Hän oli ottanut valokuvia jokaisesta valloituksestaan. Tai no, aloitteentekijä oli kuulemma aina ollut nainen. Hän itse on välttelijä. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, mikä on tuo sairaus, mikä ajaa miehen tekemään jotain tuollaista. Siinä tuhottiin 15 -vuotinen parisuhde kertaheitolla ja koko suhde paljastui suureksi petokseksi.

Kiitos että kirjoitit sun tarinan. On niin tärkeää saada vertaistukea, nämä ovat niin isoja ja raastavia asioita ihmismielelle. Sepä se kun tämä mieheni "hoitokaan" ei ole millään tavalla puoleensavetävä ja ilmeisen häjy luonnekin, olen yrittänyt kysellä mieheltä että mikä sun oikein on, oletko täysin sokea, mitä tapahtuu?!!! Mäkin haluaisin tietää mikä on tuo sairaus, mikä tunnevamma tällaisella ihmisellä on? Mä en nimittäin ole ajatellutkaan ketään pettää, oma mies on ollut täysin riittävä ja rakas, en ole vilkuillutkaan sivuilleni enkä millään edelleenkään voi uskoa mikä oman puolisoni työnsi toisen naisen syliin. 

Tsemppiä meille petetyille, ei ole helppo osa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmillaan häntä ottaa päähän vain se, että jäi kiinni. Parhaimmassa tapauksessa kaduttaa aidosti myös se, mitä itse tuli tehtyä. Ihmiset ovat erilaisia, niin myös varmaan pettäjät.

Moni pettäjä on jotenkin tunnevammainen ja haluaa ikään kuin hallita henkisesti tilanteita ja ihmissuhteita. Olla ikään kuin niskan päällä. Toki kiinnijääminen romuttaa tän kuvion, mutta parisuhdeleikin voi sitten aloittaa uudestaan sen petoskumppanin kanssa ja aikaa myöden aloittaa saman leikin uudelleen.

Sitten on näitä reppanoita, jotka toimii autopilotilla ja vaan "ajautuu" pettämiseen ymmärtämättä tietoisesti, miksi he tekevät niin. Silloin tulee tehtyä, mitä ei oikeastaan halua, mutta jokin reaktiivinen yllyke sitten saa toimimaan. He eivät ole oikein kosketuksissa omaan tunne-elämäänsä, itseensä ja tarpeisiinsa ja tällainen itsesabotaasi sitten rikkoo elämää ja ihmissuhteita. Tau

Tämä on hyvin kirjoitettu! Exäni jäi kiinni pari kertaa pettämisestä ja kun asiaa puitiin ja halusin saada sille selityksen, ei hän osannut kertoa mitään syytä toiminnalleen, koska itse asiassa "ei edes pitänyt kyseisistä naisista. Eivät olleet puoleensavetäviä eikä myöskään mukavia." Itse hän on ollut aina se vihoviimeinen ihminen, jonka olisin kuvitellut loukkaavani minua niin pahasti. Löysin häneltä kaivellessani sitten lopulta valokuvia monesta naisesta sängyssä hänen kanssaan. Hän oli ottanut valokuvia jokaisesta valloituksestaan. Tai no, aloitteentekijä oli kuulemma aina ollut nainen. Hän itse on välttelijä. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, mikä on tuo sairaus, mikä ajaa miehen tekemään jotain tuollaista. Siinä tuhottiin 15 -vuotinen parisuhde kertaheitolla ja koko suhde paljastui suureksi petokseksi.

Toihan on ihan sairasta! Ottaa kuvia valloituksistaan kuin jostain palkinnoista. Ei ole todellakaan henkisesti terveen ihmisen toimintaa. Tämä mies ei ole koskaan kokenutkaan olevansa parisuhteessa!

Hän oli ottanut valokuvia jokaisesta valloituksestaan. Tai no, aloitteentekijä oli kuulemma aina ollut nainen. Hän itse on välttelijä. 

Anna anteeksi, mutta tämä jo nauratti. On se ihan kamalaa tuo miehen elämä, kun vaikka kuinka välttelee, niin naiset piirittävät itsensä valokuvattavaksi sänkypuuhissa!

Luulen, että kyllä jonkunlainen egohieronta aina on pettämispuuhissa mukana väistämättä, myös niissä, joissa toimitaan ihastumisen pohjalta. Etenkin pitkissä liitoissa, se vaan on niin kutkuttavaa huomata, että kelpaan vielä, markkina-arvoa on.

