Ensitreffit alttarilla 2024 OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hyvä lisäys! Itse asiassa me kaikki taidamme jossain määrin hakeutua uudelleen sellaisiin tilanteisiin, joissa olemme aiemmin tulleet satutetuksi. "

Muistutan, että meitä kaikkia ei ole varsinaisesti satutettu, vaan osalla on onnekkaasti ollut turvallisen kiintymyssuhteen vanhemmat. Vikansa kaikissa, mutta vanhempien pikkuvirheistä ei varsinaisesti jää traumoja. 

En sanokaan että kaikki tulevat satutetuksi juuri vanhempien taholta. Harva meistä kuitenkaan elämästä selviää täysin ilman henkistä tuskaa. Ihmisenä kasvamisen kannalta jonkinlainen kipu on oikeastaan perusedellytys. (Ja sitten on vielä niitäkin jotka kohtaavat kipua mutta eivät onnistu käyttämään sitä inhimillisen kasvun mottorina.)

Samaa mieltä, et ihmisenä kasvaminen vaatii muutakin kuin helppoa naminami-elämää.

Mutta väitän, että itse en hakeudu niihin tilanteisiin ollenkaan, missä on käynyt jotain ikävämpää.

Minä niin pidän Semmareista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää Jyrkistä ollenkaan. Jotenkin turhantärkeän ja sovinistisen oloinen. 

 

Mikä tekee Jyrkistä sovinistisen oloisen? Mitä sovinistista hän on sanonut tai tehnyt?

Ei kai kyse vaan ole omista ennakkoluuloistasi, eli luulet tuntevasi hänet jonkun, ehkä ulkonäön perusteella?

No ihan jo se, että sanoi, että hän voisi kotona AUTELLA, mutta pääasiassa kodin hoitaisi vaimo. Minusta tuo on todella häiritsevää. Jyrkillä ei ole edes kovapalkkaista työtä, mikä voisi vähän selittää tuollaista ajattelutapaa. 

 

Ok. Mutta onko tuo sovinismia? Vai ihan vaan ajattelemattomuutta, vanhanaikaisuutta, laiskuutta ym?

M

Eikai Jyrki nyt olettanut että hän työpäivän jälkeen vaan makaa sohvalla kun toinen rehkii. Jos ei ruuanlaitto onnistu niin mies tietenkin käyttää sen saman ajan muuten yhteisen kodin eteen.

Varmasti olisi parempi äiti kuin joku sipsiä sohvalla syövä laiska pallero joka syöttää lapsensakin possuiksi. Annan tyyppiset naiset päin vastoin ovat äiteinä aktiivisia, käyvät vauvajumpassa, juoksurattaissa taaperokin viihtyy lenkillä ja kahvakuulaa vaan messiin hiekkalaatikolle. Leikkipuistossa voi temmeltää mukana ja urheilla siinä samalla. 

T. urheilullinen äiti jolla on yhden lapsen lisäksi omakin elämä, 8v lapsi liikunnallinen myös

Ongelma ei ole liikunnallisuus vaan epävarmuus ja neuroottisuus. Jos on lämmin, tasapainoinen, empaattinen ja osaa huomioida ihmisten erilaisuuden ja tunteet ja on huolehtivainen, niin urheilu ei ole ongelma. Anna vaikuttaa epävarmalta, pakkomielteiseltä eikä kovin kykenevältä suhteuttamaan asioita. Minun on vaikea nähdä, että osaisi asettaa lapsen tunteet edelle. Ultrajuoksija voi olla hyvä äiti, mutta jos laittaa paljon aikaa esimerkiksi liikuntaan, pitää osata joustaa muualla. On raskasta lapselle, jos äiti on perfektionisti. Itse en esimerkiksi syö sokeria mielellään enkä sipsejä tms, mutta lapseltani en ole sokeria kieltänyt kuin ihan ensimmäisinä vuosina. Lapseni pitää leipomisesta, ja lapseni leipomukset ja sukujuhlat ovatkin ainoa poikkeus, jolloin syön sokeria. 

