Lue keskustelun säännöt.
Olisitko valmis ottamaan oman äitisi tai isäsi luoksesi asumaan jos tämä ei saa hoivapaikkaa?
Kommentit (149)
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan miettinyt vanhuksen omaa tahtoa tahtooko yksiöön taikka kaksioonkaan lapsensa kanssa?
Vanhuksen oma tahto on yleensä sivuseikka siinä vaiheessa, kun edes 5 kertaa vuorokaudessa kotihoidon käynnit eivät enää riitä vaan tarvitaan jo hoivakotipaikkaa eli ympärivuorokautista hoivaa.
Ongelmahan on, että ihmiset lääkitään nykyään elämään liian pitkään liian huonossa kunnossa.
Meinaan luuletteko, että niinä aikoina kun "vanhukset hoidettiin kotona" kukaan sai sellaista hoitoa kuin nuo, joilla käy kotihoito 5 kertaa vrk? Ei tietenkään, kun sen emännän piti hoitaa lapsensa ja karjansa myös. Eikä ollut aikuisvaippoja tai vuodepesuaineita, pyykkikoneita, ei edes lakanoita niin paljon että jatkuvien vahinkojen takia olisi voinut koko ajan vaihtaa.
Kun vanhukset "hoidettiin kotona", se tarkoitti sitä, että ne kuppelehti siinä nurkissa jotenkin toimintakykyisinä, ja auttelivat niin pitkään kuin pystyivät. Jos ei muuta, pitivät silmällä pienimpiä lapsia, tulta yllä, hakkasivat "peluja" lehmille tms.
Sitten kun tuli aivotapahtuma tai sydänkohtaus, oltiin ehkä vähän aikaa vuoteenomana, mutta siitä joko noustiin taas tai sitten tuli toinen kohtaus ja vei.
Muistisairaat lähtivät itsekseen marjaan ja jäivät sille tielleen.
Ihmiset ei olleet näin jumalattoman pitkään täysin avuttomia.
Nykyaikainen geriatria ei oikeasti hoida ketään, vaan ki-d-u-ttaa ja pitkittää kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hankkinut edes lasta kun en jaksa sitoutua kenenkään hoitamiseen enkä alkaisi edes puolison omaishoitajaksi. Alapeukuttajille tiedoksi, että en myöskään halua kenenkään läheiseni uhrautuvan minun hoitajaksi.
No siinä sitten jonottelet hoivakotiin muistisairaana omassa kämpässäsi ja "hoono soomi" hoitajat käyvät vilkaisemassa, oletko vielä hengissä.
Sateliittipaikannin on ranteessasi siltä varalta, että jos satut ulos lähtemään ilman avaimia, etkä muista minne piti palata.
Tämähän on karu totuus ainakin Helsingin vanhustenhoidosta.
Läheskään kaikista ei tule muistisairaita. Lisäksi sen todennäköisyyttä voi elämäntavoilla merkittävästi vähentää.
Lisäksi kun me nyt keski-ikäiset olemme vanhuksia, on muistisairauksiin parannuskeino, mutta sitten jotain muuta kamalaa mitä pelätään.
Ongelmahan on, että ihmisten ei anneta kuolla säädyllisessä iässä sydäriin tai aivoveritulppaan.
Itse olen kieltänyt itseltäni kaikki elvytykset, liuotushoidot sun muut. En myöskään aio koskaan huolia verenpainelääkkeitä, statiineja tms., jos tulee ajankohtaiseksi. En tahdo päätyä väkisin hengissä pidetyksi muistisairaaksi zombieksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksiön tuossa joku mainitsikin. Asunnot ovat mallia kannankoppi isoissa asutuskeskuksissa. Seuraava kysymys koskee ympärivuorokautista hoivaa, eli pitääkö aikuisen lapsen jäädä omaishoitajaksi? Työpaikka ja ihmissuhteetkin sijaitsevat usein satojen kilometrin päässä lapsuudenkodista.
