Onko tavan duunarilla ja akateemisella mitään yhteistä puhuttavaa tai tekemistä?

Akateemiset tuskin haluavat puhua duunareiden kanssa. 

Olen sinänsä yllättynyt kuinka usein ainakin täällä akateemiset eivät näytä saavan keskustelua aikaan. Itse olen siinä käsityksessä että sitä taitoa olisi.

Juristi puhuu varovaisesti ja voi laskuttaa, jos kysyt "mitä kuuluu?"

Vierailija kirjoitti:

Olen sinänsä yllättynyt kuinka usein ainakin täällä akateemiset eivät näytä saavan keskustelua aikaan. Itse olen siinä käsityksessä että sitä taitoa olisi.

Johtuukohan duunareiden parempi keskustelutaito sitten siitä että ehkä ovat enemmän tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa? Toki tämähän riippuu täysin siitä mitä tekee myös.

Vierailija kirjoitti:

Itse juttelen duunarikavereiden kanssa urheilusta ja ryyppäämisestä. En ihan kauheasti saa noista keskusteluista irti, mutta ainakin säilyy kosketus kansanosaan, jonka kanssa ei muuten olisi yhteyksissä. Ei siis tule kuplauduttua.

Tuo kertoo lähinnä sinusta, jos kaveripiirisi muodostuu ryyppäävistä (penkki)urheilijoista. Itse olen duunari, eikä lähipiirissäni ryypätä tai olla juntteja. 

Jani Mäkelä on tavan duunari eikä hän kykene keskustelemaan raakuista akateemisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse juttelen duunarikavereiden kanssa urheilusta ja ryyppäämisestä. En ihan kauheasti saa noista keskusteluista irti, mutta ainakin säilyy kosketus kansanosaan, jonka kanssa ei muuten olisi yhteyksissä. Ei siis tule kuplauduttua.

Niin eli tyhmennät itsesi, jotta juttu luistaa, Mistä juttelisit, jos oikeasti saisitkin siitä jotain irti?

 

Esimerkiksi tänään oli kiinnostava keskustelu puolison kanssa neutronitähdistä. Viime viikolla juteltiin ystävän kanssa siitä mitä teoksia hän hankkisi Ateneumin uuteen Gothic Modern -näyttelyyn, jos olisi näyttelyn kuraattori.

Tavan duunarilla ja akateemisella voi olla vaikka keskinäinen avioliitto ja lapsia.

Jos ovat miehiä,miespuolisia, niin voivat jutella vaikka viikon putkeen,tietämättä  mitä toinen tekee työkseen.

Esim. tisseistä.

Vierailija kirjoitti:

Akateemiset tuskin haluavat puhua duunareiden kanssa. 

Koska akateemisten äly ei riitä keskustelemaan duunarin kanssa. Olet oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Akateemiset tuskin haluavat puhua duunareiden kanssa. 

Käytännössä yhteiskuntaluokka erottaa ihmisiä enemmän kuin koulutustaso. Jos akateeminen on köyhästä perheestä hän on saattanut rahoittaa opintojaan esim. kaupan kassalla ja muutenkin ymmärtää elämän karut realiteetit. Joukossa on toki enemmän vauraaksi syntyneitä mutta ei se määritä kaikkia korkeasti kouluttautuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse juttelen duunarikavereiden kanssa urheilusta ja ryyppäämisestä. En ihan kauheasti saa noista keskusteluista irti, mutta ainakin säilyy kosketus kansanosaan, jonka kanssa ei muuten olisi yhteyksissä. Ei siis tule kuplauduttua.

Tuo kertoo lähinnä sinusta, jos kaveripiirisi muodostuu ryyppäävistä (penkki)urheilijoista. Itse olen duunari, eikä lähipiirissäni ryypätä tai olla juntteja. 

Tai siis toki moni juo perjantaina viinapullon, mutta siihen se jääkin.

Tai kyllähän se ehkä käykin juuri järkeen: akateemisissa ehkä enemmän sellaista autismia, duunareissa taas niitä huulihessuja, minä en kyllä nyt ole kun en muista mikä hessuhuuli se oikea termi on kielellä.

Vierailija kirjoitti:

Tai kyllähän se ehkä käykin juuri järkeen: akateemisissa ehkä enemmän sellaista autismia, duunareissa taas niitä huulihessuja, minä en kyllä nyt ole kun en muista mikä hessuhuuli se oikea termi on kielellä.

Ilmeisesti huulihölkällä olet kuitenkin käynyt isäsi luona.

Riippuu millainen on muuten. En ole koskaan ollut niin kiinnostunut arkipäivän asioista vaan puhun mieluummin vaikka yhteiskunnallisista jutuista tai abstraktimmista aiheista. Varmaan sen vuoksi päädyin akateemiseksi. 

Joku käytännönläheisempi tyyppi sitten ehkä rupeaa mieluummin duunariksi, mutta jos on myös pohdiskelevaa tyyppiä niin ei se duunarius suoraan tarkoita ettei olisi puhuttavaa. Käytännön kokemuksen mukaan omassa perheessä ja muutamassa parisuhteessa kuitenkin on ollut juuri niin etteivät puheenaiheet kohtaa kun toinen haluaa puhua lämpimikseen niistä arkipäiväisyyksistä, minä en. Tylsistyn liikaa.

Kuka tahansa on fiksumpi kuin ap, joka ei osaa kirjoittaa TAVALLINEN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse juttelen duunarikavereiden kanssa urheilusta ja ryyppäämisestä. En ihan kauheasti saa noista keskusteluista irti, mutta ainakin säilyy kosketus kansanosaan, jonka kanssa ei muuten olisi yhteyksissä. Ei siis tule kuplauduttua.

Niin eli tyhmennät itsesi, jotta juttu luistaa, Mistä juttelisit, jos oikeasti saisitkin siitä jotain irti?

 

Esimerkiksi tänään oli kiinnostava keskustelu puolison kanssa neutronitähdistä. Viime viikolla juteltiin ystävän kanssa siitä mitä teoksia hän hankkisi Ateneumin uuteen Gothic Modern -näyttelyyn, jos olisi näyttelyn kuraattori.

No mitäs höpöttelitte neutronitähdistä? Oliko ihan perustason jutustelua niistä ja niiden olemassaolostaa vai pohditteko kenties niiden syntyä supernovaräjähdyksen jälkeen. Minua ainakin kiinnostaisi tietää tuleeko Betelgeuzesta neutronitähti kun se lähitulevaisuudessa ensin räjähtää supernovana. Jännempää olisi toki tietää mikä tarkalleen aiheuttaa niiden valtavan magneettikentän tai vaikka aiheuttaako kaksoisneutronitähtien törmäykset suurenergisiä gammapurkauksia.

T. Levyseppähitsaaja

Aina voi puhua säästä ja urheilusta. 

Ei. Kokilla ja luokanopella on niin syvä kuilu, että keskustelu ei kertakaikkiaan onnistu.

Olis kiva kuulla esimerkkejä niistä mysteeristä, esoteerisistä puheenaiheista, joihin taviskansalaisella ei olisi asiaa

T: tuplamaisteri