Mies ei suostu siihen, että asuntolaina otetaan molempien nimiin

Ketju on jo niin pitkä, ettei pysty lukemaan kaikkia kommentteja, mutta onko ap jossain vaiheessa kertonut, miten muut kulut jaetaan?

Se on kuitenkin se olennainen tieto sen kannalta, että onko reilua vai ei. 

 

Jos vuokralla asuessa maksettiin kaikki yhteiset kulut puoliksi (vuokra, ruuat, lastenkulut, jne.), niin onko miehen logiikka nyt se, että hän lyhentää lainaa ja samalla summalla vaimo hoitaa muita yhteisiä kuluja? Sitten on epäreilua, jos ei asunto ole molempien nimissä. 

 

Jos taas mies edelleen maksaa muista yhteisistä kuluista puolet, ja sen lisäksi ottaa asumiskulut itselleen, niin sehän on kiva. Sitten ap:llakin jää varmaan varaa vaikka sijoitusasuntoon, kun ei tarvi maksaa lainanlyhennyksiä tai vuokraa omasta kodista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä huijaamista tuossa on?

Mies ostaa talon jonka hän itse maksaa niin missä kohdin SINUA siinä huijataan?

Ei tuo ole sen kummempi asia kuin sekään kun ostaa auton osamaksulla itselleen. Olisitko silloinkin huijattu? Miten?

Näetkö asian siis siten, että sinun kuuluisi omistaa miehen ostamasta talosta puolet?

Yhdessä oleminen EI tarkoita sitä, ettei voi eikä saa ostaa itse itselleen mitään.

Miten kieroutunut sinä olet?

Saako miehesi ostaa itselleen suklaalevyn vai onko siitäkin aina puolet sinun?

Sopisikohan miehelle tuossa tilanteessa jos nainen ostaisi sen kodin? Tuskin. 

Naisissa ei ole potentiaalia ostamaan mitään suurempaa ilman miehen rahoitusta. 

Henkilökohtaiseen kokemukseen pohjautuvan tiedon pohjalta voin näin lausua. Omist

Minulla on elämässäni ollut kaksi pidempää suhdetta, molemmilla kerroilla minä olin se, joka ansaitsi enemmän ja joka sai rahaa säästöön ja isompiin hankintoihin. Kumpikaan mies ei olisi saanut yhtään mitään omaisuutta itselleen ilman minua. Olen miettinyt, että vetävätkö erilaiset persoonallisuudet oikeasti toisiaan puoleensa. Vai miten minä insinööriaivoilla varustettu nainen päädyn luovien, mutta heikosti taloutta ymmärtävien miesten kanssa yhteen.

Missä ap tai kukaan muukaan on vaatinut että miehen tulee antaa hänelle omaa omaisuuttaan? Ap:han haluaa maksaa itse talosta jonka ostaisivat. Siitähän tässä keskstelussa on ollut kyse. Jotain hämäräähän siinä on että mies haluaa ostaa talon yksin, sen sijaan että molemmat maksaisivat sitä. Eikä suostu keskustelemaan asiasta.

Luulen, että mies ei suostu keskustelemaan asiasta, koska tietää, että se keskustelu johtaa ikuisuuskeskusteluun, eli keskusteluun avioliitosta avoliiton sijaan.

Suoraan sanottuna minusta on omituista se, että jonkun mielestä on ok asua pitkä liitto avoliitossa ja tehdä siihen lapset, mutta sitten jostain kämpän ostosta vedetään kilarit.

Mutta asia lienee kuten ystäväni kerran sanoi: naisille omaisuus on tärkempää kuin miehille, mutta he eivät ole valmiita sijoittamaan siihen samalla tavalla kuin miehet. Valitettavasti usein naisilla tuntuu olevan joku pinttymä siitä, että yhteinen omaisuus = perhe, yksikkö. Itse ajattelen, että perhe muodostuu ihan jostain muusta kuin vanhempien omaisuusjärjestelyistä.

