Mies ei suostu siihen, että asuntolaina otetaan molempien nimiin

Tekisin itsekin ihan samoin, jos nyt viisikymppisenä aikuisten lasten äitinä aloittaisin uuden suhteen. Mutta kolme yhteistä alaikäistä lasta tekee tässä sen eron, että mies ei toimi oikein. 

Miksi? Tarkoitan, että miksi juuri talon osto omiin nimiin on vääryys? Miksi on ok asua avoliitossa vuokralla kolmen lapsen kanssa, mutta ei toisen nimissä olevassa talossa?

Ei tämän asian pitäisi kuulua mitenkään lapsiin, heistä tulee tietysti huolehtia aivan samoin kuin nytkin. Ap pn tehnyt tietoisen päätöksen elää avoliitossa ja tehdä lapset avoliitossa. Miksi lapsien asema on yht'äkkiä uhattuna tilanteessa, jossa toinen ei halua ostaa yhteistä taloa?

Tässähän aloittaja nyt kovin haluaisi huolehtia raha-asioista. Aika epäreilu heitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lomailla lapsen kanssa kotona??? Minä tein sitä lomailua olosuhteiden pakosta mutta itkin ilosta kun pääsin työelämään taas ja päivät paljon helpommalla kuin kotiäitinä. Kotiäidillä ei ole minkäänlaista vapaa hetkeä olla kuulematta sitä mekastusta etenkin jos on poikia!

 

Sitä sopii kokeilla muutama vuosi ennenkuin aukoo päätään asiasta ja etenkin jos ei ketään ole auttamassa.

Hoitovapaa on ihan oma valinta! Jos sinulla ei ollut kivaa, niin miksi valitsit typerästi?

Minun mielestäni se on perhevalinta. Vanhemmat yhdessä päättävät. Toki se kotiin jäävä loppupeleissä päättää omansa, mutta me esimerkiksi yhdessä päätimme maksaa vain lainan korkoja, että voimne pitää lapset kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap luulenpa että ukko ottaa lainat omiin nimiinsä. Ja samalla omistaa tietysti talon 100% .

Saat olla mukana maksajana, menisihän sulta puolet vuokraakin.

Ukkosi vaatii laskut, lainanvähennykset 50-50 periaatteella ja loppupelissä omistaa sen talon.

Täällä oli joku ykssarvinen, harvinainen ja lähes sukupuuttoon kuollut.

Mutta tämäkin ykssarvinen saattaa rakastua toiseen ja hiivata nykyisen emännän pellolle.

Hieno miesviha tarina mutta mitään tuollaista ei kyllä ole edes vihjailtu tässä ketjussa. 

Ap vaan ei ole täällä kirjottanut että ei tule omistamaan puolia talosta.

Ehkäpä ei ole tätä vielä tajunnut.

Ei mitää miesvihaa, pelkkä totuus.

Sitähän ap ei kerro, miten yhteinen päätös avoliitto on ja toivoisiko hän ehkä muuta. Mutta kyllä minunkin mielestä aina se jostain kertoo, jos pitkä liitto ei lastenkaan myötä virallistu, eli mennä naimisiin.

Se on ihan ok siis jos joku sen valitsee, mutta pitäähän se tajuta, että joku syy valintaan on ja samat lainalaisuudet ei vallitse kuin avioliitossa. 

Ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus:

Harvalla meistä kuukausipalkka on yli 9000 e. Sinulla on 6 kuukaudessa kertynyt 30 000 euron tulonmenetykset, olet silti koko ajan saanut tuloihin sidottua vanhempainrahaa. Hoitovapaa on täysin vapaaehtoinen, sitä ei todellakaan voi maksattaa puolisolla.

 

kommentti:

Siis mitä ihmettä sekoilet? Olin perhevapailla 10kk per lapsi, siihen aikaan niitä ei yleensä jaettu eikä jaettu meilläkään. Siinä kohtaa tulonmenetys oli noin tonnin kuussa. Lapset eivät olleet kypsiä päivähoitoon vielä yhdeksän kuukauden iässä, niin olin perään hoitovapaalla alle kymmenen kuukautta. Siinä kohtaa tulonmenetys oli noin 2500€/kk. 

