Mies ei suostu siihen, että asuntolaina otetaan molempien nimiin

Siis nythän ap osa ei ole kummoinen: maksaa vuokraa eli harakoille koko ajan ja miehen säästöt sen kun kertyy. Eikö fiksumpaa olisi antaa miehen sijoittaa ne taloon, jossa koko perhe asuu ja ap maksaa vain puolet käyttökustannuksista, ei remppoja eikä lainoja tms?

Tässä kiteytyy omakin ihmettelyni. Ilmeisesti siis nyt tilanne on sellainen, että miehelle kertyy joka tapauksessa säästöjä nykyisessä asumismuodossa, joka ei takuulla ole kannattava = vuokrakämppä ja on jo kertynyt lähes unelmakodin verran.

Mutta näitä säästöjä hän ei saisi käyttää talon ostamiseen, vaan talo pitäisi ostaa väkisin puoliksi ja jos se ei onnistu, jatketaan asumista vuokralla. Eihän tässä ole mitään järkeä. 

Me olemme naimisissa, mutta kummallakin on omat sijoitusasunnot, joista kumpikin on maksanut omat lainansa ja huolehtii vuokralaiset jne. Lisäksi asumme minun kotitalossani, josta minä aikoinaan maksoin sisarukset ulos. Ei ole ollut miehelle ongelma, sillä lähtökohtana ei ole, että heittäisin hänet yöhön talvipakkaseen, vaikka ei ole kolmea lastakaan.

Jos siis on syytä ajatella, että miehen ostamaan taloon ei kannata muuttaa, koska sieltä tulee kepoisasti lähtö, vaikka on lapsiakin yhdessä tehty, suhteessa on todellakin muuta vialla kuin se, että mies haluaa säästöjään käyttää järkevästi perheen hyväksi.

Puhumattomuus ilman muuta on ongelma ja yleensä suhteen suurin ongelma.

Mutta sitä en käsitä, että jos talorahat on jo lähes kasassa ja miehen pitäisi ottaa vain pieni laina, miksi ihmeessä ei mies saisi ostaa taloa ja tehdään apn kanssa jokin muu sopimus, eli mistä hän vaikka maksaa enemmän. Tai säästää/sijoittaa itselleen.

Tulee mieleen yksi kaveri, jolla oli suurituloisen miehensä kanssa päähänpinttymä siitä, miten kaikki maksetaan 50/50. Heiltä hajosi jääkaappi ja olivat ilman jääkaappia 2 kk ennen kuin kaverini oli saanut säästettyä jääkappirahat, vaikka mies olisi voinut vain kävellä kauppaan ja ostaa sen perhanan kaapin.

Tavallaan ihaltavaa suoraselkäisyyttä joo ja takuulla ei lokkeilua, mutta mies alkaa olemaan aivan kypsä sitä pennin venytystä ja myös kokee aika loukkaavaksi sen, että ei saa käyttää omia rahoja yhteiseksi hyväksi, vaikka ihan vilpittömästi tahtoo niin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus ilman muuta on ongelma ja yleensä suhteen suurin ongelma.

Mutta sitä en käsitä, että jos talorahat on jo lähes kasassa ja miehen pitäisi ottaa vain pieni laina, miksi ihmeessä ei mies saisi ostaa taloa ja tehdään apn kanssa jokin muu sopimus, eli mistä hän vaikka maksaa enemmän. Tai säästää/sijoittaa itselleen.

Tulee mieleen yksi kaveri, jolla oli suurituloisen miehensä kanssa päähänpinttymä siitä, miten kaikki maksetaan 50/50. Heiltä hajosi jääkaappi ja olivat ilman jääkaappia 2 kk ennen kuin kaverini oli saanut säästettyä jääkappirahat, vaikka mies olisi voinut vain kävellä kauppaan ja ostaa sen perhanan kaapin.

Tavallaan ihaltavaa suoraselkäisyyttä joo ja takuulla ei lokkeilua, mutta mies alkaa olemaan aivan kypsä sitä pennin venytystä ja myös kokee aika loukkaavaksi sen, että ei saa käyttää omia rahoja yhteiseksi hyväksi, vaikka ihan vilpittömästi tahtoo niin tehdä.

