Mies ei suostu siihen, että asuntolaina otetaan molempien nimiin

Ihan erotilanteen takia kannattaa ostaa asunto yksin. Niin minä tein ja mies sitten maksaa minulle vuokraa. Jos tulisi ero ja asuntolainat otettu molempien niimiin niin kauhea härdelli ja selvittäminen ja sellaista minä en halunnut. Miehen siis pitää suostua minun ehdotukseen että ostin lainan ja asunnon itse. Jos mies pettää niin siitä vasta riita tulee ja sitten pitäisi muka myydä asunto äkkiä pois ja kaikkea paskaa niin sellaista elämää en halua vaan miehen pitää sitten häipyä.  En kuitenkaan usko että mieheni pettää koska ei se käy missään kylillä vaan se viihtyy kotona aina ja pyytää minua kyllä mukaan kaikkiin harrastuksiin. Silloinhan alussa pelkäsin että mies voisi pettää jos asunto on yhteinen niin erosta tulee vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Ihan erotilanteen takia kannattaa ostaa asunto yksin. Niin minä tein ja mies sitten maksaa minulle vuokraa. Jos tulisi ero ja asuntolainat otettu molempien niimiin niin kauhea härdelli ja selvittäminen ja sellaista minä en halunnut. Miehen siis pitää suostua minun ehdotukseen että ostin lainan ja asunnon itse. Jos mies pettää niin siitä vasta riita tulee ja sitten pitäisi muka myydä asunto äkkiä pois ja kaikkea paskaa niin sellaista elämää en halua vaan miehen pitää sitten häipyä.  En kuitenkaan usko että mieheni pettää koska ei se käy missään kylillä vaan se viihtyy kotona aina ja pyytää minua kyllä mukaan kaikkiin harrastuksiin. Silloinhan alussa pelkäsin että mies voisi pettää jos asunto on yhteinen niin erosta tulee vaikea.

Niin, juuri tästä asiasta tässä ap:n aloituksessa on varmaan kyse: luottamuksen puutteesta parisuhteen jatkumiseen. Ja se vissiin ap:ta loukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuossa juuri sanota, että ei haluta "ottaa omistajaksi" ketään, vaan omistetaan itse. Minusta siinä on iso järki, jos kerran avoliitossa asutaan. Sen pointti minustakin on, että ilman mutinoita kumpikin omistaa mitä omistaa, eikä toisella ole omistamisiin mitään naputtelemista. Siitä voi lähteä vaikka huomenna, ilman osituksia ja lakipykäliä.

Amen! Me emme koskaan ole halunneet mennä naimisiin, vaikka lapsia on kaksi. Meidän omaisuusjärjestelyillämme ei ole mitään tekemistä lastemme kanssa, vaan heidän elatukseensa tietysti osallistuvat molemmat yhtä lailla, kuten heidän tulevaisuutensa mahdollisimman hyvään turvaamiseenkin.

En voi käsittää lainkaan tätä ajatuskuviota, että lapset olisivat jotenkin automaattisesti naisen vastuulla, minkä vuoksi on hysteerisesti turvattava kaikki mahdollinen omaisuus puoliksi. Ei meidän lasten kenkien ostoon vaikuta mitenkään se, miten olemme muun omaisuutemme omistukset järjes

Kun naisen tulot laskevat siksi, että hän hoitaa yhteisiä lapsia kuten ap:n tapauksessa, olisi tosi härski temppu ostaa asunto vain miehen nimiin sillä verukkeella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan erotilanteen takia kannattaa ostaa asunto yksin. Niin minä tein ja mies sitten maksaa minulle vuokraa. Jos tulisi ero ja asuntolainat otettu molempien niimiin niin kauhea härdelli ja selvittäminen ja sellaista minä en halunnut. Miehen siis pitää suostua minun ehdotukseen että ostin lainan ja asunnon itse. Jos mies pettää niin siitä vasta riita tulee ja sitten pitäisi muka myydä asunto äkkiä pois ja kaikkea paskaa niin sellaista elämää en halua vaan miehen pitää sitten häipyä.  En kuitenkaan usko että mieheni pettää koska ei se käy missään kylillä vaan se viihtyy kotona aina ja pyytää minua kyllä mukaan kaikkiin harrastuksiin. Silloinhan alussa pelkäsin että mies voisi pettää jos asunto on yhteinen niin erosta tulee vaikea.