Se tuloihin sidottu vanhempainraha oli silloin vain 25% siltä osin kuin joku aika matala kynnys ylittyi. Ylittyihän se, olin ja olen hyvin koulutettu ja hyvätuloinen. Moni äiti on, syntyvyys on Suomessa korkeinta juuri hyvätuloisilla

miten näissä keskusteluissa unohtuu että se lapsi on miehenkin lapsi, ja miehetkin voi olla montaa mieltä siitä milloin lapsi on valmis päiväkotiin. Itse en ollut pitkään kotona, mutta asutaan ulkomailla enkä saanut mitään tukia eli todellakin mies maksoi kaiken. Jos ei olisi maksanut niin olisi itse saanut olla kotona, mutta jotenkin kummasti se ei häntä kiinnostanut.

Esimerkiksi siksi, että asumiskustannukset voivat olla kalliimmat talossa, kun vuokranantaja ei huolehdi remonteista ja kodinkoneista sun muista. Vuokrakämppä voi olla paljonkin vaatimattomampi (ja huolettomampi)  kuin oma talo. Talossa voi olla myös enemmän kotitöitä, on pihaa ja huollettavia nurkkia. 

Kaikkeen tähän voi kulua aloittajankin rahaa ja aikaa. Jos talo on miehen, tuo panostus menee hukkaan.

Opettelehan kirjoittamaan 15 vuotta oikein niin jospa sitten luottaisi sinuun muissakin numeroasioissa.👍

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja suostuisin vain sellaiseen järjestelyyn, jossa nainen ottaa lainan yksin nimiinsä. Toki maksaisi myös lyhennykset.

Nyt olen itse velkahelvetissä, kun yritin toteuttaa vaimon unelman, mutta hän päätti silti lähteä lätkimään ja jätti talolainan yksin minun hoidettavakseni. Joko otan satatonnia takkiin myymällä nyt tai elän lasten kanssa heidän aikuistumiseen asti tässä ja otan tappiot vasta sitten.

Ehkäpä tulevaisuudessa eri tilanne, ja tappiota ei tule.

Vaikka miehellä olisi niitä säästöjä, onko tässä tilanteessa oikein ostaa niillä talo yksin itselle? Säästöthän on kaiketi hankittu siten, että on oltu töissä, kun toinen on ollut toistuvasti perhevapailla hoitamassa niitä miehen lapsia. Onko se synnyttäneen osapuolen vika, ettei äitiyslomalla kerry rahaa, kuten töissä ollessa? Onko oikein jäädä vielä ilman omaisuutta jatkossakin, kun mies sai tällä tavoin taloudellista etumatkaa?

Tottakai parisuhteen naisen pitää päästä tyttöporukalla Dubaihin raikastumaan ja shoppailemaan. Hölmö sitä asuntolainaa maksaa vuosikymmenet kun lapset sentään kasvaa aikuisiksi, vanha talo vaan tulee nielemään rahaa korjauksiin ja arvo laskee kuitenkin.

Ja voihan avoparisuhteen nainen ottaa myöskin oman asuntolainan tasa-arvon nimeen kun kerta mieskin saa omansa, ja ostaa sijoitusasunnon jota makselee palkallaan. Eiks je?

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi siksi, että asumiskustannukset voivat olla kalliimmat talossa, kun vuokranantaja ei huolehdi remonteista ja kodinkoneista sun muista. Vuokrakämppä voi olla paljonkin vaatimattomampi (ja huolettomampi)  kuin oma talo. Talossa voi olla myös enemmän kotitöitä, on pihaa ja huollettavia nurkkia. 

Kaikkeen tähän voi kulua aloittajankin rahaa ja aikaa. Jos talo on miehen, tuo panostus menee hukkaan.

