Lue keskustelun säännöt.
Olisitko valmis ottamaan oman äitisi tai isäsi luoksesi asumaan jos tämä ei saa hoivapaikkaa?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksena en menisi lapsilleni asumaan. En halua olla haitta lapsilleni. Pärjäisin kotiavun kanssa jos tämä.järkikulta pysyy päässä. Ja joku yhteiskunnan hoivapaikka kyllä löytyy jos kokopäiväistä apua tulen tarvitsemaan. Nyt 80.
Olen auttanut äitiäni ja asuimme samassa taloyhtiössä. Toimi hyvin. Eri asia on sitten jos iäkäs ihminen on vakavasti muistisairas. Sanoisin, että silloin ei hommasta tule yhtään mitään. Myös puolisoani olisin tietysti valmis tukemaan. Mitään sänkypotilasta tuskin kotioloissa hoidetaan. Ja siis nuo muistisairaudet - olisi täysin järjetöntä jos puoliso ei enää edes tietäsi kuka olen. Ei tulisi mitään. Minulla on omakin elämä!
mun tutuilla hoidettiin vuodepotilasta. pääosin vuorotellen oman perheen voimin ja pv 4h ulkopuolisen, ihan vaipoissa ja muistisairas. koko ajan vaipanvaihtoa. kuolikin lopulta kotiinsa omaisten ollessa kotona ennalta-arvaamattomasti kuitenkin. oli virallinen hoitovuode laidoilla jne. raskasta näytti olevan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, asiasta on jo sovittukin eli pihaan tulee siirrettävä pieni asunto, jotta kaikki saavat omaa rauhaa.
Ramirentin työmaaparakki? 😄
mene pois,nuo sun tyhmyydet ei oo enää hauskoja,nolaat vaan itses. länkkyleualla vielä hymy hyytyy tässä elämässä. opettele asiallisuutta
Haista sinä loiselätti paska ja painu takaisin sikolättisi pahnoille.
asun yksiössä ja porukat kolmiossa. Jos toinen heistä kuolee, niin jäljelle jäävän kanssa voisin mennä sinne asumaan. Voisi kuitenkin olla hyvä, että minulla olisi joku pikkuyksiö vuokralla siinä kohtuullisen matkan päässä, koska olen aikamoinen erakko. Täältä asti en rupeaisi päivittäin hyppimään, eli kyllä mä nyt menisin kuitenkin sit sinne.
Ennen ajattelin että ottaisin, mutta koska vanhempani eivät ole auttaneet tippaakaan lasteni kanssa niin mieleni on muuttunut. Olisin todella tarvinnut apua toisen raskauden aikana kun jouduin vuodelepoon, mutta molemmat matkustelivat tai juhlivat eivätkä tulleet edes yhdeksi päiväksi apuun. Näin ollen en aio auttaa heitä vanhuudessaan. Lapsuudestani en ole heille velkaa.
Äitini voisin ottaa, isääni en missään tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hankkinut edes lasta kun en jaksa sitoutua kenenkään hoitamiseen enkä alkaisi edes puolison omaishoitajaksi. Alapeukuttajille tiedoksi, että en myöskään halua kenenkään läheiseni uhrautuvan minun hoitajaksi.
No siinä sitten jonottelet hoivakotiin muistisairaana omassa kämpässäsi ja "hoono soomi" hoitajat käyvät vilkaisemassa, oletko vielä hengissä.
Sateliittipaikannin on ranteessasi siltä varalta, että jos satut ulos lähtemään ilman avaimia, etkä muista minne piti palata.
Tämähän on karu totuus ainakin Helsingin vanhustenhoidosta.
Läheskään kaikista ei tule muistisairaita. Lisäksi sen todennäköisyyttä voi elämäntavoilla merkittävästi vähentää.
Lisäksi kun me nyt keski-ikäiset olemme vanhuk
Ei tietystikään kaikista tule muistisairaita, mutta suurin syy sinne hoivakotiin jonottamiseen on juuri muistisairaus.
Jos ihminen on päästään terävä, niin hän pystyy olemaan omassa kodissaan aivan kodinhoidon varassa.
Ai sinäkö tiedät varmasti, mistä muistisairaudet johtuvat?
Riskitekijät ovat tiedossa, mutta silti näyttää olevan aika sattumanvaraista se, kuka meistä ja minkä ikäisenä saa muistihäiriödiagnoosin.