Niin, juuri tästä asiasta tässä ap:n aloituksessa on varmaan kyse: luottamuksen puutteesta parisuhteen jatkumiseen. Ja se vissiin

Ja se, että mies ei arvosta omien lastensa hoitamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan erotilanteen takia kannattaa ostaa asunto yksin. Niin minä tein ja mies sitten maksaa minulle vuokraa. Jos tulisi ero ja asuntolainat otettu molempien niimiin niin kauhea härdelli ja selvittäminen ja sellaista minä en halunnut. Miehen siis pitää suostua minun ehdotukseen että ostin lainan ja asunnon itse. Jos mies pettää niin siitä vasta riita tulee ja sitten pitäisi muka myydä asunto äkkiä pois ja kaikkea paskaa niin sellaista elämää en halua vaan miehen pitää sitten häipyä.  En kuitenkaan usko että mieheni pettää koska ei se käy missään kylillä vaan se viihtyy kotona aina ja pyytää minua kyllä mukaan kaikkiin harrastuksiin. Silloinhan alussa pelkäsin että mies voisi pettää jos asunto on yhteinen niin erosta tulee vaikea.

Niin, juuri tästä asiasta tässä ap:n aloituksessa on varmaan kyse: luottamuksen puutteesta parisuhteen jatkumiseen. Ja se vissiin

Nii juuri. Ei se ole huijaus vaan järkevää ajattelua eron varalle. Asiat sujuu helpommin sitten kun asunto on vain toisen nimissä jos tulee ero.

Lainaus ei taas toimi mutta tuolle jonka mukaan lasten kotona oleminen on lomailua

Veljeni joskus naljaili minulle kun hoidin kolmea pientä kotona. Olin kuulemma laiska. Katsoin hetken himmeästi veljeäni ja kerroin että yksi lapsista olisi hoidossa kaksipaikkainen koska niin vaativia hoitoja sairauksien takia. Eli jos olisin perhepäivähoitaja niin todennäköisesti minulla olisi vain nämä kolme lasta hoidettavana 8h päivässä, viitenä päivänä viikossa ja lomat pyörisi. Ja olisin ahkera. Nyt kun hoidan lapsia yhtäpaljon yksin kokoajan kun mies töissä ja lisäksi pääosin yöheräilyt että mies jaksaa töissä olenkin laiska

tavallaan ymmärrän että joku mies ajattelee että pienten lasten kanssa olo on lomailua. Niinhän se heille usein on. Lapsille annetaan jotain eineksiä (kasvikset niin työläitä eikä tarpeen just tälläkertaa), annetaan ruutu viihteeksi, ei ulkoilua, ei satuja, ei hoivaa eikä kotitöiden tekoa. Sitten kun äiti tulee vaikka töistä kotiin niin saa ruveta tekemään kaikki kotityöt kun mies on vaan lomaillut sitten ajatellaan että nainenkin toimisi näin. 

 

lisäksi ainakin meillä se että hoidin lapsia kotona mahdollisti miehen työnteon. Kerran laskin että kuukauden aikana olisi ollut tasan yksi työpäivä kun kaikki lapset olivat niin hyvässä kunnossa että olisivat kyenneet hoitoon. Kaikkina muina päivinä olisi tarvittu isää/äitiä tai palkattua hoitajaa tai jotain. Mies ei pitänyt lasten takia kuin pari sairaslomapäivää sen 12 vuoden aikana kun meillä oli lapsia siinä iässä. Ei muuten olis ollut mahdollista ellen ollut lasten kanssa pitkään kotona.

"Jos mies ostaa talon puoliksi vaimon kanssa, on se lahja ja joku tuolla jo osoittikin, että lahjaveroa tulee maksuun jopa 20 000 e. Kannattaako oikeasti?"

