Täysi elämänmuutos tarjolla - uskalletaanko?

Vanhempani juuri soittivat. Heittivät ilmoille idean, jonka olivat yhtäkkiä saaneet. Olivat miettineet, että näinköhän minä haluaisin perheeni kanssa muuttaa isäni kotitaloon, pieneen kaupunkiin tuolla pohjoisessa. Talo on ollut vuokralla, kun suku asuu muualla, mutta nyt pitäisi viimein päättää, mitä sille tehdään. Nyt olisi siis ehkä tarjolla mielettömän kaunis n. 300-neliöinen perinnetalo lasikuistilla, iso puutarha, pihasauna ja uimaranta kivenheiton päässä. Talo on aivan kaupungin keskustassa, lähimpään kauppaan 100 metriä.



Tämä on kyllä sellainen mahdollisuus, joka ei välttämättä koskaan toistu! Meillä ei välttämättä ole koskaan varaa mihinkään tuollaiseen, ei ainakaan missään Etelä-Suomessa. Ja minä olen aina rakastanut sitä taloa! Sitä puutarhaa, sitä tunnelmaa! Olen aina ajatellut, että siellä kun vain saisi asua, niin olisi täydellisen onnellinen. Mutta samalla olen miettinyt myös, että miksi pirussa sen pitää olla niin kaukana! En ole tosissani ajatellut, että asia tulisi ajankohtaiseksi, koska meillä ei missään nimessä vielä vuosiin olisi sitä varaa ostaa. Nyt kuitenkin voisimme alkuun vuokrata sen jollain sopuhinnalla ja sitten katsella, mitä myöhemmin teemme.



Mutta miten tällainen aina Helsingissä asunut city-pari nyt vain yhtäkkiä jättäisi kaiken ja muuttaisi jonnekin huitsin nevadaan?? Uskaltaako sitä? Miten niihin pieniin ympyröihin tällainen perhe sopii? Hajoaako siellä pää? Meillä ei ole lähimaillakaan yhtäkään tuttua. Kaiken lisäksi mieheni olisi varmaankin sen kaupunkin ainoa ulkomaalaissyntyinen mies (ainakin ainoa, josta se näkyy ulospäin =)).



Meillä on kaksi pientä lasta, joille tuollainen kasvuympäristö olisi ihanteellinen. Siksi kai vanhempani tuon ajatuksen uskalsivat ilmoille heittääkin. Me olemme jo pitkään miettineet muuttoa jonnekin vähän syrjemmäksi, koska emme halua lastemme kasvavan kivikylässä, mutta onkohan tuo jo vähän extremeä? Lähinnä olimme miettineet jotain Tuusulaa...Sitä minä eniten pelkään, ettei mieheni kestä. Ulkopuolisuuden tunne voi olla liian voimakas. Töitä me kyllä varmasti löytäisimme, jopa hänkin.



Yksi iso pulma on myös talon ja pihapiirin kunto. Vuokralaiset ovat vain asuneet taloa, tekemättä mitään korjauksia, eivätkä he ole mitään puutarha-ihmisiä. Talon kunto on siis sen mukainen. Ja me emme todellakaan ole mitään tee-se-itse -miehiä. Taloon pitäisi uusia ainakin maali, katto, keittiö (vuosimallia ehkä -65...) sekä lattiat, ja luultavasti noin sata muuta " pikku" juttua. Pihasaunakin pitäisi uusia käytännössä kokonaan. Onko meistä tuohon? Olemme asuneet koko ikämme kerrostalossa keskustassa :-/



Huoh! Sanokaa joku jotain järkevää! Olen niin ihmeissäni, etten osaa ajatella järkevästi. Äääh! Asiahan on vielä ihan harkinta-asteella, mutta pitäisi nyt päättää, että näytämmekö suunnitelmlle vihreää valoa, vai emme.