Kyllä olisin. Rakastan vanhempiani, ja lapsettomana yksinasujana minulla olisi käytännössäkin mahdollisuus tehdä sellainen ratkaisu. Ei se todellakaan helppoa olisi, ja kaikki omat asumis- ja työkuviot olisi järjesteltävä uudelleen, mutta jos heille sopivaa hoivakotipaikkaa riittävän läheltä ei jostain syystä löytyisi, en jättäisi vanhempiani heitteille tai yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopii tilapäisratkaisuna, jos kotihoito käy paikalla.
N35
Vierailija kirjoitti:
Äitini voisin ottaa, isääni en missään tapauksessa.
Näin, äitiä olisin hoitanut, mutta ehti jo kuolemaan. Isää en tule hoitamaan missään tapauksessa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sopii tilapäisratkaisuna, jos kotihoito käy paikalla.
N35
Sun kotiisi vanhempasi tuskin saisi kotihoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hankkinut edes lasta kun en jaksa sitoutua kenenkään hoitamiseen enkä alkaisi edes puolison omaishoitajaksi. Alapeukuttajille tiedoksi, että en myöskään halua kenenkään läheiseni uhrautuvan minun hoitajaksi.
No siinä sitten jonottelet hoivakotiin muistisairaana omassa kämpässäsi ja "hoono soomi" hoitajat käyvät vilkaisemassa, oletko vielä hengissä.
Sateliittipaikannin on ranteessasi siltä varalta, että jos satut ulos lähtemään ilman avaimia, etkä muista minne piti palata.
Tämähän on karu totuus ainakin Helsingin vanhustenhoidosta.
Läheskään kaikista ei tule muistisairaita. Lisäksi sen todennäköisyyttä voi elämäntavoilla merkittävästi vähentää.
Näinpä. Jos vanhuksella pää pysyy kunnossa, hän todennäköisesti pärjää kotonaan loppuun asti. Palveluita on nykyisin vaikka minkälaisia ja jos asuu sellaisessa paikassa, missä palvelut toimivat, niin pärjää jopa oikein hyvin. Korkeintaan tarvitsee sitten omaistensa apua näiden palveluiden järjestämisessä sekä joissain muissa asioissa, mutta ei varsinaisessa hoidossa tai hoivassa. On myös valtavan paljon erilaisia apuvälineitä, jotka auttavat pärjäämisessä.
Mun isäni on jo muutaman vuoden tilannut ostoksensa Cittarista kotiinkuljetuksella. Hommattiin vaan hänelle iso näyttö ja kävin laittamassa valmiiksi fonttikoon niin suureksi, että näkee hyvin tehdä tilauksensa. Jos hän jonain päivänä ei pysty enää tekemään tilausta itse, mä voin kyllä tehdä hänen puolestaan. Laskut on hyvä laittaa menemään suoraveloituksena pankkitilitä. Mulla on mennyt jo yli 10 vuotta. Postilaatikkoon mulle ei tule muita laskuja kuin sairaalalaskut ja viimeksi olen ollut sairaalassa vuonna 2019. Talvisaikaan mä haen noin muutenkin isän postit jo nyt, joten voisin ihan hyvin pistää maksuun laskut, joita siellä mahdollisesti on. Talvisaikaan käyn myös viemässä isän roskapussit ulos ja lapioimassa pihan lumesta. Näin olen tehnyt jo parina talvena. Samallahan ne menee, kun haen/vien omanikin. Mutta tämä tosiaan edellyttää, että isä asuu viereisessä rakennuksessa. Siivoojat käy hänellä joka toinen viikko ja se on toistaiseksi riittänyt ihan hyvin.
Monella ikääntyvllä kyllä on se ongelma, että ei haluta muuttaa lähemmäs lapsia eikä edes lähemmäs palveluita. Ymmärrän kyllä, että oma koti on rakas. En mäkään haluaisi tästä kodistani muuttaa minnekään, mutta jos jonain päivänä en tässä asunnossa enää pärjää, sittenhän se olisi pakko. Mun isäni liikkuu huonosti ja hänellä on lähes samanlainen kaksikerroksinen asunto kuin mullakin, mutta muutama vuosi sitten hankki sinne porrashissin eli pääsee istuen kerrosten välillä. Hissi toimii sähkökatkon aikana akulla, joten siinäkin tilanteessa pääsisi ainakin ylhäältä alas.