Riippuu niin siitä, mistä ovat taloa ostamassa ja missä ovat vuokralla. Tuskin 5 henkinen perhe kaksiossa asuu. Omakotitalossa voi vaikuttaa remppoihin aivan toisella tavalla kuin kerrostalossa, niin ajankohtaan koska tehdään kuin materiaaleihin jne. Lisäksi kyseessä on apkin mielestä unelmakoti.

Ainut, mikä kiikastaa, on, että mies ei halua ostaa puoliksi. Kuten sanoin, ymmärrän molempia. Jos on unelmakoti, totta kai haluan omistaa siitä puolet, että en ole tyhjän päällä. Toisaalta miehellä on rahat lähes kasassa, joten voi hyvälläkin ajatella, että ostetaan pois. Ja koska rahat ON miehen, on kai reilua, että talokin olisi hänen nimissään?

Miksi aina miehistäkään pitää ajatella, että ovat kieroja ja haluavat kamalia asioita omien lasten äidille?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miehellä olisi niitä säästöjä, onko tässä tilanteessa oikein ostaa niillä talo yksin itselle? Säästöthän on kaiketi hankittu siten, että on oltu töissä, kun toinen on ollut toistuvasti perhevapailla hoitamassa niitä miehen lapsia. Onko se synnyttäneen osapuolen vika, ettei äitiyslomalla kerry rahaa, kuten töissä ollessa? Onko oikein jäädä vielä ilman omaisuutta jatkossakin, kun mies sai tällä tavoin taloudellista etumatkaa?

Siis nythän ap osa ei ole kummoinen: maksaa vuokraa eli harakoille koko ajan ja miehen säästöt sen kun kertyy. Eikö fiksumpaa olisi antaa miehen sijoittaa ne taloon, jossa koko perhe asuu ja ap maksaa vain puolet käyttökustannuksista, ei remppoja eikä lainoja tms?

Se on minusta ihan ok, että mies maksaa asunnon yksin ja asunto sitten hänen nimissään, jos kaikki muut kulut jaetaan puoliksi (tai tulojen mukaan). Mutta jos mies maksattaa naisella juoksevat kulut, kuten ruuat ja lastenvaatteet, joista ei pääomaa kerry, ja itse sitten muka osallistuu keräämällä itselleen omaisuutta asunnon muodossa, niin ei ole reilu peli.

Juoksevat kulut puoliksi on se tärkein asia. Jos mies haluaa omistaa yksin juuri sen asunnon, jossa asutaan, niin ok. Tuossa tapauksessa sitten ostaisin naisena itselleni sijoitusasunnon. Tällöin molemmat maksavat yhtä paljon juoksevia kuluja, ja molemmille kertyy yhtä paljon pääomaa. Tämä tietysti toimii lähinnä oletuksella, että tulot ja varat ovat lähtökohtaisesti suurin piirtein samoissa (ja että lasten perhevapaat on maksettu puoliksi, eli mieskin on ottanut taloudellisesti takkiin niiden aikana maksamalla suuremman osan kuluista tai olemalla saman verran perhevapaalla kuin lasten äitikin).

Jos taas tulotaso on kovin eri, niin kyllä se helpoin tapa reilusti kartuttaa molempien pääomaa olisi ostaa se asunto yhteiseksi suhteessa tuloihin (esim. mies omistaa ja maksaa 70 prosenttia, ja nainen omistaa ja maksaa 30 prosenttia). Perheen juoksevat kulut jaettaisiin vastaavassa suhteessa tai puoliksi, kuinka sitten sovitaan.

Vierailija kirjoitti:

Se on minusta ihan ok, että mies maksaa asunnon yksin ja asunto sitten hänen nimissään, jos kaikki muut kulut jaetaan puoliksi (tai tulojen mukaan). Mutta jos mies maksattaa naisella juoksevat kulut, kuten ruuat ja lastenvaatteet, joista ei pääomaa kerry, ja itse sitten muka osallistuu keräämällä itselleen omaisuutta asunnon muodossa, niin ei ole reilu peli.