Miten voi mennä 2 kk siihen, että saa säästettyä 50 e? Käytettyjä hyväkuntoisia kaappeja saa tuohon hintaan, ei ole pakko ostaa sitä 1800 e maksavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ainakaan ole juristi, se on varmaa. Yhteisomistuksella ja avioliitolla tai avoliitolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Päin vastoin kuin luulet, juuri avoliitossa olisi tärkeämpää tehdä noin isot asiat juridisesti yhdessä. Avioliitossa ei ole yhtä tarkkaa, jos on avio-oikeus kuitenkin turvaamassa sitä osapuolta , joka ei omista yhteistä kotia.

En ole juristi, enkä perusta ihmissuhteitani juridiikkaan. Sen sijaan vapaassa maassa olen valinnut sen parisuhdemuodon, joka sopii minulle ja puolisolleni. Se tarkoittaa, että juuri isoja asioita emme halua tehdä yhdessä, vaan kumpikin ostaa ja omistaa oman omaisuutemme. Emme halua tehdä näitä isoja asioita juridisesti yhdessä. Emme nimenomaan halua välillemme mitään avio-oikeutta.

Ap on tiennyt tehneensä 3 lasta avoliitossa ja viihtynyt siinä 15 v. Ei minusta tuo oikeuta siihen, että toisen pitää alkaa kanssaan yht

MInä taas haluaisin tietää, miksi pitää ottaa omistajaksi joku sellainen, joka ei aio tai voi maksaa osuuttaan. Mikä järki tuollaisessa on.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ainakaan ole juristi, se on varmaa. Yhteisomistuksella ja avioliitolla tai avoliitolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Päin vastoin kuin luulet, juuri avoliitossa olisi tärkeämpää tehdä noin isot asiat juridisesti yhdessä. Avioliitossa ei ole yhtä tarkkaa, jos on avio-oikeus kuitenkin turvaamassa sitä osapuolta , joka ei omista yhteistä kotia.

En ole juristi, enkä perusta ihmissuhteitani juridiikkaan. Sen sijaan vapaassa maassa olen valinnut sen parisuhdemuodon, joka sopii minulle ja puolisolleni. Se tarkoittaa, että juuri isoja asioita emme halua tehdä yhdessä, vaan kumpikin ostaa ja omistaa oman omaisuutemme. Emme halua tehdä näitä isoja asioita juridisesti yhdessä. Emme nimenomaan halua välillemme mitään avio-oikeutta.

Ap on tiennyt tehneensä 3 lasta avoliitossa ja viihtynyt siinä 15 v. Ei minusta tuo oikeuta siihen, että toisen pitää alkaa kanssaan yhteisomistaa, jos ei tahdo. Jos minä haluan ostaa its

SINÄ olet valinnut mikä sopii sinulle ja puolisollesi. Tämä kertoo kaiken olennaisen suhteestanne.

Omien rahojen säästäminen ja omilla rahoilla ostaminen muuttuu kyseenalaiseksi silloin kun puoliso hoitaa kotona yhteisiä lapsia, eikä pysty tienaamaan ja säästämään rahaa.

Se kotona lapsia hoitava puoliso mahdollistaa toiselle töissä käymisen, pitkien päivien tekemisen ja sitä myötä paremman urakehityksensä. On aivan eri asia tulla ja mennä töihin päiväkodin kautta kuin vain tulla ja mennä itsekseen.

Kumpaakin olen kokeillut. Se tuntui melkein lomalta kun puoliso hoiti lapsia kotona eikä tarvinnut huolehtia päiväkotiin kuskaamisista. Siinä jäi ihan eri tavalla energiaa panostaa omaan urakehitykseen. Tietenkin se näkyi omissa tuloissa.

Oletko sanonut suoraan, ettet muuta siihen taloon, jos se tulee vain miehen nimiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miehellä olisi niitä säästöjä, onko tässä tilanteessa oikein ostaa niillä talo yksin itselle? Säästöthän on kaiketi hankittu siten, että on oltu töissä, kun toinen on ollut toistuvasti perhevapailla hoitamassa niitä miehen lapsia. Onko se synnyttäneen osapuolen vika, ettei äitiyslomalla kerry rahaa, kuten töissä ollessa? Onko oikein jäädä vielä ilman omaisuutta jatkossakin, kun mies sai tällä tavoin taloudellista etumatkaa?

Sekä Kela että verottaja väittävät, että tulotaso ei vanhempainvapaalla merkittävästi laske, kiitos verotuksen. Monen TESsin mukaan 100 vrk äitiyslomasta on palkallista ja loppuajan saa vanhempainrahaa, joka käytännössä vastaa palkkaa (saman summan saa työnantaja Kela-korvauksena, kun työntekijä on pois töistä yli 10 vrk).