Kukakohan se nainen oli, joka trailerissa itki sitä, että miksi hänen pitää aina huolehtia toisesta, haluaisi vain että olisi kerrankin toisinpäin tms. 

Otto tuli joku aika sitten Tinderissä vastaan. Mielestäni hänen tapauksessaan valokuvat antavat komeamman vaikutelman mitä sitten esim. olemus TV:ssä. Telkun kautta tuli paljon vetelämpi ja flegmaattisempi vaikutelma, ei mikään reipas komistus-fiilis. Lisäksi epäarvostava käytös Assia kohtaan vielä huononsi vaikutelmaa ainakin omissa silmissäni. Mutta makuasioita toki. 

Assissa oli ehkä vähän samaa (tai erilaista) tiettyä flegmaattisuutta, vaikka kauniskasvoinen olikin. Mielestäni he vaan olivat aika eri maailmoista ja eri tyylisiä kaiken kaikkiaan. Otolle sopii varmaan suht perus sali-tsirbu, Assille joku kohtelias (ehkä jopa kansainvälisen taustan omaava), mahdollisesti vähän vanhempi ja suht klassisesti tyylikäs herrasmies. 

Toisinaan kuvat antavat siis myös turhan myönteisen kuvan ja sitten livenä järkyttyy/pettyy. Varmaan aika tuttu ilmiö monelle vaik juurikin Tinderistä. Itsekin livenä yllättynyt, että mies on ollut vaikka paljon sirompi livenä, mitä kuvista on voinut päätellä, jos kuvat otettu jotenkin ns. muskeleita/oletettua raamikkuutta korostaen. 😄 Koen, että on itsekin tosi hankala onnistua kuvissa. Onneksi ne muutamat Tinder-deitit on yleensä järjestään ilmaisseet, että ovat olleet positiivisesti yllättyneitä. Olenkin yrittänyt laittaa sellaisia realistisen kuvan antavia mutta kivoja kuvia, silloin kun olen siellä pyörinyt. Nykyään tosin koko Tinder taitaa olla lähinnä lihamarkkinaa, mihin ei enää tee mieli kajota

Mutta siis samaa mieltä siitä, että jo videokin antaa paljon realistisemman kuvan ihmisestä, kuin pelkät kuvat. Eleet, ilmeet, ääni jne.

Mikä se sitä Tainaa oikein itkettää, en oikein ymmärtänyt 4. jakson avautumisen syitä. 

Hienoisesti ehkä ylimielinen kommentti, että itse en hakeudu tilanteisiin missä on käynyt jotain ikävämpää. Hienoa, että olet selvinnyt elämästä hakeutumatta vaikeisiin tilanteisiin, enkä sitä tietenkään sinulle toivo jatkossakaan. Tuskin kuitenkaan kukaan muukaan tieten tahtoen sellaisiin tilanteisiin hakeutuu. Toki terve itsearvostus ja lapsuuden turvallinen kiintymyssuhde suojelevat varmasti siten, että tunnistaa vaaranpaikkoja ja osaa ehkä varoa jos tulee heti epämääräinen fiilis jostakin ihmisestä tai tilanteesta. Mutta uskoisin että ihan maalaisjärki toimii myös usein, vaikka olisikin vähän rosoisempi ja turvattomampaa kasvutausta. On toki olemassa ihmistyyppi, joka suorastaan etsiytyy jännityshakuisuudessaan tai kenties vielä tiedostamattomassa itsetuhoisuudessaan tilanteisiin ja ihmissuhteisiin, jotka voivat olla potentiaalisesti vaarallisia. Harva kuitenkaan tieten tahtoen. Ja nämä ovat aika marginaalissa persoonallisuuspiirteiltään. 

Sikäli olet oikeassa, että suht vakaa kasvuympäristö varmasti takaa juuri sitä itsearvostusta ja sitä kautta kykyä suojata itseä ja olla hakeutumatta huonoihin tilanteisiin. Tai hakeutua niistä pois kun tunnistaa vaaran.