En mäkään, 30+ liitossa ollut nainen, voi mitään sille, että kyllähän se rintalastassa hyrskyttää, kun joku tulee vielä tyrkylle ja näkee, että vientiähän tässä voisi olla. Sen sijaan sitten, että lähtisin mukaan niin onneksi on kokemusta, että tietää, miten karmea hetki se olisi itseään ja tavaroitaan "hauskuuden" jälkeen keräillä. Joten jätänpä hyvänmielen puolelle nuo hommat.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon miettinyt että jos itse olisin pettäjän paikalla, niin en mäkään varmaan haluaisi kertoa kaikkea juurta jaksain ja loukata toista vielä lisää. 

Ymmärrän tämän todella hyvin, mutta jos siis halutaan jatkaa yhdessä, siihen se usein menee, että toinen haluaa tietää, mitä helkattia nyt oikeasti on tapahtunut. Vaikka se sattuu.

Silloin jos pettämisen vuoksi tulee ero, ei munkaan mielestä yksityiskohtien penkomisessa ole mitään järkeä. Kuten ei ole sen toisen syyttelemisessä ja vosuttelemisessakaan, muuten. Silloin pska on parasta jättää penkomatta ja lähteä molemmat omalta uudelta alustalta liikkeelle. Silloin onkin ajatuksena, että meidän liiton asiat, hyvät ja huonot, ei enää uuteen elämään kuulu.

Mutta jos yhdessä halutaan jatkaa, olennainen osa sitä mun mielestä on, että petetyn on parasta ymmärtää, että nyt sattuu.  Petetty joutuu kuulemaan niistä piirteistään ja puolistaan, min

Meillä se hyvä että mies ei ole yhtään syyttänyt mua siitä että petti. Päinvastoin, on kehunut että olen upea nainen ja kelpaisin varmasti 90% miehistä. Sehän mua tässä ihmetyttääkin että lähti mua sitten pettämään ja vielä niin, anteeksi taas, hiirulaisen näköisen naisen kanssa joka ei millään tavoin laita itseään?

Ap

Juuri näin! Itselläkin on ollut lukemattomia tilaisuuksia lähteä ihan mukiinmenevän ihailijan mukaan, mutta olen kyennyt ennakoimaan sen hirveän syyllisyyden ja häpeän tunteen, mikä siitä seuraisi kun tietäisin hajottaneeni jotain pysyvästi sekä itsessäni että kumppanissani. Olen tehnyt siis sen valinnan, että nautin tuosta huomiosta täysin siemauksin ja lähden kotiin omaan sänkyyn. Se, että mies on tehnyt toisenlaisen valinnan ja vielä ottanut kuvia talteen, tekee teosta monta astetta oksettavampaa. Onko paikalla terapeutteja? Osaisitteko kertoa, minkälainen ihminen tekee tuollaista? Mies on kaiken lisäksi kaikkina näinä vuosina muistanut joka viikko viesteissään kertoa, miten paljon rakastaa minua ja miten tärkeä olen. Ei voisi koskaan loukata minua.... nyt nuo fraasit jopa jo naurattaa minua, mutta järkytys oli jotain käsittämättömän hirvittävää kun hän jäi kiinni touhuistaan.

Eipä tuo haisevien limakalvojen hinkkaus ole väärti tuhota omaisuutta ja puolts valtakuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin! Itselläkin on ollut lukemattomia tilaisuuksia lähteä ihan mukiinmenevän ihailijan mukaan, mutta olen kyennyt ennakoimaan sen hirveän syyllisyyden ja häpeän tunteen, mikä siitä seuraisi kun tietäisin hajottaneeni jotain pysyvästi sekä itsessäni että kumppanissani. Olen tehnyt siis sen valinnan, että nautin tuosta huomiosta täysin siemauksin ja lähden kotiin omaan sänkyyn. Se, että mies on tehnyt toisenlaisen valinnan ja vielä ottanut kuvia talteen, tekee teosta monta astetta oksettavampaa. Onko paikalla terapeutteja? Osaisitteko kertoa, minkälainen ihminen tekee tuollaista? Mies on kaiken lisäksi kaikkina näinä vuosina muistanut joka viikko viesteissään kertoa, miten paljon rakastaa minua ja miten tärkeä olen. Ei voisi koskaan loukata minua.... nyt nuo fraasit jopa jo naurattaa minua, mutta järkytys oli jotain käsittämättömän hirvittävää kun hän jäi kiinni touhuistaan.

Mulla ihan samanlaista. Lähetteli mulle sydämiä kun oli reissussa, silloinkin kun tämä toinen nainen oli mukana. Siksikin tuntuu niin käsittämättömältä touhulta. Miksi lähetteli ja antoi uskoa että rakastaa ja kaikki on hyvin? Tiedän järkytyksesi, mäkin tärisin ja itkin, maailma romahti ja on romuna vieläkin vaikka menenkin eteenpäin. Aikaahan tämä vie, varsinkin kun pitkä parisuhde ja yhteinen elämä takana.

