Ylellä iso juttu vanhemmista joihin aikuisten lasten on pakko katkaista välit
Miksi tästä aiheesta yritetään täällä palstallakin niin usein vaieta? Olen lukenut monia keskusteluja aiheesta ja eikö joka ketjussa käy useampi vastaaja vähättelemässä koko ilmiötä. Ihan kuin sitä ei edes olisi olemassa.
Miettikää mikä tilanne, ensin olet tullut oman vanhempasi puoelsta kaltoikohdelluksi koko ikäsi ja sitten kun haluat kertoa siitä ja etsiä vertaistukea, sinua ei usko kukaan!
Kiitokset niille jotka ovat em. ketjuissa olleet mukana ja jakaneet kokemuksiaan.
Toivottavasti keskustelu jatkuu ja pitkään!
Kommentit (570)
Olen antanut vanhemmalle anteeksi niin kauan kuin muistan. Vaikka hän ei koskaan ole anteeksi pyytänyt. Olisin huostaaotettu kiireellisesti jos olisin jollekin kertonut mitä kotona tapahtuu. Olemme vieläkin tekemisissä, vaikka syyllistäminen ja häiriköinti jatkuu edelleen. Luulen että useimmilla on hyvin korkea kynnys katkaista välit.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirja lukea teemasta Äitihaava.
On muodikasta laittaa kaikki äitinsä syyksi.
Toivottavasti lapsillanne on joku uusi muotijuttu kun aikuistuvat. Ei kaikki oo äidin syytä, jotain vastuuta ottavat itsekin itsestään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirja lukea teemasta Äitihaava.
On muodikasta laittaa kaikki äitinsä syyksi.
Toivottavasti lapsillanne on joku uusi muotijuttu kun aikuistuvat. Ei kaikki oo äidin syytä, jotain vastuuta ottavat itsekin itsestään
Olit siis lukenut kirjan? Hyvä juttu, koska sitten tiedät myös, että asiat voivat korjaantua ja tiedät myös keinoja korjaamiseen.
Onko täällä aamuisin aina näin negatiivinen ilmapiiri vai onko jollakin yksittäisellä keskustelijalla känkkäränkän-päivä? Vai onko tämä teema vain jotenkin niin täynnä angstia, että ei synny mitään asiallista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmaiset naislapset ulisevat terapiassa kaikesta ja terapeutti syöttää heille vanhempien narsismin. Rahaa tulee ja asiat näyttävät hoituvan. Vihan kierre jatkuu.
Terapiaa ei useinkaan tarvittaisi lainkaan jos vanhemmat osaisivat käyttäytyä lapsiaan kohtaan oikein.
Kyllä se keljuttaa jos vaikka rajoja laitetaan, pakotetaan roskat viemään bilevaatteissa, rahaa ei anneta riittävästi ja vielä pitäis jaksaa kouluun mennä joka päivä.
Muistakaa kohdella teinejänne paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä aamuisin aina näin negatiivinen ilmapiiri vai onko jollakin yksittäisellä keskustelijalla känkkäränkän-päivä? Vai onko tämä teema vain jotenkin niin täynnä angstia, että ei synny mitään asiallista?
Vihaamisen vihaaminen on positiivisuutta. Sen oppii ihan alakoulun matematiikan tunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä aamuisin aina näin negatiivinen ilmapiiri vai onko jollakin yksittäisellä keskustelijalla känkkäränkän-päivä? Vai onko tämä teema vain jotenkin niin täynnä angstia, että ei synny mitään asiallista?
Lue keskustelu 70-luvulla syntyneiden 40-luvulla syntyneistä äidistä. Samat naiset täällä äitihaavoistaan jatkavat.
Tulisipa joskus joku oikeesti ongelmakodista , linnassa istuvat vanhemmat tms. Tuossakin keskustelussa oli suuria murheita, pakotettiin pianotunnille, äidillä turkki ja itse ei saanut muotivermeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirja lukea teemasta Äitihaava.
On muodikasta laittaa kaikki äitinsä syyksi.