Ei verottaja näihin missään tapauksessa puutu ainakaan siinä kohtaa, kun ostetaan. Avioparien kohdalla ei puutu ollenkaan, koska avioliitossa voidaan omaisuutta siirtää verottomasti osituksen kautta. Talohan on voitu ostaa puoliksi siten, että toinen puolisoista lainaa toiselle rahaa korottomasti, eikä siinä ole mitään väärää. Tällaisia velkakirjoja ei lähtökohtaisesti raportoida verottajalle, ellei verottaja sitten erikseen pyydä selvitystä siihen, miten verotiedoissa näkyvä omaisuus on yhtäkkiä kasvanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan erotilanteen takia kannattaa ostaa asunto yksin. Niin minä tein ja mies sitten maksaa minulle vuokraa. Jos tulisi ero ja asuntolainat otettu molempien niimiin niin kauhea härdelli ja selvittäminen ja sellaista minä en halunnut. Miehen siis pitää suostua minun ehdotukseen että ostin lainan ja asunnon itse. Jos mies pettää niin siitä vasta riita tulee ja sitten pitäisi muka myydä asunto äkkiä pois ja kaikkea paskaa niin sellaista elämää en halua vaan miehen pitää sitten häipyä.  En kuitenkaan usko että mieheni pettää koska ei se käy missään kylillä vaan se viihtyy kotona aina ja pyytää minua kyllä mukaan kaikkiin harrastuksiin. Silloinhan alussa pelkäsin että mies voisi pettää jos asunto on yhteinen niin erosta tulee vaikea.

Niin, juuri tästä asiasta tässä ap:n aloituksessa on varmaan kyse: luottamukse

Nii juuri. Ei se ole huijaus vaan järkevää ajattelua eron varalle. Asiat sujuu helpommin sitten kun asunto on vain toisen nimissä jos tulee ero.

 

toki sujuu paremmin, mutta en minä haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen koko ajan varmistelee omaa selustaansa ja petaa kaiken valmiiksi eroa varten. 

"Niin, jos avovaimon nimi on lainapaperissa. Jos ei ole lahjavero tulee. Puolisotkaan eivät saa lahjoittaa toisilleen kuin sen saman kuin vieraille. Satun tietämään tämän, kun jouduimme hieman verokikkailemaan, jotta puolisoni pystyi maksamaan sijoitusasuntoni lainan pois korkojen noustessa. Ja lahjavero on 30 %, joten."

Sijoitusasunto onkin aivan eri asia kuin perheen omassa käytössä oleva asunto. Meilläkin on mökin omistus 20/80, kun laitettiin sen mukaan miten kummallakin oli varaa laittaa käsirahaa. Alkuvuosien jälkeen en ole pystynyt maksamaan tuota lainaa ollenkaan ja mies on tehnyt suuria lyhennyksiä, mutta en usko tuolla olevan väliä niin kauan kun se on omassa käytössä. Jos se joskus myydään, niin siinä kohtaa jaetaan rahat huomioiden epäsuhtainen lainanmaksu.

Mitä ihmeen kikkailua tuossa lainan poismaksussa tarvittiin? Korottoman lainan voi myöntää vaikka naapurille. Tai jos haluaa lainasta kokonaan eroon, niin mikä ongelma on myydä puolisolle joku osuus siitä asunnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan erotilanteen takia kannattaa ostaa asunto yksin. Niin minä tein ja mies sitten maksaa minulle vuokraa. Jos tulisi ero ja asuntolainat otettu molempien niimiin niin kauhea härdelli ja selvittäminen ja sellaista minä en halunnut. Miehen siis pitää suostua minun ehdotukseen että ostin lainan ja asunnon itse. Jos mies pettää niin siitä vasta riita tulee ja sitten pitäisi muka myydä asunto äkkiä pois ja kaikkea paskaa niin sellaista elämää en halua vaan miehen pitää sitten häipyä.  En kuitenkaan usko että mieheni pettää koska ei se käy missään kylillä vaan se viihtyy kotona aina ja pyytää minua kyllä mukaan kaikkiin harrastuksiin. Silloinhan alussa pelkäsin että mies voisi pettää jos asunto on yhteinen niin erosta tulee vaikea.

Niin, juuri tästä asiasta tässä ap:n aloituksessa on varmaan kyse: luottamuksen puutteesta parisuhteen jatkumiseen. Ja se vissiin

Ja miestä todennäköisesti loukkaa se, että hän on yksin säästänyt asuntoa varten ja nyt ap haluaa, että hän saa omistusoikeuden laittamalla nimensä lainapaperiin ja kauppakirjaan, vaikka rahat asuntoa varten on säästänyt vain toinen.

Nyt on turha sanoa, että mies on vaatinut systeemin, jossa nainen on rahaton, koska jokainen aikuinen ihminen vastaa itse tekemisistään. Uuden haalarin sijaan olisi voinut ostaa käytetyn, uuden lelun sijaan mennä kierrätyspäivään vaihtamaan jne. Lapsista tulee juuri niin paljon kuluja kuin itse haluaa maksaa, joten ap:n varattomuus ei ole miehen vika, se on ap:n omien tekojen seuraus.