Ap

"Meillä se hyvä että mies ei ole yhtään syyttänyt mua siitä että petti. Päinvastoin, on kehunut että olen upea nainen ja kelpaisin varmasti 90% miehistä. Sehän mua tässä ihmetyttääkin että lähti mua sitten pettämään ja vielä niin, anteeksi taas, hiirulaisen näköisen naisen kanssa joka ei millään tavoin laita itseään?

Ap"

25 vuoden jälkeen puhut ulkonäöstä, ja uskot että se on vielä teidän iässä ulkonäkö mikä houkuttaa pettämään? Millainen henkinen yhteys tiellä on ollut ja on? Näetkö miestäsi sen ulkonäön takana? Ehkä sitä kaipaa jotain muuta.

Olen lukenut että monet suhteet on "tyytymistä" siihen mitä saa, siinä vaiheessa kun perustetaan perhe. Niin on omanikin, suhde on perustettu ilman suurta intohimoa.

Sitten  keski-ikäisenä kun kohtaa ihmisen (ulkonäöllisesti ja asemaltaan "vähemmän" kun nykyinen, mutta sillä ei ole todellakaan merkitystä), joka katsoo sinua sieluun niin että muu maailma häviää, alkaa sisäinen paini sen kanssa että meillä on yksi elämä, en ole 20 vuoteen tuntenut mitään vastaavaa, annanko asian olla vai hajotanko perheen.. Mietin myös, onko nykyinen suhde valhetta, kävisikö kaikille onnellisesti lopulta jos erotaan, löytäisikö mieskin uuden inhohimoisen rakkauden vai kuollaanko me kaikki lopulta yksinäisinä? 

Vierailija kirjoitti:

"Meillä se hyvä että mies ei ole yhtään syyttänyt mua siitä että petti. Päinvastoin, on kehunut että olen upea nainen ja kelpaisin varmasti 90% miehistä. Sehän mua tässä ihmetyttääkin että lähti mua sitten pettämään ja vielä niin, anteeksi taas, hiirulaisen näköisen naisen kanssa joka ei millään tavoin laita itseään?

 

Ap"

25 vuoden jälkeen puhut ulkonäöstä, ja uskot että se on vielä teidän iässä ulkonäkö mikä houkuttaa pettämään? Millainen henkinen yhteys tiellä on ollut ja on? Näetkö miestäsi sen ulkonäön takana? Ehkä sitä kaipaa jotain muuta.

Olen lukenut että monet suhteet on "tyytymistä" siihen mitä saa, siinä vaiheessa kun perustetaan perhe. Niin on omanikin, suhde on perustettu ilman suurta intohimoa.

Sitten  keski-ikäisenä kun kohtaa ihmisen (ulkonäöllisesti ja asemaltaan "vähemmän" kun nykyinen, mutta sillä ei ole todellakaan merkitystä), joka katsoo si

Ehkä mun miehelle sitten kävi näin, en tiedä kun ei kerro. Ehkä hän on paininut samojen asioiden kanssa mun tietämättäni. Ehkä olisin vähemmän loukattu jos hän olisi saanut suunsa auki.

Ap

Meillä se hyvä että mies ei ole yhtään syyttänyt mua siitä että petti. Päinvastoin, on kehunut että olen upea nainen ja kelpaisin varmasti 90% miehistä. Sehän mua tässä ihmetyttääkin että lähti mua sitten pettämään ja vielä niin, anteeksi taas, hiirulaisen näköisen naisen kanssa joka ei millään tavoin laita itseään?

Oikeastaan tämä kyllä ei ole hyvä juttu, tai siis miten ilmaisisin. Tuo on musta samanlainen juttu kuin se, että me ei riidellä ikinä. Varmaan ihan kivaa ja sopuisaa ja silleen, mutta myös tarkoittaa, että pinnan alla on asioita, joita ei mukavuus- tms syistä oteta esiin, vaan kumpikin lakaisee oman mattonsa alle ja ajan myötä väkisin likakumpu kasvaa.

Mutta todennäköisemmin tuo on vaistomainen peliliike, ylentämällä alentaminen. Keskitytään siihen, että sä olet upea, ei siihen, mitä tapahtui.

Lisäksi sanoisin, että pidä mielessä sen kääntöpuoli: nii-in, olet tosi upea nainen, kelpaat kenelle vain, mutta minä (siis se ainut, jolla on mitään väliä) en voi luvata, etten petä uudelleen. 

Toisin sanoen: se, miten upea olet, ei estänyt minua pettämästä, ei siis siinä ole syy, miksi petin. Ja sitä syytä, miksi petin, en aiokaan kertoa, vaan puhutaanpas taas siitä, että oothan sä upea.