Toivottavasti lapsillanne on joku uusi muotijuttu kun aikuistuvat. Ei kaikki oo äidin syytä, jotain vastuuta ottavat itsekin itsestään
Olit siis lukenut kirjan? Hyvä juttu, koska sitten tiedät myös, että asiat voivat korjaantua ja tiedät myös keinoja korjaamiseen.
Joo, jos viiskymppisenä elämän pääsisältö on pohtia lapsuuttaan ja syyttää äitiä ja kitistä anteeksipyyntöä siivouspäivistä se on voi, voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole täydellinen.
Toivottavasti omista vanhemmistaan eroava muistaa olla täydellinen omien lapsiensa kanssa
Here we go again, ihan samat kommentit kuin em. jutussa.
No, se nyt vaan on totuus. Oletko itse muistanut aina kirjoittaa esimerkiksi tälle palstalle pelkästään positiivisia kommentteja? Vai oletatko itse olevasi joku poikkeustapaus, jolla on oikeus mollata muita ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole täydellinen.
Toivottavasti omista vanhemmistaan eroava muistaa olla täydellinen omien lapsiensa kanssa
Marttyyriasenne taas siellä loistaa.
Kukaan ei vaadi täydellisyyttä, mutta jos olet henkisesti väkivaltainen, niin ansaitset kyllä sen, että sinuun katkaistaan välit.
Normaalit ihmiset eivät ole toisia kohtaan, varsinkaan lapsiaansa kohtaan henkisesti väkivaltaisia.
Itse katkaisin välit omaan mummooni, kun aina tuli jotain kommenttia joko minun tai jonkun muun naisen kehosta, jos vähääkään oli sattunut lihomaan.
Miksi keskustelun pitäisi jatkua aiheesta joka perustuu siihen ettei mitään keskustella vaan vihataan vanhempia trendin elämän loppuun asti?
Täälläpäs lapsiaan kaltoinkohdelleet ovat kärkkäänä vaatimassa että lasten pitäisi olla hirviövanhempiensa kanssa tekemisissä.
Itsehän vastasin "Jaa" kun minulle kerrottiin isäni kuolemasta. Ei paljon hetkauttanut. Ukko oli koko lapsuuteni ryypännyt ja hallinnut pelolla, hakannut niin äitiä, vanhempia sisaruksia kuin minua. On nostanut minut kaulasta kiinni pitäen seinään ja pitänyt veistä mahan kohdalla, heittänyt posliinisen kukkaruukun minua päin kun olin ~4 vuotias, lyönyt nyrkillä silmän mustaksi kun olin vielä alakoululainen ja useasti sen jälkeen. Yritti tappaa äidin ja isoveljen. Lähti usein autolla ajaessa kaahaamaan vastaantulijoiden kaistalle pelotellakseen meitä. Mursi minulta ranteen kahdesti, isoveljen hakkasi tajuttomaksi.
Olisiko pitänyt pitää yhteyttä aikuisena?
Vierailija kirjoitti:
Miksi keskustelun pitäisi jatkua aiheesta joka perustuu siihen ettei mitään keskustella vaan vihataan vanhempia trendin elämän loppuun asti?
Marttyyriasenne loistaa.
Ei kyse ole vihasta. Se, että katkaiset välit henkistä väkivaltaa käyttäviin ihmisiin ei ole vihaa, vaan tarve päästä henkisestä väkivallasta eroon.
Kyllä moni lapsi varmasti yrittää äidilleen ensiksi puhua, mutta jos on vähääkään persoonallisuushäiriöinen niin se on ihan sama miten paljon yrittää puhua, ei ne ymmärrä tai halua muuttua. Saatikka näe siinä mitään väärää, miten käyttäytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole täydellinen.
Toivottavasti omista vanhemmistaan eroava muistaa olla täydellinen omien lapsiensa kanssa
Marttyyriasenne taas siellä loistaa.
Kukaan ei vaadi täydellisyyttä, mutta jos olet henkisesti väkivaltainen, niin ansaitset kyllä sen, että sinuun katkaistaan välit.
Normaalit ihmiset eivät ole toisia kohtaan, varsinkaan lapsiaansa kohtaan henkisesti väkivaltaisia.
Itse katkaisin välit omaan mummooni, kun aina tuli jotain kommenttia joko minun tai jonkun muun naisen kehosta, jos vähääkään oli sattunut lihomaan.