Kotona asumista voidaan helpottaa hyvin monilla tavoin, mutta pahinta on just muistisairaus, jolloin vanhus ei edes ymmärrä, mitä hänen pitäisi tehdä. Tai olla tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuo "hoitajalla ei ole aikaa vahtia, että vanhus syö" -kommentti kertoo kaiken. Siinä vaiheessa, kun ihminen ei enää itse ymmärrä, muista, osaa tai halua syödä, on aika selvää että lähdön aika on tullut. On typerää, että hoitaja syöttää, välillä ihan pakolla. Oli syömättömyyden syy mikä hyvänsä, siinä vaiheessa kun omatoiminen syöminen loppuu, on olennon aika vaihtaa hiippakuntaa".
Vanhuksen syömättömyyteen voi olla monta syytä ja aina se ei tarkoita sitä, että vanhus olisi jo valmis "lähtemään".
Pointtini tuossa lauseessa oli se, että kun puhutaan kotihoidosta, niin vanhukselle pitäisi riittää edes sen verran aikaa, että hoitaja ehtisi vaikka istahtaa vanhuksen seurana sen aikaa, kun tämä syö. Muistihäiriöinen vanhus unohtuu helposti istuskelemaan ja ruokailu jää ja ruoka on hetken päästä kylmää, eikä se maistu enää.
Vanhusten hoitolaitokset ovat täynnä olentoja, joiden olisi aika vaihtaa "hiippakuntaa". Mutta nämä olennot ovat aina jonkun meidän omaisia. Eihän pikkulapsiakaan ole lupa jättää hoivatta, miksi sitten vanhuksia.
Yrittihän se insuliini-hoitaja jouduttaa potilaidensa kuolemaa ja onnistuikin, mutta vankilaan joutui.
Tuossa hoitamatta jättämisessä liikutaan jo kaltevalla pinnalla ja heitteillepano syytekin on mahdollinen myös vanhuksen kohdalla.
Asun puolisoni kanssa 100m2 asunnossa, eli iso kämppä. Meillä ei ole lapsiakaan.
Mutta en ottaisi vanhempiani tänne asumaan. Katkeroituisin vain, kun oma elämä jäisi sivuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopii tilapäisratkaisuna, jos kotihoito käy paikalla.
N35
Sun kotiisi vanhempasi tuskin saisi kotihoitoa.
No tottakai saisi, vanhuksen sairauksista ja avun tarpeestahan se riippuu.
Voisi olla hankalaa asua isän kanssa. Asun 20 neliön yksiössä ja olen töissä puhelinseksilinjalla eikä isä tiedä työstäni.
Jos vanhus ei muista syödä, niin miksi sitä muistisairaan elämää pitäisi pitkittää. En ainakaan itse sitä toivoisi. Sen sijaan tietysti kannattaa huolehtia siitä että vanhuksella on ruokaa joka hänelle maistuu ja joka on niin maistuvaa että sen myös muistaa syödä välittämättä siitä toteutuuko kaikki ravintoarvot suositusten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Olemme onnellisesti lapseton pariskunta, joka asuu pk-seudulla kolmiossa enkä todellakaan ottaisi omia enkä puolison vanhempia meille hoidettavaksi. En ala kenenkään omaishoitajaksi.
Teillä onkin sitten onnellinen vanhuus edessä.
Nro 93: "Tuossa hoitamatta jättämisessä liikutaan jo kaltevalla pinnalla ja heitteillepano syytekin on mahdollinen myös vanhuksen kohdalla."
Näinhän se on. Jos lääkäri ei ole tehnyt saattohoitopäätöstä, silloin vanhusta pitää hoitaa. Vaikka mun muistisairas melkein 97v äitini olikin jo viittä vaille vainaa, niin kotihoito joutui toimittamaan äidin päivystykseen, koska äiti kärsi aliravitsemuksesta ja nestehukasta. Tämä ei edes johtunut siitä, etteikö äitiä olisi yritetty syöttää ja juottaa, mutta hän vaan ei halunnut syödä eikä juoda. Eivät he voineet antaa äidin vaan olla ja kuolla kotiin. Vasta sitten, kun se saattohoitopäätös oli tehty, ei enää toimitettu päivystykseen nesteytettäväksi.
Kiinnostaisi tietää millaisia nämä isät ovat joita ei haluta ottaa missään tapauksessa?
Olemme onnellisesti lapseton pariskunta, joka asuu pk-seudulla kolmiossa enkä todellakaan ottaisi omia enkä puolison vanhempia meille hoidettavaksi. En ala kenenkään omaishoitajaksi.