Vierailija kirjoitti:

Ketju on jo niin pitkä, ettei pysty lukemaan kaikkia kommentteja, mutta onko ap jossain vaiheessa kertonut, miten muut kulut jaetaan?

Se on kuitenkin se olennainen tieto sen kannalta, että onko reilua vai ei. 

 

Jos vuokralla asuessa maksettiin kaikki yhteiset kulut puoliksi (vuokra, ruuat, lastenkulut, jne.), niin onko miehen logiikka nyt se, että hän lyhentää lainaa ja samalla summalla vaimo hoitaa muita yhteisiä kuluja? Sitten on epäreilua, jos ei asunto ole molempien nimissä. 

 

Jos taas mies edelleen maksaa muista yhteisistä kuluista puolet, ja sen lisäksi ottaa asumiskulut itselleen, niin sehän on kiva. Sitten ap:llakin jää varmaan varaa vaikka sijoitusasuntoon, kun ei tarvi maksaa lainanlyhennyksiä tai vuokraa omasta kodista. 

 

Villi veikkaus on, että mies maksattaa aloittajalla tuon asumisen jossain muodossa. 

Miehen tunteista kertoo jo paljon se, ettei ole vienyt lastensa äitiä vihille.

Vierailija kirjoitti:

Mitä huijaamista tuossa on?

Mies ostaa talon jonka hän itse maksaa niin missä kohdin SINUA siinä huijataan?

Ei tuo ole sen kummempi asia kuin sekään kun ostaa auton osamaksulla itselleen. Olisitko silloinkin huijattu? Miten?

Näetkö asian siis siten, että sinun kuuluisi omistaa miehen ostamasta talosta puolet?

Yhdessä oleminen EI tarkoita sitä, ettei voi eikä saa ostaa itse itselleen mitään.

Miten kieroutunut sinä olet?

Saako miehesi ostaa itselleen suklaalevyn vai onko siitäkin aina puolet sinun?

Huijaus lienee siinä, ettei parisuhteessa tuo tunnu ap.sta oikealta tavalta toimia, se luo juopaa heidän välilleen 

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Missä ap tai kukaan muukaan on vaatinut että miehen tulee antaa hänelle omaa omaisuuttaan? Ap:han haluaa maksaa itse talosta jonka ostaisivat. Siitähän tässä keskstelussa on ollut kyse. Jotain hämäräähän siinä on että mies haluaa ostaa talon yksin, sen sijaan että molemmat maksaisivat sitä. Eikä suostu keskustelemaan asiasta.

Luulen, että mies ei suostu keskustelemaan asiasta, koska tietää, että se keskustelu johtaa ikuisuuskeskusteluun, eli keskusteluun avioliitosta avoliiton sijaan.

Suoraan sanottuna minusta on omituista se, että jonkun mielestä on ok asua pitkä liitto avoliitossa ja tehdä siihen lapset, mutta sitten jostain kämpän ostosta vedetään kilarit.

Mutta asia lienee kuten ystäväni kerran sanoi: naisille omaisuus on tärkempää kuin miehille, mutta he eivät ole valmiita sijoittamaan siihen samalla tavalla kuin miehet. Valitettavasti usein naisilla tuntuu olevan joku pinttymä siitä, että yhteinen oma

Mutta onhan se talon osto kuitenkin sen verran iso asia että siitä aikuisten ihmisten pitäisi kyetä keskustella yhdessä. Siitäkin huolimatta että joutuisi puhumaan asioista jotka itse kokee epämiellyttäviksi. Silloinhan sitä sovitaan myös kuinka asiat hoidetaan tulevaisuudessa, kuka maksaa ja mitä. Perheenä tulisi kuitenkin ottaa molempien mielipide huomioon ja yrittää löytää vaihtoehto joka sopii molemmille. Ei niin että yksi määrää että näin tehdään ja sillä siisti.

Kysymys kuuluu, miksi mies ei halua ostaa taloa yhdessä vaimonsa kanssa.

Epäilyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, miksi mies ei halua ostaa taloa yhdessä vaimonsa kanssa.

Epäilyttävää.