Näitä kodinomaisen hoivan paasaajia löytyy yllättävän paljon kristillisistä, jotka elävät puheittensa perusteella 50-lukua, jolloin suurperheiden äidit hoitivat niin lapset kuin vanhukset. Koko suku asui saman katon alla. Mennyttä maailmaa ei enää ole, eikä "kohtuun" ole kukaan kiivennyt takaisin.
Vanhainkodeilla on oma funktionsa keskitettyine palveluineen ja koulutettuine työntekijöineen, kuten päiväkodeilla ja kouluilla. Niin se moderni maailma toimii.
Näinhän se on, mutta tässä modernissa maailmassa ei ole riittävästi vanhusten hoivapaikkoja.
Monellako omaisella on sitä aikaa vahtia 24/7? Vahdittiiko sitä silloin kun vanhukset hoidettiin pääsääntöisesti kotona?
olosuhteet. iso talo. joissakin oma sisäänkäynti ikäänkuin työhuone. jos voivat elää pääosin itsenäisesti. mutta myös omalle puolelle ok. mutta jos se on täysipäiväistä hoitamista, vaipat,pesut, lääkkeet, syöttämiset,se vaatii voimia, hyvää omaa terveyttä ja pitkää pinnaa. millainen auto millä kuljettaa lääkärille,kampaamoon yms paikkoihin,eli onko invapyörä,toki silloin invataksilla, vai rollaattori. 24h olla valmiudessa toisen työssäkäyvistä lapsista. just vaihdettu vaippa, eikun uutta vaihtamaan. iso lapsi. kylvetykset raskaita. ei selkeää omaa aikaa. mutta joillekin sopii.
onhan ns perhekotejakin,mutta työtä se on. omat lapsetko hoidossa voiton puolella,niin ala uudelleen ja paljon painavamman ihmisen kanssa,jos miettii työergonomiaa. mieti tarkoin. entäs muistisairaus, todella joudut vahtimaan ja ei sovi herkkähermoisille. pitkää pinnaa. vanhus ansaitsee arvokkaann lopun,ei tiuskita
Ollaan jo suunniteltu, että muutetaan lähekkäin, mutta asutaan eri kämpissä. En lähde pitkää matkaa matkustamaan, jos tarttee apua jossain pikku jutussa. Ja voi helposti viedä ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä on jo kuollut, mutta äitini otan jos tarve on.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hankkinut edes lasta kun en jaksa sitoutua kenenkään hoitamiseen enkä alkaisi edes puolison omaishoitajaksi. Alapeukuttajille tiedoksi, että en myöskään halua kenenkään läheiseni uhrautuvan minun hoitajaksi.
No siinä sitten jonottelet hoivakotiin muistisairaana omassa kämpässäsi ja "hoono soomi" hoitajat käyvät vilkaisemassa, oletko vielä hengissä.
Sateliittipaikannin on ranteessasi siltä varalta, että jos satut ulos lähtemään ilman avaimia, etkä muista minne piti palata.
Tämähän on karu totuus ainakin Helsingin vanhustenhoidosta.
Näinhän se on. Pitääkin jokaisen tahollaan miettiä, onko hoivakodissa yhtään sen parempi. Paitsi että ovet ovat lukossa eikä pääse karkuteille. Mun äiti oli tammikuussa kriisipaikalla 2 viikkoa hoivakodissa ja kun s
Miksi piti väkisin nesteyttää? Siinä vaiheessa, kun ihminen ei enää itse ymmärrä syödä ja juoda, on se merkki päästää irti. Elimistö alkaa sammuttaa itseään.
Tällä näitä ongelmia juuri luodaan, kun ei anneta ihmisen kuolla silloin kun sen keho olisi siihen valmis ja mieli enemmän kuin valmis. Jos janontunne on hävinnyt, on aivan selvää että ihmisen pitäisi antaa sitten menehtyä nestehukkaan. Tai jos ei tahdo syödä, antaa menehtyä siihen sitten.
Mikä järki on pitää väkisin elossa elimistöä, joka ei itse tahdo enää elää ja ajukoppa on siinä kunnossa, ettei sillä puuromössöllä aivojen tilalla enää ole mitään omaa tahtoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksiöön? Tuskin. Jos asuisin jossain omakotitalossa niin sitten.