Jos mies ostaa talon puoliksi vaimon kanssa, on se lahja ja joku tuolla jo osoittikin, että lahjaveroa tulee maksuun jopa 20 000 e. Kannattaako oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Siis nythän ap osa ei ole kummoinen: maksaa vuokraa eli harakoille koko ajan ja miehen säästöt sen kun kertyy. Eikö fiksumpaa olisi antaa miehen sijoittaa ne taloon, jossa koko perhe asuu ja ap maksaa vain puolet käyttökustannuksista, ei remppoja eikä lainoja tms?

Tässä kiteytyy omakin ihmettelyni. Ilmeisesti siis nyt tilanne on sellainen, että miehelle kertyy joka tapauksessa säästöjä nykyisessä asumismuodossa, joka ei takuulla ole kannattava = vuokrakämppä ja on jo kertynyt lähes unelmakodin verran.

Mutta näitä säästöjä hän ei saisi käyttää talon ostamiseen, vaan talo pitäisi ostaa väkisin puoliksi ja jos se ei onnistu, jatketaan asumista vuokralla. Eihän tässä ole mitään järkeä. 

Me olemme naimisissa, mutta kummallakin on omat sijoitusasunnot, joista kumpikin on maksanut omat lainansa ja huolehtii vuokralaiset jne. Lisäksi asumme minun kotitalossani, josta minä aikoinaan maksoin sisarukset ulos. E

Jos siis on syytä ajatella, että miehen ostamaan taloon ei kannata muuttaa, koska sieltä tulee kepoisasti lähtö, vaikka on lapsiakin yhdessä tehty, suhteessa on todellakin muuta vialla kuin se, että mies haluaa säästöjään käyttää järkevästi perheen hyväksi.

Olen nähnyt tapauksia, jossa vaimo on kepoisasti lentänyt pihalle yhdessä rakennetusta talosta kun mies on löytynyt uuden rakkauden.

Nämä ovat olleet tilanteita, joissa on rakennettu talo ja saatu lapsia. Äiti ollut äitiyslomalla jokaisesta lapsesta eikä pystynyt maksamaan lainoista puolia. Se on jätetty huomiotta että hän on hoitanut lapsia, maksanut lasten kulut ja ostanut perheelle ruokaa. Eihän sellaisesta omaisuutta kerry.

Ei se ole ollut mitään kaunista katseltavaa.

Näyttää siltä, että sellaiseen perheeseen, jossa ajatellaan vain rahaa ja sitä kuka on ostanut mitäkin omaisuutta ja kenen rahoilla, eivät lapset mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus ilman muuta on ongelma ja yleensä suhteen suurin ongelma.

Mutta sitä en käsitä, että jos talorahat on jo lähes kasassa ja miehen pitäisi ottaa vain pieni laina, miksi ihmeessä ei mies saisi ostaa taloa ja tehdään apn kanssa jokin muu sopimus, eli mistä hän vaikka maksaa enemmän. Tai säästää/sijoittaa itselleen.

Tulee mieleen yksi kaveri, jolla oli suurituloisen miehensä kanssa päähänpinttymä siitä, miten kaikki maksetaan 50/50. Heiltä hajosi jääkaappi ja olivat ilman jääkaappia 2 kk ennen kuin kaverini oli saanut säästettyä jääkappirahat, vaikka mies olisi voinut vain kävellä kauppaan ja ostaa sen perhanan kaapin.

Tavallaan ihaltavaa suoraselkäisyyttä joo ja takuulla ei lokkeilua, mutta mies alkaa olemaan aivan kypsä sitä pennin venytystä ja myös kokee aika loukkaavaksi sen, että ei saa käyttää omia rahoja yhteiseksi hyväksi, vaikka ihan vilpi