"Samaa mieltä, et ihmisenä kasvaminen vaatii muutakin kuin helppoa naminami-elämää.

Mutta väitän, että itse en hakeudu niihin tilanteisiin ollenkaan, missä on käynyt jotain ikävämpää."

Minä taas väitän että tässä on kysymys lähinnä mittasuhteista ja määritelmistä. Olen siis tuo joka kerroin nykyisen miesystävän kanssa kohdatuista, hallittavan tasoisista haasteista, joiden avulla olen kasvanut varmemmaksi ja kypsemmäksi ihmiseksi. Pohjimmiltaan samasta asiasta on kysymys myös silloin kun menet ensimmäisen kerran vaikkapa salsa-tunnille etkä pysty heti tekemään kaikkia liikesarjoja oikein. Tästä aiheutuu kaikenlaisia tunteita, jotka eivät kaikki ole myönteisiä. Menetkö tunnille kuitenkin uudelleen koska haluat oppia ne asiat? Melko moni meistä menee, ja sitä myös pidetään terveen ihmisen merkkinä (mitä se onkin).

Sinä ja minä olemme siis pohjimmiltaan ihan samalla tavalla toimivia ihmisiä kuin tuo, joka kertoi menneensä suhteeseen joka oli niin myrkyllinen että aiheutti lisää traumoja. Ainoa ero on siinä, miten isoa haastetta kohti kukakin lähtee menemään. Se taustamekanismi näissä kaikissa tilanteissa on kuitenkin sama.

Vierailija kirjoitti:

Otto tuli joku aika sitten Tinderissä vastaan. Mielestäni hänen tapauksessaan valokuvat antavat komeamman vaikutelman mitä sitten esim. olemus TV:ssä. Telkun kautta tuli paljon vetelämpi ja flegmaattisempi vaikutelma, ei mikään reipas komistus-fiilis. Lisäksi epäarvostava käytös Assia kohtaan vielä huononsi vaikutelmaa ainakin omissa silmissäni. Mutta makuasioita toki. 

Minullekin tuli Otosta kuvan perusteella lupaava tunne, joka sitten melko nopeasti lässähti kun ohjelma alkoi tulla tv:stä. Samaa käy myös yksityiselämässä. Joku tosi hauskalta näyttävä tyyppi saattaa muuttua vastenmielisen näköiseksi kun paljastuu että hänellä on ikävä persoonallisuus. 

Mietin välillä onko tällä palstalla pääasiassa kovin nuoria ihmisiä, kun täällä tuntuu olevan niin vallalla se käsitys että ulkonäkö ratkaisee kaiken. Minusta on enemmänkin niin, että ulkonäöllä saa ihmisten huomion hetkeksi, mutta sen jälkeen ratkaisevat ihan muut asiat. On myös ihmisiä joilta ei saa pelkällä ulkonäöllä edes sitä hetken huomiota (esim. itse kuulun näihin).

Ulkopuolelta kommentoisin, että kaikkia haasteita ei vaan myöskään voi voittaa. Salsakurssin askelsarjat ovat hieman eri mittakaavan haaste ja epäonnistuessaan riski omalle mielenterveydelle ja tulevaisuudelle, kuin vahingoittava ja mahdollisesti jopa vaarallinen parisuhde. 

Kaikki ihmiset eivät ole valmiita tai kykeneviä kohtaamaan omia haavojaan ja haitallisia käytösmallejaan, vaikka toinen niistä miten yrittäisi keskustella - rakentavasti tai vähemmän rakentavasti. Ei ole mistään ihmisen hyvyydestä tai paremmuudesta kyse, että onnistuinpas kesyttämään tuonkin villikon. Koska ollaan ihmissuhteissa, se vaatii aina myös toisen osapuolen vastaantuloa terveissä rajoissa. Olet onnekas, kun sinun ja miehesi suhde on riittävän terveellä pohjalla tuollaiseen kehitykseen. 😊 

Nimimerkillä Itsekin hieman epäterveisiin suhteisiin päätynyt, kohta terapiaa aloitteleva

Vierailija kirjoitti:

Kukakohan se nainen oli, joka trailerissa itki sitä, että miksi hänen pitää aina huolehtia toisesta, haluaisi vain että olisi kerrankin toisinpäin tms. 