Vaihdat tietysti isompaan siinä kohtaa.
kuinka isoon ja vuokra vai varaa ostaa uusi. ottaa uusi laina jne. oma työ..se vie voimat, omaa aikaa palautumiseen. jos vanhus tarvitsee hoitopaikan, ei häntä voi silloin siviilikodissakaan jättää oman onnensa nojaan kun tytät-poika päivät töissä. muistisairas lähtee omille teilleen yms säännöllisyys. omaishoitajantyö vaatii kuminauhahermoja ja 24h läsnäoloa. koirakin voi olla hetken yksin,mutta ei vanhus. jos taas niin ok kuntoinen omillaan pärjäävä ja vain kauppa-apu,siivousapua tai käyttämistä asioilla, silloin hän voi olla omassa kodissa ja sinne tuetaan
Nro 68: "Miksi piti väkisin nesteyttää? Siinä vaiheessa, kun ihminen ei enää itse ymmärrä syödä ja juoda, on se merkki päästää irti. Elimistö alkaa sammuttaa itseään.
Tällä näitä ongelmia juuri luodaan, kun ei anneta ihmisen kuolla silloin kun sen keho olisi siihen valmis ja mieli enemmän kuin valmis. Jos janontunne on hävinnyt, on aivan selvää että ihmisen pitäisi antaa sitten menehtyä nestehukkaan. Tai jos ei tahdo syödä, antaa menehtyä siihen sitten.
Mikä järki on pitää väkisin elossa elimistöä, joka ei itse tahdo enää elää ja ajukoppa on siinä kunnossa, ettei sillä puuromössöllä aivojen tilalla enää ole mitään omaa tahtoa? "
Koska kukaan lääkäri ei ollut tehnyt saattohoitopäätöstä. Äiti kärrättiin lopulta 4 kertaa nesteytettäväksi 3 kuukauden aikana ja vasta viimeisellä kerralla jollain lääkärillä oli niin paljon "natsoja", että teki saattohoitopäätöksen. Äiti eli sen jälkeen vielä 3 viikkoa kotona ja kuoli rauhallisestio massa sängyssään 3 viikkoa myöhemmin. Mun mielestä tässä olisi lääkäreilläkin vähän parantamisen varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, asiasta on jo sovittukin eli pihaan tulee siirrettävä pieni asunto, jotta kaikki saavat omaa rauhaa.
Mummo leikkimökkiin 👵🏻🏚
mee pois. oletko kuullut modernit minitalot,kuin messuilta. ihan hienoja. miks sun aina pitää vääntää kääntää kaikki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksiön tuossa joku mainitsikin. Asunnot ovat mallia kannankoppi isoissa asutuskeskuksissa. Seuraava kysymys koskee ympärivuorokautista hoivaa, eli pitääkö aikuisen lapsen jäädä omaishoitajaksi? Työpaikka ja ihmissuhteetkin sijaitsevat usein satojen kilometrin päässä lapsuudenkodista.
Näitä kodinomaisen hoivan paasaajia löytyy yllättävän paljon kristillisistä, jotka elävät puheittensa perusteella 50-lukua, jolloin suurperheiden äidit hoitivat niin lapset kuin vanhukset. Koko suku asui saman katon alla. Mennyttä maailmaa ei enää ole, eikä "kohtuun" ole kukaan kiivennyt takaisin.
Vanhainkodeilla on oma funktionsa keskitettyine palveluineen ja koulutettuine työntekijöineen, kuten päiväkodeilla ja kouluilla. Niin se moderni maailma toimii.
Näinhän se on, mutta tässä modernissa maailmas
Ei ennen vanhaan ollut niin huonokuntoisia vanhuksia kuin nykyään. Ihmisten annettiin kuolla. Ei toki ollut hoitojakaan, mutta ihmiset ylipäänsä eivät olleet niin hysteerisiä kuin nykyään, kun omaiset tahtovat että se vanhus pidetään väkisin hengissä.