Mikä helvatti siinä on, etten saisi ostaa ja maksaa kiinteistöä omiin nimiini ja omilla rahoillani?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe miksi tämä nyt olisi valtava ongelma. Maksatte hoitovastikkeen, kiinteistöverot, sähkölaskut yms. puoliksi, ja mies maksaa lainanlyhennykset yksin. Sinä säästät sitten itsenäisesti osakkeisiin, rahastoihin, sijoitusasuntoihin, kryptoihin tai mihin ikinä haluatkin.

Kunhan et vaan rupea maksamaan mitään vuokraa miehelle, ja asumisen kulut laina pois lukien jaetaan 50/50, niin ihan fair play. Omiin silmiin jopa aika ideaali tilanne.

Talo on paljon parempi sijoittamisen kohde kuin joku kyrpto ja vähemmän riskialttiimpi, kuin osakkeet. 

Miksi naisen pitää tehdä riskialttiimpia sijoituksia? Miksi muka nainen ei vaan voi omistaa puolta talosta ja näin myös puolta lainasta? 

Muutenkin tuollaisessa tilanteessa, jossa vain toinen omistaa talon tulee helposti sellainen epätasainen vallanjako. Riitatilanteissa mies voi käyttää sitä "tämä on mun talo, minä päätän asioista". Ei kannata lähteä siihen. 

Just tämä. Mun entinen kollega kehuskeli sillä, että riitatilanteet kotona ratkesi aina kuulemma sillä, että hän sanoi rouvalle, että käypä katsomassa kenen nimi ovessa lukee. Tyyppi oli muutenkin sellainen, että varmasti teki niin kuin itse haluaa eikä toisen huomioiminen ollut mitenkään etusijalla. Lapseton onneksi mutta en ymmärrä kuinka puoliso jaksoi. Kylläkin sitä ikäluokkaa jossa mies ns perheen pää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan erotilanteen takia kannattaa ostaa asunto yksin. Niin minä tein ja mies sitten maksaa minulle vuokraa. Jos tulisi ero ja asuntolainat otettu molempien niimiin niin kauhea härdelli ja selvittäminen ja sellaista minä en halunnut. Miehen siis pitää suostua minun ehdotukseen että ostin lainan ja asunnon itse. Jos mies pettää niin siitä vasta riita tulee ja sitten pitäisi muka myydä asunto äkkiä pois ja kaikkea paskaa niin sellaista elämää en halua vaan miehen pitää sitten häipyä.  En kuitenkaan usko että mieheni pettää koska ei se käy missään kylillä vaan se viihtyy kotona aina ja pyytää minua kyllä mukaan kaikkiin harrastuksiin. Silloinhan alussa pelkäsin että mies voisi pettää jos asunto on yhteinen niin erosta tulee vaikea.

Niin, juuri tästä asiasta tässä ap:n aloituksessa on varmaan kyse: luottamukse

Ja miestä todennäköisesti loukkaa se, että hän on yksin säästänyt asuntoa varten ja nyt ap haluaa, että hän saa omistusoikeuden laittamalla nimensä lainapaperiin ja kauppakirjaan, vaikka rahat asuntoa varten on säästänyt vain toinen.

Eihän sitä asuntoa tarvitse omistaa 50-50. Jos mies on säästänyt rahojaan, voi omistussuhde olla 80-20. 

Mutta mehän emme tiedä, koska ap:kaan ei tiedä. Koska mies ei suostu asiasta puhumaan. Ja se on yksi suurimmista ongelmista. 

"Nii juuri. Ei se ole huijaus vaan järkevää ajattelua eron varalle. Asiat sujuu helpommin sitten kun asunto on vain toisen nimissä jos tulee ero."

Jos miehellä on niin paljon omia säästöjä, että hän pystyisi ostamaan sen talon helposti yksinkin, niin miksi puolison esim. 20-30% omistusosuus olisi mikään ongelma erotilanteessa? Mies voisi helposti saada lainan puolison osuuden lunastamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

"Nii juuri. Ei se ole huijaus vaan järkevää ajattelua eron varalle. Asiat sujuu helpommin sitten kun asunto on vain toisen nimissä jos tulee ero."

Jos miehellä on niin paljon omia säästöjä, että hän pystyisi ostamaan sen talon helposti yksinkin, niin miksi puolison esim. 20-30% omistusosuus olisi mikään ongelma erotilanteessa? Mies voisi helposti saada lainan puolison osuuden lunastamiseksi.