No kuule, ei se mies sentään mihin tahansa suostu, eli tosiaankin elämään jonkun viiskymppiä maksaneen romun kanssa, vaan vaatii sentään kodinkoneilta jotain tasoa. Olenkin kaverille muutamaan otteeseen sanonut, että jos et yhtään hellitä noista periaatteista teille tulee vielä ero tämän asian päältä. Mä varmaan olisinkin jo eronnut, jos en saisi kotonani yhtään nauttia palkastani vaan pitäisi hampaat irvessä köyhäillä koko ajan, kun toiselle ei kelpaa, että mä voin ostaa, jos itsellä ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miehellä olisi niitä säästöjä, onko tässä tilanteessa oikein ostaa niillä talo yksin itselle? Säästöthän on kaiketi hankittu siten, että on oltu töissä, kun toinen on ollut toistuvasti perhevapailla hoitamassa niitä miehen lapsia. Onko se synnyttäneen osapuolen vika, ettei äitiyslomalla kerry rahaa, kuten töissä ollessa? Onko oikein jäädä vielä ilman omaisuutta jatkossakin, kun mies sai tällä tavoin taloudellista etumatkaa?

Sekä Kela että verottaja väittävät, että tulotaso ei vanhempainvapaalla merkittävästi laske, kiitos verotuksen. Monen TESsin mukaan 100 vrk äitiyslomasta on palkallista ja loppuajan saa vanhempainrahaa, joka käytännössä vastaa palkkaa (saman summan saa työnantaja Kela-korvauksena, kun työntekijä on pois töistä yli 10 vrk).

Jos mies ostaa talon puoliksi vaimon kanssa, on se lahja ja joku tuolla jo osoittikin, että lahjaveroa t

Tirsk! Ei tule. Asunto on yhteinen, ei lahja kun molemmat ostaa sen. Se asunto maksetaan lainalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ainakaan ole juristi, se on varmaa. Yhteisomistuksella ja avioliitolla tai avoliitolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Päin vastoin kuin luulet, juuri avoliitossa olisi tärkeämpää tehdä noin isot asiat juridisesti yhdessä. Avioliitossa ei ole yhtä tarkkaa, jos on avio-oikeus kuitenkin turvaamassa sitä osapuolta , joka ei omista yhteistä kotia.

En ole juristi, enkä perusta ihmissuhteitani juridiikkaan. Sen sijaan vapaassa maassa olen valinnut sen parisuhdemuodon, joka sopii minulle ja puolisolleni. Se tarkoittaa, että juuri isoja asioita emme halua tehdä yhdessä, vaan kumpikin ostaa ja omistaa oman omaisuutemme. Emme halua tehdä näitä isoja asioita juridisesti yhdessä. Emme nimenomaan halua välillemme mitään avio-oikeutta.

Ap on tiennyt tehneensä 3 lasta avoliitossa ja viihtynyt siinä 15 v. Ei minusta tuo oik

Eikös tuossa juuri sanota, että ei haluta "ottaa omistajaksi" ketään, vaan omistetaan itse. Minusta siinä on iso järki, jos kerran avoliitossa asutaan. Sen pointti minustakin on, että ilman mutinoita kumpikin omistaa mitä omistaa, eikä toisella ole omistamisiin mitään naputtelemista. Siitä voi lähteä vaikka huomenna, ilman osituksia ja lakipykäliä.

Miksi muuten ihmiset avoliitossa olisivat, jos haluavat jotain avio-oikeuksia? Tätä en ole koskaan ymmärtynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ainakaan ole juristi, se on varmaa. Yhteisomistuksella ja avioliitolla tai avoliitolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Päin vastoin kuin luulet, juuri avoliitossa olisi tärkeämpää tehdä noin isot asiat juridisesti yhdessä. Avioliitossa ei ole yhtä tarkkaa, jos on avio-oikeus kuitenkin turvaamassa sitä osapuolta , joka ei omista yhteistä kotia.

En ole juristi, enkä perusta ihmissuhteitani juridiikkaan. Sen sijaan vapaassa maassa olen valinnut sen parisuhdemuodon, joka sopii minulle ja puolisolleni. Se tarkoittaa, että juuri isoja asioita emme halua tehdä yhdessä, vaan kumpikin ostaa ja omistaa oman omaisuutemme. Emme halua tehdä näitä isoja asioita juridisesti yhdessä. Emme nimenomaan halua välillemme mitään avio-oikeutta.