Tuo "hoitajalla ei ole aikaa vahtia, että vanhus syö" -kommentti kertoo kaiken. Siinä vaiheessa, kun ihminen ei enää itse ymmärrä, muista, osaa tai halua syödä, on aika selvää että lähdön aika on tullut. On typerää, että hoitaja syöttää, välillä ihan pakolla. Oli syömättömyyden syy mikä hyvänsä, siinä vaiheessa kun omatoiminen syöminen loppuu, on olennon aika vaihtaa hiippakuntaa.
Siinä vaiheessa mitä nopeammin lähtö tulee, sen parempi. Se on vapautus sille ihmiselle.
Ja itsekkäät omaiset kitisee, että pitäisi syöttää.
Minä olen kirjoittanut hoitotahtooni, että jos en osaa edes silmiä räpyttämällä viestiä, että "seuraava lusikallinen, kiitos", MINUA EI SAA SYÖTTÄÄ. Pahin painajaiseni on, että ruokaa lykitään suuhun vaikka en tahdo sitä. Lapsena sitä sai ihan tarpeeksi.
Kuolemisessa ei ole mitään pahaa. Siinä, että ihmistä pidetään väkisin hengissä, sen sijaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksiön tuossa joku mainitsikin. Asunnot ovat mallia kannankoppi isoissa asutuskeskuksissa. Seuraava kysymys koskee ympärivuorokautista hoivaa, eli pitääkö aikuisen lapsen jäädä omaishoitajaksi? Työpaikka ja ihmissuhteetkin sijaitsevat usein satojen kilometrin päässä lapsuudenkodista.
Näitä kodinomaisen hoivan paasaajia löytyy yllättävän paljon kristillisistä, jotka elävät puheittensa perusteella 50-lukua, jolloin suurperheiden äidit hoitivat niin lapset kuin vanhukset. Koko suku asui saman katon alla. Mennyttä maailmaa ei enää ole, eikä "kohtuun" ole kukaan kiivennyt takaisin.
Vanhainkodeilla on oma funktionsa keskitettyine palveluineen ja koulutettuine työntekijöineen, kuten päiväkodeilla ja kouluilla. Niin se moderni maailma toimii.
Näinhän se on, mutta tässä modernissa maailmas
Ei tietenkään. Muistisairaudet on lisääntyneet räjähdysmäisesti viimeiset ehkä 20 vuotta. Toisaalta ihmiset elävät liian pitkään, toisaalta elämäntavat edistävät niiden syntymistä (tolkuttomasti sokeria, esimerkiksi.)
On todella tärkeää ymmärtää, että silloin kun vanhukset "hoidettiin kotona", ei niitä hoidettu. Ne vaan oli kotona. Varsinaista hoitoa tarvittiin ehkä viimeiset kaksi viikkoa.
Kuten joku jo totesikin, ennen aikuisvaippoja ihmisiä ei pahemmin vuoteeseen hoidettu.
Puuttui vaihtoehto: Olen jo omaishoitaja.
Tämä tulee yleistymään. Jollei vapaaehtoisesti, niin pakolla.
Olen hyvin uupunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 68: "Miksi piti väkisin nesteyttää? Siinä vaiheessa, kun ihminen ei enää itse ymmärrä syödä ja juoda, on se merkki päästää irti. Elimistö alkaa sammuttaa itseään.
Tällä näitä ongelmia juuri luodaan, kun ei anneta ihmisen kuolla silloin kun sen keho olisi siihen valmis ja mieli enemmän kuin valmis. Jos janontunne on hävinnyt, on aivan selvää että ihmisen pitäisi antaa sitten menehtyä nestehukkaan. Tai jos ei tahdo syödä, antaa menehtyä siihen sitten.