Juoksevat kulut puoliksi on se tärkein asia. Jos mies haluaa omistaa yksin juuri sen asunnon, jossa asutaan, niin ok. Tuossa tapauksessa sitten ostaisin naisena itselleni sijoitusasunnon. Tällöin molemmat maksavat yhtä paljon juoksevia kuluja, ja molemmille kertyy yhtä paljon pääomaa. Tämä tietysti toimii lähinnä oletuksella, että tulot ja varat ovat lähtökohtaisesti suurin piirtein samoissa (ja että lasten perhevapaat on maksettu puoliksi, eli mieskin on ottanut taloudellisesti takkiin niiden aikana maksamalla suuremman osan kuluista tai olemalla saman verran perhevapaalla kuin lasten äitikin

100% tämä. Juurikin näin. 

Aika luikeroita ovat noi miehet.

Olen kuullu kauhutarinan kuinka nainen maksoi kaikesta tasan puolet, äityislomallaakin.

Äityislomallaan sai suunilleen käteen puolet siintä mitä mies sai käteen töistään.

Lapsia oli kolme.

Mies ei mitää isyyslomia pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Aika luikeroita ovat noi miehet.

Olen kuullu kauhutarinan kuinka nainen maksoi kaikesta tasan puolet, äityislomallaakin.

Äityislomallaan sai suunilleen käteen puolet siintä mitä mies sai käteen töistään.

Lapsia oli kolme.

Mies ei mitää isyyslomia pitänyt.

Onhan se niin väärin, että lomalla lokoilija saa vähemmän rahaa kuin töitä niska limassa paiskiva mies.  

Vierailija kirjoitti:

Sitähän ap ei kerro, miten yhteinen päätös avoliitto on ja toivoisiko hän ehkä muuta. Mutta kyllä minunkin mielestä aina se jostain kertoo, jos pitkä liitto ei lastenkaan myötä virallistu, eli mennä naimisiin.

Se on ihan ok siis jos joku sen valitsee, mutta pitäähän se tajuta, että joku syy valintaan on ja samat lainalaisuudet ei vallitse kuin avioliitossa. 

Kyllä. Se tuntuu olevan jonkinlainen tabu näissä avosuhteissa, mitkä perustelut päätöksen takana on. Usein mies ei käytä sormusta lainkaan, eli haluaa antaa ulkopuolelle viestin vapaudestaan. Joku perustelu asioille aina on.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ainakaan ole juristi, se on varmaa. Yhteisomistuksella ja avioliitolla tai avoliitolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Päin vastoin kuin luulet, juuri avoliitossa olisi tärkeämpää tehdä noin isot asiat juridisesti yhdessä. Avioliitossa ei ole yhtä tarkkaa, jos on avio-oikeus kuitenkin turvaamassa sitä osapuolta , joka ei omista yhteistä kotia.

En ole juristi, enkä perusta ihmissuhteitani juridiikkaan. Sen sijaan vapaassa maassa olen valinnut sen parisuhdemuodon, joka sopii minulle ja puolisolleni. Se tarkoittaa, että juuri isoja asioita emme halua tehdä yhdessä, vaan kumpikin ostaa ja omistaa oman omaisuutemme. Emme halua tehdä näitä isoja asioita juridisesti yhdessä. Emme nimenomaan halua välillemme mitään avio-oikeutta.

Ap on tiennyt tehneensä 3 lasta avoliitossa ja viihtynyt siinä 15 v. Ei minusta tuo oikeuta siihen, että toisen pitää alkaa kanssaan yhteisomistaa, jos ei tahdo. Jos minä haluan ostaa its

Totta kai ihmisellä on oikeus omistaa, mitä haluaa. Myös vaikka olisi aviossa. Mutta on töykeää sulkea toinen pois, jos toinen haluaa mukaan tulla. Rivien välistä voi tulkita jo paljon, etenkin ap:n tapauksessa, kun mies ei halua asiasta edes puhua.  Minä edelleen haluaisin tietää, onko miehellä muitakin dominoivia piirteitä.