Avovaimonsa kanssa. Ei tippaakaan epäilyttävää, avoliiton yksi juttu on juuri se, että ei ole yhteistä omaisuutta, johon toisella olisi automaattisesti oikeus missään tilanteessa.

Voin kuvitella, että mitkä ikinä syyt minulla olisikaan olla avoliitossa 15 v, vaikka kolme yhteistä lastakin on, ne olisivat samoja syitä kuin se, että en halua ostaa taloa yhdessä puolison kanssa.

Mutta onhan se talon osto kuitenkin sen verran iso asia että siitä aikuisten ihmisten pitäisi kyetä keskustella yhdessä. Siitäkin huolimatta että joutuisi puhumaan asioista jotka itse kokee epämiellyttäviksi. Silloinhan sitä sovitaan myös kuinka asiat hoidetaan tulevaisuudessa, kuka maksaa ja mitä. Perheenä tulisi kuitenkin ottaa molempien mielipide huomioon ja yrittää löytää vaihtoehto joka sopii molemmille. Ei niin että yksi määrää että näin tehdään ja sillä siisti.

Totta kai. Kuten moni sanoo, kyllä tällä pariskunnalla on isompia ongelmia kuin talon osto ja ensimmäisenä juuri puhumattomuus.

Mutta muutoin siis minusta onkin outoa, että jos on onnistuttu sopimaan avossa asuminen muutoin, miksi juuri tämä elämäntilanne, talon osto, onkin se, joka katkaisee kamelin selän? Puolin ja toisin. Itse kun pidän lastentekoa huomattavasti sitovampana ja isompana juttuna kuin talon ostoa.

Talon ostamisella on symbolista arvoa. Se viimein saa APn uskomaan, että tilanne ei koskaan muutu, koskaan ei mennä naimisiin, koskaan ei ole sellaista "oikeaa perhettä", mitä täällä monetkin sanoo kuuluvan olla. 

Viimeinen niitti tässä vastentahtoisessa avoliitossa, johon AP on ajautunut.

Oma koti on ihmiselle se elämän suurin ja kallein hankinta. Se haluaako jakaa tuon hankinnan naisen kanssa joka ei ole edes sitoutunut yhteiseen elämään edes sen vertaa,että olisi edes avioliittoon halunnut sitoutua. Mutta heti, kun kyse on rahasta niin nainen kyllä on kielipitkällä kärkkymässä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen laina, molempien nimet sopimuksessa. Mutta käytännössä se menee niin, että mies lyhentää lainaa ja mä maksan yhtiövastikkeen sekä sähkön ja veden ja lähes kaikki perheen laskut.

No kappas, kerran tuli iso mehevä riita, jossa erokorttiakin vilautin. Mies siihen totesi, että meidän koti on hänen, että hän siitä rahat ottaa kun hän sitä on maksellutkin. Onneksi tätä tilannetta ei ikinä voisi tulla, koska on yhteinen laina, mutta tämä oli mullekin hyvä muistutus siitä, että kun menee hyvin, silloin asiat on ihan eri tolalla kuin silloin, kun menee huonosti. 

Miten se on yhteinen laina jos mies joutuu sen yksin takaisin maksamaan? Oletko miettinyt miltä tuo näyttää virallisissa papereissa, laina on molempien nimissä mutta naiselta ei koskaan tule yhtään suoritusta niin yritäpä siinä oikeudessa todistaa että asunto on myös sinun vaikka et ole senttiäkään siittä maksanut todistettavasti

Ensin naimisiin ja sit vasta seksiä. *muistuttaa järkevimmästä tavasta*

Tulisiko kauppakirjat molempien nimiin ? Miten mies kantansa perustelee ?

Vierailija kirjoitti:

Oma koti on ihmiselle se elämän suurin ja kallein hankinta. Se haluaako jakaa tuon hankinnan naisen kanssa joka ei ole edes sitoutunut yhteiseen elämään edes sen vertaa,että olisi edes avioliittoon halunnut sitoutua. Mutta heti, kun kyse on rahasta niin nainen kyllä on kielipitkällä kärkkymässä.

