Täysi elämänmuutos tarjolla - uskalletaanko?

joista osan motiivi estää teitä lähtemästä on puhdas kateus.



Mekin muutettiin Helsingistä Espooseen muutama vuosi sitten, yhtään ei ole ollut ikävä Kauppatoria ja muuta Helsinkiä. Muutaman kerran kesässä käydään siellä. Ihminen tulee mainiosti toimeen ilman Helsinkiä, varsinkin jos on ihana vanha oma perinnetalo. Jos miehesi on innokas lähtemään, niin tottahan toki sinäkin. Kokeilkaa edes, mitään ette menetä.

Helsingistä Espoosen on vähän eri juttu, kuin Helsingistä Jumalan selän taakse. Vähä köykästä verrata..

Helsingistä Espooseen muutitte? :DDD Eikä ole tullut ikävä Kauppatoria? :D Kiitos, sain illan parhaimmat naurut.

Suomalaiset miehet vaan eivät ole...Kaikki mieheni ystävät ovat ulkomaalaisia, yhtä lukuunottamatta. Tämän 15 vuoden aikana hän on siis onnistunut saamaan yhden suomalaisen ystävän, jos isääni ja veljeäni ei lasketa. Onhan noita kavereita, joiden kanssa pelataan fudista tai joita moikkaillaan salilla, mutta sen lähemmäksi ei ole kukaan suomalainen mies uskaltanut miestäni päästää. Eli vaikeaa voi tulla olemaan noin menevällä ja ulospäinsuuntautuneella ihmisellä, jos ihan yksin jää :-(



En tiedä, vaikea päätös. Onneksi ei tarvitse ihan heti tänään ratkaista.



Ap

Yhtään ei ole ollut ikävä Kauppatorin rääkyviä lokkeja ja Kaivopuistoa tai mitä siellä nyt onkin, joilla toi yksi nostalgioi. Koko Helsinki on lakannut olemasta ja ei voisi olla yhdentekevämpi.



Minulle on ihan sama asunko Espoossa vai Rovaniemellä, yhtä kaukana olen Helsingistä ja yhtä vähän sinne on asiaa.

Älkää nyt kiusatko toista! Mutta joo, teillä voi olla edelleen lyhyempi matka Kauppatorille sieltä Espoosta, kuin vaikka jollain itä-helsinkiläisellä :-) Riippuu, missäpäin Espoota asustelette.



Meillä matkaa sinne rakkaalle torillemme tulisi sitten hiukan enemmän...



Tuo remonttihomma ei niin hirveästi pelota siksi, että talohan ei alkuun olisi meidän, vaan vain vuokralla. Olisihan siinä hommaa tarpeekis asti ja tekisimme tietenkin kaikkemme siinä mukana, mutta emme vastaisi kustannuksista kokonaan itse, emmekä myöskään työstä. Rakentaisimme paikkaa joko itsellemme, jollekin muulle sukulaiselle tai sitten myytäväksi.



Ap

jolle tuli ikävä Kauppatoria, Suomenlinnan siluettia jne..



Pointti on se, että jos ei ole aivan epätavallisen kiintynyt Helsinkiin, niin koko Helsinki haihtuu mielestä nopeasti.

Kaikki ei ajattele samalla tavalla kuin sinä. Minulla on paljon hyviä muistoja Helsingistä lapsuudestani ja nuoruudestani. Kauppatori oli vain yksi esimerkki (muistan mansikoiden popsimisen Kolera-altaan reunalla kesähelteillä kavereiden kanssa). Olisin voinut mainita muitakin esimerkkejä, mutta en halua tulla tunnistetuksi.



Yritin havainnollistaa, että ihmiselle joka on tottunut ison kaupungin läheisyyteen saattaa pian iskeä ikävä kaukana. Ei sillä, että joka päivä sinne Kauppatorille tai näyttelyihin pitäisi päästä, mutta niiden läheisyys ainakin tuo mahdollisuuden.



En ole kateellinen suinkaan. Olen vain käynyt samankaltaisen tilanteen läpi ja tiedän millaisia tunteita saattaa herätä muutaman vuoden päästä. Ja tunnustettakoon, että enemmän kun Kauppatorin kirkuvia lokkeja kaipaan ystäviäni. Jos siis ap:n miehen ystäväpiiri kaikki etelässä en suosittele muuttoa. Ja tottahan toki ap ja miehensä tekee lopulta kuten itse haluaa, eihän ap täältä olekaan viimeistä päätöstä etsimässä vaan ajatuksia aiheesta, olettaisin. ;-)



" toi yksi"

tai miksei jollekin muullekin. Riippuu tietenkin ihmisestä. Mutta ei tuo Helsinki niin legendaarinen paikka ole, että sen takia kannattaisi jättää lähtemättä.