Mikä järki on pitää väkisin elossa elimistöä, joka ei itse tahdo enää elää ja ajukoppa on siinä kunnossa, ettei sillä puuromössöllä aivojen tilalla enää ole mitään omaa tahtoa? "
Koska kukaan lääkäri ei ollut tehnyt saattohoitopäätöstä. Äiti kärrättiin lopulta 4 kertaa nesteytettäväksi 3 kuukauden aikana ja vasta viimeisellä kerralla jollain lääkärillä oli niin paljon "natsoja", että teki saattohoitop
Saattohoitopäätös pitäisi tehdä aina välittömästi, kun muistisairaus todetaan.
Nro 75: "Saattohoitopäätös pitäisi tehdä aina välittömästi, kun muistisairaus todetaan. "
Mä olen tästä ihan smaaa mieltä. Mun äidillä oli kyllä DNR-päätös eli elvytyskielto, mutta sehän ei yksistään riitä, koska koskee ainoastaan tilanteita, joissa sydän pysähtyy.
Eikä vanhusten infektioita hoidettu kotihoidossa samalla tavalla kuin nyt. Vanhus ehkä kuoli siihen ensimmäiseen keuhkokuumeeseen eikä vasta siihen johon mitkään antibiootit ei enää tehoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksiön tuossa joku mainitsikin. Asunnot ovat mallia kannankoppi isoissa asutuskeskuksissa. Seuraava kysymys koskee ympärivuorokautista hoivaa, eli pitääkö aikuisen lapsen jäädä omaishoitajaksi? Työpaikka ja ihmissuhteetkin sijaitsevat usein satojen kilometrin päässä lapsuudenkodista.
Näitä kodinomaisen hoivan paasaajia löytyy yllättävän paljon kristillisistä, jotka elävät puheittensa perusteella 50-lukua, jolloin suurperheiden äidit hoitivat niin lapset kuin vanhukset. Koko suku asui saman katon alla. Mennyttä maailmaa ei enää ole, eikä "kohtuun" ole kukaan kiivennyt takaisin.
Vanhainkodeilla on oma funktionsa keskitettyine palveluineen ja koulutettuine työntekijöineen, kuten päiväkodeilla ja kouluilla. Niin se moderni maailma toimii.
Näi
Tuo on tosi tärkeä pointti, että kun vanhukset "hoidettiin kotona", ei niitä oikeasti hoidettu, ainakaan nykystandardein. Miten olisi voitu, kun maatilan töissä oltiin koko ajan? Yksin ne kykkivät, jos eivät enää töissä voineet auttaa.
Jokaisen pitää omalta kohdaltaan miettiä, miten sen elämänsä ehtoon tahtoo viettää, ja elää sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, asiasta on jo sovittukin eli pihaan tulee siirrettävä pieni asunto, jotta kaikki saavat omaa rauhaa.
Ramirentin työmaaparakki? 😄
mene pois,nuo sun tyhmyydet ei oo enää hauskoja,nolaat vaan itses. länkkyleualla vielä hymy hyytyy tässä elämässä. opettele asiallisuutta
Vierailija kirjoitti:
Puuttui vaihtoehto: Olen jo omaishoitaja.
Tämä tulee yleistymään. Jollei vapaaehtoisesti, niin pakolla.
Olen hyvin uupunut.
Pakko tässä maailmassa ei ole kuin siihen että syntyy ja jossain vaiheessa kuolee. Kenenkään ei ole pakko uuvuttaa itseään hoitamalla muita.
Näinhän se on, mutta tässä modernissa maailmassa ei ole riittävästi vanhusten hoivapaikkoja.
Todella huonokuntoisia, muistisairaita vanhuksia odottaa kodeissaan laitospaikkaa, mutta niitä ei tahdo löytyä. Ainoa päivän "vierailija" on huonosti suomea osaava hoitaja, joka piipahtaa antamassa lääkkeet ja vaihtaa uudet ruuat vanhuksen eteen. Hoitajalla ei ole aikaa valvoa sitä, syökö vanhus ruokaansa. Tätä vanhusten hoivaa olen seurannut viimeisen vuoden sukulaisvanhuksen kohdalla.
Lapsille taataan päiväkotipaikka, se voi olla vähän kauempana, mutta hoitopaikka on löydyttävä. Samanlaista lakia ei ole vanhusten hoidossa.