Minä en ole tuollaista traileria nähnyt, mutta tuskinpa se Taina on ollut. Jenniin tai Annaan sopisi tuollainen "romahdus", koska kumpikin vaikuttaa ylläpitävän kulissia jonka tarkoituksena on muiden miellyttäminen (Jenni) tai ihailun herättäminen muissa (Anna). Sellainen käy raskaaksi pidemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolelta kommentoisin, että kaikkia haasteita ei vaan myöskään voi voittaa. Salsakurssin askelsarjat ovat hieman eri mittakaavan haaste ja epäonnistuessaan riski omalle mielenterveydelle ja tulevaisuudelle, kuin vahingoittava ja mahdollisesti jopa vaarallinen parisuhde. 

Kaikki ihmiset eivät ole valmiita tai kykeneviä kohtaamaan omia haavojaan ja haitallisia käytösmallejaan, vaikka toinen niistä miten yrittäisi keskustella - rakentavasti tai vähemmän rakentavasti. Ei ole mistään ihmisen hyvyydestä tai paremmuudesta kyse, että onnistuinpas kesyttämään tuonkin villikon. Koska ollaan ihmissuhteissa, se vaatii aina myös toisen osapuolen vastaantuloa terveissä rajoissa. Olet onnekas, kun sinun ja miehesi suhde on riittävän terveellä pohjalla tuollaiseen kehitykseen. 😊 

Nimimerkillä Itsekin hieman epäterveisiin suhteisiin päätynyt, kohta terapiaa aloitteleva

Niinhän minäkin tuossa edellä sanoin, että haasteisiin tarttuminen ja halu voittaa niitä on yleisinhimillinen ominaisuus, ja eroja on lähinnä siinä kuinka suuren mittakaavan haasteisiin kukakin yrittää lähteä vastaamaan. Aina ei voi edes etukäteen arvata sen edessä olevan haasteen todellista mittakaavaa (tästä on itsellänikin kokemusta, aiemman miehen kanssa).

Tarkoitus oli siis tuoda esiin sitä että haastavaan tilanteeseen meneminen ei ole sinänsä mikään mt-ongelmien merkki vaan ihmisissä on sisäänrakennettuna halu mennä niihin, ja se on suorastaan jopa edellytys ihmisenä kasvamiselle.

t. sama

Morsmaikut muistaa et 2on ykkönen niin hyvin sujuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukakohan se nainen oli, joka trailerissa itki sitä, että miksi hänen pitää aina huolehtia toisesta, haluaisi vain että olisi kerrankin toisinpäin tms. 

Minä en ole tuollaista traileria nähnyt, mutta tuskinpa se Taina on ollut. Jenniin tai Annaan sopisi tuollainen "romahdus", koska kumpikin vaikuttaa ylläpitävän kulissia jonka tarkoituksena on muiden miellyttäminen (Jenni) tai ihailun herättäminen muissa (Anna). Sellainen käy raskaaksi pidemmän päälle.

Ah, miten naseva kommentti! 😄 Tällä palstalla on kyllä kerrankin suht laadukasta ja syväluotaavaa keskustelua. Oikeasti pureudutaan eri ihmistyyppeihin ja tarkoitus on oppia yhdessä ihmisyydestä. Pois lukien ne Ah-T:n mehevä perc-M on pyllystä-vaikka haluaisi olla T:n pyllyssä- tason trollipeikkoset ja muutamat fanaatikot. Mutta tekin mahdutte kyllä sekaan, jos ei muuta purkautumiskanavaa (heko heko) kerran ole.

Vierailija kirjoitti:

Morsmaikut muistaa et 2on ykkönen niin hyvin sujuu...