Itse kun olen asustellut täällä Espoossa (joo naurakaa vain), niin olen kuitenkin saanut tosi paljon etäisyyttä Helsinkiin ja silloin harvoin kuin siellä käyn, se tuntuu pieneltä, ruuhkaiselta, sisäänpäinlämpiävältä kaupungilta, jossa kaikki asiat on jotenkin jämähtänyt. Oikein hätkähdyttää, kun mikään asia ei siellä koskaan muutu.

En ole mikään helsinkiläinen henkeen ja vereen. Ikävä tulisi ehkä jonkin verran, mutta ystäviä, lasten kummeja, sukulaisia me enemmän kaipaisimme...Miehellänikin on sukua täällä. Heitä tulisi kyllä ikävä. Minulla asuu tässä ihan naapurissa kolme äiti-ystävää, jotka ovat sekä henkisenä tukena ja ystävinä mahtavia että ihan päivittäisenä käytännön apuna korvaamattomia. Miten sitä sieltä voisi tuollaisia ihmisiä löytää? Mutta tämä ongelma olisi lähes sama, vaikka muuttaisimme vain tuonne toiseen kaupunginosaan.



Minä kyllä yleensä ystävystyn helposti, mutta siellä pikkukaupugissa olisinkin sitten aika erilainen, siis muiden silmissä. Se helsinkiläinen (oikeasti se on kauhea mörkö monille!), ulkomaalaisen vaimo ja tummien lasten äiti, vihreä humanistihörhökin vielä kaiken lisäksi. Ja mieheni se vasta mörkö onkin :-D



Silti minusta alkaa yhä enemmän tuntua siltä, että meidän täytyy uskaltaa tehdä tämä. Huomenna soitan isälleni ja selvitän, miten tosissaan he oikeasti ovat ja miten tässä voisi ihan käytännössä edetä.



Hyvää yötä teille kaikille ja kiitos vielä kerran!



Ap

" Etäisyyttä" Helsinkiin? :D Siis minä 19 tai " toi yksi" olen asunut koko lapsuuteni Espoossa ja muistelen lapsuuttani Helsingissä. En siis ole helsinkiläinen enkä nauranut Espoolle paikkakuntana vaan ajattelutavallesi. Enkä edes asunut ihan Helsingin lähistöllä Espoossa. Silti kävin itsekseni n. 12-vuotiaana useita kertoja viikossa Helsingissä.



Ymmärtäisin sua paremmin jos sanoisit muuttaneesti Helsingistä Turkuun ja saaneesi etäisyyttä, mutta että Espooseen...

Jos asun Espoossa ja käyn pari kertaa vuodessa Helsingissä, niin miten se eroaisi siitä kuin asuisin vaikka Joensuussa ja kävisin 2 kertaa vuodessa Helsingissä.



Espoo ja Helsinki on aivan eri planeetalta. Ei se etäisyys vaan se henkinen etäisyys. Olen vain huomannut, että en tarvitse Helsinkiä oikeastaan mihinkään, se mikä on täällä riittää minulle hyvin.



22

niin sitten ei kun matkaan. Kyllä siellä oman talon pihapiirissä riittää puuhaa, vaikka ei koko kaupunkia tuntisikaan. Ja onhan netti ja puhelimet keksitty.



Onnea matkaan!

Jos asun Espoossa ja käyn pari kertaa vuodessa Helsingissä, niin miten se eroaisi siitä kuin asuisin vaikka Joensuussa ja kävisin 2 kertaa vuodessa Helsingissä.

Ero onkin siinä, että vaikket kävisikään Helsingissä (Helsinki on nyt vain esimerkki, ei mikään onnen tyyssija), sinulla on aina MAHDOLLISUUS helposti mennä sinne asutessasi lähellä. Tuosta mahdollisuudesta ap luopuisi miehensä kanssa. Toki ystäviin voi pitää yhteyttä netillä ja puhelimitse, mutta ystävyydet tuppaavat helposti kuihtumaan jos ei näe. Varoitan ainoastaan, kannattaa pohtia tarkasti. Mutta jos ap: sta tuntuu, että on valmis luopumaan monista jutuista ja kokee, että saa vastaavasti tilalle: toivotan onnea muuttoon! :-)

Itse olen viettänyt elämäni ensimmäiset 19 vuotta maalla täysin jumalan selän takana. Talo oli meilläkin ihana ja kasvuympäristö rauhallinen maalaisidylli. Mutta koko lapsuuteni olin kateellinen kaupunkilaisserkuilleni, joilla sentään tuntui olevan elämä muhun verrattuna.



Sittemmin muutin kaupunkiin, ja enää mua ei saisi millään mihinkään maalle. Nautin ihmisten läheisyydestä, kulkuyhteyksistä, siitä että voin piipahtaa ostoksilla, teatterissa tai syömässä ihan hetken mielijohteesta. Nautin jopa katuvaloista, niitä ei kotipaikkakunnallani juuri ollut:). Nautin siitä, että lapsillani on valinnanvapaus harrastaa mitä haluavat ja kenen kanssa haluavat, toisin kuin mulla oli.