Ap on tiennyt tehneensä 3 lasta avoliitossa ja viihtynyt siinä 15 v. Ei minusta tuo oikeuta siihen, että toisen pitää alkaa kanssaan yht

No mutta juuri tämän vuoksihan lapsia yhdessä tehneiden kannattaisi olla naimisissa. Vaan jos halutaan asua avoliitossa, ollaan ITSE valittu se suhdemuoto. On niin outoa tuo, että halutaan asua avoliitossa, jossa oletetaan olevan avioliiton oikeudet ja velvollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miehellä olisi niitä säästöjä, onko tässä tilanteessa oikein ostaa niillä talo yksin itselle? Säästöthän on kaiketi hankittu siten, että on oltu töissä, kun toinen on ollut toistuvasti perhevapailla hoitamassa niitä miehen lapsia. Onko se synnyttäneen osapuolen vika, ettei äitiyslomalla kerry rahaa, kuten töissä ollessa? Onko oikein jäädä vielä ilman omaisuutta jatkossakin, kun mies sai tällä tavoin taloudellista etumatkaa?

Sekä Kela että verottaja väittävät, että tulotaso ei vanhempainvapaalla merkittävästi laske, kiitos verotuksen. Monen TESsin mukaan 100 vrk äitiyslomasta on palkallista ja loppuajan saa vanhempainrahaa, joka käytännössä vastaa palkkaa (saman summan saa työnantaja Kela-korvauksena, kun työntekijä on pois töistä yli 10 vrk).

Jos mies ostaa talon puoliksi vaimon kanssa, on se la

Niin, jos avovaimon nimi on lainapaperissa. Jos ei ole lahjavero tulee. Puolisotkaan eivät saa lahjoittaa toisilleen kuin sen saman kuin vieraille. Satun tietämään tämän, kun jouduimme hieman verokikkailemaan, jotta puolisoni pystyi maksamaan sijoitusasuntoni lainan pois korkojen noustessa. Ja lahjavero on 30 %, joten.

Asun mieheni kanssa minun asunnossani. Minä maksan vastiketta 350 euroa. Mieheni maksaa vuokraa 100 euroa kk minulle. Sähkön maksamme puoliksi. Minulla ei ollut lainaa maksettavana kun mies muutti luokseni ja tässä ollaan asuttu yhdessä jo yli 8 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Asun mieheni kanssa minun asunnossani. Minä maksan vastiketta 350 euroa. Mieheni maksaa vuokraa 100 euroa kk minulle. Sähkön maksamme puoliksi. Minulla ei ollut lainaa maksettavana kun mies muutti luokseni ja tässä ollaan asuttu yhdessä jo yli 8 vuotta.

Ja miehelläni on kesämökki joka on velaton.

Nämä ovat olleet tilanteita, joissa on rakennettu talo ja saatu lapsia. Äiti ollut äitiyslomalla jokaisesta lapsesta eikä pystynyt maksamaan lainoista puolia. Se on jätetty huomiotta että hän on hoitanut lapsia, maksanut lasten kulut ja ostanut perheelle ruokaa. Eihän sellaisesta omaisuutta kerry.

Nyt sanon erittäin epäsuositun mielipiteen. Jos oikeasti suostuu siihen, että maksaa koko perheen elannon, eikä lainaa, vaikka oma nimi on lainapaperissa, ei osaa priorisoida raha-asioitaan. Tietysti molemmat maksavat lainan ensimmäisenä ja aina. Ei siihen ole selityksiä eikä edes neuvotteluja, jos laina on yhdessä otettu.

Jos taas nimeä ei ole lainapaperissa, on lähtenyt tietoisesti sille linjalle, että toinen maksaa asumisen ja itse jotain muuta. Silloin ei ole mitään yhteistä kotia, vaan miehen/naisen talo. Tämä pitää ottaa huomioon ja priorisoida raha-asiansa niin, että itsellekin kertyy omaisuutta.

Jos taas tuloerot ovat niin isot, että käytännössä eletään toisen tuloilla/rahoilla, pitää ottaa huomioon, että se voi joskus loppua ja toinen ei halua enää maksaa. Se on vähän voi voi, mutta realistisesti mielessä pidettävä seikka oman tulevaisuuden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ainakaan ole juristi, se on varmaa. Yhteisomistuksella ja avioliitolla tai avoliitolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Päin vastoin kuin luulet, juuri avoliitossa olisi tärkeämpää tehdä noin isot asiat juridisesti yhdessä. Avioliitossa ei ole yhtä tarkkaa, jos on avio-oikeus kuitenkin turvaamassa sitä osapuolta , joka ei omista yhteistä kotia.

