Täysi elämänmuutos tarjolla - uskalletaanko?

jos tuollainen tilaisuus tulee, tietenkin meette! Pääseehän sieltä pois jos ei sopeudukaan.

Jos on, niin sinne, tietysti!

Ja jos ette viihdy tai töitä ei löydy.. Postiautot kulkee takaisinkin päin!!

jos ette muuta niin ilmoittakaa minulle , muutan ilomielin sinne ;))

Niitä asioita tulet katumaan mitä et tehnyt, et niitä mitä teit.

Meillä oli sama tilanne kuin teillä. Erona vaan muutto Suomeen ulkomailta (mies ulkomaalainen). Helsingissä on vielä ihan hyvä olla ulkomaalainen, mutta eipä siitä enää hyvin paljon korkeammalle kärsi lähteä, ilman, että saa kokea rasismia (tää oli yllätys, sillä mieheni on eurooppalainen). Myös se, että mies jäi ihan " ulos" . Alkoi masentumaan. Myös se ettei ollut mitään " virikkeitä" oli tosi kova pala.

Me muutettiin jokusen vuoden päästä pois, sillä mieheni lakastui ihan kokonaan.

Se, että ette ole tee-se-itse tyyppejä, niin älkää lähtekö tohon. Remontti/saneeraus on aivan valtavan stressaavaa puuhaa ja jos ei vielä ole taitoja oikeastaa edes tehdä sitä... Jos teillä on hyvä elämä Hesassa, niin jatkakaa sitä siellä. Nämä " voi kun se vois olla niin ihanaa" haaveet saattavat romuttua oikein rytinällä, kun totuus paljastuukin ihan joksikin muuksi.

Tarttukaa tilaisuuteen, kun se on nyt tarjolla. Äkkiä sitä remonttia oppii tekemään ja miehesi varmasti tykkää remontin tekemisestä ja oman talon kunnostamisesta. Miehet on syntyneitä sellaiseen. Eikä nuo remonttijutut kovin isoilta jutuilta kuulosta.



Onnea matkaan! Ihanaa, että edes jonkun kohdalle tulee tuollainen loistava tilaisuus.

Ei tuohon muuten uskalla ryhtyä. Valmistun pian ammattiin, jossa kyllä töitä löytyy, joten ei sinänsä huoleta. Mieheni taas on tottunut suomalaiseen meininkiin eikä siis liikoja nirsoile. Ottaa vastaan työn kuin työn, on se sitten tuttua hommaa tai jotain ihan uutta.



Niin, kai sieltä pois pääsee, jos ei ota sujuakseen, mutta kyllä minä haluaisin olla aika varma asiastani, jos sinne asti lähden ja siihen remonttirumbaan alan.



Hiiiiiih...Aika jännää, kyllä!



Ap

en kyl tuollaseen remonttipesään keskelle ei mitään muuttaisi, varsinkaan, jos mies ei olisi täysillä mukana. Ero siitä tulee.

Jos ei ookkaan hyvä, niin Helsinkihän ei mihinkään häviä (ellei aivan valtava tsunami tule ja pois vie...)

Kyllä omasta talosta aina virikkeitä löytyy, mikäs voisi olla sen unelmampaa. Eri asia, jos asuu lähiössä jossakin kopissa, niin siinä voi ulkomaalaisen virikkeet jäädä vähiin.



Tarttukaa unelmaan kiinni rohkeasti vain, muuten kadutte sitä lopun ikäänne.

Mutta te ootte erilaisia ihmisiä. Esimerkiksi minä en olisi ikinä muuttanut Helsinkin kaltaiseen p....reikään.

Mieheni on asunut Suomessa jo 15 vuotta ja hänellä on tiivis ystäväporukka Helsingissä. Täällä hän ei ole mikään kummajainen, mutta sukuni kotosijoilla hän taas on täys alien...



Ap

Meidän perhe otti ja lähti helsingistä pienestä kolmiosta MAALLE! Lähimpään kauppaan ja palveluihin reilu 15km! metsän keskellä kaunis sininen omakotitalo, kotakeittiö/grillikatos, oma lampi tossa mäen alla, kahen auton talli, liiteri. TAKKA tuo romantiikkaa ja pakkaset on purevama kun siellä etelässä, mutta ihanaa on!



Tämä siis oli totaalinen maailman muutos kerrostalolähiöihmisille, mutta nyt mietin, mitä hemmettiä me siellä kaupungissa kupattiin.



Rohkeutta ja avaraa mieltä!!

Kyllä mies tällä hetkellä on täysillä mukana! Minä tässä olen se realisti, jos niin voi sanoa. Tuntuu, ettei hän ehkä tajua tuota suomalaista pikkukaupunki-meininkiä. Mutta ei meillä eroa tule yhden röttelön takia, vaikka olisi kuinka se minun unelmataloni!



Mutta kiitos kannustavista ja ihanista viesteistä! Onhan tämä mielettömän upea mahdollisuus, jos siihen vaan tosissaan voidaan ryhtyä!



Ap

Itse en muutenkaan lähtisi Stadista minnekään tuuranpersiisiin, mutta kaikista vähiten johonkin " pientä kunnostusta" kaipaavaan ikuiseen remonttipesään, vaikka se paikka minulle kuinka rakas (lapsuuden muistoja?) olisi.

ihan senpä takia sun aloitukseen vastasinkin. Ite oisin sun tilanteessa jo muuttolaatikoita pakkaamassa, JOS mieheni olisi SUOMALAINEN. Monenko tähän ketjuun vastanneilla on ulkomaalainen mies? Minun mies osaa melko hyvin suomea, eli ei ole syrjintä kielitaidosta kiinni..

Mutta ap:lle toivotan lämpimästi kaikkea hyvää, jos päätätte lähteä. Aina pääsee pois jos ei tykkääkään. Niin pääsimme mekin=)

Kuulostaa aivan ihanalta ja tiedän kyllä, että saattaa kaduttaa jos ei kokeile. Mutta. Jos yhtään olette kuten minä, kaupunkilaisia luonteeltanne, tulette parin vuoden alkuhuuman jälkeen kaipaamaan takaisin Helsinkiin tai edes lähistölle. Minä muutin pari vuotta sitten 500km päähän Helsingistä. Vaikka täältä on suhteellisen hyvät yhteydet Etelä-Suomeen minua painaa kuitenkin se, etten halutessani pääse kaupungin vilinään, kahviloihin, Kauppatorille mansikoita syömään, näyttelyihin, Suomenlinnaan. Ja se, etten pysty lapsilleni tarjomaan samoja elämyksiä kuin itse koin.



Toki uudessa paikassa on ne ovat viehätyksensä. Ja talo kyllä kuulostaa unelmalta! Mutta miettikää tarkkaan mistä luovutte ja mitä saatte tilalle.

Niin ei sun miestä ja apn miestä ei voi oikein verrata. Ehkä apn mies on luonteeltaan sellainen, että saa ystäviä ihan kaikkialta. Ja pikkukaupungissahan sitä paremmin tutustuu ihmisiin kuin Helsingissä.

edelliselle..

kyse onkin uudet ystävyssuhteet uudella paikkakunnalla. Minun mies on hyvä tyyppi, joka saa helposti kavereita ja niitä hänellä paljon olikin, mut sit ei niitä suomesta saanutkaan. Eikä me asuttu Helsingissä vaan just siellä pohjosen perukoilla. Oli miehelle liian iso kulttuurishokki ison kaupungin jälkeen, vaikka juuri hän Suomeen muuttaa halusikin..