Maalla on kiva käydä kesällä, mutta mä en enää kestäisi sitä pimeyttä ja autioita maisemia. Musta se talo on aika heppoinen motiivi muuttoon, jos ei mitään muuta elämää uudella paikkakunnalla ole. Hyvät ihmiset, ei se seinät ja materia ole se ainoa asia joka merkkaa. Asumisviihtyvyys tarkoittaa paljon muutakin.



Mutta kuten sanottu, riippuu täysin ihmisestä. Toinen arvostaa maalaiselämää, toinen ei niinkään.

Vierailija:

Ero onkin siinä, että vaikket kävisikään Helsingissä (Helsinki on nyt vain esimerkki, ei mikään onnen tyyssija), sinulla on aina MAHDOLLISUUS helposti mennä sinne asutessasi lähellä. Tuosta mahdollisuudesta ap luopuisi miehensä kanssa. Toki ystäviin voi pitää yhteyttä netillä ja puhelimitse, mutta ystävyydet tuppaavat helposti kuihtumaan jos ei näe. Varoitan ainoastaan, kannattaa pohtia tarkasti. Mutta jos ap: sta tuntuu, että on valmis luopumaan monista jutuista ja kokee, että saa vastaavasti tilalle: toivotan onnea muuttoon! :-)

Ja varmaan monet kauempana asuvat käyvät Helsingissä useammin kuin minä, joka asun Espoossa.

Eikä tässä nyt kyse ollut siitä pääseekö Helsinkiin vai ei vaan siitä, että Helsingissä ei ole mitään niin legendaarista, ettei sen takia kannattaisi muuttaa. Kauppatori ja Uspenskin siluetit haihtuu mielestä nopeasti kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan, enkä ymmärrä mikä siinä Kauppatorissa on muutenkaan niin ihmeellistä, hirveät hinnat ja hirveää krääsää, oikein ihmetyttää, että tuollainen telttaviritysmarkkinakojusysteemi on keskellä Helsingin sydäntä.

Helsingissä ei ole mitään niin legendaarista, ettei sen takia kannattaisi muuttaa.

Espoo on lähes sama kuin Helsinki.

Tosin kaikkea eteen tulevaahan ei voi tietää. Voi tulla järkyttävä kulttuurishokki ja huomata ettei maalla olekaan kivaa esim talvella kun pitää sulatella jäätyneitä putkia tai aina ennenkuin lähtee kotoa pois, aurata tieti lumimassojen alta.



Toisaalta voi tulla posittivisia yllätyksiä. Kuvittelisin että miehesi ulkomaalaisuus voi hämmentää hetken, mutta omalla aseteellaan ja sosiaalisuudellan voi ulkokuori unohtua muilta. Väittäisin että " maalaissuomessa" voi löytyä yllättävänkin suvaitsevaisia ihmsiä, kunhan tutustuvat kunnolla.



Tärkein pointti minusta on tietysti töiden saanti. Onko realistista löytää sieltä töitä pitemmäksi aikaa?

Kauheasti ei varmasti kannata alkaa remontoimaan, ennenkuin tietää varmasti että jää pysyvästi tai ainakin pitemmäksi aikaa ja että remontti" hyödyn" saa myös itselleen. oiko asiasta tulla riitaa sukulaisten kanssa, jos omistussuhteen ovat epäselvät?



Oma lukunsa on tietysti lapset. Miten heidän elämänsä järjestyy? Jos ovat ihan pieniä, voi ehkä helpommin kokeilla näitä elämänmuutoksia. Muuten pitää heidäkin mielipiteensä ottaa oikeasti huomioon.



Olisiko mahdollista tehdä perheen kanssa vaikka sopimus että mennään vaikka vuodeksi ja sitten katsotaan tilannetta uudelleen? Kuten joku jo sanoikin Helsinkin on ja pysyy. Sinne pääsee takaisinkin.



Ja sulle Espooseen muuttaneelle. On todellakin aivan eriasia muuttaa Helsingistä Espooseen kuin satojen kilometrien päähän. Ei se ole pelkkä " henkinen" juttu vaikket Helsingissä käykään kuin kerran kesässä. On ihan eri asia olla fyysisesti kaukana kaikista tutuista ja ystävistä ja siitä mahdollisuudesta että voi piipahtaan halutessaan. Mutta nämä ovat niitä asioita , jotka varmasti ymmärtää vasta kun kerran muuttaa oikeasti kauas.

Toisille se Espooseen muuttaminenkin on tietysti iso juttu. Lapsena itkin kun muutimme Vantaalla toiselta kadulta toiselle. Nt sujuu jo nämä ympäri Suomea muuttamiset.

meillä on täällä n.60 ihmisen pikkukyläs yks saksalainen nainen ja yks hollantilainen, hyvin on otettu porukkaan mukaan! meiltä on tosin isompaan kaupunkiin 40 km. Onko siellä mitään isompaa kaupunkia lähistöllä? jos on niin voi jotain harrastuksia kehittää niin saa mieheskin uuden kaveripiirin.