Johan on mummo. Eihän kukaan arvostele kenenkään painoa, ei koskaan, ei näilläkään sivuilla. Ei kukaan aloita lihavista ja mikseivöt laihduta. Erityisesti vanhojen mummojen puheista pitää loukkaantua. Ne on muutenkin rumia ja hourivat.
Panenko välit poikki lapsenlapseen, 5 v. Laihduttaisit mummo, älä syö niin paljon.
Varmasti on olemassa luonnehäiriöisiä tai muiden mielenterveysongelmien vaivaamia ihmisiä, jotka ovat saaneet lapsia. Sitä kautta nämä ongelmat heijastuvat myös lasten elämään. En kuitenkaan usko, että kyse olisi kovin laajasta ilmiöstä. Suurin osa vanhemmista on tavallisia ihmisiä, omine puutteineen ja heikkouksineen, mutta myös täynnä aitoa halua yrittää tarjota lapselleen mahdollisimman hyvät edellytykset elämään.
Näitä patologisia tarinoita lukiessa on hyvä muistaa erottaa, mikä on sairaalloista ja mikä on normaalia vajavaisuutta.
Jos puolisosi olisi sinua esim. nostanut hiuksista ilmaan niin että tukko jää käteen, potkinut, lyönyt hevosraipalla, lukinnut huoneeseesi päiväksi ilman ruokaa, kaatanut keitot päällesi, kun et syö, haukkunut h-raksi - olisiko kaikki edelleen sitä mieltä että kyllä sinun pitää puolisosi luokse mennä jouluna onhan nyt kumminkin joulu?
Oman mutsini tekemiä nuo. Tänä päivänä kiireellinen huostaanotto olisi taattu, tuolloin opettaja vähän kyseli onko kaikki ok kotona. Olen äitiin viileissä väleissä, psykoterapiassa ymmärsin että hän on edelleen ihan yhtä toksinen kuin lapsenakin. Hän on vaan kääntänyt väkivallan sellaiseen "no minä olen jo vanha tarvitsen apua en jaksa tehdä mitään eikä lapsetkaan auta"-piilossa perseilyyn. Haukkuu naapureille ensin ettei lapset tule auttamaan saunapuiden kanssa ja sitten soittaa minulle että naapuritkin jo ihmettelevät miksen auta saunapuiden kanssa. Aiemmin autoin, psykoterapian myötä en, hoitakoon itse omat saunapuunsa jos saunoa haluaa.
Jotkut vanhemmat eivät vaan ymmärrä että tekemisiä ei saa tekemättömäksi, ainakaan jos ei pyydä anteeksi. Äitini ei ole kertaakaan pyytänyt anteeksi, ainoastaan heittäytyy marttyyriksi kun otan lapsuuden esille. "Haukkukaa vaan minua, minähän olin niin huono äiti." No niinpä olit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi keskustelun pitäisi jatkua aiheesta joka perustuu siihen ettei mitään keskustella vaan vihataan vanhempia trendin elämän loppuun asti?
Marttyyriasenne loistaa.
Ei kyse ole vihasta. Se, että katkaiset välit henkistä väkivaltaa käyttäviin ihmisiin ei ole vihaa, vaan tarve päästä henkisestä väkivallasta eroon.
Kyllä moni lapsi varmasti yrittää äidilleen ensiksi puhua, mutta jos on vähääkään persoonallisuushäiriöinen niin se on ihan sama miten paljon yrittää puhua, ei ne ymmärrä tai halua muuttua. Saatikka näe siinä mitään väärää, miten käyttäytyvät.
Miten voit sen lapsuutesi muuttaa jos 30 v raivoat äidillesi? "Aina vietiin aamulla päiväkotiin ja piti kävellä, veeran äiti oli kotona ja niillä autokin.)
40-vuotiaana huomataan ettei lapsuus miellyttänyt, Björkstanneilla, työkaveri, (keksitty nimi) oli kartano ja hevoset, ite sain vuokralähiössä hiekkaisena olla kavereitten kaa ilman virikkeitöää. Välit poikki vanhempiin, minulla ollut huonot vanhemmat.