Naiset sitoutuvat parisuhteissa enemmän rahaan kuin kumppaniinsa. Tämä ketjukin osoittaa sen. Mies ei anna puolta taloa = jätä mies. 

Liiton tulevaisuus on kallion kielekkeellä.

Suostuisin oikopäätä siihen, että nainen ottaisi puolet lainasta omalle vastuulleen, kunhan asunnon kauppakirjat  tulisivat yksinään minun nimelleni.  Tuo takaa jo varmasti sen että,en olisi eroamassa ainakaan seuraavaan 15 vuoteen tai miten pitkä laina-aika olisikaan.

Niin se vaan menee..

Meillä on yhteinen laina, molempien nimet sopimuksessa. Mutta käytännössä se menee niin, että mies lyhentää lainaa ja mä maksan yhtiövastikkeen sekä sähkön ja veden ja lähes kaikki perheen laskut.

Olisi kovasti kiinnostavaa tietää, miten joku saa itsensä puhuttua tähän diiliin. Miksi se menee käytännössä noin?

En ikinä saisi itseäni vakuutettua, että mun ei kannata maksaa lainaa, jonka olen ottanut, vaan sen sijaan jotain epämääräisiä kuluja, joista on myöhemmin vaikeaa saada omiaan pois, jos tilanne tulee, että tarvitsee.

En kyllä saisi puhuttua itseäni edes mihinkään yhteiseen lainaan. On mekin ostettu talo puoliksi, mutta kyllä meillä kummallakin ihan oma laina on, jonka vakuutena oli aikanaan se talo ja kesämökki. Nyt on enää osa talosta, kun kumpikin on lyhentänyt lainaansa sen verran. 

Näin toimien kumpikin vastaa omasta lainastaan, enkä minä joudu vastuuseen, jos toinen yllättäen lopettaakin lainan maksun. Niin kauan tietysti oli yhteisvastuuta, kun omaisuus oli lainan vakuutena = olisin menettänyt talon, jos hän ei olisi lainoja maksanut (tai mökin). 

Noin naisena kyllä hämmästelen aina sitäkin, että on ok just toi, että nainen makselee vastikkeita ja sähkölaskuja ja ehkä ruokaa ja mies isoja lainoja korkoineen. Ainakaan meidän taloudessa noihin ei mene yhtä paljon mitenkään kuin lainan maksuun kuukaudessa.Yleensä miehelle vielä lankeaa autonkin maksut.

Sitten kun ero tulee, menee se asunto puoliksi, mutta tämä ei ole mitenkään ongelma, vaikka nainen ei koskaan siitä ole killinkiäkään maksanut.

Mun mielestä siis jos perheyksikkö vaatii, että on asunto puoliksi niin kai se sama yksikkö sitten vaatii, että se oikeasti on myös puoliksi maksettu. 

Pitkä keskustelu. Paljon puolesta ja vastaan. Ja siinä välissä myös paljon ihan aiheeseen kuulumatonta syyttelyä kuinka nainen vaatii miehen omaisuuden itselleen.



Useita keskustelijoita joilla on itsellään se järjestely, että puoliso omistaa asunnon yksin. Kaikki on mennyt hyvin ja on mukavaa.



Mutta tosiaan ap on oma ihmisensä. Hänellä on oikeus olla sitä mieltä että omistaa asunnon mieluummin yhdessä. Vaikka kuinka muilla olisi toisenlainen järjestely onnistunut.



Kyse ei ole ollenkaan siitä kumpi vaihtoehto on oikea tai parempi. Eikä sellaista olekaan koska ihmiset ja tilanteet on erilaisia. Kyse on siitä että asioista ei voida keskustella. Silloin on järkevämpi jatkaa vuokralla, vaikka se taloudellisesti huonompi vaihtoehto olisikin kantaa rahaa vuokranantajan taskuun.



Ei ap:n pidä lähteä asunnon hankintaan sokkona osallistui hän kuluihin sitten tai ei.