En ole juristi, enkä perusta ihmissuhteitani juridiikkaan. Sen sijaan vapaassa maassa olen valinnut sen parisuhdemuodon, joka sopii minulle ja puolisolleni. Se tarkoittaa, että juuri isoja asioita emme halua tehdä yhdessä, vaan kumpikin ostaa ja omistaa oman omaisuutemme. Emme halua tehdä näitä isoja asioita juridisesti yhdessä. Emme nimenomaan halua välillemme mitään avio-oikeutta.

Ap on tiennyt tehneensä 3 lasta avoliitossa ja viihtynyt siinä 15 v. Ei minusta tuo oikeuta siihen, että toisen pitää alkaa kanssaan yht

Lapsi kotona hoitava puoliso EI mahdollista toisen töissäkäymistä, koska meillä on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja kaikille lapsille päivähoitopaikka. Lasta kotona hoitava mahdollistaa itselleen kiireettömät päivät ja mukavan lomailun sillä aikaa kun puoliso joutuu tekemään pitkää päivää, jotta pystyy maksamaan perheen kulut toisen viettäessä mukavaa aikaa kotona. Jos katsoo, että puolison pitää tästä töiden ja vastuiden välttelemisestä maksaa, on aika lailla hakoteillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miehellä olisi niitä säästöjä, onko tässä tilanteessa oikein ostaa niillä talo yksin itselle? Säästöthän on kaiketi hankittu siten, että on oltu töissä, kun toinen on ollut toistuvasti perhevapailla hoitamassa niitä miehen lapsia. Onko se synnyttäneen osapuolen vika, ettei äitiyslomalla kerry rahaa, kuten töissä ollessa? Onko oikein jäädä vielä ilman omaisuutta jatkossakin, kun mies sai tällä tavoin taloudellista etumatkaa?

Sekä Kela että verottaja väittävät, että tulotaso ei vanhempainvapaalla merkittävästi laske, kiitos verotuksen. Monen TESsin mukaan 100 vrk äitiyslomasta on palkallista ja loppuajan saa vanhempainrahaa, joka käytännössä vastaa palkkaa (saman summan saa työnantaja Kela-korvauksena, kun työntekijä on pois töistä yli 10 vrk).

J

Miksi ottaa avovaimon nimi lainapaperiin, kun tietää, että tämä ei tule koskaan lainaa maksamaan? Jos ap todella haluaa maksajaksi, hän ottaa oman lainansa ja vastaa siitä. Nyt tuntuu siltä, että ap on erittäin valmis taloudellisesti hyväksikäyttämään puolisoaan.

Eikös tuossa juuri sanota, että ei haluta "ottaa omistajaksi" ketään, vaan omistetaan itse. Minusta siinä on iso järki, jos kerran avoliitossa asutaan. Sen pointti minustakin on, että ilman mutinoita kumpikin omistaa mitä omistaa, eikä toisella ole omistamisiin mitään naputtelemista. Siitä voi lähteä vaikka huomenna, ilman osituksia ja lakipykäliä.

Amen! Me emme koskaan ole halunneet mennä naimisiin, vaikka lapsia on kaksi. Meidän omaisuusjärjestelyillämme ei ole mitään tekemistä lastemme kanssa, vaan heidän elatukseensa tietysti osallistuvat molemmat yhtä lailla, kuten heidän tulevaisuutensa mahdollisimman hyvään turvaamiseenkin.

En voi käsittää lainkaan tätä ajatuskuviota, että lapset olisivat jotenkin automaattisesti naisen vastuulla, minkä vuoksi on hysteerisesti turvattava kaikki mahdollinen omaisuus puoliksi. Ei meidän lasten kenkien ostoon vaikuta mitenkään se, miten olemme muun omaisuutemme omistukset järjestäneet.

Koen asian niin, että miehelläni on velvollisuus puoliksi elättää lapsensa, mutta ei minua. 

Me asumme minun omistamassani asunnossa ja laina on myös minun nimissäni. Tulomme ovat suurin piirtein samat. 



Minä maksan palkkapäivänä kaikki asumiseen liittyvät kulut ja kaikki laskut, ja sen jälkeen tilini on melkein tyhjä laskujen määrästä riippuen.

Mies maksaa auton rahoituksen, maksaa suurimman osan kaupoissa ja ravintoloissa,  ja siirtää minulle käyttörahaa. 

 

En yhtään tiedä, kuka maksaa mitäkin. Molempien tulot hupenevat kuukauden loppuun mennessä, eikä kummallekaan jää säästöön. Miksi minun pitäisi tietää, kuka maksaa mitäkin?