Hyi kuinka perverssiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukakohan se nainen oli, joka trailerissa itki sitä, että miksi hänen pitää aina huolehtia toisesta, haluaisi vain että olisi kerrankin toisinpäin tms. 

Minä en ole tuollaista traileria nähnyt, mutta tuskinpa se Taina on ollut. Jenniin tai Annaan sopisi tuollainen "romahdus", koska kumpikin vaikuttaa ylläpitävän kulissia jonka tarkoituksena on muiden miellyttäminen (Jenni) tai ihailun herättäminen muissa (Anna). Sellainen käy raskaaksi pidemmän päälle.

Te, joiden mielestä nämä kaksi vain ylläpitävät kulissia: millaisia ihmisiä siellä sitten mahtaa olla kulissin takana? Kaksi pientä tyttöä, jotka epätoivoisesti etsivät onnea itsensä ulkopuolelta? Myös heidän puolisonsa vaikuttavat aika ulkoapäin motivoituneilta - Jyrkistä ei ole vieläkään oikein muodostunut minkäänlaista mielikuvaa (paitsi että yrittääkö kompensoida omaa pehmeyttään tuolla typerällä juntti-machoilulla, kun eka mielikuva ennen häitä oli nimen omaan hyvin pehmeä mies), ja Hai jotenkin myös epävarma pikkupoika koreassa ulkokuoressa? Oi voi, kunpa ihmiset uskaltais vaan olla enemmän sitä, mitä ovat! Ja ensin ylipäätään uskaltaisivat löytää & myöntää sen itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Kukakohan se nainen oli, joka trailerissa itki sitä, että miksi hänen pitää aina huolehtia toisesta, haluaisi vain että olisi kerrankin toisinpäin tms. 

Mun mielestä se on Jenni. Ja Anna sanoo että haluaa poispäin eikä toista kohti ja Hai että tuntee tehneensä jotain väärää. Muita negatiivisia asioita ei tainnut olla.

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla tämän asian suhteen vähemmistössä, mutta en usko Jenniin ja Jyrkiin. Johtunee siitä, että tunnen tuollaisen dynamiikan liiankin hyvin. Taisivat heti alkuun sanoa, että tuntuu kuin olisivat tunteneet jo pitkään. Juttu alkoi heti luistaa. Monesti tuolloin on kyseessä traumakemiasuhde tai sen kaltainen. Jennillähän taisi olla sitä läheisriippuvaista taustaa aiemmista suhteista. 

So yrue. Nainen teeskentelee järkytykseltään iloista 😱

Vierailija kirjoitti:

Varmasti olisi parempi äiti kuin joku sipsiä sohvalla syövä laiska pallero joka syöttää lapsensakin possuiksi. Annan tyyppiset naiset päin vastoin ovat äiteinä aktiivisia, käyvät vauvajumpassa, juoksurattaissa taaperokin viihtyy lenkillä ja kahvakuulaa vaan messiin hiekkalaatikolle. Leikkipuistossa voi temmeltää mukana ja urheilla siinä samalla. 

T. urheilullinen äiti jolla on yhden lapsen lisäksi omakin elämä, 8v lapsi liikunnallinen myös

 

Ongelma ei ole liikunnallisuus vaan epävarmuus ja neuroottisuus. Jos on lämmin, tasapainoinen, empaattinen ja osaa huomioida ihmisten erilaisuuden ja tunteet ja on huolehtivainen, niin urheilu ei ole ongelma. Anna vaikuttaa epävarmalta, pakkomielteiseltä eikä kovin kykenevältä suhteuttamaan asioita. Minun on vaikea nähdä, että osaisi asettaa lapsen tunteet edelle. Ultrajuoksija voi olla hyvä äiti, mutta jos laittaa p

Joudutko miten pitkään kompensoimaan tiukalla dieetillä, jos on tullut sukulaisten mieliksi maistettua muutamaa makeaa sorttia ja vielä vaikka konvehtiakin joulupöydässä? :D Ei pahalla, mutta ei täysin epäneuroottiselta kuulosta tämäkään