Entäs jos se toinen ei halua tulla lunastetuksi. Siinä kun voi halutessaan heittäytyä erittäin vaikeaksi. 

"toki sujuu paremmin, mutta en minä haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen koko ajan varmistelee omaa selustaansa ja petaa kaiken valmiiksi eroa varten"

Ironisesti tuo on se syy pedata varmuuden varalle, kun eroamisen perusteeksi riittää järkevä varovaisuus.

Vierailija kirjoitti:

"toki sujuu paremmin, mutta en minä haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen koko ajan varmistelee omaa selustaansa ja petaa kaiken valmiiksi eroa varten"

Ironisesti tuo on se syy pedata varmuuden varalle, kun eroamisen perusteeksi riittää järkevä varovaisuus.

En ymmärrä nyt? Eroamisen perusteeksi riittää varovaisuus...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"toki sujuu paremmin, mutta en minä haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen koko ajan varmistelee omaa selustaansa ja petaa kaiken valmiiksi eroa varten"

Ironisesti tuo on se syy pedata varmuuden varalle, kun eroamisen perusteeksi riittää järkevä varovaisuus.

 

En ymmärrä nyt? Eroamisen perusteeksi riittää varovaisuus...?

Oletettavasti kyllä. Jos ei haluta olla suhteessa semmoisen henkilön kanssa, joka on varovainen ja petaa kaiken valmiiksi eroa varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika luikeroita ovat noi miehet.

Olen kuullu kauhutarinan kuinka nainen maksoi kaikesta tasan puolet, äityislomallaakin.

Äityislomallaan sai suunilleen käteen puolet siintä mitä mies sai käteen töistään.

Lapsia oli kolme.

Mies ei mitää isyyslomia pitänyt.

Onhan se niin väärin, että lomalla lokoilija saa vähemmän rahaa kuin töitä niska limassa paiskiva mies.  

Montako lasta olet synnyttänyt? Siellä sairaalassa loikoillen? 

Vierailija kirjoitti:

Ihan erotilanteen takia kannattaa ostaa asunto yksin. Niin minä tein ja mies sitten maksaa minulle vuokraa. Jos tulisi ero ja asuntolainat otettu molempien niimiin niin kauhea härdelli ja selvittäminen ja sellaista minä en halunnut. Miehen siis pitää suostua minun ehdotukseen että ostin lainan ja asunnon itse. Jos mies pettää niin siitä vasta riita tulee ja sitten pitäisi muka myydä asunto äkkiä pois ja kaikkea paskaa niin sellaista elämää en halua vaan miehen pitää sitten häipyä.  En kuitenkaan usko että mieheni pettää koska ei se käy missään kylillä vaan se viihtyy kotona aina ja pyytää minua kyllä mukaan kaikkiin harrastuksiin. Silloinhan alussa pelkäsin että mies voisi pettää jos asunto on yhteinen niin erosta tulee vaikea.

Oletko edes pyytänyt mieheltä anteeksi sitä, ettet luottanut häneen alussa? Tuo on ihan pahimpia loukkauksia, mitä ihminen voi kokea, kun on uskollinen ja rakastaa puolisoaan.

Nyt kun ilmeisesti olet oppinut luottamaan mieheen, niin olisitko valmis myymään miehelle edes jonkin osuuden, jos hän on siihen halukas? Tuo, että joutuu asumaan toisen kokonaan omistamassa kodissa toisen päätäntävallan armoilla, voi olla todella raskasta. Mitään remontteja ja parannuksia ei pääse tekemään (tai olisi typeryyttä tehdä omalla rahalla toisen omistamaan asuntoon) ja aina tuntuu siltä, että asuu jonkun vieraan nurkissa. 

Jos sinä pystyt nyt yksin maksamaan sitä asuntoa, niin mikset yhtä hyvin pystyisi lunastamaan miehen siitä ulos, jos teille sattuisikin se ero tulemaan?

Miksi ihmiset ylipäätään rakentavat elämänsä siltä pohjalta, että toinen pettää ja tulee riitaisa ero? Toki näihin kauhuskenaarioihin on hyvä jollain tasolla varautua. Mutta jos edes lähtötilanteessa ei ole luottoa siihen, että ollaan uskollisia ja pysytään yhdessä, niin miksi edes ryhtyä suhteeseen tällaisen ihmisen kanssa, saati sitten muuttaa yhteen?