Lue keskustelun säännöt.
Mitä ideaa tai ylipäätään järkeä elämässä oikeasti on?
24.08.2024 |
Tänään on jostain syystä tullut mietittyä tätä ihan aamusta asti kun kävin lenkillä kuten joka aamu, että mikä idea tässäkin on. Mitä väliä sillä oikeasti on käynkö vaiko enkö, kun ei elämä siitä kuitenkaan paremmaksi muutu. Tylsemmäksi kyllä, koska sitten ei ole tuotakaan tekemistä mutta ei siitä kyllä mitään saa. Sitä vaan menee ja suorittaa kuin robotti. Ja sitten suihkun kautta aamupuuron keittoon ja netti auki seuraksi.
Sen jälkeen vaihtaa lakanat, panee pesukoneen päälle ja siivoaa, keittää kahvit, nostaa pyykit kuivumaan ja laittaa ruuan uuniin ja syö. Sitten taas netti auki seuraksi. Illalla käy uudestaan lenkillä ja vaihtelun vuoksi kävellen, käy suihkussa, tekee iltapalan, katsoo (ehkä) telkkaria ja menee nukkumaan.
Huomenna sama uusiksi paitsi ettei tarvitse vaihtaa lakanoita eikä siivota tai tehdä ruokaa. Koneellisen pyykkiä joutuu pesemään. Siis sitä vaan suorittaa velvollisuuksia, syö ja nukkuu.
Hieno elämä ja varsin järkevää olla olemassa. Ihan sama kun tuijottaisi vaan seinää.
Kommentit (107)
Elämän tarkoitus on että hyvillä geeneillä syntyneet nauttivat elämästä ja alistavat huonoilla geeneillä syntyneitä . Huonoilla geeneillä syntyneet kärsivät .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä elämässä ole mitään järkeä. Makaan kotona enkä saa koskaan työpaikkaa. Haen tuet kelasta kun avaan läppärini ja näpyttelen pari riviä sinne niin tuet tulee tilille. Joka kuukausi sama juttu. Elämä on todella tylsää ja ei ole mitään tekemistä. 99% ajasta olen kotona enkä tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miko Alatalon laulun sanoin elämän tarkoitus on ikävän karkoitus!
Pikemminkin kartoitus.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että n 30 + ihmiset tarvitsevat jälkikasvua kokeakseen elämänsä mielekkääksi. Mieluiten toki puolison kanssa hankittuja. Näin elämää tarkkailtuani 43 v verran. (mulla ei ole lapsia)
Oma perhe se itselläkin olisi mikä elämänlaatua kohentaisi ja tekisi elämän elämisen arvoiseksi tai ainakin sitten pitäisi olla tiivis ja melko laajakin suku sekä ystäviä eli sitä kautta sitä normaalia sosiaalista elämää ja sisältöä.
Yksinäisenä, lapsettomana ja ikisinkkuna elämä on ainakin mulle melkoisen blaah ja samantekevää. Tuntuu ihan älyttömältä koko konsepti jos/kun sitä yhtään miettii, että käy töissä (ei oma ala, eikä edes kiinnostava) jotta saa niukin naukin maksettua elämisensä millä ei ole minkäänlaista merkitystä. Ei itselle eikä muille.
Vierailija kirjoitti:
Tee asioita joista pidät elämässä, se on elämän yksi tarkoitus. Toinen tarkoitus voisi olla että on avuksi muille. Elä sellaista elämää, että olet tyytyväinen ja ympärilläsi on tyytyväisiä ihmisiä.
Entäpä kun ympärillä ei ole ihmisiä? Ei tyytyväisiä eikä tyytymättömiä. Itse olisin tyytyväinen jos minulla olisi puoliso ja lapsia tai nyt näin perheenperustamisiän mentyä ihan vain se elämänkumppani. Ihminen kenen kanssa olisi hyvä olla ihan omana itsenä ja jonka kanssa jakaisi yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja haaveita sekä suht samankaltaiset elämäntavat.
Yksin en voi elää tuollaista itseäni miellyttävää elämää koska en ole tyytyväinen näin erakkomaiseen yksinelämiseen vaikka yksinolokin on välillä varsin jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimon tuella nippanappa jaksaa vielä taapertaa .Jos häntä ei olisi, niin en täällä enää elävienkirjoissa olisi.
Vielä lyhyempi on se aika jolloin on mahdollista tehdä ne valinnat ja asiat jotka sitten määrittää sen loppuelämänkin. Niitä siis ei voi tehdä uusiksi tai valita toiseen kertaan vaan jos ne jää tekemättä tai valitsee jostain syystä väärin, niin niiden valintojen (tai valitsemattomuuksien) kanssa on loppuikä elettävä. Huvitti tai ei.
Etenkään just tuollaiseen ihanan ja ihmeellisen ihmettelyyn ei elämäänsä parane tuhlata. Ei ainakaan vielä siinä vaiheessa kun pitäisi tehdä ihan muuta jotta sitten myöhemmin saisi sitä iloa tuollaisesta ihanan ja ihmeellisen ihmettelystä, koska se ei olisi elämän koko sisältö vaan siinä olisi niitä muita, omalle hyvinvoinnille tärkeitä isompia elementtejä. Silloin tietenkin iloa saa ihan pikkujutuistakin ja niidenkin ihastelu on kaksin vielä kivempaa kuin yksin. Se jaettu ilo on kaksinkertainen, mutta jaettu murhe enää vain puolikas.